Onko muita joiden mummoa ei lapset kiinnosta
Onko muita kohtalontovereita, joiden äitejä/mummoja/anoppeja ei paljon lapsenlapset kiinnosta. Jopa siinä mittakaavassa, että.naamasta näkee ettei lapsista "tykätä". Minulla ja sisaruksillani on lapsia 1-16-vuoden ikähaitarilla ja oikein minkään ikäiset lapset ei mummia kiinnosta: ei vauvat eikä isommat fiksutkaan lapset. Ihmetyttää tympeä suhtautuminen. kyseessä ei ole edes hoitamiseen kyllästyminen kun itse hoidetaan lapset. Ihan kyläilytkin ovat tuskaa kun lapset "tunkeutuvat" mummin kotiin.
Nyt olen alkanut miettimään omaa lapsuuttani niin ei äiti meistä omista lapsistakaan niin välittänyt, aika torjuvaa oli käytös.
Kommentit (36)
Kyllä, mutta se johtuu siitä, että ukki on sairas ja myös isomummi tarvitsee mummin tukea ja mummi itse tekee kolmivuorotyötä. Lisäksi lapsenlapsia on jo viisi ja kuudes tulossa.
Kyllä on. Yksi mummo ei ole ollut neljään vuoteen yhteydessä. Toinen joka asuu paikkakunnalla tuntuu esittävän että on muka kiinnostunut mutta ei saa hänellä oikein käydä kun muka lapsi niin villi, eikä paljon käy meilläkään. Ja jaksaa vain valittaa ja kauheilla että kuinka liikkuva poika 5 vuotta onkaan... Huoh...😡
Minun äitiäni eivät koskaan ole lastenlapset kiinnostaneet, miehet ovat aina olleet huomion keskipisteessä. Itse asiassa emme me lapsetkaan aikoinaan juuri äitiä kiinnostaneet, vaan miesten huomio (isän ja kaikkien muidenkin) oli tärkeintä elämässä.
Jaksaa tosin nykyään sitten aina välillä marttyyrina valittaa, miten ei lapsia vanha mummunsa kiinnosta - no miksi kiinnostaisi joku mariseva mummo, jota ei koskaan oppinut tuntemaan...
On, kaksin kappalein. Ei lainkaan lämpimiä ihmisiä.
Olen iloinen siitä, että äidilläni on muutakin elämää kuin minun perheeni. Ei minua esimerkiksi kiinnosta pätkääkään serkkujeni lapset, joten ymmärrän ihan hyvin, että äidilläni on muutakin tekemistä kuin ihastella lapsiani. Kaiken lisäksi nykylapsilla on niin paljon ohjattua toimintaa, että mummin asettaminen johonkin lokoseen on melko haastavaa. Harrastukset, päivähoito jne. vievät aikaa omalta perheeltä.
Joo. Isoäiti ilmestyy elämäämme aina kun etälapsi on meillä käymässä. Ei haittaa, mutta yhteisten lastemme puolesta harmittaa kun isoäidin käyttäytyminen on niin läpinäkyvää.
Mun äiti ei enää tiedä että hänellä on edes lapsia, saati sitten lapsenlapsia. Mutta eipä sille minkään voi. Se vähän harmittaa, että sisarusten nyt jo aikuiset lapset on saaneet nauttia mummolaelämästä, mutta mun, iltatähden, lapset ei enää kerinny. Että älkää tehkö lapsia liian isoilla ikäeroilla, se ei ole missään vaiheessa mukavaa.
Ei mummoa, vaan pappa. Exän isä on nähnyt vanhimman lapsen (19v) neljä kertaa. Seuraavan (15v) kaksi kertaa, kolmannen (9v) kerran ja kuopuksen (6v) ei kertaakaan. Asuu samassa kaupungissa neljän kilometrin päässä. Soittaa exälleni pari kertaa vuodessa. Tilanne on sama myös exän sisaren lasten kanssa. Heitä ei ole tavannut koskaan, ja sisko on katkaissut välit loukkaantuneena. Ja kyseessä ei ole alkoholisti tai mt-ongelmainen.
Omat vanhemmat ovat aktiivisia soittelemaan, mutta eivät juuri pääse äidin sairauksien takia usein käymään.
Vierailija kirjoitti:
Ei mummoa, vaan pappa. Exän isä on nähnyt vanhimman lapsen (19v) neljä kertaa. Seuraavan (15v) kaksi kertaa, kolmannen (9v) kerran ja kuopuksen (6v) ei kertaakaan. Asuu samassa kaupungissa neljän kilometrin päässä. Soittaa exälleni pari kertaa vuodessa. Tilanne on sama myös exän sisaren lasten kanssa. Heitä ei ole tavannut koskaan, ja sisko on katkaissut välit loukkaantuneena. Ja kyseessä ei ole alkoholisti tai mt-ongelmainen.
Omat vanhemmat ovat aktiivisia soittelemaan, mutta eivät juuri pääse äidin sairauksien takia usein käymään.
No soittaako tuo exä tälle vanhemmalleen usein? Onko kutsuttu kylään? Nuo uusperhekuviot voivat olla hankalia lähestyä isovanhemmalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mummoa, vaan pappa. Exän isä on nähnyt vanhimman lapsen (19v) neljä kertaa. Seuraavan (15v) kaksi kertaa, kolmannen (9v) kerran ja kuopuksen (6v) ei kertaakaan. Asuu samassa kaupungissa neljän kilometrin päässä. Soittaa exälleni pari kertaa vuodessa. Tilanne on sama myös exän sisaren lasten kanssa. Heitä ei ole tavannut koskaan, ja sisko on katkaissut välit loukkaantuneena. Ja kyseessä ei ole alkoholisti tai mt-ongelmainen.
Omat vanhemmat ovat aktiivisia soittelemaan, mutta eivät juuri pääse äidin sairauksien takia usein käymään.
No soittaako tuo exä tälle vanhemmalleen usein? Onko kutsuttu kylään? Nuo uusperhekuviot voivat olla hankalia lähestyä isovanhemmalle.
No exä soittaa useammin kuin isänsä. Ja en tiedä kutsuiko ex häntä kylään. Kielletty ei kumpikaan ole tulemasta. Mitään syytä sellaiseen ei ole. Mistä uusperheestä sinä puhut? Exällä on lapsia vain minun kanssani. Samaten exän sisar on edelleen lastensa isän kanssa. Minulla ei ole uutta miestä. Mikä uusperhe?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mummoa, vaan pappa. Exän isä on nähnyt vanhimman lapsen (19v) neljä kertaa. Seuraavan (15v) kaksi kertaa, kolmannen (9v) kerran ja kuopuksen (6v) ei kertaakaan. Asuu samassa kaupungissa neljän kilometrin päässä. Soittaa exälleni pari kertaa vuodessa. Tilanne on sama myös exän sisaren lasten kanssa. Heitä ei ole tavannut koskaan, ja sisko on katkaissut välit loukkaantuneena. Ja kyseessä ei ole alkoholisti tai mt-ongelmainen.
Omat vanhemmat ovat aktiivisia soittelemaan, mutta eivät juuri pääse äidin sairauksien takia usein käymään.
No soittaako tuo exä tälle vanhemmalleen usein? Onko kutsuttu kylään? Nuo uusperhekuviot voivat olla hankalia lähestyä isovanhemmalle.
No exä soittaa useammin kuin isänsä. Ja en tiedä kutsuiko ex häntä kylään. Kielletty ei kumpikaan ole tulemasta. Mitään syytä sellaiseen ei ole. Mistä uusperheestä sinä puhut? Exällä on lapsia vain minun kanssani. Samaten exän sisar on edelleen lastensa isän kanssa. Minulla ei ole uutta miestä. Mikä uusperhe?
No onko tuo perheesi enää ihan perusperhekään, kun exästä puhut? Ette asu enää yhdessä? Onhan kummallakin mahdollista olla uusi nyxä? Voihan tämä exän isä olla vain niin sosiaalisesti kömpelö, rajoittunut, että ei osaa ottaa yhteyttä.
Mä olen miettinyt, että saatan olla tulevaisuudessa tuollainen isoäiti. Mä olen ainoastaan lämmennyt omille kahdelle lapselleni.
En välitä sisarusteni muksuista, en kavereideni, en lasteni kavereista.. Olen yrittänyt pitää lapsilleni ovet auki, että kaverit saa aina tulla. Jos pysyvät tuolla lasten valtakunnassa, eli alakerrassa.
Mä saan sitten itekseni nautiskella omista jutuista, kun lapsilla on seuraa toisistaan (ovat nyt kouluikäisiä). Nytkin on yökyläilijöitä.
Mä olen jopa salaa toivonut, ettei lapseni tekisi koskaan lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mummoa, vaan pappa. Exän isä on nähnyt vanhimman lapsen (19v) neljä kertaa. Seuraavan (15v) kaksi kertaa, kolmannen (9v) kerran ja kuopuksen (6v) ei kertaakaan. Asuu samassa kaupungissa neljän kilometrin päässä. Soittaa exälleni pari kertaa vuodessa. Tilanne on sama myös exän sisaren lasten kanssa. Heitä ei ole tavannut koskaan, ja sisko on katkaissut välit loukkaantuneena. Ja kyseessä ei ole alkoholisti tai mt-ongelmainen.
Omat vanhemmat ovat aktiivisia soittelemaan, mutta eivät juuri pääse äidin sairauksien takia usein käymään.
No soittaako tuo exä tälle vanhemmalleen usein? Onko kutsuttu kylään? Nuo uusperhekuviot voivat olla hankalia lähestyä isovanhemmalle.
No exä soittaa useammin kuin isänsä. Ja en tiedä kutsuiko ex häntä kylään. Kielletty ei kumpikaan ole tulemasta. Mitään syytä sellaiseen ei ole. Mistä uusperheestä sinä puhut? Exällä on lapsia vain minun kanssani. Samaten exän sisar on edelleen lastensa isän kanssa. Minulla ei ole uutta miestä. Mikä uusperhe?
No onko tuo perheesi enää ihan perusperhekään, kun exästä puhut? Ette asu enää yhdessä? Onhan kummallakin mahdollista olla uusi nyxä? Voihan tämä exän isä olla vain niin sosiaalisesti kömpelö, rajoittunut, että ei osaa ottaa yhteyttä.
No eronneethan me olemme. Exällä tai minulla ei ole ketään. Olimme yhdessä yli kaksikymmentä vuotta, ja asia oli sama jo silloin. Pappaa ei vain kiinnostanut. Aina oli jotain muuta. Ja epäilen tuota sosiaalista rajoittuneisuutta. Innokkaasti liikkuu ulkomailla, paljon kavereita, korkeassa asemassa omassa seurakunnassa. Ja ottaa tosiaan pari kertaa vuodessa yhteyttä poikaansa. Ei tosin silloinkaan kysele lasten kuulumisia. Ja jos ei minua halua nähdä, niin kävisi edes poikansa luona. No tähänkin tottuu.
Vierailija kirjoitti:
Onko muita kohtalontovereita, joiden äitejä/mummoja/anoppeja ei paljon lapsenlapset kiinnosta. Jopa siinä mittakaavassa, että.naamasta näkee ettei lapsista "tykätä". Minulla ja sisaruksillani on lapsia 1-16-vuoden ikähaitarilla ja oikein minkään ikäiset lapset ei mummia kiinnosta: ei vauvat eikä isommat fiksutkaan lapset. Ihmetyttää tympeä suhtautuminen. kyseessä ei ole edes hoitamiseen kyllästyminen kun itse hoidetaan lapset. Ihan kyläilytkin ovat tuskaa kun lapset "tunkeutuvat" mummin kotiin.
Nyt olen alkanut miettimään omaa lapsuuttani niin ei äiti meistä omista lapsistakaan niin välittänyt, aika torjuvaa oli käytös.
Näin olen vähän arvellutkin. Siis että tuollaiset isovanhemmat eivät ole kummoisia vanhempiakaan olleet
Mä olin omalle äidille ilmaa ja rasite lapsena. Nyt kun hänellä on lapsenlapsia niin tykkää kyllä mummo -tittelistään ja huudella kylillä kuinka hän on niin nuorekas mummoksi, mutta itse lapsenlapset ei kiinnosta pätkääkään, ei edes synttäreitä muista.
Anoppi sitten onkin ihan toista maata, aivan mahtava mummi ja vaikka asuu toisella puolella Suomea (oma äitini 30min. ajomatkan päässä) niin aina hän käy lomillaan kylässä, soittelee, lähettelee kortteja ja lahjoja lapsille jos ei pääse synttäreille. Onneksi lapsilla on edes yksi ihana mummi ja yksi ihana varamummi (anopin sisko).
Täällä.
Onneksi sentään anoppi on kiinnostunut pojan lapsista vaikka äitini ei. Mutta ei se äitee ole minustakaan koskaan ollut kiinnostunut joten oliko yllätys tuo.
No oli. Olisihan se ollut kiva onnistua edes yhdessä asiassa äiteen silmissä.
Anoppi on kiinnostunut lapsenlapsistaan mutta vain niin että mennään hänen luokseen. Ristiäisetkin olisi pitänyt järjestää siellä. Ei ota yhteyttä poikaansa paitsi kysyäkseen milloin tullaan kylään. Ei tullut ristiäisiin meille, kerran tuli synttäreille ja vaatii että hänen luonaan järjestetään synttäreitä. Miehen sisarukset antavat periksi mukisematta mutta mä en. Lasteni synttärit ja ristiäiset järjestetään siellä missä minä haluan, ei siellä missä mummo haluaa.
Tämän seurauksena sain haukut että yritän erottaa miehen äidistään ja perheestään.
Meillä on yksi mummo lapselle joka on mummonsa ensimmäinen lapsenlapsi ja mummo on hänen ainoa järjissään ja elossa oleva isovanhempi. Raskausaikana sovittiin hoitoavusta vähäisen turvaverkon vuoksi. Nyt poika lähes kaksi ja on isänsä kanssa ollut mummolassa muutaman kerran. Vuoden vaihteessa kysyin viimeisen kerran josko viettäisi kahdenkeskistä aikaa muksun kanssa. Ei kuulemma ole viellä ajankohtaista. Mutta kiitollinen olen vaatteista jotka olemme jouluna ja synttäreinä saaneet. Mutta kyllä kadehdin niitä joilla mummo itsenäisesti vie vaikka puistoon kerran vuodessa.
On. Mutta hänellä (mummolla) on paljon stressiä töistä ja muita ongelmia jotka eivät lapsiin liity. On vaan niitä väsynyt ettei jaksa oikein tavata ketään. Ei siis missään nimessä lasten vika vaan mummon heikko jaksaminen ja omat ongelmat.