Miten kannustaa puolisoa saattamaan opinnot loppuun?
Miehellä on roikkuneet viimeiset pari kurssia ja pari tenttiä jo pari vuotta. Lopputyö on korjauksia vaille valmis, mutta miestä ahdistaa opintojen loppuun saattaminen, valmistuminen ja valmistumisen jälkeinen elämä. Viimeisistä suorituksista on syntynyt ylitsepääsemätön peikko ja mies menee todella lukkoon, kun asiasta yrittää edes puhua. Hän tuntee itsensä todella epäonnistuneeksi, eikä pysty edes menemään koululle, koska ahdistus on niin suuri. Opinto-oikeus loppuu vuoden lopussa, aikaa kyllä olisi suorittaa viimeisetkin kurssit.
Mä en tiedä enää miten auttaa. En voi tehdä opintoja hänen puolestaan, eikä neuvoillani tai kannustuksillani tunnu olevan mitään merkitystä, koska asiat ei edisty. Miehellä ei ole töitä, enkä tiedä mitä hän edes voisi/haluaisi tehdä, etenkään ilman tutkinnon loppuunsaattamista.
Joten, miten kannustaa ja auttaa miestä saamaan opinnot loppuun. Tai etsimään jonkin vaihtoehdon, kun miestä ei saa edes työkkäriin? Ajatus siitä, ettei mies tekisi elämällään mitään ei mielestäni ole hyvä hänelle, eikä minulle.
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Kuten itsekin sanoit, et voi hoitaa opintoja miehesi puolesta. Voit vain kannustaa ja tukea häntä.
Vaikuttaa siltä, että miestäsi vaivaa muukin kuin valmistumispelko. Kerroit jo, että häntä ahdistaa. Ahdistus pitäisi hoitaa ensin alta pois vaivaamasta. Vilkaisepa tuota keskustelua. Sieltä voisi löytyä vinkkejä myös sinun miehellesi.
http://www.vauva.fi/keskustelu/2820607/minne-voi-soittaa-kun-ahdistaa#c…
Itseasiassa koululla olisi tarjolla opintopsykologin palveluja ja mieshän olisi oikeutettu myös YTHS:n palveluihin. Mutta. En millään saa häntä ottamaan sinne yhteyttä.
-ap-
Minä jätin äijän. Vielä 14 vuoden jälkeenkään ei ole opintoja suorittanut, ja on pummina sossussa.
Paha juttu, jos hän ei hoida itseään. Kolmonen on jättänyt miehensä masennuksen vuoksi, mikä äkkiseltään kuulostaa melkoisen julmalta tempulta.
Tosiasia on kuitenkin se, ettei ketään pysty auttamaan jollei hän ole itse valmis ottamaan apua vastaan. Toisinaan on rehellisintä myöntää itselleen ja puolisolle, ettei oma jaksaminen riitä ja on parempi erota.
Masentuneen ja ahdistuneen ihmisen omaiset myös sairastuvat helposti masennukseen. Mieti siis, miten paljon jaksat ja siedät tilannetta. Puhu miehesi kanssa asiasta. Älä syyttele äläkä soimaa. Kerro vain tuntemuksesi. Olkaa rehellisiä toisillenne.
"Itseasiassa koululla olisi tarjolla opintopsykologin palveluja ja mieshän olisi oikeutettu myös YTHS:n palveluihin. Mutta. En millään saa häntä ottamaan sinne yhteyttä."
Ei näistä saa kunnon apua
Vierailija kirjoitti:
Paha juttu, jos hän ei hoida itseään. Kolmonen on jättänyt miehensä masennuksen vuoksi, mikä äkkiseltään kuulostaa melkoisen julmalta tempulta.
Tosiasia on kuitenkin se, ettei ketään pysty auttamaan jollei hän ole itse valmis ottamaan apua vastaan. Toisinaan on rehellisintä myöntää itselleen ja puolisolle, ettei oma jaksaminen riitä ja on parempi erota.
Masentuneen ja ahdistuneen ihmisen omaiset myös sairastuvat helposti masennukseen. Mieti siis, miten paljon jaksat ja siedät tilannetta. Puhu miehesi kanssa asiasta. Älä syyttele äläkä soimaa. Kerro vain tuntemuksesi. Olkaa rehellisiä toisillenne.
? Ai masennuksen. Silkan laiskuuden. Pumi mikä pummi. 3/4. Äiti ja isä antoi rahaa, mitä sitä töitä tekemään tai opiskelemaan...
Vierailija kirjoitti:
Paha juttu, jos hän ei hoida itseään. Kolmonen on jättänyt miehensä masennuksen vuoksi, mikä äkkiseltään kuulostaa melkoisen julmalta tempulta.
Tosiasia on kuitenkin se, ettei ketään pysty auttamaan jollei hän ole itse valmis ottamaan apua vastaan. Toisinaan on rehellisintä myöntää itselleen ja puolisolle, ettei oma jaksaminen riitä ja on parempi erota.
Masentuneen ja ahdistuneen ihmisen omaiset myös sairastuvat helposti masennukseen. Mieti siis, miten paljon jaksat ja siedät tilannetta. Puhu miehesi kanssa asiasta. Älä syyttele äläkä soimaa. Kerro vain tuntemuksesi. Olkaa rehellisiä toisillenne.
Sain hänet hakemaan yhtä avoinna olevaa työpaikkaa, josta oli varovaisen innostunut. Ehkä työ antaisi sysäyksen hoitaa myös viimeiset opinnot loppuun, niitä kun ei ole niin paljon, etteikö niitä voisi työn ohessa hoitaa. Ja antaisi ehkä uskoa myös tulevaisuuteen. Olettaen, että hän sen paikan saa.
Mä en tiedä miten masennus ihmisissä ilmenee, mutta kyllä mies jaksaa olla mukana esimerkiksi yhdistystoiminnassa aktiivisesti. Mikä on hyvä juttu siinä mielessä, ettei jumita kotona yksin, vaan hänellä on sosiaalisia kontakteja muitakin kuin minä ja jonkinlainen yhteys ulkomaailmaan säilyy. Mutta kaikki opintoihin liittyvät jutut on peikkona, hän ei esimerkiksi pidä yhteyttä opiskelukavereihinsa ja jos kaupungilla tulee joku vanha opiskelututtu vastaan, on kiire pois, eikä mielellään jää vaihtamaan kuulumisia. Eikä myöskään puhu opiskeluun liittyvistä asioista perheensä kanssa lainkaan, suhtautuu aika vihamielisesti jos esimerkiksi äitinsä kysyy opintojen etenemisestä.
Sain hänet hakemaan yhtä harrastuksiinsa liittyvää työpaikkaa, josta oli varovaisen innostunut. Jos hetki työelämässä antaisi perspektiiviä ja motivaatiota. Olettaen tietenkin, että paikan saisi.
-ap-
Se kuuluisa kokemus puhuu nyt.
Ensin yhteys opinto-ohjaajaan. Selvitetään käytännössä, mitkä kurssit ja tentit puuttuvat. Laitetaan näille aikaraja, esim. tentit suoritetaan vielä tämän kevään aikana.
Lisäksi selvitys, voiko puuttuvia kursseja suorittaa etänä tekemällä tehtäviä, jotka voi tehdä kesän aikana ja saada suoritusmerkinnän sitten uuden lukuvuoden alkaessa.
Elo-syyskuussa, kun tulee valmistumispäivät tietoon, tehdään ilmoitus lopputyön esittelemisestä ym. aiheeseen liittyvästä. Viilataan lopputyö syksyn aikana valmiiksi ja valmistutaan jouluna.
Kannattaa sitä rimaakin laskea hieman. Metelillä sen matalimman aidan yli jne.
Tammikuulle sitten se porkkana, eli valmistujaismatka vaikka jonnekin lämpimään.
Oikeasti, tuossa tilanteessa ne puuttuvat "35" opintopistettä = puuttuvat 3865 opintopistettä. Se tuntuu siltä. Pari kurssia tuntuu noin viiden vuoden mittaisilta. Selkeä aikataulu auttaa kummasti. Se on vain härkää sarvista punaisissa vaatteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paha juttu, jos hän ei hoida itseään. Kolmonen on jättänyt miehensä masennuksen vuoksi, mikä äkkiseltään kuulostaa melkoisen julmalta tempulta.
Tosiasia on kuitenkin se, ettei ketään pysty auttamaan jollei hän ole itse valmis ottamaan apua vastaan. Toisinaan on rehellisintä myöntää itselleen ja puolisolle, ettei oma jaksaminen riitä ja on parempi erota.
Masentuneen ja ahdistuneen ihmisen omaiset myös sairastuvat helposti masennukseen. Mieti siis, miten paljon jaksat ja siedät tilannetta. Puhu miehesi kanssa asiasta. Älä syyttele äläkä soimaa. Kerro vain tuntemuksesi. Olkaa rehellisiä toisillenne.
? Ai masennuksen. Silkan laiskuuden. Pumi mikä pummi. 3/4. Äiti ja isä antoi rahaa, mitä sitä töitä tekemään tai opiskelemaan...
Sitten vastasit väärään ketjuun, kolmonen.
Oletko muuten tullut ajatelleeksi, että saatat sittenkin olla väärässä. Mielenterveysongelmat eivät näy päällepäin. Myös minua on sanottu laiskaksi ja saamattomaksi ja kehoitettu ottamaan itseäni niskasta kiinni ja ryhdistäytyäkin minun olisi pitänyt. Sillähän se ahdistus- ja masennusdiagnoosi olisi ollut poissa päiväjärjestyksestä. Nämä lähiomaiset ovat niin vekkulia porukkaa, että ilman minkäänlaista lääketieteellistä koulutusta he tiesivät oloni paremmin kuin psykiatri.
Vierailija kirjoitti:
Se kuuluisa kokemus puhuu nyt.
Ensin yhteys opinto-ohjaajaan. Selvitetään käytännössä, mitkä kurssit ja tentit puuttuvat. Laitetaan näille aikaraja, esim. tentit suoritetaan vielä tämän kevään aikana.
Lisäksi selvitys, voiko puuttuvia kursseja suorittaa etänä tekemällä tehtäviä, jotka voi tehdä kesän aikana ja saada suoritusmerkinnän sitten uuden lukuvuoden alkaessa.
Elo-syyskuussa, kun tulee valmistumispäivät tietoon, tehdään ilmoitus lopputyön esittelemisestä ym. aiheeseen liittyvästä. Viilataan lopputyö syksyn aikana valmiiksi ja valmistutaan jouluna.
Kannattaa sitä rimaakin laskea hieman. Metelillä sen matalimman aidan yli jne.
Tammikuulle sitten se porkkana, eli valmistujaismatka vaikka jonnekin lämpimään.
Oikeasti, tuossa tilanteessa ne puuttuvat "35" opintopistettä = puuttuvat 3865 opintopistettä. Se tuntuu siltä. Pari kurssia tuntuu noin viiden vuoden mittaisilta. Selkeä aikataulu auttaa kummasti. Se on vain härkää sarvista punaisissa vaatteissa.
Hyviä, selkeitä neuvoja ap:n miehelle. Kannatan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paha juttu, jos hän ei hoida itseään. Kolmonen on jättänyt miehensä masennuksen vuoksi, mikä äkkiseltään kuulostaa melkoisen julmalta tempulta.
Tosiasia on kuitenkin se, ettei ketään pysty auttamaan jollei hän ole itse valmis ottamaan apua vastaan. Toisinaan on rehellisintä myöntää itselleen ja puolisolle, ettei oma jaksaminen riitä ja on parempi erota.
Masentuneen ja ahdistuneen ihmisen omaiset myös sairastuvat helposti masennukseen. Mieti siis, miten paljon jaksat ja siedät tilannetta. Puhu miehesi kanssa asiasta. Älä syyttele äläkä soimaa. Kerro vain tuntemuksesi. Olkaa rehellisiä toisillenne.
Sain hänet hakemaan yhtä avoinna olevaa työpaikkaa, josta oli varovaisen innostunut. Ehkä työ antaisi sysäyksen hoitaa myös viimeiset opinnot loppuun, niitä kun ei ole niin paljon, etteikö niitä voisi työn ohessa hoitaa. Ja antaisi ehkä uskoa myös tulevaisuuteen. Olettaen, että hän sen paikan saa.
Mä en tiedä miten masennus ihmisissä ilmenee, mutta kyllä mies jaksaa olla mukana esimerkiksi yhdistystoiminnassa aktiivisesti. Mikä on hyvä juttu siinä mielessä, ettei jumita kotona yksin, vaan hänellä on sosiaalisia kontakteja muitakin kuin minä ja jonkinlainen yhteys ulkomaailmaan säilyy. Mutta kaikki opintoihin liittyvät jutut on peikkona, hän ei esimerkiksi pidä yhteyttä opiskelukavereihinsa ja jos kaupungilla tulee joku vanha opiskelututtu vastaan, on kiire pois, eikä mielellään jää vaihtamaan kuulumisia. Eikä myöskään puhu opiskeluun liittyvistä asioista perheensä kanssa lainkaan, suhtautuu aika vihamielisesti jos esimerkiksi äitinsä kysyy opintojen etenemisestä.
Sain hänet hakemaan yhtä harrastuksiinsa liittyvää työpaikkaa, josta oli varovaisen innostunut. Jos hetki työelämässä antaisi perspektiiviä ja motivaatiota. Olettaen tietenkin, että paikan saisi.
-ap-
Ahdistus esiintyy usein masennuksen kanssa rinnatusten. Masennuskaan ei vie aina kaikkea toimintakykyä. Esimerkiksi minä olen ollut töissä keskivaikeasti ja vaikeasti masentuneena. Mitään muuta en sitten jaksanutkaan. Ja ahdistus lamaannutti ja rajoitti elämänpiiriäni melkoisesti. Näitä tapauksia on yhtä monenlaisia kuin potilaitakin. Kannattaa etsiä netistä tietoa masennuksesta ja ahdistuksesta.
Ihan hyvä merkki, että miehesi jaksaa harrastaa. Ahdistusoireisiin viittaa miehesi haluttomuus puhua opinnoista samoin kuin opintoihin liittyvien ihmisten kartteleminen. Tuottua tuokin minulle. Lääkityksellä ja kongnitiivisella toimintaterapialla tuokin on hoidettavissa pois päiväjärjestyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paha juttu, jos hän ei hoida itseään. Kolmonen on jättänyt miehensä masennuksen vuoksi, mikä äkkiseltään kuulostaa melkoisen julmalta tempulta.
Tosiasia on kuitenkin se, ettei ketään pysty auttamaan jollei hän ole itse valmis ottamaan apua vastaan. Toisinaan on rehellisintä myöntää itselleen ja puolisolle, ettei oma jaksaminen riitä ja on parempi erota.
Masentuneen ja ahdistuneen ihmisen omaiset myös sairastuvat helposti masennukseen. Mieti siis, miten paljon jaksat ja siedät tilannetta. Puhu miehesi kanssa asiasta. Älä syyttele äläkä soimaa. Kerro vain tuntemuksesi. Olkaa rehellisiä toisillenne.
Sain hänet hakemaan yhtä avoinna olevaa työpaikkaa, josta oli varovaisen innostunut. Ehkä työ antaisi sysäyksen hoitaa myös viimeiset opinnot loppuun, niitä kun ei ole niin paljon, etteikö niitä voisi työn ohessa hoitaa. Ja antaisi ehkä uskoa myös tulevaisuuteen. Olettaen, että hän sen paikan saa.
Mä en tiedä miten masennus ihmisissä ilmenee, mutta kyllä mies jaksaa olla mukana esimerkiksi yhdistystoiminnassa aktiivisesti. Mikä on hyvä juttu siinä mielessä, ettei jumita kotona yksin, vaan hänellä on sosiaalisia kontakteja muitakin kuin minä ja jonkinlainen yhteys ulkomaailmaan säilyy. Mutta kaikki opintoihin liittyvät jutut on peikkona, hän ei esimerkiksi pidä yhteyttä opiskelukavereihinsa ja jos kaupungilla tulee joku vanha opiskelututtu vastaan, on kiire pois, eikä mielellään jää vaihtamaan kuulumisia. Eikä myöskään puhu opiskeluun liittyvistä asioista perheensä kanssa lainkaan, suhtautuu aika vihamielisesti jos esimerkiksi äitinsä kysyy opintojen etenemisestä.
Sain hänet hakemaan yhtä harrastuksiinsa liittyvää työpaikkaa, josta oli varovaisen innostunut. Jos hetki työelämässä antaisi perspektiiviä ja motivaatiota. Olettaen tietenkin, että paikan saisi.
-ap-
Ahdistus esiintyy usein masennuksen kanssa rinnatusten. Masennuskaan ei vie aina kaikkea toimintakykyä. Esimerkiksi minä olen ollut töissä keskivaikeasti ja vaikeasti masentuneena. Mitään muuta en sitten jaksanutkaan. Ja ahdistus lamaannutti ja rajoitti elämänpiiriäni melkoisesti. Näitä tapauksia on yhtä monenlaisia kuin potilaitakin. Kannattaa etsiä netistä tietoa masennuksesta ja ahdistuksesta.
Ihan hyvä merkki, että miehesi jaksaa harrastaa. Ahdistusoireisiin viittaa miehesi haluttomuus puhua opinnoista samoin kuin opintoihin liittyvien ihmisten kartteleminen. Tuottua tuokin minulle. Lääkityksellä ja kongnitiivisella toimintaterapialla tuokin on hoidettavissa pois päiväjärjestyksestä.
Äh, tietenkin kognitiivisella ratkaisukeskeisellä terapialla ... ajatukset ja sormet näppiksellä epäsynkronissa jälleen.
Kuten itsekin sanoit, et voi hoitaa opintoja miehesi puolesta. Voit vain kannustaa ja tukea häntä.
Vaikuttaa siltä, että miestäsi vaivaa muukin kuin valmistumispelko. Kerroit jo, että häntä ahdistaa. Ahdistus pitäisi hoitaa ensin alta pois vaivaamasta. Vilkaisepa tuota keskustelua. Sieltä voisi löytyä vinkkejä myös sinun miehellesi.
http://www.vauva.fi/keskustelu/2820607/minne-voi-soittaa-kun-ahdistaa#c…