Mitä tehdä vauvan kanssa?

Mene muskareihin, avoimiin päiväkoteihin ja family cafeihin. Et voi kuitenkaa enää kauaa vain olla kotona, joten kannatta mennä jo tutustumaan paikkoihin ja kaverreihin. Vaikka tuntuis ettei jaksa, niin pienikin aika päivässä voi lopulta antaa paljon voimavaroja niille lopuille tunneille kotona neljän seinän sisällä.

Muistan millaista oli kun ensimmäinen lapsi synty talvella. Ei kiinnosta lähteä etsimään mitään äitikavereita, autoa ei ole niin kuitenkin ulos oli vaikea lähteä kun aina sataa tai on pakkasasteet yli vauvojen suositusten.

Tylsää ja yksinäistä monina päivinä. Kun siivoaa joka päivä ei kohta ole enää sitäkään.

Keväällä helpotti kun lumet suli niin että pääsi eteenpäin rattaiden kanssa.

Minä lähdin joka ikinen aamu vauvan kanssa lenkille. Jos oli huono keli vähän lyhyemmälle, hyvällä kelillä saatoin kävellä 2-3 tuntia. Termarissa oli mukana juotavaa, istuin katselemassa kauniita maisemia, imetin milloin missäkin kannon nokassa. :) Pää olisi levinnyt ilman rutiineja ja jos en olisi joka aamu lähtenyt liikkeelle. Mitä väsyneempi olo, sitä tärkeämpää oli lähteä liikkeelle.

Rutiineihin kuului myös viikottaiset ruokakaupassa käynti ja kirjasto. Kun vauva nukkui, luin usein jotain. Olin myös aktiivinen vauvan syntymäkuukauden keskusteluryhmässä.

Kotona puuhastelin kotitöitä, käsitöitä, kesällä pihatöitä. Vauva oli mukana kantoliinassa, sitterissä, viltillä, vaunuissa hereillä tai nukkuen. Sitten tietenkin ihan vauvan omia juttuja: loruilua, laulelua, kirjojen katselua, jumppaa ja kaikenlaista höpsöttelyä.

Oltiin muutettu paikkakunnalle miehen työn perässä, enkä tuntenut ketään. Muutaman kerran kävin vauvan kanssa tapaamassa vanhoja työkavereita tai menimme junalla muutamaksi päiväksi vanhempieni luo.

En oikein osannut mennä perhekerhoihin, koska en tuntenut ketään entuudestaan. Syksyllä vauva oli 8kk ja aloitettiin muskari. Muskarin kautta tuli muutama tuttu, joiden myötä tuli sitten aloitettua perhekerhoilukin.

Vauvan takiahan sitä ei kyllä hirveesti tarvi missään kulkea, mut äidin järjen säästämiseksi se vois olla hyödyllistä.

Meillä tosin molemmat lapset kesävauvoja niin sikäli varmaan lähteminen helpompaa.

Tekee ihan normijuttuja, tietenki lapsen ehdoilla. Itellä ainaki huomaa et alkaa masentaa ja ahdistaa jos on vaan kotona ns. tekemättä mitään. Joilleki se varmasti sopii mut ite oon lasten kana heti touhunnu minkä on lasten ehdoilla pystyny. Asutaan maalla omakotitalossa joten pihalla riittää puuhaa ja elukoitten hoitoa, joka itelle ainaki ollu hyvä henkireikä...