kädetön mies

Minusta tuntuu, että outous yhdistää teitä. 

Aiheesta tuli muuten mieleen yhdet treffini vasta. En ole tapaillut pitkään aikaan naisia ja nautin ylipäänsä siitä, että sain seuraa. Juttelin vain hänen kanssaan, enkä tehnyt mitään viedäkseni asiaa eteenpäin. Nainen koitti viedä hommaa seksiin tulemalla syliini, johon minä hänet otin ja jatkoin vain juttelua. Ei käynyt edes seksi mielessä. Kohta nainen ilmeisesti kyllästyi siihen, että en tee mitään ja hän lähti menemään. Vasta jälkikäteen tajusin, että hänhän olisi halunnu harrastaa seksiä. Tosin kyllä hän tuntui muutenkin viihtyvän seurassani, joten ei se turha ilta hänelle ollut. Aika yllättävää sinäänsä, että seksi ei tullut mieleen, koska seksi on minulle tärkeä asia ja edellisessä suhteessa vastaava lähekkäin oleminen meni yleensä heti panemiseksi. Ehkä ei sitten ollut kunnon seksuaalista kemiaa, vaikka nainen kyllä oli hyvännäköinen ja olisin varmasti voinut harrastaa seksiä hänen kanssaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toista vuotta tässä on jo toisiamme kestetty. Näkökulmasi on kivan käytännöllinen, noinhan se menee.

Mikä niitä sinun kokeilemiasi miehiä vaivasi? Taidan ajatella, että kykenen ehkä elämään asian kanssa, jos ymmärrän mistä siinä on kysymys. Silloin asia ei loukkaa henkilökohtaisesti niin paljon. Jos toisilla on vastaavia kokemuksia, niiden jakaminen helpottaa.

Itse asiassa mies nykyisin jo koskettelee minua joissain tilanteissa melko tavanomaisesti. Ei paljon, mutta kuitenkin. Halatessa, pussatessa, ja noihin se joskus oikein hyväntuulisena taipuu jopa oma-aloitteisesti. Ne hetket tietysti sitten tuntuvat siltä, kuin aurinko vilkaisisi pilvimassan seasta.

Nimenomaan seksiin tuntuu liittyvän tämä täydellinen pitelemättömyys. Ikään kuin pelkäisi antavansa pikkusormen pirulle. Sitten se kuitenkin lepäsi tänäänkin käteni päällä rennon ja onnellisen näköisenä jälkikäteen. Ei siis tajua tai halua tajuta, että mikään olisi vialla. Siksipä se nyt niin mököttää, että sen mielessä oli kiva aamupäivä yhdessä, mutta toteutuikin kohtaaminen tasmanianpaholaisen kanssa. Mutta enhän minä nyt naamaani pysy järjestelemään niin pirteäksi, ettei se olisi huomannut etten ole ok. Joten konfliktihan siitä tuli.

Mun miehet oli jokainen omalla tavallaan hieman kylmiä tai ehkä tunteettomia jollain tapaa. Yksi tuntui olevan asberger. Minä silittelin ja koskettelin häntä paljon, mutta hän ei itse vain mitenkään ymmärtänyt tehdä sitä takaisin. Esim pesin hänet usein ja hyväilin suihkussa ja kylvyssä, mutta hän vain tyytyväisenä jatkoi omaa eloaan, eikä tehnyt mitään vastaavaa takaisin. Koskaan. Eikö hän tajunnut, tai halunnut? En tiedä. Hellämielinen hän silti oli, mutta onnettoman avuton (kädetön) koskettamaan mitenkään.

Yksi oli sellainen, joka koski vain jos halusi seksiä. Tämän suhteen aikana aloin vihaamaan sitä kosketustakin. Yksi oli sellainen, josta tajusin, että hän vihaa tai pelkää, inhoaa naisen alapäätä. Ei koskenut koskaan sinne sormin. Vain peniksellään.

Että näin, kyllä noita riittää. Mutta minähän heidät olin jostain syystä elämääni valinnut ja päästänyt, joku syy siihen oli miksi niin tein. Ehkä piti kokea nuo, jotta pystyisin arvostamaan toisenlaista ihmissuhdetta.

Kyllähän minullakin syyni on. Yritän edelleen suostutella maailmaa pitämään itsestäni. Olenkin kehittänyt siitä ammatinkin, mutta jatkossa olisi kivempi elää, jos ei kotona tarvitsisi koko ajan tehdä samaa. Edelleen kuitenkin näköjään nakitan itseni ihmisiin, jotka eivät osaa tai halua uida. Kyllähän se ammattitaitoani kehittää siviilissäkin harrastettuna, mutta en tiedä haluanko olla ihan niin ammattitaitoinen. Johan minä nytkin ylitän itseni.

Sama täällä muuten, mies ei koske alapäätä edes vaatteiden päältä. Tai siis silloin tällöin ikään kuin lapsi vie sormia liekin yli. Ikään kuin osoittaakseen rohkeutta, että kyllä hänellä tällaistakin mielessä liikkuu, vaikka se inhottavaa onkin. Omatkin vehkeet ovat jotenkin saastaiset kai. Ei oikein kestä sitäkään, että niihin koskee. Sietää sitä jonkin verran, mutta selvästi joutuu ristiriitaan, ja enhän minä sellaista halua toiselle tuottaa ellei pakko ole.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että outous yhdistää teitä. 

Aiheesta tuli muuten mieleen yhdet treffini vasta. En ole tapaillut pitkään aikaan naisia ja nautin ylipäänsä siitä, että sain seuraa. Juttelin vain hänen kanssaan, enkä tehnyt mitään viedäkseni asiaa eteenpäin. Nainen koitti viedä hommaa seksiin tulemalla syliini, johon minä hänet otin ja jatkoin vain juttelua. Ei käynyt edes seksi mielessä. Kohta nainen ilmeisesti kyllästyi siihen, että en tee mitään ja hän lähti menemään. Vasta jälkikäteen tajusin, että hänhän olisi halunnu harrastaa seksiä. Tosin kyllä hän tuntui muutenkin viihtyvän seurassani, joten ei se turha ilta hänelle ollut. Aika yllättävää sinäänsä, että seksi ei tullut mieleen, koska seksi on minulle tärkeä asia ja edellisessä suhteessa vastaava lähekkäin oleminen meni yleensä heti panemiseksi. Ehkä ei sitten ollut kunnon seksuaalista kemiaa, vaikka nainen kyllä oli hyvännäköinen ja olisin varmasti voinut harrastaa seksiä hänen kanssaan. 

Ei taida olla tästäkään kyse. Ilmeisesti kemiaa on niin paljon kuin mihin mies taipuu. Olisi minut kuulemma jo jättänyt moneen kertaan, jos ei olisi. Mies ei taida tajuta, miten laimealta hänen hurja kemiansa täältä katsoen vaikuttaa. Itse asiassa hän on kertonut monen naisen aiheuttaneen sanasta sanaan saman ilmiön kuin mitä kuvaat. Että olisihan sitä varmasti voinut muttamutta. Syliin tuppaajia on piisannut, osa paljon häntä nuorempiakin. Nämäkin oli lapioinut menemään. Ettet nyt olisi itsekin hiukan outo ;)

Löytyisikö näin illemmalla kommenttia keltään? Päivän mietittyäni arvelen, että miehellä on kova pelko että alan painostaa parempaa yritystä sänkypuolella. Jotenkin hänelle tuntuu kelpaavan, että arjessa kohdataan toisemme syvemmin kuin hänellä on parisuhteessa ollut tapana. On tullut luottamusta, arki sujuu paremmin, riidat ratkeaa nopeammin, jne. Sitä enemmän häntä pelottaa, että alan vaatia samaa kommunikaation aitoutta hänen elämänsä vaikeimmassa asiassa? Laitan tilille.