Lue keskustelun säännöt.
Abortti ja henkiin jäänyt sikiö/vauva
17.03.2017 |
On tapauksia (onneksi harvoin), että myöhäisillä viikoilla abortoitu sikiö syntyykin elävänä. Ihminenhän on virallisesti olemassa silloin kun hän syntyy ja vetää ensimmäisen kerran ilmaa keuhkoihinsa. Tästä syystä esim. kohtuun kuolleita vauvoja ei virallisesti ole olemassa, vaikka olisivat kuollessaan täysiaikaisia.
Miten asia on abortoitujen sikiöiden kohdalla? Jos he syntyvät elävänä ja vetävät ilmaa keuhkoihinsa, ovatko he virallisesti olemassa, eli ns. oikeussubjekteja?
Kommentit (178)
Abortteja EI Suomessa tehdä rv 20 jälkeen. Poikkeuksena kun luotettavalla tutkimuksella on todettu vaikea sikiön sairaus tai rakenteellinen poikkeavuus ja raskaus on kestänyt ENINTÄÄN 24+0 viikkoa (geneettinen keskeytys).
Jos raskausviikkoja on väh. 22 tai sikiö painaa väh. 500g on kyseessä synnytys ja tällöin syntynyttä vauvaa hoidetaan aktiivisesti. Jos rv alle 22 ja sikiö alle 500g, on kyseessä keskenmeno, eikä aloiteta aktiivista hoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhottaa tällaiset syyllistävään sävyyn kirjoittavat. Taitaa olla oma äitiys hukassa pahasti, kun yritetään vaikka millä
Kirjoitan vaikka ei mieli yhtään tee. Olen abortoinut rv 23 sikiöpoikkeaman vuoksi ja vauva oli syntyessään kuollut, vaikka oli aiemmin kohdussa elossa. Pää oli jo sinertävä eli oli menehtynyt jo synnytyksen aikana. Meille sanottiin että saattaa syntyä elävänäkin. Tällöin olisimme pidelleet häntä sylissä lämpimässä kunnes menehtyy. Nyt pitelimme menehtynyttä vauvaa sylissä, en tiedä kumpu olisi ollut kamalampaa. Ei noilla viikoilla abortoida ihan mistä tahansa syystä, ainoastaan sikiöpoikkeaman vuoksi.
-Enkelin äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas varsinaisia asiantuntijoita "faktoineen".
Minä olen joutunut tilanteeseen, jossa tehtiin geneettinen raskaudenkeskeytys viikolla 23. Tätä ennen tutkittiin tarkkaan ja selvisi, että jos lapsemme syntyisi elävänä, olisi hänen minuutteja kestävä elämänsä kivulias. Oli tarkka diagnoosi tiedossa.
Synnytys tapahtui alakautta sairaalavuoteessa ja vauvan sai synnytyksen jälkeen syliin. Jos hän olisi ollut elossa, hän olisi saanut olla sylissä loppuun asti. Ruumiinavauksen jälkeen oli siunaustilaisuus sairaalan kappelissa, jonka jälkeen vauva meni tuhkattavaksi ja tuhkat hautausmaan muistolehtoon.
Näistä asioista on helppo kirjoittaa todella ilkeään sävyyn, kun ei ole minkäänlaista kosketuspintaa tällaisiin tilanteisiin. Toivottavasti suurin osa erottaa "faktat" ja faktat toisistaan, ikävää, kun jaellaan väärää tietoa.
Puhun vauvasta, enkä sikiöstä, koska meille tämä tilanne oli henkisesti nimenomaan vauvan menetys.
Olen pahoillani kokemastanne. Tuon kokemuksen traumaattisuus voi vaikuttaa siihen, että tulkitset ilkeäksi sellaisetkin kommentit, jotka kirjoittajille näyttäytyvät neutraalina keskusteluna. Varmasti suurin osa tapauksista on sellaisia missä diagnoosi on selvä, eikä sitä ole ymmärtääkseni kukaan kiistänytkään. Mutta tapaukset ja tilanteet ovat erilaisia ja ihmiset yksilöitä. Täällä puhuttiin siitä, onko yleensä mahdollista että päädyttäisiin abortoimaan elinkelpoinen sikiö ja mitä tuossa tilanteessa tehtäisiin. Tämä ei ehkä ole se paras keskustelu avata ja lukea, mikäli on itsellä aiheesta niin syvät traumat, ettei pysty tästä aiheesta käytävää keskustelua käsittelemään vaan näkee kaikki kommentit ilkeilynä.
Kuka on sanonut, että näen kaikki kommentit ilkeilynä? Viittasin erityisesti näihin roskiinheittämiskommentteihin ja muihin "faktoihin".
Suomessa ei tehdä myöhäisillä viikoilla keskeytyksiä mutu-tuntumalla ilman todisteita. Onko teillä toista hokevilla oikeasti tietoa tapauksista, joissa keskeytys olisi tehty viikoilla 20-24 terveelle lapselle? Itse en ole googlettamallakaan löytänyt yhtään luotettavaa lähdettä tällaiselle.
Meidän lapsen piti olla vaikeasti vammainen. Kromosomeissa ei kuitenkaan ollut poikkeamia. Vauva oli vilkas kohdussa. Minulle epäsuorasti tyrkytettiin aborttia, vielä viikolla 19. Päätin pitää lapsen. Terve lapsi syntyi! Tämä Tayssissa 2012. Vaikkei täällä juuri uskovaisia taida olla, niin me rukoilimme paljon, samoin kaksi pappia lapsemme puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on taas varsinaisia asiantuntijoita "faktoineen".
Minä olen joutunut tilanteeseen, jossa tehtiin geneettinen raskaudenkeskeytys viikolla 23. Tätä ennen tutkittiin tarkkaan ja selvisi, että jos lapsemme syntyisi elävänä, olisi hänen minuutteja kestävä elämänsä kivulias. Oli tarkka diagnoosi tiedossa.
Synnytys tapahtui alakautta sairaalavuoteessa ja vauvan sai synnytyksen jälkeen syliin. Jos hän olisi ollut elossa, hän olisi saanut olla sylissä loppuun asti. Ruumiinavauksen jälkeen oli siunaustilaisuus sairaalan kappelissa, jonka jälkeen vauva meni tuhkattavaksi ja tuhkat hautausmaan muistolehtoon.
Näistä asioista on helppo kirjoittaa todella ilkeään sävyyn, kun ei ole minkäänlaista kosketuspintaa tällaisiin tilanteisiin. Toivottavasti suurin osa erottaa "faktat" ja faktat toisistaan, ikävää, kun jaellaan väärää tietoa.
Puhun vauvasta, enkä sikiöstä, koska meille tämä tilanne oli henkisesti nimenomaan vauvan menetys.
Olen pahoillani kokemastanne. Tuon kokemuksen traumaattisuus voi vaikuttaa siihen, että tulkitset ilkeäksi sellaisetkin kommentit, jotka kirjoittajille näyttäytyvät neutraalina keskusteluna. Varmasti suurin osa tapauksista on sellaisia missä diagnoosi on selvä, eikä sitä ole ymmärtääkseni kukaan kiistänytkään. Mutta tapaukset ja tilanteet ovat erilaisia ja ihmiset yksilöitä. Täällä puhuttiin siitä, onko yleensä mahdollista että päädyttäisiin abortoimaan elinkelpoinen sikiö ja mitä tuossa tilanteessa tehtäisiin. Tämä ei ehkä ole se paras keskustelu avata ja lukea, mikäli on itsellä aiheesta niin syvät traumat, ettei pysty tästä aiheesta käytävää keskustelua käsittelemään vaan näkee kaikki kommentit ilkeilynä.
Kuka on sanonut, että näen kaikki kommentit ilkeilynä? Viittasin erityisesti näihin roskiinheittämiskommentteihin ja muihin "faktoihin".
Suomessa ei tehdä myöhäisillä viikoilla keskeytyksiä mutu-tuntumalla ilman todisteita. Onko teillä toista hokevilla oikeasti tietoa tapauksista, joissa keskeytys olisi tehty viikoilla 20-24 terveelle lapselle? Itse en ole googlettamallakaan löytänyt yhtään luotettavaa lähdettä tällaiselle.
Joo ei ole kovin mukavaa luettavaa tässä ketjussa. Me olisimme ainakin saaneet haudata vauvan mutta päätimme että laitetaan sairaalan yhteistuhkaukseen, tuhkat ripotellaan hautausmaalle. Olisi ollut liian kova paikka muistotilaisuus :(
-enkelin äiti
* kirjoitti:
Abortteja EI Suomessa tehdä rv 20 jälkeen. Poikkeuksena kun luotettavalla tutkimuksella on todettu vaikea sikiön sairaus tai rakenteellinen poikkeavuus ja raskaus on kestänyt ENINTÄÄN 24+0 viikkoa (geneettinen keskeytys).
Jos raskausviikkoja on väh. 22 tai sikiö painaa väh. 500g on kyseessä synnytys ja tällöin syntynyttä vauvaa hoidetaan aktiivisesti. Jos rv alle 22 ja sikiö alle 500g, on kyseessä keskenmeno, eikä aloiteta aktiivista hoitoa.
Joo, mutta jos ABORTOITU sikiö on 22 viikkoa vanha tai painaa yli 500g, ei aktiivista hoitoa tietenkään aloiteta, vaikka vauva syntyisi elossa. Mielenkiintoista on se, että lain mukaan ihmisestä tulee virallisesti olemassa oleva oikeushenkilö kun hän ensimmäisen kerran vetää ilmaa keuhkoihin. Näitä elossa abortoituja ei kuitenkaan kai lueta virallisiksi oikeushenkilöiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Downin syndrooma ja ymmärtääkseni jopa turnerin syndrooma riittävät syiksi myöhäiseen aborttiin. Eli ei tarvitse olla elinkyvytön sikiö.
Abortissa sikiö hajoitetaan instrumenteillä osiin jo kohdussa.sitten se imetään letkulla pois.kaavitaan kohdun seinät ja huuhdellaan.
Näin se on.
Ikävä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun synnytys käynnistyi rv 19 tai siis virallisesti se oli tietenkin keskenmeno. Syy ei koskaan selvinnyt, vauva oli hetken elossa mutta mitään hänelle ei voitu tehdä. Liian aikaista. Ainut hyvä asia mitä voitiin tehdä, oli antaa hänen elämänsä hiipua. Miksi se on niin kamalaa? Minun lapseni oli terve, syytä emme saa koskaan tietää. Myöhäisissä aborteissa vauvat ovat todella sairaita - ei sitä päätöstä varmasti kevyin mielin tehdä.
Ja ei - sairaalajätteeseen ei hän mennyt vaan Honkanummen haustausmaalle muistolehtoon. Sinne voisi jokainen mennä käymään, itku tulee varmasti ja ehkä myös kiitollisuus. Ainakin minulle, sillä sain myöhemmin kolme lasta lisää :)
Millaisia nuo muistolehdot on? En ole vielä uskaltanut mennä käymään kun tapahtuneesta on niin vähän aikaa.
-enkelin äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin varhaisilla viikoilla syntyneet terveetkin sikiöt ovat kuitenkin vaarassa vammautua (aivoverenvuodot, keuhko-ongelmat ym. komplikaatiot). Pikkukeskosilla erilaiset vammat ovat ennemmin sääntö kuin poikkeus. En todellakaan mitenkään vastusta vammaisia, mutta heitä kuntouttaneena mietin joskus olisiko ollut armeliaampaa antaa vauvan vain nukkua pois, eikä alkaa tehohoitaman :(
No, tämä ei nyt varsinaisesti liity aiheeseen muuten kuin muistutuksena, että vaikka 22-viikkoista (raja taitaa muuten nykyään olla 24 vk) alettaisiinkin aktiivisesti hoitamaan, niin tulos voi silti loppujen lopuksi olla se, että lapsi on vaikeasti vammainen.
Vierailija kirjoitti:
Minun synnytys käynnistyi rv 19 tai siis virallisesti se oli tietenkin keskenmeno. Syy ei koskaan selvinnyt, vauva oli hetken elossa mutta mitään hänelle ei voitu tehdä. Liian aikaista. Ainut hyvä asia mitä voitiin tehdä, oli antaa hänen elämänsä hiipua. Miksi se on niin kamalaa? Minun lapseni oli terve, syytä emme saa koskaan tietää. Myöhäisissä aborteissa vauvat ovat todella sairaita - ei sitä päätöstä varmasti kevyin mielin tehdä.
Ja ei - sairaalajätteeseen ei hän mennyt vaan Honkanummen haustausmaalle muistolehtoon. Sinne voisi jokainen mennä käymään, itku tulee varmasti ja ehkä myös kiitollisuus. Ainakin minulle, sillä sain myöhemmin kolme lasta lisää :)
Todella sairaita? Ei esim. down lapsi todella sairas ole kuin äärettömän harvoin. Ja sitähän ei edes ennen syntymään tiedetä vaan oletus kyllä on, että down vauva olisi ihan elinkykyinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käypä hoito -suosituksen mukaan puhutaan synnytyksestä, kun raskausviikkoja on vähintäåän 22+0. Sitä ennen kyseessä on keskenmeno. Syntyneen lapsen aktiivinen hoito alkaa, kun 23+0 raskausviikkoa on täyttynyt. Tätä ennen syntynyt lapsi ei kuulu aktiivisen hoidon piiriin, sillä lapsen kaikkien elinten epäkypsyydestä johtuen selviämisen mahdollisuuden ovat erittäin pienet ja vammautumisen riski on suuri.
Alle 24 raskausviikon keskosista noin puolet elävänä syntyneistä jää henkiin.
Hyvin myöhäisillä viikoilla abortoidaan vain, jos on varmistettu, että sikiöllä on vakava sairaus tai epämuodostuma.
En ymmärrä tätä keskustelua, miksi vakavasti vammautunutta sikiötä pitäisi alkaa aktiivisesti hoitamaan, vaikka se olisikin elossa synnytyksen jälkeen. Hoidolla vain pitkitettäisiin lapsen kärsimystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elävänä syntynyt abortoitava sikiö annetaan kuolla. Sillä ei ole ihmisarvoa. Hirveä totuus.
Myöhäisillä viikoilla tehdään abortti ainoastaan jos vauvalla ei ole mahdollisuuksia selvitä hengissä. Mitä muutakaan sille voi synnyttyä tehdä kuin antaa kuolla?
Luulopuhetta. Myöhäisillä viikoilla (eli aina rv24 asti) abortoidaan myös downeja ja kehitysvammaisia jotka voisivat elää suht täyspainoista elämää kohdun ulkopuolellakin.
Mutta jos rv23 abortoitu down-lapsi syntyykin elävänä niin sen annetaan vain kuolla mutta jos sama ikäinen terve vauva syntyy keskosena niin se kyllä saa parasta mahdollista hoitoa keskoskaapissa jne.
Tasa-arvoinen ja inhimmillinen Suomi on pelkkä myytti.
Vierailija kirjoitti:
Eivät ole elossa oikeasti. Keuhkot kehittyvät viimeisimpien elimien joukossa ja eivät ole aktiivisessa käytössä sikiön ollessa kohdussa, sillä happi kulkee napanuoran kautta.
Ne "hengitysliikkeet" joita voidaan joskus nähdä ovat kenties lihasspasmeja tms. Tämä tieto on tullut kätilöopettajalta henkilökohtaisesti minulle, opiskelujeni aikana nimittäin mietin itsekin samaa ja kysyin opettajalta asiaa.
Näin asiaa opiskelijoille pehmitellään. Oikeasti abortoitava sikiö voi itkeäkin, selitätkö sitä enää lihasspasmilla?
Älkää käyttäkö aborttia ehkäisykeinona.
Sitä joskus mietin, miten abortin tehneet naiset selviävät asian kanssa henkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät ole elossa oikeasti. Keuhkot kehittyvät viimeisimpien elimien joukossa ja eivät ole aktiivisessa käytössä sikiön ollessa kohdussa, sillä happi kulkee napanuoran kautta.
Ne "hengitysliikkeet" joita voidaan joskus nähdä ovat kenties lihasspasmeja tms. Tämä tieto on tullut kätilöopettajalta henkilökohtaisesti minulle, opiskelujeni aikana nimittäin mietin itsekin samaa ja kysyin opettajalta asiaa.Näin asiaa opiskelijoille pehmitellään. Oikeasti abortoitava sikiö voi itkeäkin, selitätkö sitä enää lihasspasmilla?
Ei kyllä enää tuollaista nykyään opeteta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elävänä syntynyt abortoitava sikiö annetaan kuolla. Sillä ei ole ihmisarvoa. Hirveä totuus.
Myöhäisillä viikoilla tehdään abortti ainoastaan jos vauvalla ei ole mahdollisuuksia selvitä hengissä. Mitä muutakaan sille voi synnyttyä tehdä kuin antaa kuolla?
Luulopuhetta. Myöhäisillä viikoilla (eli aina rv24 asti) abortoidaan myös downeja ja kehitysvammaisia jotka voisivat elää suht täyspainoista elämää kohdun ulkopuolellakin.
Mutta jos rv23 abortoitu down-lapsi syntyykin elävänä niin sen annetaan vain kuolla mutta jos sama ikäinen terve vauva syntyy keskosena niin se kyllä saa parasta mahdollista hoitoa keskoskaapissa jne.
Tasa-arvoinen ja inhimmillinen Suomi on pelkkä myytti.
Ajatelkaa nyt edes vähän järjellä eikä pelkästään tunteella. Kuka nämä downit sitten hoitaisi? Alunperinkin lapsi voi olla vaikeasti vammainen (downeilla on usein mm. sydänvikoja). Vanhemmat ovat tehneet päätöksen, etteivät voi/halua lasta pitää. Erittäin todennäköisesti keskosuus aiheuttaa viikolla 23-24 syntyvälle lapselle lisää vammoja (näkö, kuulo, cp-vamma...) Pakotettaisiinko vanhemmat sitten vaan hoitamaan vaikeasti vammautunutta lasta? Minkälainen tämän lapsen elämä loppujen lopuksi olisi?
Siinä teille Pro-lifea :(
Olen pahoillani kokemastanne. Tuon kokemuksen traumaattisuus voi vaikuttaa siihen, että tulkitset ilkeäksi sellaisetkin kommentit, jotka kirjoittajille näyttäytyvät neutraalina keskusteluna. Varmasti suurin osa tapauksista on sellaisia missä diagnoosi on selvä, eikä sitä ole ymmärtääkseni kukaan kiistänytkään. Mutta tapaukset ja tilanteet ovat erilaisia ja ihmiset yksilöitä. Täällä puhuttiin siitä, onko yleensä mahdollista että päädyttäisiin abortoimaan elinkelpoinen sikiö ja mitä tuossa tilanteessa tehtäisiin. Tämä ei ehkä ole se paras keskustelu avata ja lukea, mikäli on itsellä aiheesta niin syvät traumat, ettei pysty tästä aiheesta käytävää keskustelua käsittelemään vaan näkee kaikki kommentit ilkeilynä.