Miksi perheestään valittavat naiset eivät miettineet etukäteen, mitä elämältä halusivat?

Tosi harva oikeasti tietää, mitä elämältä haluaa, ennen kuin on 27–35-vuotias. Moni on siinä vaiheessa jo tehnyt lapsen tai useamman.

Varmaan nämä naiset halusivat perheen, jossa myös lasten isä osallistuu. Eivät unelmoineet yh-elämästä ydinperheessä.

Naisilla on sisäänrakennettu uhriutumis-asenne, ja sille ei kukaan mitään mahda. Siksikin miesten olisi järkevämpää valita MGTOW.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan nämä naiset halusivat perheen, jossa myös lasten isä osallistuu. Eivät unelmoineet yh-elämästä ydinperheessä.

Yyhous ja miehen valinta eivät olleet naisten omia valintoja, eihän?

Onko arjen keskellä väsyminen yhtäkuin katuu perheen perustamista? 😂

Sinäkin varmaan välillä olet väsynyt. Pitäiskö sun kuolla koska susta ei ole jaksamaan?

Empatia?

Olen itse jalat maassa tyyppi ja lapsen saaminen ei ole muuttanut elämääni, mutta sä tiedät mitä se on kun sulla on perhe, työ ja juokset maratoonin?

Saattaa olla joskus vähän väsynyt.. Vai pitäisikö perheellisen sinusta vaan kyetä olla hiljaa väsymisen kanssa ja olla yli-ihminen? Onko sun omat vanhemmat koskaan ollu väsyneitä ja huokaillu ääneen?

Mulla ei ollut aikaa miettiä. Biologinen klo tikitti ja vihdoin viimein löysin miehen jonka kans halusin naimisiin ja lapsen. Huonomminkin olisi voinut valita.

No, ruuhkavuosissa, jos ei tule valitettua, niin ei sitten mistään. Ihmiset valittavat milloin mistäkin.

Töissä eräs lapseton ihminen valittaa joka päivä, kuinka rankkaa töissä on. Miksi tämä ihminen sitten valitsi työnteon? ;) HHhmmm.

Itselläni 3 lasta, 3-vuorotyö, lapset ovat alle kouluikäisiä. En valita lapsista enkä työteosta erityisesti eriteltynä Paitsi silloin kun jotain sattuu; tämä voi olla kiireinen päivä töissä tai lasten kanssa kaikenlaista hässäkkää kotona - eli on ihan normaalia valittaa. Pahempi olisi jättää kaikki sisään.

Kasvakaas Av:t aikuisiksi!

Vierailija kirjoitti:

Varmaan nämä naiset halusivat perheen, jossa myös lasten isä osallistuu. Eivät unelmoineet yh-elämästä ydinperheessä.

Olisivat sitten valinneet miehen joka osallistuu, eikö vain?

Mutta valitsivat työelämä-suorittajan, tai jänniksen, eli valitsivat samalla yh-elämän ydinperheessä. Kaikkea ei voi saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan nämä naiset halusivat perheen, jossa myös lasten isä osallistuu. Eivät unelmoineet yh-elämästä ydinperheessä.

Yyhous ja miehen valinta eivät olleet naisten omia valintoja, eihän?

Kukaan ei pysty ennustamaan millainen isä miehestä tulee. Komppaan myös muita siinä, että jos joskus väsyttää niin ei se tarkoita sitä että katuisi lasten saantia. Siinä kohtaa se mies voisi edes joskus jättää väliin sen oman harrastuksensa ja jäädä tekemään kotihommia.

Vierailija kirjoitti:

No, ruuhkavuosissa, jos ei tule valitettua, niin ei sitten mistään. Ihmiset valittavat milloin mistäkin.

Töissä eräs lapseton ihminen valittaa joka päivä, kuinka rankkaa töissä on. Miksi tämä ihminen sitten valitsi työnteon? ;) HHhmmm.

Itselläni 3 lasta, 3-vuorotyö, lapset ovat alle kouluikäisiä. En valita lapsista enkä työteosta erityisesti eriteltynä Paitsi silloin kun jotain sattuu; tämä voi olla kiireinen päivä töissä tai lasten kanssa kaikenlaista hässäkkää kotona - eli on ihan normaalia valittaa. Pahempi olisi jättää kaikki sisään.

Kasvakaas Av:t aikuisiksi!

Hyvä vertauskuva, varsinkin nykyään kun Suomessa ei ole pakko tehdä töitä, kun kaikki kotona löhöily maksetaan verorahoista!

Minun suunnitelmiin ei kuulunut,että lasten isä nostaa kytkintä nuorimman ollessa 1/2 vuotta tehden minusta velkaisen totaali yksinhuoltajan.Eikä suunnitelmiin kuulunut myöskään sairastua syöpään ,mutta elämä on ja suunnitelmat muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan nämä naiset halusivat perheen, jossa myös lasten isä osallistuu. Eivät unelmoineet yh-elämästä ydinperheessä.

Yyhous ja miehen valinta eivät olleet naisten omia valintoja, eihän?

Kukaan ei pysty ennustamaan millainen isä miehestä tulee. Komppaan myös muita siinä, että jos joskus väsyttää niin ei se tarkoita sitä että katuisi lasten saantia. Siinä kohtaa se mies voisi edes joskus jättää väliin sen oman harrastuksensa ja jäädä tekemään kotihommia.

Tietenkin pystyy. Jos on vähänkin fiksu se ei edes ole vaikeaa.

No olin 20-v eikä mun aivot olleet kehittyneet vielä kunnolla. En osannut lisäksi arvata, että sairastuisin. Siihen aikaan ei myöskään puhuttu siitä, miten yleistä on katua lapsia, luulin että lähes kaikki ihmiset rakastuvat lapseen tavalla, joka tekee elämästä antoisaa. Mulle itse asiassa sanottiin neuvolassa kun epäilin päätöstäni,että kyllä siihen lapseen sitten kiintyy ja kaikki menee varmasti hyvin. Kyllä mä kiinnyinkin, mutta elämäni on hyvin erilaista kuin olisin halunnut. En kyllä valita muuta kuin av:lla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan nämä naiset halusivat perheen, jossa myös lasten isä osallistuu. Eivät unelmoineet yh-elämästä ydinperheessä.

Yyhous ja miehen valinta eivät olleet naisten omia valintoja, eihän?

Kukaan ei pysty ennustamaan millainen isä miehestä tulee. Komppaan myös muita siinä, että jos joskus väsyttää niin ei se tarkoita sitä että katuisi lasten saantia. Siinä kohtaa se mies voisi edes joskus jättää väliin sen oman harrastuksensa ja jäädä tekemään kotihommia.

Tietenkin pystyy. Jos on vähänkin fiksu se ei edes ole vaikeaa.

Itse en pystynyt edes ennustamaan, millainen äiti musta tulee! Mutta hyvä jos joillain on kristallipallo.-13

Vierailija kirjoitti:

Onko arjen keskellä väsyminen yhtäkuin katuu perheen perustamista? 😂

Sinäkin varmaan välillä olet väsynyt. Pitäiskö sun kuolla koska susta ei ole jaksamaan?

Empatia?

Olen itse jalat maassa tyyppi ja lapsen saaminen ei ole muuttanut elämääni, mutta sä tiedät mitä se on kun sulla on perhe, työ ja juokset maratoonin?

Saattaa olla joskus vähän väsynyt.. Vai pitäisikö perheellisen sinusta vaan kyetä olla hiljaa väsymisen kanssa ja olla yli-ihminen? Onko sun omat vanhemmat koskaan ollu väsyneitä ja huokaillu ääneen?

En valita itse aiheuttamistani ongelmista. Minun elämäni antoisat asiat eivät myöskään ole sellaisia, jotka aiheuttaisivat aihetta tällaiseen valitukseen. Tykkään esimerkiksi taiteen tekemisestä tosi paljon, vaikka se onkin vaikeaa, mutta ei minulla ole koskaan sellainen olo, että pitäisi päästä pois sen ääreltä ja että elämäni on kurjaa, kun joudun maalaamaan.

Jos valittaisin puoliksikaan niin paljon kuin vanhemmat, arvioisin kyllä elämäni olevan tosi pahasti pielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan nämä naiset halusivat perheen, jossa myös lasten isä osallistuu. Eivät unelmoineet yh-elämästä ydinperheessä.

Yyhous ja miehen valinta eivät olleet naisten omia valintoja, eihän?

Kukaan ei pysty ennustamaan millainen isä miehestä tulee. Komppaan myös muita siinä, että jos joskus väsyttää niin ei se tarkoita sitä että katuisi lasten saantia. Siinä kohtaa se mies voisi edes joskus jättää väliin sen oman harrastuksensa ja jäädä tekemään kotihommia.

Tietenkin pystyy. Jos on vähänkin fiksu se ei edes ole vaikeaa.

Mieheni pitänyt huolta nuoremmista sisaruksistaan. Hän jaksoi leikkiä ja viihdyttää siskon lapsia, auttoi näitä käsienpesussa ja kantoi reppuselässä. Vieläpä ihan oma-alotteisesti. Eli varsin vahvasti hyvää isä-materiaalia. Mutta SILTI joudun joskus hakkaamaan päätäni seinään kun mies saa ongelman jostain "isälle kuuluvasta asiasta". Eli voi siitä hyvästäkin isästä löytyä joskus (!) jotain valitettavaa...

Kukaan ei todella tiedä millaista vanhemmuus ja perhe-elämä on ennenkuin on tehnyt sen ensimmäisen lapsen. Hyvä jos sitten tajuaa omat rajansa. Tyhmä on se joka vielä jatkaa lasten tekemistä vaikka jo ekan lapsen kohdalla totesi että tää ei ole mun juttu.

Miksi jättää tää vaan perheestä valittaviin naisiin? Miksi ylipäänstä kukaan valittaa koskaan mistään eikä valinnut paremmin alunperin? Olisi kuristunut napanuoraan jo kohdussa niin ei olisi tarvinnut syntyä.

En usko että olisin kasvanut pyhimykseksi, vaikka olisin lapset jättänyt tekemättä. En ole niin jalo ihminen, etten koskaan valittaisi mistään.

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään ei Suomessa ole pakko hankkia lapsia. Aivan kamalaa kuunnella purnaamista siitä, miten lapset vievät kaikki mehut ja mitään ei jaksa tehdä. Kantakaa vastuu valinnoistanne.

Jatkuvasti saa lukea valituksia tyyliin "minulla ei ole yhtään omaa aikaa" ja "mieskin on koko ajan töissä". "Kotitöitä on loputtomiin" ja "kaikki vaatii minulta jotakin!". Mitä te sitten odotitte? Usein on monta pientä lasta väännetty maailmaan. Jos te haluatte viettää omaa-aikaa, tehdä sitä ja tehdä tätä, harrastaa ja mennä, niin miksi olette hankkineet niitä lapsia? Ja niitä kotitöitäkin on kyllä vähemmän perheettömällä. Ja kyllä kai teidän olisi luullut tuntevan oman miehenne, onko se sellainen josta on apua kotiarjessa vai ei? Jos ei, niin miksi teitte lapsia semmoisen kanssa? Nyt jos väsyttää, on puuduttavaa ja tuntuu että elämä lipuu ohi niin purkaa huulta älkääkö odottako että säälitään tai että yhteiskunta auttaa. KUKAAN EI PAKOTTANUT HANKKIA NIITÄ LAPSIA! Oma valinta, jonka seuraukset saa kantaa ihan itse ja vaikka sitten hammasta purren.