Opettakaa vanhemmat lapsillenne, että toisia ei saa tuijottaa!

Lapsen erottaa aikuisesta mm. rehellinen ja vilpitön kyky ihmetellä esim. lintuja, kukkia tai esimerkiksi kääpiöitä.

Miksi ei saisi tuijottaa?! Mikään laki ei volvoita olemaan tuijottamatta!

Lapset on lapsia, mutta tuijottava aikuinen on moukka.

Ei tarvitse tuijottaa! kirjoitti:

...lapsi vain innostuu huutamaan kovalla äänellä, että "Miksi tuo aikuinen on noin lyhyt" että kaikki varmasti huomaavat, että olen kääpiö ja kääntyvät katsomaan minua.

Ja muutenko olisit sulautunut täydellisesti joukkoon? Et voi siinä tapauksessa kovin kääpiö olla.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen erottaa aikuisesta mm. rehellinen ja vilpitön kyky ihmetellä esim. lintuja, kukkia tai esimerkiksi kääpiöitä.

...ja ylläoleva teksti on ääliön kirjoittama, sitä tuijotan.

Tuijottaminen ei muuten ole epäkohteliasta kuin muutamassa kulttuurissa, joten en lähtisi nyt vouhkaamaan kauheasti asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Lapset on lapsia, mutta tuijottava aikuinen on moukka.

luulisi jo kouluikäisen ymmärtävän, eriasia joku 4-v

ei ap

mä aina irvistän tai huudan kakaran korvaan, hullu kun olen :D

Ap, minäkin olen lyhytkasvuinen ja niin rasittavaa tuo on. En ole vihainen lapsille, mutta opettakaa hyvät vanhemmat ne tavoille. Saa kysyä (vastaan lapsille miksi olen lyhyt), mutta hyssyttely ei auta asiaa. Enemmän ärsyttää se että asiaa ei sanota lapselle niin kuin se on "hänellä on sellainen sairaus, ettei kasva pidemmäksi, muuten ihan tavallinen aikuinen", noin helppoa se olisi. Lisäksi jos lapsi naureskelee ja osoittelee niin kyllä lasta pitää kieltää. Tuskin haluat että kukaan tulee osoittelemaan sinua tai lastasi sormella ja nauramaan päin naamaa esim. kuinka ruma ja oudon näköinen olet.

Minulle on opetettu ettei ketään saa osoittaa sormella tai tuijottaa. Kaikki ovat erilaisia ja vaikka tekisi mieli tuijottaa niin ei saa tehdä.

Kerran paloi hermo rasittavan lakataan joka nauroi ja osoitteli, äiti oli kauempana eikä sanonut mitään. Sanoin lapselle, että ei tuolla tavalla saa puhua muille ja että kasvatus tainnut mennä pahasti pieleen sinulla. Poika meni hiljaiseksi, äitikin taisi kuulla ja niin oli tarkoituskin.

Eihän se lapsen vika ole jos tuijottaa tai ihmettelee ääneen, mutta aikuisen vika on olla puuttumatta asiaan.

Joskus bussissa esim. saattaa joku vieras lapsi seisoa siinä penkillään ja toljottaa suu auki minuuttikaupalla takanaan istuvaa ihmistä. Vanhempi ei sano mitään. Todella ärsyttävää. Ja toisekseen, aika vaarallista antaa seisoa penkillä.

Ehkä se aikoo seurata sinua sinne maan alla sijaitsevaan luolaasi ja varastaa kulta-aarteesi? Ei vaan, ne teletappi-ihmiset tuijottaa ihan kaikkia. Ennen vanhaan vanhemmat saivat torua ja opettaa lastaan esim. sanomalla "hyi santeri! ei saa tuijottaa vieraita ihmisiä" ja sitten kotona kertoivat, että se ihminen oli sellainen lyhytkasvuinen ja tuijottaminen on moukkamaista ja rumaa eikä niin saa tehdä. nykyään tervor-jessicalle ei saa sanoa mitään, ettei tule traumaa eikä äiskäli eikä iskyli edes tarkkaile mitä pershedelmä siellä puuhastelee käytävillä.

Vierailija kirjoitti:

Ap, minäkin olen lyhytkasvuinen ja niin rasittavaa tuo on. En ole vihainen lapsille, mutta opettakaa hyvät vanhemmat ne tavoille. Saa kysyä (vastaan lapsille miksi olen lyhyt), mutta hyssyttely ei auta asiaa. Enemmän ärsyttää se että asiaa ei sanota lapselle niin kuin se on "hänellä on sellainen sairaus, ettei kasva pidemmäksi, muuten ihan tavallinen aikuinen", noin helppoa se olisi. Lisäksi jos lapsi naureskelee ja osoittelee niin kyllä lasta pitää kieltää. Tuskin haluat että kukaan tulee osoittelemaan sinua tai lastasi sormella ja nauramaan päin naamaa esim. kuinka ruma ja oudon näköinen olet.

Minulle on opetettu ettei ketään saa osoittaa sormella tai tuijottaa. Kaikki ovat erilaisia ja vaikka tekisi mieli tuijottaa niin ei saa tehdä.

Kerran paloi hermo rasittavan lakataan joka nauroi ja osoitteli, äiti oli kauempana eikä sanonut mitään. Sanoin lapselle, että ei tuolla tavalla saa puhua muille ja että kasvatus tainnut mennä pahasti pieleen sinulla. Poika meni hiljaiseksi, äitikin taisi kuulla ja niin oli tarkoituskin.

Eli alennuit moukkamaisuuteen itsekin.

Minun lapseni eivät onneksi illä lailla "tuijottamalla tuijota", ehkä se on äo-sidonnaista. Vilkaisu, toien vilkaisu, sitten tuntuu, kun kylkeäni naputetaan, kun tekee mieli sanoa tai kysyä. Yleensä ollaan kaupan jonossa sillä hetkellä. Silloin kysyn tai keksi jotain muuta aihetta: "haluaisitko karkkiaskin" tms. Yleensä noloilta tilanteilta on vältytty ja asiat selitetään vasta autossa.

Ap on pöpi :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, minäkin olen lyhytkasvuinen ja niin rasittavaa tuo on. En ole vihainen lapsille, mutta opettakaa hyvät vanhemmat ne tavoille. Saa kysyä (vastaan lapsille miksi olen lyhyt), mutta hyssyttely ei auta asiaa. Enemmän ärsyttää se että asiaa ei sanota lapselle niin kuin se on "hänellä on sellainen sairaus, ettei kasva pidemmäksi, muuten ihan tavallinen aikuinen", noin helppoa se olisi. Lisäksi jos lapsi naureskelee ja osoittelee niin kyllä lasta pitää kieltää. Tuskin haluat että kukaan tulee osoittelemaan sinua tai lastasi sormella ja nauramaan päin naamaa esim. kuinka ruma ja oudon näköinen olet.

Minulle on opetettu ettei ketään saa osoittaa sormella tai tuijottaa. Kaikki ovat erilaisia ja vaikka tekisi mieli tuijottaa niin ei saa tehdä.

Kerran paloi hermo rasittavan lakataan joka nauroi ja osoitteli, äiti oli kauempana eikä sanonut mitään. Sanoin lapselle, että ei tuolla tavalla saa puhua muille ja että kasvatus tainnut mennä pahasti pieleen sinulla. Poika meni hiljaiseksi, äitikin taisi kuulla ja niin oli tarkoituskin.

Eli alennuit moukkamaisuuteen itsekin.

Kyllä näin tein, joku raja itselläkin mitä pitää sietää kun on vähän erilainen kuin muut. Ei nimittäin ollut ohimennyt naurahdus ja osoittelu, vaan poika hyöri ja pyöri siinä ja jatkoi vain.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei saisi tuijottaa?! Mikään laki ei volvoita olemaan tuijottamatta!

Selvästi huomaa, että sinua ei ole koskaan tuijotettu, koska et ilmiselvästi tiedä, että kuinka kiusaantuneeksi siinä tuntee olonsa, jos joku tuijottaa. Mikään laki ei tosiaan kiellä tuijottamista, mutta se on kuitenkin äärimmäisen typerä ja moukkamainen tapa vai olisiko sinusta se ihan ok jos joku tulisi ihan viereesi ja jäisi tuijottamaan sinua suu auki niin kuin ei olisi koskaan ennen nähnyt ihmistä?

Eikö useimmat ole sitä mieltä, että lasten kysely ei haittaa. Eli selittää, että jotkut voivat olla lyhytkasvuisia ja se on geneettinen ominaisuus. Sitten lapsi jatkaa päiväänsä normaalisti. En ymmärrä, miksi vanhempi ei selitä ja vielä lisää, että tuijottaminen on rumaa tai kehota kysymään tuijotuksen kohteelta itseltään.

Hmmm.... kuule ap, olet ihan oikeassa siinä, että ketään ei sovi tuijotella, naureskella tai osoitella sormella.

Mutta koeta kestää se, että lapsi katsoo ja kysyy äidiltään, miksi sinä, aikuinen ihminen, olet lyhyt. Se on lapsen tapa oppia ympäristöään ja maailmaa, että hän havainnoi, näkee poikkeamat tavanomaisesta ja totutusta ja selvittää poikkeaman syyn.

Minultakin on lapseni tuollaista kysynyt, ja olen sanonut, että "meitä on monenmittaisia, osa on lyhyitä ja osa pitkiä ja hänellä saattaa olla semmoinen perinnöllinen ominaisuus, ettei hän kasva pidemmäksi, minun nyttemmin jo edesmenneellä serkullani oli sama juttu."

Lapsen ihmettelyä ei kannata ottaa väheksyntänä tai pilkkana, kuten sinä tunnut ottavan. Siihen ei yleensä sisälly kielteistä asennetta, ainoastaan havainto, että joku asia ei ole kuten hän on tottunut sen näkemään. Kun selitys saadaan, ihmettely loppuu ja lapsi suhtautuu asiaan aivan luonnollisesti.

onneksi ne lapset tuijottelee nykyään vaan puhelinten näyttöjä niin ei oo tota ongelmaa