Tulehduksellisten suolistosairauksien lisääntyminen on professorin mukaan kaikkein hurjinta Suomessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi suomalaisia pidetään jotenkin erityisen hygieenisinä? Esim. Espanjassa pestään joka päivä vessat ja lattiat kloorilla. Monet pesee kadunkin talon edestä joka päivä. Suomalaiset suhtautuu siivoukseen yleensä ottaen tosi rennosti ja antiseptisia pesuaineita suorastaan vältellään. Eihän niitä ole juurikaan edes myynnissä.

Suomalaiset on oikeasti ihan oksettavan likaisia, lähmitään lialla ja lapset räällä kaupassa kaikki, italiassa käytetään hanskoja ostoksilla.

Täälläkin on ollut ketjuja, joissa myönnetään ettei vessaa pestä koskaan, koska on "parempaa" tekemistä.

Ja suomalaiset haisee usein lialle, rasvalle ja eritteille.

           En minä ole anakaan tavannut haisevia suomalaisia muualla kuin jos laitapuolen kulkija tulee vastaan.  Toinen on jonkun ihmisen haju joka tulee selvästi homehtuneista vaatteista eli homekoti.  Sellainen ummehtunut haju.  Kyllä suomalsiet ovat keskimäärin erittäin hygienisiä ja siistejä.  Jos itse ette pese itseänne niin älkää yleistäkö.

Monella vanhemmalla ihmisellä on edelleen tapana käydä pesulla vain kerta viikkoon lauantaisaunassa. Ihan perinteinen suomalainen tapa. Ja kun vertaa esimerkiksi suomalaisia ravintoloita espanjalaisiin. Siellä pestään esimerkiksi lasten syöttötuolit jokaisen asiakkaan jälkeen ja vedetään kelmu päälle merkiksi että tuoli on puhdas. Suomessa syöttötuolit pitäis putsata ensin taltalla ja vasaralla, kun niihin on kivettynyt vuosikausien ruoantähteet. Asenne on Suomessa huomattavasti rennompi kuin monissa muissa Euroopan maissa. Kadunvarsia täällä kyllä siivotaan, mutta sisätiloja ei.

Suomessa on jotain muotia myös muillakin peseytyä tosi harvoin, koska iho kuivuu, mutta voisihan sitä peseytyä viileällä vedellä.

Päivässäkin rasva ja hiki alkaa haista, vaikka ei itse sitä haistaisi. Ja melkein kaikilla on likaiset hiukset, sen olen huomannut.

Vierailija kirjoitti:

Voi kauheeta, jos joku on paskainen. Mitä se sun persettä kutittaa, jos joku haluaa olla epäsiisti?

Se on tosi epäkohteliasta ja kertoo kyllä hoitoa vaativasta mt- ongelmasta, jos ei hygienia onnistu, siihen voi hakea apua.

Vierailija kirjoitti:

Voi kauheeta, jos joku on paskainen. Mitä se sun persettä kutittaa, jos joku haluaa olla epäsiisti?

Lähinnä siinä vaiheessa alkaa kutittamaan kun yritetään syöttää mielikuvaa niin puhtaista ihmisistä, että ihan sairastuvat sen takia. Tuollaisen itsepetoksen takia sitten ei etsitä sitä oikeaa syytä johonkin sairauteen.

Vierailija kirjoitti:

Onko perheissä niin, että vain 1 jäsen sairastaa suolistosairautta ja loput ovat terveitä? Luulisi sitten, että ruokavaliolla ei kovin suurta merkitystä ole sairastavuuteen, koska monesti syödään samoja ruokia. Toisaalta jos jossain ruuassa on sellaista ainetta, johon suolisto reagoi noin vaikeasti, niin voihan olla joku raja, milloin se aine aiheuttaa sairauden. Kestäähän ihmisen elimistö aikansa liian runsasta alkoholinkäyttöäkin ja muitakin myrkkyjä, ennen kuin sen aiheuttamat sairaudet puhkeavat.

Onko kokeiltu terveen ulostebakteerin tuomista näihin suolistosairaisiin ja onko ollut apua?

Itse luulen (en ole asiantuntija), että se on joku autoimmuunisairaus tai sitten vielä monimutkaisempi suolistobakteeriongelma, kuin nyt osataan edes ajatella. Onneksi tuota suolistoflooraa nyt tutkitaan tosi tehokkaasti ja ehkä jotain apua on tulossa jo lähivuosina.

Mä olen toistaiseksi ainoa suvustamme, kuka sairastui suolistosairauteen. Itse pidän hyvin todennäköisenä että antibioottikuurit altistavat suolistosairaudelle. Suomessa määrätään ihan liian helposti antibioottikuureja sekä tulehduskipulääkkeitä - tiedän lähipiiristäni muutaman tapauksen, jotka käyvät hakemassa yksityiseltä antibioottikuureja jopa perusflunssaan koska julkisella ei ole määrätty! Asun rannikolla ja moni syö täällä rankan 3 viikon antibioottikuurin punkin pureman takia, vaikka minkäälaisia borrelioosin oireitakaan ei olisi ollut. Pahimmillaan syövät useamman 3 viikon kuurin borrelioosin varalta..

Oikeesti meinasi verisuoni katketa päästä tuosta aloitusviestistä, niin monta kertaa oon lukenut spekulointia tuosta liian hygieenisestä ympäristöstä ja sormet multaan vaan!

Itselläni puhkesi 17-vuotiaana vaikea välimuotoinen koliitti (eli mulla on periaatteessa crohnin tauti JA colitis) ja kasvoin lapsuuteni maalla maitotilalla! Möyrin pikkuvasikoiden karsinoissa ja on sitä lehmänpaskaa joskus suuhunkin roiskahtanut. :D Join myös ihan suoraan tissistä emalimukiin lypsettyä maitoa joka oli mun suurinta herkkua (lehmillä on muuten yksilöllisiä eroja maidon maussa :) ) eli ei varmaan ole kyse liian steriilistä ympäristöstä.

Tämän perusteella kallistuisin ehkä enemmän se nautatuberkuloosibakteeriteorian kannalle. Tosin sitä en tiedä voiko lehmillä olla tuberkuloosia ilman että sitä huomattaisiin, koska meillä ei koskaan sellaista todettu tai muutakaan epidemiaa.

Glyfosaattijäämien yhteys suoliston bakteerikantaan saattaa olla osatekijä. Pohjoismaissa on kylmä maaperä, jolloin glyfosaatti hajoaa testiolosuhteita hitaammin.

Meillä suolistosairaus on selkeästi perinnöllinen, ja joku stressitila sen on laukaissut. Lapsella on, ja noin kymmenellä isänpuolen sukulaisella sekä äidinpuolelta sama mokoma lisää. Sairauden puhkeaminen lapseni kohdalla ajoittuu kitarisaleikkaukseen ja sen jälkeiseen antibioottikuuriin.

Ruokamyrkytys tottumiskysymys?

Luuletko oikeasti, että:

1) muissa maissa ei matkusteta?

2) esim. Virolaisten matkustelun kasvun kanssa samaan ajankohtaan ei liity muita elintapojen muutoksia? Montako mäkkäriä oli Virossa 1994? Vs 2017?

geeniperimä kaukaista lähi-itää. ruokavalio tosi rasvaista ja eläinpainotteista. nuori kulttuuri eli vähän ruokaperinnettä. kylmä ja raskasmielinen kansanluonne -> tunnesyöminen

Vierailija kirjoitti:

Glyfosaattijäämien yhteys suoliston bakteerikantaan saattaa olla osatekijä. Pohjoismaissa on kylmä maaperä, jolloin glyfosaatti hajoaa testiolosuhteita hitaammin.

Höpsis taas. Suomessa glyfosaattia ei ryiskuteta kasvukaudella lainkaan. Se on sallittua vain rehuviljoille kasvun päättämisessä (pakkotuleennuttaminen) ja viljanostajat testaavat ja hylkäävät jos jäämiä on (älytön häslinki, pelotevaikute varsin tehokas). Rehuviljallakin pakkotuleennuttaminen on harvinaista.

Muissa Euroopan maissa kasvuston ruiskutus ja tappaminen pystyyn juuri ennen puintia glyfosaattiruiskutuksella on ihan standardi toimenpide. Jos suomalaisten elimistöstä glyfosaattijäänteitä löytyy, on pasta todennäköinen syy (tai Fazerin Luxemburgissa leipoma ja täällä paistettu leipä).

Edelleenkään ei käy selitykseksi siihen, että Suomessa riski ongelmiin olisi kohonnut.

Onko koskaan tutkittu miten juomaveden laatu vaikuttaa, esim. vesi joka tulee hanasta ja sen sisältämät aineet/paranteet?

Vierailija kirjoitti:

Meillä suolistosairaus on selkeästi perinnöllinen, ja joku stressitila sen on laukaissut. Lapsella on, ja noin kymmenellä isänpuolen sukulaisella sekä äidinpuolelta sama mokoma lisää. Sairauden puhkeaminen lapseni kohdalla ajoittuu kitarisaleikkaukseen ja sen jälkeiseen antibioottikuuriin.

En ihmettelisi yhtään, jos stressi olisi yksi suolistosairauden altistava tekijä. Stressihän voi aktivoida monta vuotta rauhallisessa vaiheessa olleen suolistosairauden aktiiviseksi.

Vierailija kirjoitti:

Oikeesti meinasi verisuoni katketa päästä tuosta aloitusviestistä, niin monta kertaa oon lukenut spekulointia tuosta liian hygieenisestä ympäristöstä ja sormet multaan vaan!

Itselläni puhkesi 17-vuotiaana vaikea välimuotoinen koliitti (eli mulla on periaatteessa crohnin tauti JA colitis) ja kasvoin lapsuuteni maalla maitotilalla! Möyrin pikkuvasikoiden karsinoissa ja on sitä lehmänpaskaa joskus suuhunkin roiskahtanut. :D Join myös ihan suoraan tissistä emalimukiin lypsettyä maitoa joka oli mun suurinta herkkua (lehmillä on muuten yksilöllisiä eroja maidon maussa :) ) eli ei varmaan ole kyse liian steriilistä ympäristöstä.

Tämän perusteella kallistuisin ehkä enemmän se nautatuberkuloosibakteeriteorian kannalle. Tosin sitä en tiedä voiko lehmillä olla tuberkuloosia ilman että sitä huomattaisiin, koska meillä ei koskaan sellaista todettu tai muutakaan epidemiaa.

Tosin yksilön kokemus ei ole kovin luotettava perusta laajempia tilastollisia johtopäätöksiä varten.

Käyttäjä3552 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Glyfosaattijäämien yhteys suoliston bakteerikantaan saattaa olla osatekijä. Pohjoismaissa on kylmä maaperä, jolloin glyfosaatti hajoaa testiolosuhteita hitaammin.

Höpsis taas. Suomessa glyfosaattia ei ryiskuteta kasvukaudella lainkaan. Se on sallittua vain rehuviljoille kasvun päättämisessä (pakkotuleennuttaminen) ja viljanostajat testaavat ja hylkäävät jos jäämiä on (älytön häslinki, pelotevaikute varsin tehokas). Rehuviljallakin pakkotuleennuttaminen on harvinaista.

Muissa Euroopan maissa kasvuston ruiskutus ja tappaminen pystyyn juuri ennen puintia glyfosaattiruiskutuksella on ihan standardi toimenpide. Jos suomalaisten elimistöstä glyfosaattijäänteitä löytyy, on pasta todennäköinen syy (tai Fazerin Luxemburgissa leipoma ja täällä paistettu leipä).

Edelleenkään ei käy selitykseksi siihen, että Suomessa riski ongelmiin olisi kohonnut.

Tuleennuttaminen tai vaikutukset maaperän mikrobistoon ja sitä kautta ihmiseen ovat eri asioita. Glyfosaatti hajoaa Suomen olosuhteissa pahimmillaan 7-8 kk maaperässä. Kun maaperän mikrobisto köyhtyy, köyhtyy ihmisenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiden sairauksien puhkeamissyytä ei tiedetä. Kaikki nuo teidän ruokavalioteorianne ovat mutua. Jonkun vatsaoireisiin tehoaa joku asia ja jonkun toisen vatsaoireisiin joku muu. Jotkut tarvitsevat elinikäisen lääkityksen crohniin tai colitis ulcerosaan. Ja pahimmillaan nämä sairaudet ovat todella invalidisoivia, kun potilas ripuloi verta udeita kertoja vuorokaudessa. Usein näihin sairastutaan nuorina aikuisina.

Jos syytä ei tiedetä, niin eikö se syy voi silloin olla myös ruualla? Mikä estää kokeilemasta millä syömisellä voi paremmin?

Mikään ei estä kokeilemasta, mutta älkää tuputtako jotain tiettyjä ruokavalioteorioita, kun näihin sairauksiin ei ole löydetty yksiselitteistä ruokavaliota, joka auttaisi. Ja kyse ei edelleenkään ole siitä, että olisi vähän turvotusta ja pierettäisi, vaan potilas voi kärsiä akuuttivaiheessa jatkuvasta veriripulista. Crohn- ja colitisyhdistyksen keskustelupalstalla taisi joku joskus todeta, että akuuttivaiheessa paras ruoka hänelle oli suurinpiirtein valkoinen paahtoleipä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiden sairauksien puhkeamissyytä ei tiedetä. Kaikki nuo teidän ruokavalioteorianne ovat mutua. Jonkun vatsaoireisiin tehoaa joku asia ja jonkun toisen vatsaoireisiin joku muu. Jotkut tarvitsevat elinikäisen lääkityksen crohniin tai colitis ulcerosaan. Ja pahimmillaan nämä sairaudet ovat todella invalidisoivia, kun potilas ripuloi verta udeita kertoja vuorokaudessa. Usein näihin sairastutaan nuorina aikuisina.

Jos syytä ei tiedetä, niin eikö se syy voi silloin olla myös ruualla? Mikä estää kokeilemasta millä syömisellä voi paremmin?

Mikään ei estä kokeilemasta, mutta älkää tuputtako jotain tiettyjä ruokavalioteorioita, kun näihin sairauksiin ei ole löydetty yksiselitteistä ruokavaliota, joka auttaisi. Ja kyse ei edelleenkään ole siitä, että olisi vähän turvotusta ja pierettäisi, vaan potilas voi kärsiä akuuttivaiheessa jatkuvasta veriripulista. Crohn- ja colitisyhdistyksen keskustelupalstalla taisi joku joskus todeta, että akuuttivaiheessa paras ruoka hänelle oli suurinpiirtein valkoinen paahtoleipä.

Mikä ihmeen tarve sulla on vastustaa henkeen ja vereen ravinnon vaikutusta suolistosairauksien hoidossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiden sairauksien puhkeamissyytä ei tiedetä. Kaikki nuo teidän ruokavalioteorianne ovat mutua. Jonkun vatsaoireisiin tehoaa joku asia ja jonkun toisen vatsaoireisiin joku muu. Jotkut tarvitsevat elinikäisen lääkityksen crohniin tai colitis ulcerosaan. Ja pahimmillaan nämä sairaudet ovat todella invalidisoivia, kun potilas ripuloi verta udeita kertoja vuorokaudessa. Usein näihin sairastutaan nuorina aikuisina.

Jos syytä ei tiedetä, niin eikö se syy voi silloin olla myös ruualla? Mikä estää kokeilemasta millä syömisellä voi paremmin?

Mikään ei estä kokeilemasta, mutta älkää tuputtako jotain tiettyjä ruokavalioteorioita, kun näihin sairauksiin ei ole löydetty yksiselitteistä ruokavaliota, joka auttaisi. Ja kyse ei edelleenkään ole siitä, että olisi vähän turvotusta ja pierettäisi, vaan potilas voi kärsiä akuuttivaiheessa jatkuvasta veriripulista. Crohn- ja colitisyhdistyksen keskustelupalstalla taisi joku joskus todeta, että akuuttivaiheessa paras ruoka hänelle oli suurinpiirtein valkoinen paahtoleipä.

Mikä ihmeen tarve sulla on vastustaa henkeen ja vereen ravinnon vaikutusta suolistosairauksien hoidossa?

Vastaan vuosia sairastaneena (nykyään onneksi remissiossa) että ruokavaliohoitoa voi toki kokeilla, mutta silloin kun tauti ei ole pahassa akuuttivaiheessa! Kuten jo aiemmin sanottua pahassa crohnissa/colitiksessa ei ole kyse mistään "söin vähän huonosti ja nyt turvottaa" jutusta ja pieruista pinkeenä vääntelehtimisestä. Kun tulehdus jyllää niin silloin suolisto hylkii kaikkea mitä sinne laitat, sen kanssa on turha yrittää neuvotella ja kokeilla sopisiko sille tämä tai tuo koska se ei huoli silloin mitään kun se on täydessä hätätilassa. Kaikki ravinto missä on "tekstuuria" ärsyttää suolistoa ihan helvettiin asti. Silloin yritetään syödä jotain mikä ärsyttää sitä mahdollisimman vähän, ja ihan sairaalasta saaduissa ohjeissakin suositeltiin esim. ranskanleipää. Pahimmillaan voi joutua tiputukseen kun odotetaan että lääkitys puree. Itse olen pahat akuutit sinnitellyt kortisonin vaikutusta odotellessa ranskanleivällä ja sosekeitoilla ja niilläkin huonosti. Jo vesilasillisen juominenkin saa hyppäämään vessassa silloin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiden sairauksien puhkeamissyytä ei tiedetä. Kaikki nuo teidän ruokavalioteorianne ovat mutua. Jonkun vatsaoireisiin tehoaa joku asia ja jonkun toisen vatsaoireisiin joku muu. Jotkut tarvitsevat elinikäisen lääkityksen crohniin tai colitis ulcerosaan. Ja pahimmillaan nämä sairaudet ovat todella invalidisoivia, kun potilas ripuloi verta udeita kertoja vuorokaudessa. Usein näihin sairastutaan nuorina aikuisina.

Jos syytä ei tiedetä, niin eikö se syy voi silloin olla myös ruualla? Mikä estää kokeilemasta millä syömisellä voi paremmin?

Mikään ei estä kokeilemasta, mutta älkää tuputtako jotain tiettyjä ruokavalioteorioita, kun näihin sairauksiin ei ole löydetty yksiselitteistä ruokavaliota, joka auttaisi. Ja kyse ei edelleenkään ole siitä, että olisi vähän turvotusta ja pierettäisi, vaan potilas voi kärsiä akuuttivaiheessa jatkuvasta veriripulista. Crohn- ja colitisyhdistyksen keskustelupalstalla taisi joku joskus todeta, että akuuttivaiheessa paras ruoka hänelle oli suurinpiirtein valkoinen paahtoleipä.

Mikä ihmeen tarve sulla on vastustaa henkeen ja vereen ravinnon vaikutusta suolistosairauksien hoidossa?

Vastaan vuosia sairastaneena (nykyään onneksi remissiossa) että ruokavaliohoitoa voi toki kokeilla, mutta silloin kun tauti ei ole pahassa akuuttivaiheessa! Kuten jo aiemmin sanottua pahassa crohnissa/colitiksessa ei ole kyse mistään "söin vähän huonosti ja nyt turvottaa" jutusta ja pieruista pinkeenä vääntelehtimisestä. Kun tulehdus jyllää niin silloin suolisto hylkii kaikkea mitä sinne laitat, sen kanssa on turha yrittää neuvotella ja kokeilla sopisiko sille tämä tai tuo koska se ei huoli silloin mitään kun se on täydessä hätätilassa. Kaikki ravinto missä on "tekstuuria" ärsyttää suolistoa ihan helvettiin asti. Silloin yritetään syödä jotain mikä ärsyttää sitä mahdollisimman vähän, ja ihan sairaalasta saaduissa ohjeissakin suositeltiin esim. ranskanleipää. Pahimmillaan voi joutua tiputukseen kun odotetaan että lääkitys puree. Itse olen pahat akuutit sinnitellyt kortisonin vaikutusta odotellessa ranskanleivällä ja sosekeitoilla ja niilläkin huonosti. Jo vesilasillisen juominenkin saa hyppäämään vessassa silloin. 

Ja vastutus jatkuu :)

Ja jatkan vielä, että ruokavalioista saattaa olla apua tulehduksellisissa suolistosairauksissa kun niille siirrytään silloin kun tilanne on parempi, mutta mitään tiettyä ruokavaliota ei ole joka toimisi edes suurelle osalle, koska suurelle osalle sillä ruokavaliolla ei ole tulehduksellisessa sairaudessa merkitystä. Akuutit tulee ja menee ja usein ikä toimii lääkkeenä rauhoittamaan näitä sairauksia. 

Ärtyvä suoli hyötyy usein ruokavaliohoidosta, mutta siinäkään kaikille ei ole ratkaisu dieetti samalla reseptillä, eikä heistäkään kaikki hyödy mistään ruokavaliosta. Tuntuu taas että menee sekaisin tulehdukselliset suolistosairaudet ja ärtyvä suoli tyyppinen oireilu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiden sairauksien puhkeamissyytä ei tiedetä. Kaikki nuo teidän ruokavalioteorianne ovat mutua. Jonkun vatsaoireisiin tehoaa joku asia ja jonkun toisen vatsaoireisiin joku muu. Jotkut tarvitsevat elinikäisen lääkityksen crohniin tai colitis ulcerosaan. Ja pahimmillaan nämä sairaudet ovat todella invalidisoivia, kun potilas ripuloi verta udeita kertoja vuorokaudessa. Usein näihin sairastutaan nuorina aikuisina.

Jos syytä ei tiedetä, niin eikö se syy voi silloin olla myös ruualla? Mikä estää kokeilemasta millä syömisellä voi paremmin?

Mikään ei estä kokeilemasta, mutta älkää tuputtako jotain tiettyjä ruokavalioteorioita, kun näihin sairauksiin ei ole löydetty yksiselitteistä ruokavaliota, joka auttaisi. Ja kyse ei edelleenkään ole siitä, että olisi vähän turvotusta ja pierettäisi, vaan potilas voi kärsiä akuuttivaiheessa jatkuvasta veriripulista. Crohn- ja colitisyhdistyksen keskustelupalstalla taisi joku joskus todeta, että akuuttivaiheessa paras ruoka hänelle oli suurinpiirtein valkoinen paahtoleipä.

Mikä ihmeen tarve sulla on vastustaa henkeen ja vereen ravinnon vaikutusta suolistosairauksien hoidossa?

Vastaan vuosia sairastaneena (nykyään onneksi remissiossa) että ruokavaliohoitoa voi toki kokeilla, mutta silloin kun tauti ei ole pahassa akuuttivaiheessa! Kuten jo aiemmin sanottua pahassa crohnissa/colitiksessa ei ole kyse mistään "söin vähän huonosti ja nyt turvottaa" jutusta ja pieruista pinkeenä vääntelehtimisestä. Kun tulehdus jyllää niin silloin suolisto hylkii kaikkea mitä sinne laitat, sen kanssa on turha yrittää neuvotella ja kokeilla sopisiko sille tämä tai tuo koska se ei huoli silloin mitään kun se on täydessä hätätilassa. Kaikki ravinto missä on "tekstuuria" ärsyttää suolistoa ihan helvettiin asti. Silloin yritetään syödä jotain mikä ärsyttää sitä mahdollisimman vähän, ja ihan sairaalasta saaduissa ohjeissakin suositeltiin esim. ranskanleipää. Pahimmillaan voi joutua tiputukseen kun odotetaan että lääkitys puree. Itse olen pahat akuutit sinnitellyt kortisonin vaikutusta odotellessa ranskanleivällä ja sosekeitoilla ja niilläkin huonosti. Jo vesilasillisen juominenkin saa hyppäämään vessassa silloin. 

Ja vastutus jatkuu :)

Huomaa että sulla ei ole mitään käsitystä mistä puhut tai ymmärrystä tulehduksellisista suolistosairauksista. Välimuotoista koliittia sairastavana allekirjoitan täysin sen että pahassa tulehdustilassa ei ole mitään asiaa ruveta pelleilemään hippiruokavalioiden kanssa, silloin keskitytään pysymään elossa ja se tarkoittaa yleensä juuri sitä valkoista paahtista/ranskaleipää ja soseutettuja keittoja. Voit kysyä vaikka keneltä tahansa gastroenterologilta jos tekee mieli junkuttaa ihan junkuttamisen ilosta.