Lue keskustelun säännöt.
Opettakaa vanhemmat lapsillenne, että toisia ei saa tuijottaa!
Ei tarvitse tuijottaa!
19.03.2017 |
On meinaan esim. näin lyhytkasvuisena niin kuin minä olen hemmetin ärsyttävää kun joku Jonne-Anneli 10v tulee melkein viereeni ja tuijottaa minua hölmönä suu auki monen minuutin ajan eivätkä vanhemmat tee mitään, vaikka näkevät, että mitä lapsensa tekee. Miltä teistä itsestänne tuntuisi, jos minä alkaisin vastaavasti tuijottamaan teitä tai teidän lapsianne? Minä en ole mikään museossa katsottavaksi laitettu esine jota saa tuijottaa vapaasti saati tehdä minusta ääneen arvosteluja tyyliin, että miksi minä olen niin lyhyt ja kun te vanhemmat olette kuin ette lapsen kysymystä kuulisikaan niin lapsi vain innostuu huutamaan kovalla äänellä, että "Miksi tuo aikuinen on noin lyhyt" että kaikki varmasti huomaavat, että olen kääpiö ja kääntyvät katsomaan minua.
Kommentit (45)
Ymmärrän, että tuijottaminen tuntuu kiusalliselta. Kannattaa ajatella myös siltä kannalta, että lyhytkasvuisuuteen suhtautuminen luonnollisella tavalla edellyttää myös kasvatukselta ja vanhemmilta luontevaa suhtautumista. Hyssytteleminen ja katsomisen kieltäminen voivat viestittävää lapselle, että lyhytkasvuinen ihminen on niin poikkeava ja erikoinen, että katsominenkin on kiellettyä. Isommille lapsille pitää opettaa, että tuijottaminen on epäkohteliasta. Kouluikäisen empatiakyky on jo niin kehittynyt, että he ymmärtävät tämän. Mutta ihan pieni lapsi ei pysty asettumaan toisen asemaan niin, että ymmärtäisi, miltä tuijottaminen tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, minäkin olen lyhytkasvuinen ja niin rasittavaa tuo on. En ole vihainen lapsille, mutta opettakaa hyvät vanhemmat ne tavoille. Saa kysyä (vastaan lapsille miksi olen lyhyt), mutta hyssyttely ei auta asiaa. Enemmän ärsyttää se että asiaa ei sanota lapselle niin kuin se on "hänellä on sellainen sairaus, ettei kasva pidemmäksi, muuten ihan tavallinen aikuinen", noin helppoa se olisi. Lisäksi jos lapsi naureskelee ja osoittelee niin kyllä lasta pitää kieltää. Tuskin haluat että kukaan tulee osoittelemaan sinua tai lastasi sormella ja nauramaan päin naamaa esim. kuinka ruma ja oudon näköinen olet.
Minulle on opetettu ettei ketään saa osoittaa sormella tai tuijottaa. Kaikki ovat erilaisia ja vaikka tekisi mieli tuijottaa niin ei saa tehdä.Kerran paloi hermo rasittavan lakataan joka nauroi ja osoitteli, äiti oli kauempana eikä sanonut mitään. Sanoin lapselle, että ei tuolla tavalla saa puhua muille ja että kasvatus tainnut mennä pahasti pieleen sinulla. Poika meni hiljaiseksi, äitikin taisi kuulla ja niin oli tarkoituskin.
Eli alennuit moukkamaisuuteen itsekin.
Mielestäni toimit oikein. Pitää kasvattaa toisten lapsia kun eivät sitä itse osaa. Moukat eivät ymmärrä hienovaraisia vihjeitä.
Meidän 9v tuijotti eräitä lesboja, jotka kulkivat käsi kädessä. Sanoin heti, että ei saa tuijottaa tuolla tavalla. Katsoa/vilkaista saa ketä vaan, mutta ei saa jäädä tuijottamaan, se on epäkohteliasta. En tosiaankaan ymmärrä tässä ketjussa näitä vanhempia, jotka luistavat kaikesta kasvatuksellisesta vastuusta toteamalla "ne on vain lapsia, ei ne ymmärrä". No ei varmaan koskaan ymmärräkään kun vanhempansa ovat tyhmiä ja laiskoja kasvattajia.
Enkä usko silmiäni kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen erottaa aikuisesta mm. rehellinen ja vilpitön kyky ihmetellä esim. lintuja, kukkia tai esimerkiksi kääpiöitä.
...ja ylläoleva teksti on ääliön kirjoittama, sitä tuijotan.
Kyllä mua rupesi naurattamaan, voin jo valmiiksi ilmoittautua ääliöksi niin ei tartte haukkua. Jos tuijotat mua niin ei haittaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus bussissa esim. saattaa joku vieras lapsi seisoa siinä penkillään ja toljottaa suu auki minuuttikaupalla takanaan istuvaa ihmistä. Vanhempi ei sano mitään. Todella ärsyttävää. Ja toisekseen, aika vaarallista antaa seisoa penkillä.
mä tuijotan takaisin niin kauan että lapsi lopettaa
24 jatkaa. Toki myös selitän aina tilanteet lapselle. Tuossakin tapauksessa kerroin että yleensä tytöt rakastavat poikia, mutta joskus tyttö rakastaa tyttöä ja poika poikaa. Siinä ei ole mitään kummallista ja ihmiset on erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, minäkin olen lyhytkasvuinen ja niin rasittavaa tuo on. En ole vihainen lapsille, mutta opettakaa hyvät vanhemmat ne tavoille. Saa kysyä (vastaan lapsille miksi olen lyhyt), mutta hyssyttely ei auta asiaa. Enemmän ärsyttää se että asiaa ei sanota lapselle niin kuin se on "hänellä on sellainen sairaus, ettei kasva pidemmäksi, muuten ihan tavallinen aikuinen", noin helppoa se olisi. Lisäksi jos lapsi naureskelee ja osoittelee niin kyllä lasta pitää kieltää. Tuskin haluat että kukaan tulee osoittelemaan sinua tai lastasi sormella ja nauramaan päin naamaa esim. kuinka ruma ja oudon näköinen olet.
Minulle on opetettu ettei ketään saa osoittaa sormella tai tuijottaa. Kaikki ovat erilaisia ja vaikka tekisi mieli tuijottaa niin ei saa tehdä.Kerran paloi hermo rasittavan lakataan joka nauroi ja osoitteli, äiti oli kauempana eikä sanonut mitään. Sanoin lapselle, että ei tuolla tavalla saa puhua muille ja että kasvatus tainnut mennä pahasti pieleen sinulla. Poika meni hiljaiseksi, äitikin taisi kuulla ja niin oli tarkoituskin.
Mulla on viiden vanha, vilkas ja utelias tytär, joka ottaa sumeilematta kontaktia tuntemattomiin, kun siltä tuntuu. Mutta onhan hän nyt jo pari vuotta tiennyt, mistä on kyse siinä, että lyhytkasvuisiakin ihmisiä on. Eli ei tuijota eikä osoittele, kun ilmiö on ihan tuttu. Mä en ymmärrä vanhempia, jotka eivät vaivaudu keskustelemaan ympäröivän maailman asioista lastensa kanssa.
Meillä on, kaupungissa elävinä, ihan koko ajan sujuvia kontakteja vaikkapa viittomakielisten tai pyörätuolia käyttävien kanssa. Jos lapsen kasvattaa tynnyrissä, vähällä vaivalla, viihteen toimiessa lapsenvahtina, saa juuri sellaisen hyssyteltävän tollon omaksi ja muiden iloksi. Argh.
Nykyään kun kasvatuksen hedelmät on tollasia #au pair Vanessoja, niin ei tarvinne imetellä, ettei tällaistakaan asiaa vanhemmat opeta. Eihän ne mitään muutakaan näy opettavan, miksi sittenalkeellisempiakaan käytöstapoja..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuijottaminen on tosi ärsyttävää. Meidän naapurin lapset (lestadiolaisia, eli aina isolla porukalla ulkona..) ovat monesti tien läheisyydessä leikkimässä ja kun esim. Lenkillä kävelen ohi niin voi luoja sitä tuijotusta... koko lauma pysähtyy tuijottamaan hiljaa niin kauan kunnes olen kääntynyt pois näköetäisyydeltä :D tekis miele joskus sanoa jotakin, mutta en ole kehndannut kun kuitenkin ovat aika pieniä, varmaan 1-5v.
Vierailija kirjoitti:
Meidän 9v tuijotti eräitä lesboja, jotka kulkivat käsi kädessä. Sanoin heti, että ei saa tuijottaa tuolla tavalla. Katsoa/vilkaista saa ketä vaan, mutta ei saa jäädä tuijottamaan, se on epäkohteliasta. En tosiaankaan ymmärrä tässä ketjussa näitä vanhempia, jotka luistavat kaikesta kasvatuksellisesta vastuusta toteamalla "ne on vain lapsia, ei ne ymmärrä". No ei varmaan koskaan ymmärräkään kun vanhempansa ovat tyhmiä ja laiskoja kasvattajia.
Kuka tässä on noin asennoitunut? Oletpa sinä nyt kiukkuinen, koeta rauhoittua.
Tässä ei varmaan kukaan ole hyväksynyt sitä, että lapsi naureskelisi tai osoittelisi jotakuta. Mutta se on kyllä taas aivan normaalia, jos pieni lapsi katsoo ja kysyy äidiltään selitystä johonkin ilmiöön. Kuten joku tuossa sanoikin, luonteva suhtautuminen riippuu pitkälti siitä, miten lapsen kysymyksiin ja normaaliin uteliaisuuteen vastataan. Kielloilla ja hyssyttelyllä ei kasvateta luontevaa ja hyväksyvää asennetta!
Yhdeksänvuotiasta minäkin kieltäisin tuijottamasta, jos lapsi tietää lesboudesta jo entuudestaan. Tai tuijottamasta pienikasvuisia ihmisiä, jos asiasta on hänen kanssaan jo entuudestaan puhuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuijottaminen on tosi ärsyttävää. Meidän naapurin lapset (lestadiolaisia, eli aina isolla porukalla ulkona..) ovat monesti tien läheisyydessä leikkimässä ja kun esim. Lenkillä kävelen ohi niin voi luoja sitä tuijotusta... koko lauma pysähtyy tuijottamaan hiljaa niin kauan kunnes olen kääntynyt pois näköetäisyydeltä :D tekis miele joskus sanoa jotakin, mutta en ole kehndannut kun kuitenkin ovat aika pieniä, varmaan 1-5v.
Joo varmaan... ei kun lasun tekoon. Ja jätä se sika!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsista on vain hauskaa kun näkevät kääpiön. Koita ymmärtää.
Nyt tajusin että minulle ei lapsena koskaan opetettu ettei saa tuijottaa muita ihmisiä. Vieläkin joudun välillä muistuttamaan itseäni asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Ap on pöpi :D
Ei, vaan viidestoista vastaaja on pöpi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsista on vain hauskaa kun näkevät kääpiön. Koita ymmärtää.
Tarkoitat lyhytkasvoisen henkilön.
En nimitä sinua idiootiksi, vaikka käytöksesi perusteella oletkin. Koita ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsista on vain hauskaa kun näkevät kääpiön. Koita ymmärtää.
Tarkoitat lyhytkasvoisen henkilön.
En nimitä sinua idiootiksi, vaikka käytöksesi perusteella oletkin. Koita ymmärtää.
lyhytkasvuisen ja olet oikeassa kyseisen kirjoittajan idioottimaisuudesta
Onko olemassa lyhykasvoisia ihmisiä? Poikani näki ameriikan raitilla henkilön jolla oli vitiligo, hän kysyi "Äiti onko toi lehmä?". Vastasin ettei ole.
Kyllä minusta lapset saavat katsella ja ihmetellä sekä tehdä kysymyksiä, niinhän he oppivat. Jos minun lapseni kysyisi miksi joku on niin lyhyt vastaisin jotain "meitä ihmisiä on erikokoisia, joku on oikein pitkä ja joku taas lyhyt, toiset on isompia ja toiset pienempiä." ja alkaisin puhua jostain muusta. Jos lapsi osoittaisi tj saattaisin sanoa ettei ole oikein soveliasta osoitella muita ihmisiä kuitenkaan. Lapset vaan hämnentyvät jos aikuinen alkaa hyssytellä.