Luetellaan havaitsemaanne ihmisten arkipäivän itsekkyyttä / toisen huomioon ottamattomuutta

Eilen oli joku Volkkaristi Myllyssä jättänyt autonsa suojatien päälle parkkiin. Sori, jos mun kärryt ohimennessä mennen tullen kolhi sun autoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen koulunkäynninohjaajana. Opettajakunnassa on muutama todella äänekäs naishenkilö, jotka dominoivat opettajanhuonetta taukoamattomalla, kovaäänisellä kälätyksellään ja kaakatuksellaan. Olisi mukava meluisten oppituntien välissä rentoutua hetki hiljaisuudessa, mutta ei.. heti kun joku näistä rouvista saapuu kahville, nousee volyymit välittömästi melkein huutoasteelle. Näihin keskusteluihin on myöskään turha yrittää osallistua, sillä puheenvuoroa ei saa eikä sinun sanomisiasi kuunnella ollenkaan.

Opettajanhuoneessa ärsyttää myöskin, etteivät aikuiset ihmiset osaa siivota jälkiään. Kaikki tungetaan kierrättämättä lähimpään roskikseen, vaikka vieressä olisi paperille ja pahville omat keräysastiat. Pöydät ovat kuin pommin jäljiltä ja tavarat vain tungetaan johonkin mihin sattuu mahtumaan. Monet opettajat ovatkin itse asiassa jäätävän epäjärjestelmällisiä ihmisiä.

No höpö höpö. Miten se menikään: kateus vie kalatkin vedestä.

Opiskele toki opettajaksi itsekin niin ei harmita.

Opettaja taisi tunnistaa itsensä tekstistä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen noita jotka huomauttavat kovaan ääneen jos joku jää eteen eikä väistä tai jos (yleensä nuori nainen) käyttää ihan likaa hakuvettä. "Hyi onpa jollain paljon todella imemään hajustetta!"

Olen sanonut rumasti hajuvedestä huomauttajalle, että "itse lemuat pesemättömälle vit.ulle".

Hei kusipää!

Oletko ajatellut yhtään miten paljon sitä hajuvettä oikein läträät?

Ei normaalille ihmiselle ikinä huomautella tuollaisesta.

Joitakin ärsyttävyyksiä tulee mieleen. Monien muidenkin mainitsemat ohituskaistakiihdyttelijät ovat yksi. Toinen on oviaukkojen tukkijat, useimmiten eläkeläisiä. Ihan sama ovatko he menneet ovesta sisään vai ulos, siihen oven taakse jäädään möllöttämään just tasan niille jalansijoille. Parhaillaan siinä seisoo noin kuuden eläkeläisen lauma. Mulkoilevat ikävästi ihmisiä jotka yrittävät ovista kulkea. Toinen versio on ne, jotka odottavat vaikkapa kyytiä. Sitä kyytiä odotetaan aina joko sisällä ihan ovessa kiinni seisten, tai oven ulkopuolella ovessa kiinni seisten.

Koiranomistajana minäkin ihmettelen näitä jootakin koirakkoja, joilla ei ole mitään hajua sen oman koiran toiminnasta. Kerrankin eräs koirakko tuli vastaan lenkillä, se toinen koira alkoi jo kaukaa hampaat irvessä murista. Väkisin olisi pitänyt päästää "haistelemaan" mun koiraani, joka pakoili jalkojeni takana irvistelevää ja ärisevää sakemannia. Sitten loukkaannuttiin kun en suostunut.

On itsekästä jatkuvasti perua sovittuja tapaamisia, koska päätetäänkin viime tipassa tehdä jotain muuta. Ymmärrän että jokainen joutuu joskus peruuttamaan jonkun syyn takia, mutta jos tyyliin joka toinen tapaaminen peruuntuu, koska nyt tulikin taas jotain muuta menoa. Muuta menoa ei tule, jos sopimuksista pidetään kiinni. Jos on sovittu tapaaminen Jaanan kanssa, niin sitten sanotaan Mirjalle tai serkun kummin kaimalle, että tänään ei sovi tulla kylään tai tänään tähän aikaan en pääse, koska olen jo sopinut tapaamisen Tuijan kanssa. Peruuttaminen on erityisen ärsyttävää, jos ihminen on itse tehnyt aloitteen tapaamisesta ja sitten kuitenkin viime tipassa peruuttaa. Sairastuminen on hyväksyttävä syy peruuttaa, mutta sitten on näitä, että menen sittenkin tänään jonnekin kumminkaiman ristiäisiin.. Tärkeät menot yleensä on tiedossa jo etukäteen. Kuka ilmoittaa muutaman tunnin varoitusajalla, että tänään on synttärijuhlat, ristiäiset, pikkujoulut jne. tai jos ilmoittaa, niin sitten voi itse sanoa, että en pääse, koska olen jo sopinut jotakin muuta.

Ärsyttävää on myös se, jos tapaamisajankohtaa usein muutetaan viime tipassa. Jos treffit on sovittu klo 17 ja sitten jossain vaiheessa päivää tulee viesti, että tänään onkin sitä ja tätä, että nähdäänkö sittenkin vaikka klo 17.30 tai 18. Muidenkin aika on arvokasta ja etenkään perheellisen ei ole aina helppoa lennosta muutella jo etukäteen sovittuja aikatauluja. On eri asia jos muutat tapaamista yllättävän lääkäriajan tms. takia, mutta jos olet jo sopinut jotakin, niin silloin samaan aikaan ei voi mennä vaikka johonkin tiettyyn jumppatuntiin. Jumppatunnit tms menot on kyllä etukäteen tiedossa. Jos sopii tapaamisen klo 17, niin silloin ei voi lennosta päättää, että mitäs jos menisinkin jumppaan, kampaajalle jne ja siirrän jo sovittua tapaamista. Ajanhallinta tuntuu oleva joillekin todella vaikeaa ja on itsekästä olettaa, että muille sopii pomppia oman aikataulun mukaan.

Se että viesteihin reagoidaan vasta monen päivän kuluttua. Jos laittaa viestin maanantaina, että sopiiko jokin asia lauantaina, niin viestiin vastataan vasta tyyliin perjantaina illalla niin, että oletetaan että olet pantannut omia suunnitelmia sinne asti. Ja en tiedä on myös vastaus. Salamana ei aina tarvitse vastata ja tietää,  mutta on epäkohteliasta olla moneen päivään reagoimatta mitenkään.

Se että jätetään vaarattomia, mutta jokaista ohikulkijaa kovaan ääneen räksyttää koiraa kaupan eteen. Kerran pelästyin yht`äkkistä jumalatonta haukkumista niin, että liukkaalla kaaduin kaupan eteen. Tämä oli erityisen ikävää siksi, että olin raskaana. Onneksi selvisin vain mustelmalla takapuolessa.

Pitää ymmärtää että jotkut ihmiset myös pelkäävät koiria, vaikka olisivat kuinka kilttejä. Jos tiedät koirasi olevan kova räksyttäjä, niin älä jätä sitä yksin kaupan tai minkään muunkan paikan pihallemuita ihmisiä pelästyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Täällä Turun kaupunginkirjaston lehtilukusalissa on paljon keski -ikäsiä / vanhuksia jotka istuu sanomalehden kolmen viimesimmän numeron kanssa lukemassa. Ei riitä se yksi numero vaan täytyy ottaa kolme.

Saman huomannut. Sitten kun yks lehti on luettu luulis että se palautetaan hyllyyn mutta ei.  Lehdet viedään takas vasta sitten kun kaikki kolme on luettu.

Jos joklekin jatkuvasti köy niin, että rampin loppupäässä muut takana tulevat autoilijat vaihtavat kiireen vilkkaa rampilta kaistalle, niin se johtuu ihan siitä, että tämä ensimmäinen autoilija yrittää liittyä motarille 50-60 km/h vauhdilla. Mikä on ihan helvetin vaarallista, varsinkin kun taakse kertyy jonoa. Ja lähes poikkeuksetta kun tästä tollosta ajaa vasemmalta kaistalta ohi, niin ratin takana on nainen, joka kälättää kaikessa rauhassa puhelimeen kesken ajon tai kaitsee takapenkin mukuloita. Ja tuo jos mikä on ensinnäkin äärimmäisen itsekästä, sekä todella vaarallista! Jos ei jaksa keskittyä ajoon, hommata handsfreetä, tai kasvattaa lapsia kotona niin ettei liikenteen seassa tarvitse, niin liikkukaa pliis julkisilla. Tapatte vielä jonkun tuolla itsekkyydellä ja piittaamattomuudella ja parhaassa tapauksessa se ruumis on se oma muksu :(.

Liian aikaisin tai liian myöhään soitteleminen. Eräs sinkkukaverini saattaa soittaa myöhään lauantai-iltana, luulee kai että jaksaisin vielä iltakymmeltä kuunnella sitä viininkatkuista höpötystä kun olen saanut lapset nukkumaan ja haluaisin mennä itsekin lukemaan kirjaa ja rauhoittumaan.

C.c kirjoitti:

Yliopistosairaalassa vilkkaalla osastolla työskentelevänä ihmettelen kun joku soittaa esittäytymättä ja eka lause että "mun se tai tuo sukulainen tuotiin sinne ambulanssilla, voisiko saada puhelimeen"..? Joka kerta kysyn ärtyneenä että olisiko niillä ihmisillä nimikin...

Uskomatonta kuinka moni hoitaja ylöpeukuttaa tätä viestiä! Heidän mielestään on siis oikein olla .ittumainen hätääntyneelle ihmiselle!

Vierailija kirjoitti:

Se että jätetään vaarattomia, mutta jokaista ohikulkijaa kovaan ääneen räksyttää koiraa kaupan eteen. Kerran pelästyin yht`äkkistä jumalatonta haukkumista niin, että liukkaalla kaaduin kaupan eteen. Tämä oli erityisen ikävää siksi, että olin raskaana. Onneksi selvisin vain mustelmalla takapuolessa.

Pitää ymmärtää että jotkut ihmiset myös pelkäävät koiria, vaikka olisivat kuinka kilttejä. Jos tiedät koirasi olevan kova räksyttäjä, niin älä jätä sitä yksin kaupan tai minkään muunkan paikan pihallemuita ihmisiä pelästyttämään.

Tämä pitää niin paikkansa! Itsekin pelkään koiria mutta moni omistaja ei ollenkaan huomioi tätä vaan antaa koiransa jopa tulla haistelemaan tai kohti vaikka yritän kääntyä pois päin.

Vierailija kirjoitti:

On itsekästä jatkuvasti perua sovittuja tapaamisia, koska päätetäänkin viime tipassa tehdä jotain muuta. Ymmärrän että jokainen joutuu joskus peruuttamaan jonkun syyn takia, mutta jos tyyliin joka toinen tapaaminen peruuntuu, koska nyt tulikin taas jotain muuta menoa. Muuta menoa ei tule, jos sopimuksista pidetään kiinni. Jos on sovittu tapaaminen Jaanan kanssa, niin sitten sanotaan Mirjalle tai serkun kummin kaimalle, että tänään ei sovi tulla kylään tai tänään tähän aikaan en pääse, koska olen jo sopinut tapaamisen Tuijan kanssa. Peruuttaminen on erityisen ärsyttävää, jos ihminen on itse tehnyt aloitteen tapaamisesta ja sitten kuitenkin viime tipassa peruuttaa. Sairastuminen on hyväksyttävä syy peruuttaa, mutta sitten on näitä, että menen sittenkin tänään jonnekin kumminkaiman ristiäisiin.. Tärkeät menot yleensä on tiedossa jo etukäteen. Kuka ilmoittaa muutaman tunnin varoitusajalla, että tänään on synttärijuhlat, ristiäiset, pikkujoulut jne. tai jos ilmoittaa, niin sitten voi itse sanoa, että en pääse, koska olen jo sopinut jotakin muuta.

Ärsyttävää on myös se, jos tapaamisajankohtaa usein muutetaan viime tipassa. Jos treffit on sovittu klo 17 ja sitten jossain vaiheessa päivää tulee viesti, että tänään onkin sitä ja tätä, että nähdäänkö sittenkin vaikka klo 17.30 tai 18. Muidenkin aika on arvokasta ja etenkään perheellisen ei ole aina helppoa lennosta muutella jo etukäteen sovittuja aikatauluja. On eri asia jos muutat tapaamista yllättävän lääkäriajan tms. takia, mutta jos olet jo sopinut jotakin, niin silloin samaan aikaan ei voi mennä vaikka johonkin tiettyyn jumppatuntiin. Jumppatunnit tms menot on kyllä etukäteen tiedossa. Jos sopii tapaamisen klo 17, niin silloin ei voi lennosta päättää, että mitäs jos menisinkin jumppaan, kampaajalle jne ja siirrän jo sovittua tapaamista. Ajanhallinta tuntuu oleva joillekin todella vaikeaa ja on itsekästä olettaa, että muille sopii pomppia oman aikataulun mukaan.

Se että viesteihin reagoidaan vasta monen päivän kuluttua. Jos laittaa viestin maanantaina, että sopiiko jokin asia lauantaina, niin viestiin vastataan vasta tyyliin perjantaina illalla niin, että oletetaan että olet pantannut omia suunnitelmia sinne asti. Ja en tiedä on myös vastaus. Salamana ei aina tarvitse vastata ja tietää,  mutta on epäkohteliasta olla moneen päivään reagoimatta mitenkään.

Tuo peruuttaminen jatkuvasti on ärsyttävää. Lopetin sopimasta mitään yhden ystävän kanssa. Hän sitten tivasi miksi en lähde hänen kanssaan mihinkään. Sanoin että on ikävä odottaa ystävän näkemistä kun toinen aina peruu kuitenkin. Hän väitti ettei ole totta. Hän oli perunut monesti sanomalla ettei nyt jaksa mutta oli kuitenkin muiden kanssa mennyt esim.elokuviin.

Vierailija kirjoitti:

Salin (tai minkä tahansa muun vastaavan) pukkarissa, kun vapaita kaappeja olis vaikka millä mitalla niin silti, SILTI pitää ottaa kaappi siitä ainoan lukitun kaapin vierestä! Miksi?! Itse yritän ottaa aina kaapin siitä missä ei ole lukittua vieressä niin ei tarvitse sitten taistella siitä tilasta, jos (ja luultavasti kun) satutaan sitten kaapeille pois lähtiessä samaan aikaan. Tämä siis nimenomaan sillon, kun sitä lääniä olis vaikka muille jakaa niin silti pitää punkea ihan viereen. Ja sitten, kun satutaan vierekkäin niin toinen ei väistä yhtään. On vielä levitellytkin kaikki omat tavaransa siihen penkille niin, että joutuu työntämään niitä oman kaappinsa ovella pois edestä eikä se viereinen silti tee elettäkään väistääkseen tai siirtääkseen tavaroitaan. Tätä tapahtuu erityisesti nuorten naisten toimesta.

Väistämättömyys-ongelman on huomannut myös eri työmailla - Oltiin remppaamassa yhdellä koululla ja kun kävelee käytävällä kädet täynnä tavaraa niin yksikään vastaantuleva oppilas väistä saati sitten avaa ovea. Aloin tehdä sitten sitä, että otin pensseliin maalia ja tepastelin sen kanssa, jos eivät viitsineet väistää yhtään niin sitten oli ihan oma ongelmansa se...

Salipukkarista kehitelty versio on se, että uimahallin avaintenhoitaja antaa samaan aikaan tuleville järjestyksessä vierekkäisten kaappien avaimet, niin että kaikilla on mahdollisimman ahdasta. Näin esim. Ähtärissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen noita jotka huomauttavat kovaan ääneen jos joku jää eteen eikä väistä tai jos (yleensä nuori nainen) käyttää ihan likaa hakuvettä. "Hyi onpa jollain paljon todella imemään hajustetta!"

Olen sanonut rumasti hajuvedestä huomauttajalle, että "itse lemuat pesemättömälle vit.ulle".

"Sepä ei ole kellekkään ikinä astmakohtausta aiheuttanut."

Vierailija kirjoitti:

C.c kirjoitti:

Yliopistosairaalassa vilkkaalla osastolla työskentelevänä ihmettelen kun joku soittaa esittäytymättä ja eka lause että "mun se tai tuo sukulainen tuotiin sinne ambulanssilla, voisiko saada puhelimeen"..? Joka kerta kysyn ärtyneenä että olisiko niillä ihmisillä nimikin...

Uskomatonta kuinka moni hoitaja ylöpeukuttaa tätä viestiä! Heidän mielestään on siis oikein olla .ittumainen hätääntyneelle ihmiselle!

Itsekin kysyisin ensin yleisesti, että voinko puhua omaiseni kanssa, joka tuotiin sairaalaan. Minun pitää kuitenkin tavuttaa se nimi, jos on sukulaisesta kyse. Eli nimen sanominen alkuun on ihan turhaa.

Mummot ja mammat tunkee aina ensimmäisenä bussiin/metroon/joka paikkaan ja aina ensimmäisenä pitää päästä ulos vaikka ovat niin saatanan hitaita että voisivat kulkea mieluummin taksilla.

Itsekkäät hidastelijat vituttaa paikasta riippumatta. Ja mölyävät ulkomaalaiset jotka niinikään etenevät tai roikkuvat jossain oven edessä ikäänkuin muita ei olisi olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Kassalla jäädään pakkaamaan tavaroita siihen kassakaukalon sivustan ja hälytysportin väliin sen sijaan, että mentäisiin kassan päätyyn. Seuraava asiakas ei pääse jatkamaan matkaansa tai pakkaamaan sinne toiselle puolelle, kun seistään tien tukkeena. Ei välttämättä aina itsekkyyttä, mutta ajattelomattomuutta ainakin.

Minä en ainakaan yletä pakkaamaan kaikkea sieltä päästä, siinä on se "penkkikin" välissä. Yleensä, kun koko se tila on ihan täynnä ostoksia. Helpointa, jos kassa laittaa ne sille ulkopuolelle, niin ei tarvi pakata keskellä käytävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kassalla jäädään pakkaamaan tavaroita siihen kassakaukalon sivustan ja hälytysportin väliin sen sijaan, että mentäisiin kassan päätyyn. Seuraava asiakas ei pääse jatkamaan matkaansa tai pakkaamaan sinne toiselle puolelle, kun seistään tien tukkeena. Ei välttämättä aina itsekkyyttä, mutta ajattelomattomuutta ainakin.

Minä en ainakaan yletä pakkaamaan kaikkea sieltä päästä, siinä on se "penkkikin" välissä. Yleensä, kun koko se tila on ihan täynnä ostoksia. Helpointa, jos kassa laittaa ne sille ulkopuolelle, niin ei tarvi pakata keskellä käytävää.

En minäkään ylety, mutta osaan silti olla seisomatta tien tukkeena siinä sivussa, käyn vain siinä nopeasti vetämässä kauemmas jääneitä ostoksia lähemmäs. Suurin osa niistä tulee sitä paitsi itsestään lähemmäs liukuhihnan liikkuessa kun kaukaloa saa tyhjemmäksi, joten vain niitä hihnalta sivuun liukuneita ostoksia pitää käydä kauhomassa lähemmäs. Ikinä ei ole ollut tarvetta seistä siinä sivussa pakkaamassa, vaikka ostan paljon kerralla.

Isolla parkkipaikalla itse usein pysäköin kauemmaksi, niin, että kukaan ei ole ihan vieressä. Järjestäen joku tunkee autonsa viereiselle paikalla ja välillä vielä niin lähelle, että meinaa saada ovia auki. Siis tyhjiä paikkoja on kymmenittäin ympärillä ja niistä moni lähempänä kauppaa. Olen miettinyt onko näillä parkkeejaajilla jokin havannointikykyongelma? Eivät havaitse parkkipaikkaa, jos se ei ole toisessa autossa kiinni.

Kaverit jotka istuvat kylässä vaikka asiat ovat olennaisesti muuttuneet kun miehellä on perhe.  Kyllä ennenkin on saatu, vaikea saada menemään perille, mutta nyt ei.

Jokaisen perheen jäsenen pitää voida mainita jos häiritsee.