Lue keskustelun säännöt.
kun isovanhempi ei tajua rooliaan
17.03.2017 |
Meillä on jatkuvia ongelmia:
Isovanhempi haluaa ostaa lasten juhlamekot/haalarit yms. eli tilanne on sitten se, että ne tulee lahjaksi halusimme tai emme ja aina niukin naukin päälle mahtuvina. On yritetty sanoa, että jos haluaa ostaa vaatteita, kysyisi mitä me tarvitsemme ja missä koossa. Ei. Ei kuulemma osta meille vanhemmille, vaan lapsille. Kyttää kuitenkin käytetäänkö niitä ja nostaa metelin, jos ei käytetä.
Haluaa olla päättämässä perheen juhlista. Päättää esim kakun. Ei suostu tulemaan sinä päivänä kuin kutsutaan, vaan vaatii oman päivän ja tuo oman kakun.
Sekaantuu siihen mihin lapset pannaan kouluun ja mihin pannaan päivähoitoon. Sekaantuu harrastuksiin ja tunkee väkisin esim näytöksiin.
Sekaantuu jatkuvasti lasten kasvuun. Mittaa ja punnitsee. Ja varailee lääkäriaikoja.
Ai-van kyp-sä. Mikään ei auta, eikä puhe tehoa.
Kommentit (282)
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta täytyy kyllä myöntää, että olen aika ihmeissäni täällä joistakin äitien kommenteista täällä, isoäiti ei saisi tyyliin koskaan rauhoittaa itkevää lasta, koska se on heti vanhempien varpaille astumista. Lapsen rauhoittaminen tulisi tapahtua vain ja ainoastaan vanhemman suostumuksella. No kertoisiko joku, että mikä se suostumus sitten pitäisi olla, jotta isovanhempikin sen tajuaisi? Pitääkö mummon esim. joka kerta kysyä vanhemmalta lupa lapsen syliin ottamiseen? Aika outoa...Ei ihme, että jotkut isovanhemmat ovat todella hämmentyneitä siitä mitä heiltä odotetaan.
Minusta on outoa, jos perheessä kommunikoidaan niin vähän, että "luvan" kysyminen on outoa. Ei siinä nyt niin paljon tarvitse sanoja tuhlata :) Jos vauva alkaa itkeä, mummo varmaan voi sanoa, että minä voin mennä, ja äiti voi vastata, että kiitos tai ei tarvitse. Äiti voi kysyä, viitsisikö mummo mennä vauvan luo, tai hakea itse vauvan ja tarjota sitä mummon syliin. Tuskin kukaan loukkaantuu, jos mummo menee omin päin hyssyttelemään itkevää vauvaa jos itse istuu pöntöllä.
Meillä se varpaille astuminen oli esimerkiksi sitä, että kiilattiin estelyistä huolimatta mun ohi makuuhuoneeseen hakemaan vauvaa, joka vähän kitisi. Mun oli tarkoitus hiippailla imettämään rauhassa, ennen kuin vauva herää kunnolla (oli silloin imetysvaikeuksien keskellä paras hetki ruokintaan), mutta mummon oli pakko laukata paikalle, räväyttää valot päälle, nostaa vauva sängystä ja aloittaa kimeä-ääninen lepertely. Varpaille astuminen (ja "luvan evääminen") tapahtui siinä vaiheessa, kun mummo alkoi nousta sohvalta ja minä kielsin ja kerroin, että mun pitää hoitaa tämä. Imetys ei sillä kerralla onnistunut, mistä toki mummo antoi palautetta... :) Nyt tälle voi jo nauraa, mutta silloin EI naurattanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aagh ihan kuin minun anoppini. Ostaa pyytämättä lapselle vaatteita ja leluja kasapäin ja sitten kytiksellä että käyttääkö.. kenkiä ostaa aina liian isoja ja paitoja liian pieniä.
Saattaa myös tuoda verhot meille ja päättää vain että ne nyt laitetaan tuonne ja tuonne, sekä suuttuu jos ei käytetä.
Tytön ristiäisiin toi ristiäismekon, jonkun ikivanhan suvussa kulkeneen, vaikka olin jo hommannut äidiltäni pikkusiskoni vanhan mekon. Tuli siis ristiäisiin ja vaihtoi sen ikivanhan rumiluksen lapsen päälle minulta mitään kysymättä. Huoh lista on pitkä.
Muutettiin onneksi 500 km:n päähän, niin vähän väheni tuo huseeraminen ja määräily. Nyt sitä tapahtuu vain kerran parissa kuussa kun nähdään ja silloinhan se paha vasta onki.
Minun anoppini taas yritti torpata imetyksen. Hänkään ei koskaan imettänyt lapsiaan, joten ihan turhaa hommaa ja pulloruokinnalle olisi pitänyt heti laittaa. :D Halusi siis vauvan samantien hoitoonsa. Syötti myös tytöllemme lehmänmaitoa, mausteisia lihapullia yms kun tämä oli 7kk:n ikäinen ja osti vauvalle mehuja yms.. kas kummaa kun miehellä niin paskat hampaat.. sabotoi myös tutista ja tuttipullosta vieroittamista yms.. Ärsyttävä ihminen. Sai kyllä kuulla kunniansa joka kerta ja oli sitten niiiiiin loukkaantunut. :D
Kippoja, kuppeja ja verhoja myös raahaa meille koko ajan ja valtaa keittiön samantien kun tulee käymään. Minä en saisi omassa kodissani edes kaapista saksia etsiä tai mustikkapiirakkaa leipoa, kun tulee kyselemään: "Mitä etsit, mitä teet, et kai tähän aikaan ala leipomaan (klo 17 päivällä)" jne jne. Auta armias jos minä kyselisin häneltä samalla tavalla hänen kotonaan, en kehtaisi.
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppini taas yritti torpata imetyksen. Hänkään ei koskaan imettänyt lapsiaan, joten ihan turhaa hommaa ja pulloruokinnalle olisi pitänyt heti laittaa. :D Halusi siis vauvan samantien hoitoonsa. Syötti myös tytöllemme lehmänmaitoa, mausteisia lihapullia yms kun tämä oli 7kk:n ikäinen ja osti vauvalle mehuja yms.. kas kummaa kun miehellä niin paskat hampaat.. sabotoi myös tutista ja tuttipullosta vieroittamista yms.. Ärsyttävä ihminen. Sai kyllä kuulla kunniansa joka kerta ja oli sitten niiiiiin loukkaantunut. :D
Kippoja, kuppeja ja verhoja myös raahaa meille koko ajan ja valtaa keittiön samantien kun tulee käymään. Minä en saisi omassa kodissani edes kaapista saksia etsiä tai mustikkapiirakkaa leipoa, kun tulee kyselemään: "Mitä etsit, mitä teet, et kai tähän aikaan ala leipomaan (klo 17 päivällä)" jne jne. Auta armias jos minä kyselisin häneltä samalla tavalla hänen kotonaan, en kehtaisi.[/
Tämä on minulle ihan vieras ja täysin käsittämätön ilmiö tämä toisen kodin valtaaminen - jos joku kuka tahansa tulisi ja rupeaisi noin huseeraamaan niin minä ottaisin niskasta kiinni ja heittäisin ulos ! Siis ymmärrän, ettei niin voi tehdä mutta ke-nel-lä-kään ei ole mitään asiaa meidän kaappeihin ja tavaroihin! (tämä ei tosin ikinä ole ollut mikään ongelmakaan, tulen varmaan sellaisesta suvusta, jossa muut ovat yhtä tarkkoja omistaan) - kerran meidän anoppi oli vahtimassa lapsia ja "auttoi" pesemällä pyykit siis kaikki tummat yhteen koneeseen ja kaikki vaaleat yhteen - harmi vaan että siinä oli myös yhdet uudet mustat farkut jotka värjäsi kaikki tummat ihan omituisiksi ja muutama valkoinen paita jotka menivät piloille liian kuumassa vedessä - no halpa hinta siitä, että anoppi oppi, että kun hän hoitaa lapsia, riittää että hän ihan oikeasti vaan viettää aikaa lastenlastensa kanssa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppini taas yritti torpata imetyksen. Hänkään ei koskaan imettänyt lapsiaan, joten ihan turhaa hommaa ja pulloruokinnalle olisi pitänyt heti laittaa. :D Halusi siis vauvan samantien hoitoonsa. Syötti myös tytöllemme lehmänmaitoa, mausteisia lihapullia yms kun tämä oli 7kk:n ikäinen ja osti vauvalle mehuja yms.. kas kummaa kun miehellä niin paskat hampaat.. sabotoi myös tutista ja tuttipullosta vieroittamista yms.. Ärsyttävä ihminen. Sai kyllä kuulla kunniansa joka kerta ja oli sitten niiiiiin loukkaantunut. :D
Kippoja, kuppeja ja verhoja myös raahaa meille koko ajan ja valtaa keittiön samantien kun tulee käymään. Minä en saisi omassa kodissani edes kaapista saksia etsiä tai mustikkapiirakkaa leipoa, kun tulee kyselemään: "Mitä etsit, mitä teet, et kai tähän aikaan ala leipomaan (klo 17 päivällä)" jne jne. Auta armias jos minä kyselisin häneltä samalla tavalla hänen kotonaan, en kehtaisi.[/
Tämä on minulle ihan vieras ja täysin käsittämätön ilmiö tämä toisen kodin valtaaminen - jos joku kuka tahansa tulisi ja rupeaisi noin huseeraamaan niin minä ottaisin niskasta kiinni ja heittäisin ulos ! Siis ymmärrän, ettei niin voi tehdä mutta ke-nel-lä-kään ei ole mitään asiaa meidän kaappeihin ja tavaroihin! (tämä ei tosin ikinä ole ollut mikään ongelmakaan, tulen varmaan sellaisesta suvusta, jossa muut ovat yhtä tarkkoja omistaan) - kerran meidän anoppi oli vahtimassa lapsia ja "auttoi" pesemällä pyykit siis kaikki tummat yhteen koneeseen ja kaikki vaaleat yhteen - harmi vaan että siinä oli myös yhdet uudet mustat farkut jotka värjäsi kaikki tummat ihan omituisiksi ja muutama valkoinen paita jotka menivät piloille liian kuumassa vedessä - no halpa hinta siitä, että anoppi oppi, että kun hän hoitaa lapsia, riittää että hän ihan oikeasti vaan viettää aikaa lastenlastensa kanssa...
Tavallaan sun anopin kömmähdys on varmasti ollut tuollainen, että minäpä autan vähän äitiä kotitöissä, mutta minun mielestä toista ei auteta kotitöissäkään kysymättä/pyytämättä ellei olla todella todella läheisiä. Aika harvoin anopilla ja miniällä on sellaiset välit.
Mun anoppi harrastaa toisten kotien sisustamista ja siivoamista. Meidän kodissa ei enää yritä luojan kiitos siivota, mutta toiselle aikuiselle lapselleen käy verhot vaihtamassa, tiskit tiskaamassa, valitsee jopa isoja huonekaluja hänelle. En ymmärrä.
Edelleen säännöllisin väliajoin yrittää ujuttaa mielipiteitään joko tarjoamalla verhoja, kertomalla mielipiteitä yleisellä tasolla joistain sisustusratkaisuista (joka, yllätys yllätys, on meillä käytössä). Juhliin yrittää aina ikäänkuin sivulauseessa mainiten osallistua (lue: järjestää koko juhlat). Esim. esikoiseni syntymäpäivät muutama kuukausi sitten. "Kutsuttehan sitten sen ja sen?" (=anoppi on jo kutsunut ks. henkilön, noh, oma oli häpeänsä perua kutsu, hox. kyseinen henkilö ei ole edes sukua). "Aiotko laittaa sitten sellaisen ja sellaisen pöytäliinan" (=Anoppi on jo ostanut pöytäliinan valmiiksi, noh omatpa rahat meni hukkaan). "Mitäs tarjottavaa aiot laittaa, eikö xx olisi hyvää?" (=Anoppi aikoo leipoa kyseisen tarjottavan, ja kymmenen muutakin).
Surullisinta tässä on, ettei voi antaa edes sitä yhtä juttua periksi. Jos vastaanotan anopilta verhot, niin kylään tullessaan hän alkaa jo selittämään kuinka tuo sopisi tuonne ja tuo tuonne, eli haluaa järjestää uudestaan kotimme. Sanokaa minulle, onko tämä ihan normaalia ja onko minulla oikeus kokea tämä oudoksi? Aivan kuin anoppi yrittäisi viedä minun paikan lasteni äitinä ja poikansa vaimona. Jos annan luvan leipoa jonkun jutun syntymäpäiville, niin tämä leipoo sen ja viittä eri sorttia muuta tarjottavaa, sekä myös syntymäpäiväkakun koristeineen kaikkineen, joka on minulle äitinä ollut aina erityisen tärkeä asia saada tehdä. Minä en vaan ymmärrä. Raskasta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja lisään vielä, että yksille kuopuksen syntymäpäiville annoin luvan leipoa suolaista piirakkaa. Hän toi suolaista piirakkaa.. ja pullaa.. ja kakun.. ja lämpimän ruuan. Kuka tarjoilee lämpimää ruokaa kahvittelutyyppisessä tilaisuudessa? Tai jos sellainen tarjottaisiin, niin eikö se olisi emännän päätettävä asia. Kysyi minulta sitä ennen about 5 kertaa, aionko tarjota lämpimää ruokaa? Jos hän tekisi sinne lämpimää ruokaa vieraille? Sanoin että ei, kyseessä ei ole sellainen tilaisuus. No mitä anoppi tuo synttäreille, lohikiusausta.
186
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppini taas yritti torpata imetyksen. Hänkään ei koskaan imettänyt lapsiaan, joten ihan turhaa hommaa ja pulloruokinnalle olisi pitänyt heti laittaa. :D Halusi siis vauvan samantien hoitoonsa. Syötti myös tytöllemme lehmänmaitoa, mausteisia lihapullia yms kun tämä oli 7kk:n ikäinen ja osti vauvalle mehuja yms.. kas kummaa kun miehellä niin paskat hampaat.. sabotoi myös tutista ja tuttipullosta vieroittamista yms.. Ärsyttävä ihminen. Sai kyllä kuulla kunniansa joka kerta ja oli sitten niiiiiin loukkaantunut. :D
Kippoja, kuppeja ja verhoja myös raahaa meille koko ajan ja valtaa keittiön samantien kun tulee käymään. Minä en saisi omassa kodissani edes kaapista saksia etsiä tai mustikkapiirakkaa leipoa, kun tulee kyselemään: "Mitä etsit, mitä teet, et kai tähän aikaan ala leipomaan (klo 17 päivällä)" jne jne. Auta armias jos minä kyselisin häneltä samalla tavalla hänen kotonaan, en kehtaisi.[/
Tämä on minulle ihan vieras ja täysin käsittämätön ilmiö tämä toisen kodin valtaaminen - jos joku kuka tahansa tulisi ja rupeaisi noin huseeraamaan niin minä ottaisin niskasta kiinni ja heittäisin ulos ! Siis ymmärrän, ettei niin voi tehdä mutta ke-nel-lä-kään ei ole mitään asiaa meidän kaappeihin ja tavaroihin! (tämä ei tosin ikinä ole ollut mikään ongelmakaan, tulen varmaan sellaisesta suvusta, jossa muut ovat yhtä tarkkoja omistaan) - kerran meidän anoppi oli vahtimassa lapsia ja "auttoi" pesemällä pyykit siis kaikki tummat yhteen koneeseen ja kaikki vaaleat yhteen - harmi vaan että siinä oli myös yhdet uudet mustat farkut jotka värjäsi kaikki tummat ihan omituisiksi ja muutama valkoinen paita jotka menivät piloille liian kuumassa vedessä - no halpa hinta siitä, että anoppi oppi, että kun hän hoitaa lapsia, riittää että hän ihan oikeasti vaan viettää aikaa lastenlastensa kanssa...
Tavallaan sun anopin kömmähdys on varmasti ollut tuollainen, että minäpä autan vähän äitiä kotitöissä, mutta minun mielestä toista ei auteta kotitöissäkään kysymättä/pyytämättä ellei olla todella todella läheisiä. Aika harvoin anopilla ja miniällä on sellaiset välit.
Mun anoppi harrastaa toisten kotien sisustamista ja siivoamista. Meidän kodissa ei enää yritä luojan kiitos siivota, mutta toiselle aikuiselle lapselleen käy verhot vaihtamassa, tiskit tiskaamassa, valitsee jopa isoja huonekaluja hänelle. En ymmärrä.
Edelleen säännöllisin väliajoin yrittää ujuttaa mielipiteitään joko tarjoamalla verhoja, kertomalla mielipiteitä yleisellä tasolla joistain sisustusratkaisuista (joka, yllätys yllätys, on meillä käytössä). Juhliin yrittää aina ikäänkuin sivulauseessa mainiten osallistua (lue: järjestää koko juhlat). Esim. esikoiseni syntymäpäivät muutama kuukausi sitten. "Kutsuttehan sitten sen ja sen?" (=anoppi on jo kutsunut ks. henkilön, noh, oma oli häpeänsä perua kutsu, hox. kyseinen henkilö ei ole edes sukua). "Aiotko laittaa sitten sellaisen ja sellaisen pöytäliinan" (=Anoppi on jo ostanut pöytäliinan valmiiksi, noh omatpa rahat meni hukkaan). "Mitäs tarjottavaa aiot laittaa, eikö xx olisi hyvää?" (=Anoppi aikoo leipoa kyseisen tarjottavan, ja kymmenen muutakin).
Surullisinta tässä on, ettei voi antaa edes sitä yhtä juttua periksi. Jos vastaanotan anopilta verhot, niin kylään tullessaan hän alkaa jo selittämään kuinka tuo sopisi tuonne ja tuo tuonne, eli haluaa järjestää uudestaan kotimme. Sanokaa minulle, onko tämä ihan normaalia ja onko minulla oikeus kokea tämä oudoksi? Aivan kuin anoppi yrittäisi viedä minun paikan lasteni äitinä ja poikansa vaimona. Jos annan luvan leipoa jonkun jutun syntymäpäiville, niin tämä leipoo sen ja viittä eri sorttia muuta tarjottavaa, sekä myös syntymäpäiväkakun koristeineen kaikkineen, joka on minulle äitinä ollut aina erityisen tärkeä asia saada tehdä. Minä en vaan ymmärrä. Raskasta on.
Meillä minä olin 40 asteen kuumeessa ja tyhmyyksissäni pyysin lastenhoitoapua. Menin tunniksi nukkumaan ja kun tulin takaisin, koko olohuone oli sisustettu uusiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä usko, että nuo mummot pahuuttaan tuolla tavalla menettelevät, ehkä on ollut niin, että itsellä ei ole ollut mitään kauniita vaatteita tai omalle lapselle ei ole voinut antaa jotain, vaikka olisi mieli tehnyt ja nyt kun ovat itse varakkaampia, niin kantavat kaikkea toivotuksi luulemaansa lapsenlapsille.
Aloittajana tekisin niin, että keräisin kaikki mummon tuomat turhat ja sopimattomat tavarat valmiiksi säkkeihin ja kysyisin seuraavalla käynnillä, vietkö nuo itse vai vienkö kierrätykseen?
Ehkä sitten miettisi tuota ostoshinkuaan.
Vierailija kirjoitti:
En mä usko, että nuo mummot pahuuttaan tuolla tavalla menettelevät, ehkä on ollut niin, että itsellä ei ole ollut mitään kauniita vaatteita tai omalle lapselle ei ole voinut antaa jotain, vaikka olisi mieli tehnyt ja nyt kun ovat itse varakkaampia, niin kantavat kaikkea toivotuksi luulemaansa lapsenlapsille.
Aloittajana tekisin niin, että keräisin kaikki mummon tuomat turhat ja sopimattomat tavarat valmiiksi säkkeihin ja kysyisin seuraavalla käynnillä, vietkö nuo itse vai vienkö kierrätykseen?
Ehkä sitten miettisi tuota ostoshinkuaan.
Minä kyllä veikkaan että tuo ap:n lapsen isoäiti kyllä ihan pahuuttaan tekee noin. Ei ole normaalin rajoissa tuo toiminta, jonkinlainen narsismin ja läheisriippuvaisen risteytys lienee lähempänä totuutta. Tuo on nimittäin ihan hyytävää käytöstä omaa tytärtä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei edes ole lapsia, mutta ai että tulin kiukkuiseksi tästä keskustelusta. En vaan voi ymmärtää miksi omat äidit tai anopit olisivat näin katalia ja manipuloivia tyttäriään ja lastenlastensa äitejä, poikansa rakkaita puolisoita kohtaan. Tsemppiä jokaiselle rajattoman läheisen kanssa taistelevalle.
Voi hyvänen aika, tulee niiiin elävästi mieleen omien lasten pienenä oleminen, miten anoppi sanoi suoraan, että sinä et osaa hoitaa/ostaa vaatetta/siivota/laittaa ruokaa jne, loputon lista. Lapsille sanottiin suoraan mummolassa, että miten äitinne on niin tyhmä kun se vaan lukee. Olisi pitänyt tehdä käsitöitä, hoitaa puutarhaa, juosta kesämökille jossa pakko kalastaa, ym. tehdä kaikki mitä anoppikin tekee. Itsellään vain yksi kultapoika jolle mikään ei ole kyllin hyvää ja jolle nyt sattui vaimoksi kaltaiseni karmea akka. Minulla kolme lasta päivähoitorumbineen miehen ollessa reissutöissä 300 km päässä, anopilla aikoinaan lapsen hoiti hänen oma anoppinsa - juontaneeko sieltä sitten jotain...
Mutta aivan samoja kuvioita, kutsui itseään lasteni äidiksi, osti monta numeroa liian suuria kenkiä kun pienituloisena otin iloisena vastaan tarjouksen kesälenkkareiden ostosta. Ei mennyt perille vaikka sanoin joutuvani kuitenkin nyt kengät ostamaan, kun nämä tuomanne ovat sopivat 2v kuluttua, kuulema lapsi sai itse valita...
Kerran keskimmäinen joutui sairaalaan pissatulehduksen vuoksi, olin viimeisilläni raskaana kuopuksen kanssa ja tunteet pinnassa sekä raskauden, että lapsen sairaalaan jättämisen kanssa. No anoppi ryntäsi kuulustelemaan meitä heti kun pihaan ajoimme - oli esikoista vahtimassa. En jaksanut vastailla kyselyihin, joten anoppipa soitti itse lastenosastolle "kun ei rupea selvyyttä tulemaan" ja kohta julisti minulle, miten ei siellä sairaalassa lapsella mitään hätää ole. Anoppi ei ole koskaan tyytynyt rooliinsa, vaan on yrittänyt päsmäröidä kaikki lapsiin ja kotiin liittyvät asiat ja poikansa vielä alkuaikoina meni äitinsä puolelle, nyt on onneksi silmät olleet auki jo pitkään, mutta vaati aukaisua ja huomauttelua tyyliin kuulitko mitä äitisi sanoi...
Alkuvuosina kotona toki vaihdeltiin verhot ja siirreltiin kukat ja esineet anoppia miellyttäville paikoille. Yritti kantaa ikivanhoja mattoja ym. meille kun ei supernuukana raaskinut roskiinkaan laittaa.
Nyt kun lapset ovat jo täysi-ikäisiä ja anoppi vanha, on alkanut esiintyä edellä mainittua "uhkailua" lapsille, suorastaan ärjäistään, että kun ET OLE KÄYNYT!!!! Opiskelijallahan ei olekaan muuta ohjelmaa kuin rampata mummon luona, samoin vuorotyöläisillä. Muistissa ei kestä se, että ei voi vastailla mummon puheluihin työvuoron aikana, vaan soitetaan vaikka 5 kertaa, jonka jälkeen äkäinen puhelu minulle, ei lasten isälle vaan pahalle miniälle ja tiuskaisu, että miksi ei xx vastaa!!! Syyllistää minua yhä edelleen aikuisten lasteni asioista ja eipä niitä paljoa kehtaa kertoakaan, kun sitten yöt valvotaan ja huokaillaan, hänen osaltaan huolehtiminen lapsen asioista on päättynyt jo vuosikymmeniä sitten, ei osaa olla roolissaan..
Kyllä se niin on, että tämä loppuu vasta kun anopista aika jättää, mutta olen saanut välimatkaa niin paljon, että ei enää arkielämää haittaa. Ennen kun sanoin suoraan asioista, astui loukattu kuningatar esiin ja soitti meille niin, ettei tervehtinyt minua kun satuin vastaamaan vaan kysyi heti poikaansa, jolle toki mielelläni puhelut ohjasin. Asumme paikkakunnalla, jossa anoppi ainoa tukiverkko, joten kokonaan en voinut välejä poikkikaan laittaa. Työtä on tehty eikä anoppi toki ole hulluimmasta päästä, mutta pian olisi kävellyt ylitseni kaikessa ja vallannut perheeni kokonaan ellen olisi pitänyt varaani. Sanoin siskolleni, että jos joskus anoppina ollessani huomaat käytöksessäni mitään outoa, niin tirvaise turpaan niin että tuntuu, hän käski tehdä itselleen saman taisteltuaan vuosikausia oman anoppinsa kanssa:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai kamala mikä ketju! Meillä ei ole näin pahoja ongelmia, mutta itse olen kokenut ikäväksi sen, että äitini on lapsistani mustasukkainen anopille. Asumme lähekkäin ja osallistuu arkeemme monin tavoin. Kaukana asuvaa anoppia näemme harvoin, mutta kun niin tapahtuu, äitini mököttää ja moittii anopin käytöstä esim.lasten synttäreillä (onneksi ei päinnaamaa).
Meillä on myös molemmilta puolilta tuota lasten hukuttamista materiaan ja minun vanhempien puolelta vähän sillä ylpeilyäkin. Itselleni on kuitenkin erittäin tärkeää, että lapsilla on hyvät ja lämpimät välit kaikkiin isovanhempiin ja jos se tarkoittaa sitä, että joudun nielemään tiettyjä asioita sen vuoksi, niin olkoon sitten niin.
Olen koko viikonlopun miettinyt näitä asioita ja tullut siihen tulokseen, että ei minun äitini ikinä ole oikeasti minusta tai yleensä lapsistaan välittänyt. Minä olin tavallaan todiste hönen erinomaisuudestaan. Fiksu ja nätti. Sellainen kaunis koriste hänen äitiytensä kruunussa. En muista että hän olisi ikinä esim kehunut tai kannustanut minua minulle. Emme koskaan keskustelleet mistään. Muille kyllä rehenteli. Aina kun sain hyvän numeron, hän kysyi vain mitä muut sai. Ja jos joku sai enemmän kuin minä, oli vihainen. Kilpailutti ja vertaili meitä lapsiaan armotta keskenään. Aina oli joku suosikki ja joku inhokki.
Isästä hän vieraannutti meidät täysin. Haukkui täysin estoitta ja loi mielikuvam sortavasta tyrannista.
En usko että hän kykenee aidosti välittämään myöskään minun lapsistani. Hän vain toistaa minun lapsuuteni malleja.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kukaan ei ole maininnut sitä tyhjyyttä, kun kakku-mummo ei tule. Enkä tarkoita kuolemaa, vaan ihminen on vain sellainen, että alkaa miettimään, että no, oliko tuo nyt niin pahaksikaan. Eli tarkoitan kun kakku-vaate -asia on taottu järjestyssääntöihin ja niitä noudatetaan.
Lääkäriaikavaraus on pahasta, mutta sen voi perua. Lehtiharavointeja voi jatkaa, on kiva juoda porukalla kakkukahvit haravoinnin päälle. Vaatteet - sitten pitäisi vain todeta, että nafti on, lapsen vaatteessa täytyy olla tilaa liikkua, menee varmaan jollekin muulle.
Mutta se mikä meitä rasittaa, on oman tilan loukkaus. Kotirauhan rikkominen. Puuttuminen omaan elämään huonolla tavalla. Kunnioituksen puute. Ja se on sama, että vaikka mummon kysyy puhelimessa mikä koko Maisan juhlamekkoon - jos haluaa ostaa juhlamekot itse.
Asiathan eivät ole siis sinällään hirrrrveitä, vaan se, että kotirauhatasapainoa murretaan toistuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Kun kukaan ei ole maininnut sitä tyhjyyttä, kun kakku-mummo ei tule. Enkä tarkoita kuolemaa, vaan ihminen on vain sellainen, että alkaa miettimään, että no, oliko tuo nyt niin pahaksikaan. Eli tarkoitan kun kakku-vaate -asia on taottu järjestyssääntöihin ja niitä noudatetaan.
Lääkäriaikavaraus on pahasta, mutta sen voi perua. Lehtiharavointeja voi jatkaa, on kiva juoda porukalla kakkukahvit haravoinnin päälle. Vaatteet - sitten pitäisi vain todeta, että nafti on, lapsen vaatteessa täytyy olla tilaa liikkua, menee varmaan jollekin muulle.
Mutta se mikä meitä rasittaa, on oman tilan loukkaus. Kotirauhan rikkominen. Puuttuminen omaan elämään huonolla tavalla. Kunnioituksen puute. Ja se on sama, että vaikka mummon kysyy puhelimessa mikä koko Maisan juhlamekkoon - jos haluaa ostaa juhlamekot itse.
Asiathan eivät ole siis sinällään hirrrrveitä, vaan se, että kotirauhatasapainoa murretaan toistuvasti.
Mikään yksittäinen juttu ei ole "hirveä" paitsi se että lasta punnitaan väkisin ja huudetaan liian laihaksi ja pakkosyötetään. Kyllä, juuri näin on tapahtunut.
Mutta kun se oman tilan loukkaaminen on aivan jatkuvaa. Aivan jatkuvaa. Siis että ihan koko ajan muuttuu omassa kodissaan palvelijaksi joka siivoaa "äidin" jälkiä.
Ap
Onko se sun vai ukkosi äiti? Jos se on sun äiti, niin luulisi, että pystyt selittämään hänelle sanaa oikein olan takaa. Jos se taas on sun ukkosi äiti, niin pistä ukko selittämään selvällä suomen kielellä, miten haluatte mummon toimivan. Sillä mummosta on varmasti kyse, vaikka pyrit neutraaliin ilmaisuun kirjoittamalla isovanhemmasta. Noi hommat vaan ei istu miehen tekemiksi.
Kaikille teille, lukekaa tämä, ja googlettakaa lisää läheisriippuvuudesta jos kiinnostaa . Itsellä aukesi silmät ja opin suhtautumaan mummoon erilailla kun tajusin että kysymys on sairaudesta. Kova sääli kyllä on, kun tietää toisen itse kärsivän ja näkevän itsensä uhrina jota muut kiusaavat.
http://m.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/tietokirjailija-laheisriipp…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaan tajua millainen kynnysmatto sellainen ihminen on joka alistuu tuollaiseen.
Ei siis mitään ongelmaa laittaa tunkeilevat isovanhemmat kuriin.Lähestymiskieltoko teillä on?
Tähän naiseen ei tepsi mikään. Kaikki on kokeiltu. Ihan jo teininä kaikki mahdollinen. Ja silti tää käytös ryöpsähtää aina tällaiseksi.
ap
Vaihtakaa paikkakuntaa, 500km päähän ei tule lähdettyä joka viikonloppu päsmäröimään =D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaan tajua millainen kynnysmatto sellainen ihminen on joka alistuu tuollaiseen.
Ei siis mitään ongelmaa laittaa tunkeilevat isovanhemmat kuriin.Lähestymiskieltoko teillä on?
Tähän naiseen ei tepsi mikään. Kaikki on kokeiltu. Ihan jo teininä kaikki mahdollinen. Ja silti tää käytös ryöpsähtää aina tällaiseksi.
ap
Vaihtakaa paikkakuntaa, 500km päähän ei tule lähdettyä joka viikonloppu päsmäröimään =D
Maata on ajateltu oikeasti vaihtaa. Ap
Jääkö niille vanhemmille mitään tehtävää..?