Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En uskalla valmistua mutta en jaksa enää opiskellakaan.
21.03.2017 |
Puuttuu enää gradu jota olen vähän aloitellut, tukea ei juuri saa (tiedekuntauudistus tuloillaan, henkilökunta ylityöllistetty, ketään ei kiinnosta), aihekin tuntuu liian vaikealta eikä alakaan ole enää kaikkien näiden vuosien jälkeen kiinnostava. Olenkin sitten lisäksi opiskellut sivuaineita oikein roppakaupalla, mutta tuntuu typerältä ajanhaaskauskelta sekin, kun en kai kuitenkaan tule saamaan töitä niidenkään avulla, pääaineopiskelijat vievät harjoittelupaikat nenän edestä ja ovat muutenkin paremmin verkostoituneita. Alan vaihtaminen enää tässä vaiheessa opintoja ei liene järkevää. Tukikuukausia ei ole käytössä enää, lainaa olen ottanut ja käyn osa-aikatöissä (turha kai sanoakaan että en lähellekään koulutusta vastaavassa, vaan aivan perus asiakaspalveluhommissa).
No, olen kuitenkin opiskellut ja "opiskellut" vuosikaudet jo. En tiedä yhtään, miten minun sitten käy, kun/jos valmistun. Ei oman alan työkokemusta tai edes läheltä liippaavaa, asuntokin lähtee alta (HOAS) eikä ole varaa pk-seudun yksiöiden vuokraan, tuskin kukaan yksityinen vuokranantaja työtöntä maisteria ottaisikaan, nykyinen työ siis osa-aikainen eikä mahdollisuutta kokoaikaiseen ole eikä tule. Tiedän että pitäisi aktiivisesti koko ajan tyrkyttää itseään työnantajille ja ties minne, mutta kun samalla pitäisi myös tehdä se gradu ja käydä edelleen myös nykyisissä töissä että saan ruokaa ja vuokran maksettua. Niin eikä oikein ole sitäkään (huonoa) vaihtoehtoa, että valmistumisen jälkeen muuttaisin takaisin porukoille väliaikaisesti, koska he asuvat kaukana ja työnsaanti tulisi entistä vaikeammaksi.
Muita? Tilanteesta selvinneitä? Mihin päädyitte? Valmistuminen ahdistaa niin paljon että gradu roikkuu maailman tappiin asti tai ainakin opinto-oikeuden lopulliseen päättymiseen asti...
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Sama. Paitsi että olen ylityöllistetty enkä pysty iltasin ja viikonloppusin enää opiskelemaan. Lainaa on sen verran etten voi ottaa palkatonta vapaata.
Gradu ja aihe ovat jo roikkuneet viisi vuotta. Vihaan aihetta, jota en itse valinnut, minulla ei ole asiasta enää mitään sanottavaa, graduohjaaja on vaihtunut parikin kertaa, nykyinen on virkavapaalla eikä sijaista ole nimitetty. Ei mitään käsitystä miten tästä suosta kömpisi ylös.
Oletko siis kuitenkin myös jossain sellaisessa työssä, joka ei mitenkään liity omaan alaasi / johon ei edes vaadita koulutusta / josta muuten vaan et pidä? Miten asuntoasiasi ovat järjestyneet? Minua kauhistuttaa opiskelusta luopuminen tai valmistuminen, koska lähtee ns. kaikki alta siinä vaiheessa...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä tilanne, mutta et varmaan ole ainoa. Itse opiskelen iitä harvoja yliopiston työllistäviä aloja ja olen menossa alan töihin jo nyt ennen maisterivaihetta. Ehkä vain suosittelisin vaihtamaan alaa, vaikka se viekin aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä tilanne, mutta et varmaan ole ainoa. Itse opiskelen iitä harvoja yliopiston työllistäviä aloja ja olen menossa alan töihin jo nyt ennen maisterivaihetta. Ehkä vain suosittelisin vaihtamaan alaa, vaikka se viekin aikaa.
No toisaalta kyllä mietin tuota alanvaihtoakin. En vain tiedä miten senkään onnistuisin taloudellisesti järjestämään, JOS edes sattuisin pääsemään sisään. Ja sitten taas toisaalta vielä 5-6 vuotta lisää opiskelua kuulostaa ihan hirveältä sekin. Hyviä vaihtoehtoja ei taida ollakaan.
Ap
Minuakin pelotti valmistua. Tajusin sitten kuitenkin, että niin kauan kuin roikun opiskelijana, olen myös oppilaitokseni vankina. En voi yhtäkkiä ottaa vastaan työtä toiselta puolelta Suomea, lähteä töihin ulkomaille, en edes rakastua ja muuttaa. Parempi kuitenkin valmis ja työtön, kun se on väistämäröntä kohta kuitenkin.
Vaikeaksi sen tekee, kun identiteetti on "opiskelija" että kuka olen, jos en ole opiskelija. Minne kuulun, jos en kuulu oppilaitokseeni ja muiden opiskelijoiden joukkoon. Jäänkö jotenkin ulkopuolelle ja arvottomaksi.
Varmaan sama ilmiö kuin eläkkeelle jäädessä. Eli elämässä pitäisi olla jotain muutakin jolla määrittelee itsensä, esim perhe.
No. Ensin purista se gradu vaan läpi.
Sitten mieti mitä sinä haluat tehdä. Nyt vaan huitelet ja olet siitä saanut tarpeekseni. Olet kypsynyt valmistumaan. Ihan rajuilla saat töitä, kun hahmottelee, yrität ja uskallat haluta ja kokeilla. Jos onnistuu heti niin anna palaa. Jos ei heti onnistu niin yritä uudelleen. Varmaankin sellainen keskittyminen johonkin alueeseen helpottaisi sinua.
Voisitko löydä opin kanssa juttelemassa ja kertomassa, että nyt haluat gradun nyt tehtyä ja tarvitset tukea. Gradu on kypsyysnäyte. Uskalla lauttaa se lopetuslistalla vaan sinne paikoilleen.
Hienoa, että huomaat haluavasi valmistua. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minuakin pelotti valmistua. Tajusin sitten kuitenkin, että niin kauan kuin roikun opiskelijana, olen myös oppilaitokseni vankina. En voi yhtäkkiä ottaa vastaan työtä toiselta puolelta Suomea, lähteä töihin ulkomaille, en edes rakastua ja muuttaa. Parempi kuitenkin valmis ja työtön, kun se on väistämäröntä kohta kuitenkin.
Vaikeaksi sen tekee, kun identiteetti on "opiskelija" että kuka olen, jos en ole opiskelija. Minne kuulun, jos en kuulu oppilaitokseeni ja muiden opiskelijoiden joukkoon. Jäänkö jotenkin ulkopuolelle ja arvottomaksi.
Varmaan sama ilmiö kuin eläkkeelle jäädessä. Eli elämässä pitäisi olla jotain muutakin jolla määrittelee itsensä, esim perhe.
Hyviä pohdintoja kyllä. Omalla kohdallani tosin ei varsinaisesti ole identiteettikysymys enää - en ole aikapäiviin enää mieltänyt itseäni varsinaisesti opiskelijaksi. Mutta toisaalta ehkä tässä onkin päinvastoin siitä kyse, että en mielestäni ole enää opiskelija, virallisesti kuitenkin olen sitä ja olosuhteiden pakosta täytyy näin jatkaakin. En kuitenkaan ole työelämässäkään varsinaisesti, joten ehkäpä identiteettini on lähinnä epäonnistunut melkein drop-out...
Ap
Suosittelen tekemään gradun ja valmistumista, koska silloin saat työttömyysturvan. Itse olen jumaillut gradun kanssa melkein 2,5 vuotta, mutta nyt sain sen valmiiksi! Oli kyllä aivan v***n perseestä saada se p***a tehtyä, mutta käytin pomodoro-tekniikkaa, ja sillä sain jotenkin itseäni niskasta kiinni. Ja ei tarvi olla mikään täydellinen suoritus, noita ei julkaista muualla kuin koulun kirjastossa. Kunhan saat sen läpi.
Plus, työttömyysturvalla voi suorittaa jotain opintoja. Etenkin jos jotenkin liittyvät alaasi. Eli jos se opiskelu joskus kiinnostaa ja olet työtön, niin siitä vaan.
Kuulostaa, että olet jäänyt jotenkin jumiin tilanteeseen, joka ei voi jatkua sellaisenaan. Nyt vain rohkeasti eteenpäin. Käy opintopsykologilla, he osaavat auttaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
....anteeksi edellisessä paljon kirjoitusvirheitä. Tsemppiä. Luita vaan ittees. Löydät kyllä. Pitää vaan uskaltaa päästää irti sieltä opinahjosta. Pelottaa toki. Uusi alku. Uskalla vaan.
Aloita uuden alan opiskelut avoimessa työn ohella. Jos voit jättää gradun ikuisesti roikkumaan, niin jätä. Jos valmistumisesta on hyötyä, pyri vaikka opinto-ohjaajan luota löytämään ratkaisuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No. Ensin purista se gradu vaan läpi.
Sitten mieti mitä sinä haluat tehdä. Nyt vaan huitelet ja olet siitä saanut tarpeekseni. Olet kypsynyt valmistumaan. Ihan rajuilla saat töitä, kun hahmottelee, yrität ja uskallat haluta ja kokeilla. Jos onnistuu heti niin anna palaa. Jos ei heti onnistu niin yritä uudelleen. Varmaankin sellainen keskittyminen johonkin alueeseen helpottaisi sinua.Voisitko löydä opin kanssa juttelemassa ja kertomassa, että nyt haluat gradun nyt tehtyä ja tarvitset tukea. Gradu on kypsyysnäyte. Uskalla lauttaa se lopetuslistalla vaan sinne paikoilleen.
Hienoa, että huomaat haluavasi valmistua. Tsemppiä.
Nyt oli sellainen rimpsu, ettei oikein tahtonut saada selvää.
Vierailija kirjoitti:
No. Ensin purista se gradu vaan läpi.
Sitten mieti mitä sinä haluat tehdä. Nyt vaan huitelet ja olet siitä saanut tarpeekseni. Olet kypsynyt valmistumaan. Ihan rajuilla saat töitä, kun hahmottelee, yrität ja uskallat haluta ja kokeilla. Jos onnistuu heti niin anna palaa. Jos ei heti onnistu niin yritä uudelleen. Varmaankin sellainen keskittyminen johonkin alueeseen helpottaisi sinua.Voisitko löydä opin kanssa juttelemassa ja kertomassa, että nyt haluat gradun nyt tehtyä ja tarvitset tukea. Gradu on kypsyysnäyte. Uskalla lauttaa se lopetuslistalla vaan sinne paikoilleen.
Hienoa, että huomaat haluavasi valmistua. Tsemppiä.
Graduohjaajani kommentti olisi vain "no sitten teet sen", eikä minun tarvitse sitä kuulla enää kymmenettä kertaa. Ohjausta ei ole enää saatavilla, seminaarin olen käynyt. Keskittyminen on kieltämättä hankalaa, kun on haalinut "vähän kaikkea" mutta mistään ei tunnu tulevan valmista eikä mikään tunnu hyödylliseltäkään. Tuntuu että tuhlaan aikaani, teen sitten mitä hyvänsä, joten välttelen viimeiseen asti kaiken ikävän tekemistä, ja kierre jatkuu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä muistaa, että kandin pohjalta voi tehdä myös jonkin muun maisterin tutkinnon, tosin pääaineen kanditason opinnot pitää yleensä olla tehty. Joitakin muitakin rajoituksia toki on, mikään lääkis ei tietenkään onnistu noin.
Jos nyt hankit yhdet maisterin paperit, niin voit tehdä toisenkin maisterin tutkinnon hakemalla johonkin maisterikoulutukseen (120 op / 2 vuotta + mahdolliset täydentävät opinnot).
Pahimmassa tapauksessa häpyhuulet voivat mennä kuolioon ja kohdunkaula laskeutua niin alas että se pullahtaa ulos. Mene äkkiä gynelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen tekemään gradun ja valmistumista, koska silloin saat työttömyysturvan. Itse olen jumaillut gradun kanssa melkein 2,5 vuotta, mutta nyt sain sen valmiiksi! Oli kyllä aivan v***n perseestä saada se p***a tehtyä, mutta käytin pomodoro-tekniikkaa, ja sillä sain jotenkin itseäni niskasta kiinni. Ja ei tarvi olla mikään täydellinen suoritus, noita ei julkaista muualla kuin koulun kirjastossa. Kunhan saat sen läpi.
Plus, työttömyysturvalla voi suorittaa jotain opintoja. Etenkin jos jotenkin liittyvät alaasi. Eli jos se opiskelu joskus kiinnostaa ja olet työtön, niin siitä vaan.
Kuulostaa, että olet jäänyt jotenkin jumiin tilanteeseen, joka ei voi jatkua sellaisenaan. Nyt vain rohkeasti eteenpäin. Käy opintopsykologilla, he osaavat auttaa!
Olen käynyt pariinkin otteeseen ja kahdella eri. Ymmärrettävästi he eivät osaa auttaa, koska ei motivaatiota kukaan pysty minulle antamaan, itsehän se olisi etsittävä. Ilman varsinaista motivaatiotakin tietysti voi tehdä, mutta äärettömän hankalaa se on. Mutta kai sitä olisi vain uskallettava ottaa tuo hyppy työttömyyteen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen tekemään gradun ja valmistumista, koska silloin saat työttömyysturvan. Itse olen jumaillut gradun kanssa melkein 2,5 vuotta, mutta nyt sain sen valmiiksi! Oli kyllä aivan v***n perseestä saada se p***a tehtyä, mutta käytin pomodoro-tekniikkaa, ja sillä sain jotenkin itseäni niskasta kiinni. Ja ei tarvi olla mikään täydellinen suoritus, noita ei julkaista muualla kuin koulun kirjastossa. Kunhan saat sen läpi.
Plus, työttömyysturvalla voi suorittaa jotain opintoja. Etenkin jos jotenkin liittyvät alaasi. Eli jos se opiskelu joskus kiinnostaa ja olet työtön, niin siitä vaan.
Kuulostaa, että olet jäänyt jotenkin jumiin tilanteeseen, joka ei voi jatkua sellaisenaan. Nyt vain rohkeasti eteenpäin. Käy opintopsykologilla, he osaavat auttaa!
Onnea gradusta! Jos on yli 25 ja jättää opinnot kesken, ei tule karenssia. Itse jätin gradu-vaiheessa, ei vain ollut motivaatiota, koska ala ei edes työllistä. En ole katunut, mutta en toki ole päässyt sen paremmin eteenpäinkään. Määräaikainen työsuhde hanttialalla ja työttömyyttä sen jälkeen. Silti gradun suorittaminen ei olisi muuttanut mitään, paitsi sen, että olisi gradu hyllyssä ja nyt ei ole.
Kandi sinulla kai on valmiina? Voisitko hakea jonkin sivuaineen maisteriohjelmaan? Tietysti opintojen rahoitus on kysymysmerkki, mutta yksi vaihtoehto on vaihtaa halvempaan kaupunkiin.
Et ole mikään drop-out. Elät elämässäsi murrosvaihetta, haet omaa paikkaasi ja pohdintasi ovat ihan normaaleja. Tässä omat vinkkini, miten pääset eteenpäin:
-Alat välittömästi hakemaan oman alan töitä. Opiskelijoilla ei välttämättä ole vielä sitä oman alan työkokemusta, mutta sinullakin on paljon sellaisia taitoja jo ihan nykyisestäkin työstä mitkä ovat hyödyksi vaikka missä muissakin työpaikoissa.
-Vaihda gradun aihetta sellaiseksi, mihin jaksat panostaa sen verran, että saat gradun rykäistyä kasaan. Juttele esim. amanuenssin kanssa ja kaiva itsellesi ohjaaja vaikka kiven alta. Ohjaajan kanssa suunnnittelette työlle rakenteen ja sitten vaan alat puurtamaan. Onko tarjolla gradutallia tms. ohjausta?
-Vielä parempi: mieti, voisitko tehdä gradun jollekin järjestölle tai yritykselle. Mieti rehellisesti, millaisessa työpaikassa haluaisit olla ja millaisten asioiden parissa haluaisit työskennellä. Sen perusteella alat haarukoimaan potentiaalisia toimeksiantajia ja ehdottamaan yhteistyötä.
-Varaa kalenterista aika, jolloin teet säännöllisesti gradua vaikka kirjastossa edes pari tuntia kerrallaan. Suunnittele itsellesi "lukujärjestys", johon merkitset työt ja opiskelut. Muista myös harrastaa, tavata muita ihmisiä ja tehdä välillä jotain ihan muuta.
-Onko tarjolla urasuunnittelukursseja vaikka naapurilaitokselta jonne voisit osallistua, jos ei omasta löydy? Uraohjauspalveluja? TE-keskuksellakin on ammatinvalintaohjausta.
-Kun gradu alkaa edistyä (ja valmistuminen lähestyä) katsasta, olisiko työkkärissä jotain rekrykoulutusta, jonka kautta olisi mahdollista työllistyä nopeasti
-Jos mahdollista, ala varautua myös taloudellisesti laittamalla edes vähän rahaa säästöön.
-Kartoita ulkomaan harjoitteluohjelmat, joihin voivat hakea myös vastavalmistuneet, jos yhtään olet kiinnostunut
Tsemppiä! Et ole ajatustesi kanssa yksin. Kun itselläni graduahdistus on viimein ohi, seuraavaksi alkaakin ahdistus, että mitä tässä nyt elämällään pitäisi tehdä. Tilanteesi ei ole toivoton, vaikka kaikki nyt hankalalta tuntuukin
Vierailija kirjoitti:
Kandi sinulla kai on valmiina? Voisitko hakea jonkin sivuaineen maisteriohjelmaan? Tietysti opintojen rahoitus on kysymysmerkki, mutta yksi vaihtoehto on vaihtaa halvempaan kaupunkiin.
Kandi on valmiina. Maisteriohjelmia katselin viimeksi joskus pari vuotta sitten, nykytilanteesta en tiedä yhtään, ja ainakin Helsingin yliopistossa on tulossa valtavia muutoksia ensi syksystä alkaen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Et ole mikään drop-out. Elät elämässäsi murrosvaihetta, haet omaa paikkaasi ja pohdintasi ovat ihan normaaleja. Tässä omat vinkkini, miten pääset eteenpäin:
-Alat välittömästi hakemaan oman alan töitä. Opiskelijoilla ei välttämättä ole vielä sitä oman alan työkokemusta, mutta sinullakin on paljon sellaisia taitoja jo ihan nykyisestäkin työstä mitkä ovat hyödyksi vaikka missä muissakin työpaikoissa.
-Vaihda gradun aihetta sellaiseksi, mihin jaksat panostaa sen verran, että saat gradun rykäistyä kasaan. Juttele esim. amanuenssin kanssa ja kaiva itsellesi ohjaaja vaikka kiven alta. Ohjaajan kanssa suunnnittelette työlle rakenteen ja sitten vaan alat puurtamaan. Onko tarjolla gradutallia tms. ohjausta?
-Vielä parempi: mieti, voisitko tehdä gradun jollekin järjestölle tai yritykselle. Mieti rehellisesti, millaisessa työpaikassa haluaisit olla ja millaisten asioiden parissa haluaisit työskennellä. Sen perusteella alat haarukoimaan potentiaalisia toimeksiantajia ja ehdottamaan yhteistyötä.
-Varaa kalenterista aika, jolloin teet säännöllisesti gradua vaikka kirjastossa edes pari tuntia kerrallaan. Suunnittele itsellesi "lukujärjestys", johon merkitset työt ja opiskelut. Muista myös harrastaa, tavata muita ihmisiä ja tehdä välillä jotain ihan muuta.
-Onko tarjolla urasuunnittelukursseja vaikka naapurilaitokselta jonne voisit osallistua, jos ei omasta löydy? Uraohjauspalveluja? TE-keskuksellakin on ammatinvalintaohjausta.
-Kun gradu alkaa edistyä (ja valmistuminen lähestyä) katsasta, olisiko työkkärissä jotain rekrykoulutusta, jonka kautta olisi mahdollista työllistyä nopeasti
-Jos mahdollista, ala varautua myös taloudellisesti laittamalla edes vähän rahaa säästöön.
-Kartoita ulkomaan harjoitteluohjelmat, joihin voivat hakea myös vastavalmistuneet, jos yhtään olet kiinnostunut
Tsemppiä! Et ole ajatustesi kanssa yksin. Kun itselläni graduahdistus on viimein ohi, seuraavaksi alkaakin ahdistus, että mitä tässä nyt elämällään pitäisi tehdä. Tilanteesi ei ole toivoton, vaikka kaikki nyt hankalalta tuntuukin
Kiitos, olipa paljon vinkkejä - monia noista olen toki jo yrittänytkin, esim. kaikki uraohjaukset sun muut on käyty läpi, lukujärjestyksiä olen suunnitellut (heikommin sitten toteuttanut, kun niin usein tulee esteitä tai yliarvioin jaksamiseni), ja graduohjausta ei tällä hetkellä oikein ole enää saatavilla. Minulle tuo jollekin järjestölle tms. gradun tekeminen tuottaisi vain lisää paineita, joten sen ajatuksen olen hylännyt.
Ongelma tuossa työn hakemisessa on se, että pitäisi tosiaan metsästää niitä ns. piilotyöpaikkoja, ja se on todella aikaavievää puuhaa eikä lainkaan sopivaa niin introvertille luonteelle kuin itse olen. Harjoittelupaikkoja (avoimia) olen hakenut niin Suomesta kuin ulkomailtakin, mutta en ole saanut, näistä kun on kova kilpailu.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Sama. Paitsi että olen ylityöllistetty enkä pysty iltasin ja viikonloppusin enää opiskelemaan. Lainaa on sen verran etten voi ottaa palkatonta vapaata.
Gradu ja aihe ovat jo roikkuneet viisi vuotta. Vihaan aihetta, jota en itse valinnut, minulla ei ole asiasta enää mitään sanottavaa, graduohjaaja on vaihtunut parikin kertaa, nykyinen on virkavapaalla eikä sijaista ole nimitetty. Ei mitään käsitystä miten tästä suosta kömpisi ylös.