Miten eroon masennuksesta?

Pilleristien mielipide: syö enemmän lääkkeitä.

Nihilistien mielipide: masennus on opittua avuttomuutta. Ota itsestäsi kiinni perkele!

Minun mielipiteeni: hanki sellaisia ystäviä, tai puolso, joka tukee sinua ja joiden kanssa opit kuuntelemaan tunteitasi. Opettele ne tilanteet ja ajatusrakenteet, jotka vievät sinua kohti masennusta. Pidä vaikka masennuspäiväkirjaa. Lue paljon kirjoja aiheesta, laidasta laitaan. Etsi oma tiesi, älä usko niitä, jotka hyötyvät sairaudestasi!

Masennuksestakärsivämulkku. kirjoitti:

Kertokaa oma mielipide, miten eroon masennuksesta. Ei väliä kuinka vaikea masennus.

Psykoterapia yhdistettynä lääkitykseen oli se, mikä minua auttoi. Oli keskivaikea masennus.

Itse olen kärsinyt keskivaikeasta/vaikeasta masennuksesta. Itselläni hyvä terapia on se joka on tuonut suurimman avun. Olen myös ollut lääkityksellä, jonka koen tukeneen vointiani ja parantumistani. Masennus on hyvin paljon itsetutkiskelun paikka, mutta lamantuneena ja väsyneenä siihen harvemmin pystyy yksin.

Helppoja ohjeita olon "pieneen" kohentamiseen: nuku säännöllisesti ja tarpeeksi (oma unentarpeeni masentuneena on ollut noin 9h); ulkoile päivittäin (pieni kävely luonnossa hyväilee sielua); mene uimaan, peseydy, käy suihkussa (vesi puhdistaa ja hyväilee mieltä); syö tarpeeksi ja monipuolisesti (kasviksia ja monipuolista ravintoa); pidä jotain sosiaalisia kontakteja yllä (tapaa edes lähimpiä kavereitasi tai sukulaisiasi joskus, jolloin saat ajatukset vähän pois itsestäsi); vältä alkoholia (serotoniiniromahdus krapulassa tuntuu hirveälle)

Rukoilu.

Vierailija kirjoitti:

Rukoilu.

Tuossa on se hyvä puoli, ettei tule merkintöjä mihinkään rekistereihin. Kanta- ja muut systeemit ovat oikea hillopurkki, jonka "luottamuksellisia" tietoja kaikki viranomaiset ja tietysti myös hakkerit tavoittelevat.

Ulkoilu ja ylipäätään luonnossa liikkuminen auttaa masennuksesta pois.

Kato nää:  

http://akukopakkala.fi/tiedepommi-mullistaa-masennuksenhoidon/

Ykkösdokumentti: Lääkkeitä terveille :

Aku Kopakkalaa on hyvä seurata. 

LIIKU!! LIIKU!! LIIKU!! Alussa voi olla hemmetin raskasta mutta jo viikon parin jälkeen tulee ihan älyttömän hyvä fiilis.

Kannattaa myös käydä verikokeissa ja selvittää mm. onko kilpirauhasessa vikaa ym. fyysiset oireet.

Varmista että saat tarpeeksi vitamiineja ja ravintoaineita, mikäli on puutostila, voit vetää ekan viikon tupla annosta monivitamiinia ja jatkaa  sitten normi annoksella.

Varmista että syöt terveellisesti. Vältä valkoista sokeria: "Tutkimuksen mukaan juuri lisätyt sokerit lisäävätkin masennuksen todennäköisyyttä." Lähde: http://www.terve.fi/masennus/81766-katso-mita-laitat-suuhusi-sokeri-voi…

Kokeile jotain uutta elämässä esim. jotain liikunta-lajia, vapaaehtoistyötä tai mitä vaan harrastusta. Vaikka alussa voi tuntua työläältä jo pelkkä ajatuskin mutta kun saat viimesetkin energiat kerättyä ja päätät kokeilla niin saat yllättyä! Muista: Onnetar suosii rohkeita! :-)

On syytä myös muistaa että elämäntilanteet, ihmissuhteet ja jopa vuodenajat vaikuttavat voimakkaasti mielialaan, joten tarkkaile vointiasi huomioimalla miten eri asiat vaikuttavat itseesi. 

Pystyt ihan mihin vaan!

Riippuu tosiaan aika paljon masennuksen syvyydestä ja syistä. Itse kaikkein pahimmin masentuneena en hyötynyt oikein mistään käytännön neuvoista, koska keskittymiskyky oli niin nollassa ja ajattelu jotenkin eriskummallista. En esim. pystynyt lukemaan lehtiä, koska en tajunnut uutisia tai en kyennyt keskittymään juttuun niin, että olisin hahmottanut sen kokonaisuudessaan. Ulos ei voinut mennä kuin keskellä yötä, koska pelkäsin naapureita. Liian kauas ei voinut mennä, koska pelkäsin, että unohdan missä asun ja keskustaan päin ei voinut mennä, koska siellä oli liian paljon katulamppuja (kyllä, se oli jostain syystä merkityksellistä). Nukkumaan ei pystynyt kuin parin tunnin pätkissä ja ihmisten kanssa ei voinut oikein keskustella, koska keskusteleminenkin vaatii yllättävän paljon keskittymistä. Mitään tapaamisia ei kannattanut sopia, koska kellon hahmottaminen oli vaikeaa ja stressasin tapaamista aivan älyttömästi, joten oloni meni paljon huonommaksi jo monta päivää aikaisemmin.

Tuollaisissa tilanteissa (joita on ollut nyt pari kertaa, välissä joitain parempia vuosia ilman totaalisekoja jaksoja) ei oikeastaan ole auttanut kuin odottaa. Yrittää säästää itseään kaikelta ylimääräiseltä stressiltä ja tehdä vain sen verran kun jaksaa ja uskaltaa. Asennoitua niin, että jos tästä mielii selvitä hengissä ja jotensakin järjissään, ei voi yrittää ripeyttää toipumista esimerkiksi pakottamalla itseään tekemään asioita sen enempää kuin jaksaa. Päivän ohjelmassa voi hyvin olla pyykkien pesun lisäksi pelkkää sohvalla istumista. Yksin tuollaisessa tilanteessa ei tietenkään pärjää, mutta onneksi en asu yksin.

Tämä on tietenkin hirveän yksilöllistä siinäkin mielessä, että itse olen suorittajatyyppiä, joten lähden ihan varmasti lenkille heti, kun pystyn, ja luultavasti vähän liian aikaisinkin. Joku toinen saattaisi hyötyä itsensä patistelemisesta, minulle vaatimuksen asettaminen on osa ongelmaa, joka on tähän tilaan johtanut.

Ota itseäsi niskasta kiinni ja lopeta laiskottelu!

Riippuu musta pitkälti mistä masennus johtuu mutta lääkkeillä niitä ei ainakaan paranneta. Jotkut ihmiset voivat tarvita hetkeksi lääkkeitä esimerkiksi terapian tueksi koska joutuu käsittelemään erittäin raskaita asioita. Ne eivät kuitenkaan ole mikään hoitokeino ja jokaisen pitäisi muistaa tämä ja vaatia parempaa kun lääkärit lykkäävät sen reseptin käteen ilman kunnollista tiheää keskusteluapua.

Mä en ole niin sanotusti masentunut mutta kärsinyt paljon ahdituksesta joka vie paljon voimia ja tämän takia ollut itsetuhoinen. Unelmat ja haaveet auttaa, mitä oikeasti haluat tehdä elämässä ja miten voit nämä asiat saavuttaa? Kannattaa myös hoitaa ihan perusjutuilla kuten liikunnalla ja luonnolla ja ravitsevalla ruualla. Jos masennukselle konkreettinen syy kuten trauma tai vaikea lapsuus niin terapiaa kannattaa ehdottomasti hakea.

- Terapia, sosiaaliset kontaktit jne.

- Tänään pakotin itseni taas kunnolliselle metsäkävelylle. Satoi vettä ja oli surkea keli. Kuitenkin kotiin palatessa olo on paljon parempi. En väitä, että masennus olisi parantunut, mutta helpompi hengittää verrattuna aamuun.

- Kirjoittaminen. Pidän päiväkirjaa. Siihen laitan lisäksi joka päivä kolmesta viiteen kiitollisuuden aihetta. Joskus on vaikea keksiä, niin kiitän esim. että on fyysisesti kivuton, on ruokaa, on koti, rakastan kissaani, olen saanut hyviä vinkkejä av-palstalta jne. 

- Pakotan itseni kerran viikossa sellaiseen matalan kynnyksen liikuntaryhmään. Olo on liikunnan jälkeen huomattavasti siedettävämpi. Kipeät lihakset useamman päivän ajan antavat jonkin elossa olemisen tunteen.

- Itkeminen. Minulla on ollut paljon surua ja menetyksiä elämässä. Aina kun saan kosketuksen tunteisiini ja tulee itku, niin sen jälkeen on helpompi olla. Kaikista pahimmin saa itsensä lukkoon, kun pakenee todellista olotilaa ja kieltää itsensä ja kaiken sen mitä kantaa sisällään. 

Minulla on ollut vuosia dystymia ja keskivaikean diagnoosit.