Lue keskustelun säännöt.
kun isovanhempi ei tajua rooliaan
17.03.2017 |
Meillä on jatkuvia ongelmia:
Isovanhempi haluaa ostaa lasten juhlamekot/haalarit yms. eli tilanne on sitten se, että ne tulee lahjaksi halusimme tai emme ja aina niukin naukin päälle mahtuvina. On yritetty sanoa, että jos haluaa ostaa vaatteita, kysyisi mitä me tarvitsemme ja missä koossa. Ei. Ei kuulemma osta meille vanhemmille, vaan lapsille. Kyttää kuitenkin käytetäänkö niitä ja nostaa metelin, jos ei käytetä.
Haluaa olla päättämässä perheen juhlista. Päättää esim kakun. Ei suostu tulemaan sinä päivänä kuin kutsutaan, vaan vaatii oman päivän ja tuo oman kakun.
Sekaantuu siihen mihin lapset pannaan kouluun ja mihin pannaan päivähoitoon. Sekaantuu harrastuksiin ja tunkee väkisin esim näytöksiin.
Sekaantuu jatkuvasti lasten kasvuun. Mittaa ja punnitsee. Ja varailee lääkäriaikoja.
Ai-van kyp-sä. Mikään ei auta, eikä puhe tehoa.
Kommentit (282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini oli myös yli-innokas, mutta oletan sen johtuneen jostain hurahtamisesta. Kun esikoinen syntyi, hän meni ihan sekaisin ja tuntui kun olisi yrittänyt omia vauvan. En edes jaksa kirjoittaa kaikkia sekoiluja, mutta juuri tuota samaa mitä jollain aikasemmin kirjoittaneella, että juhlissa saapasteli maailmanomistajana vauva sylissään ja otti äidin roolia joka tilanteessa. Kun vauva alkoi itkemään niin riensi ottamaan syliinsä vaikka vauva oli jo minun tai mieheni sylissä lohtua saamassa. Suhtautui kriittisesti minun ja mieheni taitoon hoitaa ja kasvattaa lasta. Ihan kaikkea mahdollista. Keskimmäisestä ja kuopuksesta ei ollut yhtään kiinnostunut, kun he syntyivät. Otettiin etäisyyttä ja se helpotti aika paljon. Edelleen silti tuntuu, että kokemus esikoisen vauva-ajasta ja äitiyden heräämisestä meni pilalle.
Hei,
Puhukaa heti näistä asioista sille yli-innokkaalle. Se ensimmäinen lapsenlapsi aiheuttaa myös mummossa ensi kokemuksen siitä mitä on olla mummo ja 'mummouden heräämisen'. Ehkä hän ei aikanaan saanut rauhassa omia omaa lastaan ja vaistomaisesti toimii opitulla mallilla.
Olen itse yhden lapsen mummo ja vietämme paljon aikaa kolmensukupolvea yhdessä ja saan monta kertaa vähän pinnistellä että - enpäs nyt otakaan vauvaa vaikka varmaan saisin sen rauhoittumaan kun sen äitikin nyt tuossa on... tms eli tavallaan joudun pakottamaan itseni kunnioittamaan sitä toisen äitiyttä tietäen, että jos liikaa hössötän ärsyttää se omaa tytärtäni ja vie heitä etäämmälle meistä. Toisaalta yritän arvailla milloin hän oikeasti toivoisi että minä jo nappasin vauvan ja koottaisiin vuorostani rauhoittaa häntä tms.Ei se niin helppoa ole mummonakaan tietää mitä on 'toimia roolin mukaisesti' - en oikein edes tiedä minkä roolin?
Tuohon liittyen, että yrität arvailla milloin lapsesi toivoo sinun "nappaavan" vauvan ja rauhoittavan hänet, niin sellaista hetkeä ei välttämättä ole. Kyllä vauvat rauhoittuu parhaiten tuttuun ja turvalliseen syliin, ei siihen mitään "vippakonsteja" mummoilla ole. Kun ei ole olemassa mitään standardivauvaa, joka rauhoittuu jollain universaalilla liikkeellä. Vauvan itku on yleensä osoitettu juuri hänen läheisimmälle hoitajalle kutsuksi, joka on usein äiti. Luulisi sinun äitinä tietävän, että vauva tarvitsee itkun keskellä äitiään ja äiti vauvaansa. Toki ajan myötä lapsi oppii vastaanottamaan lohdutusta muilta, mutta mitään erityistä syytä harjoittaa tätä, kun äiti on paikalla, ei ole. Paitsi äidin väsymys, mutta siinä useimmat isät astuvat peliin. Ihan nyt siis kaikella lämmöllä sanon. Jos haluat auttaa, niin sano lapsellesi että jos haluat minun hyssyttävän välillä niin pyydä vain, ja sitten luotat että hän pyytää kun itse näin katsoo parhaakseen.
Tietenkin pinnistelen mielessäni ja jätän äidin ja lapsen 'pärjäämään' enkä nappaa vauvaa mistään enkö varsinkaan äitinsä sylistä. Mutta kokemuksesta voin kyllä kertoa, että äiti joka on koko ajan vaivalle =tissit, ei ehkä saa vauvaa rauhoittumaan sylissään, mutta toimen tuttu ja turvalliseksi koettu syli rauhoittaa. Ja kun vauva (on siis nyt 8kk) on minulla hoidossa on minulla aika paljon keinoja pitää hänet tyytyväisenä - ja olen koittanut näyttää tyttärelleni 'mallia' (opettamatta) miten vauvan voi saada unohtamaan joku kiukuttelu, mutta en minä voi lapselleni sanoa että senkin pönttöjä toimi nyt niin kuin minäkin niin se lapsi siitä leppyy, vaan minun on todella vain puuhattava muuta ja annettava hänen pärjätä.
Silti, se mitä ekaksi kirjoitin, pätee yhä: puhukaa niille mummoille! Niitä voi käyttää hyväksi kun ne kerran mielellään olisivat avuksi!
Ei. Sinun ja muiden isovanhempien pitää kyllä tajuta perusasiat ohan tykönänne.
Sinulla on tosi iosja asennevammoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemman ei kuulu napata lasta tai valvoa vieressä jonain tarkkailijana kelpaako se vanhempien toiminta hänelle.
Isovanhemman ei kuulu kilpailla lapsesta tai järjestää jotain kilpajuoksuja siitä kuka ehtii ekana lohduttamaan lasta tai nappaamaan lapsen.
Isovanhemman ei kuulu kilpailla lapsen suosiosta lahjomalla lasta tai mollaamalla vanhempaa lapselle.
Ihan käsittämätöntä että joku pokkana selittää, ettei tiedä että näin ei toimita.
Vastasit ehkä minulle.
Tiedän nuo kaikki, mutta en silti oikein ymmärrä mikä mummon "rooli" on?
- mummo ei saa pitää hyvänä?
- mummo ei saa ostaa hörhelöitä?
- mummon pitää tukea taloudellisesti antamalla rahaa perheen yleisiin menoihin, kun perheellä voi olla tiukkaa?
- mummon pitää ostaa ne goretex-saappaat koska me on HYÖDYLLISET?
- mummo ei saa lelliä eikä lepyyttää vauvaa?
- parempi olisi jos ei edes laulaisi ja leikkisi, ettei vain astu laulutaidottoman äidin varpaille?
- mummo ei saa hössöttää?Siis mikä on se ROOLI?, sitä me mummotkin etsimme.
Minusta mummo on yksi ylimääräinen turvallinen ja ehdoitta rakastava syli. Mummo on myös äidille tärkeä apu, koska siihen voi luottaa että mummo hoitaa vauvaa kuin omaansa ja äiti voi sinä aikana pyykätä / tehdä ruokaa tai vaikkapa vain nukkua. Mutta ei se ole äidiltä pois jos vauva kokee myös mummon rakkaaksi, rakastettu vauva on aina rikas!
Ja te, jotka ruikutatte niistä juhlamekoista, myykää ne jossain Facebook-kirppiksellä ja ostakaa niitä käytännöllisiä bodejanne. Mikä siinä on niin vaikeaa? Ettekö oikeasti muka ymmärrä, että se juhlamekon hiplailu ja ostotapahtuma on mummolle itselleen tyydytystä tuova hetki?
T. Mummo joka viimeksi osti sille lapsenlapselle kurahousut.
Ongelma on se ylikävely, vanhempien rooliin tunkeminen ja vanhempien mollaaminen.
Kukaan ei ole ollut vailla rahaa, vaan sitä että vanhemman asema tunnistetaan, sitä kunnioitetaan ja tuetaan ja tajutaan että isovanhempi ei ole vanhempi.
Ja kai sinä nyt käsität että siitä on (jälleen) lisää vaivaa jos pitää alkaa myymään lahjoja, joita ei ole edes haluttu tai mummo penkoo kaapit löytääkseen ne kaikki 20 liian pientä juhlamekkoja.
Avain lapsenlapseen menee aina sen. Vanhemman kautta. Isovanhemmalla ei ole oikeuksia ja sen acaimen menettää jos ei osaa käyttäytyä.
Eli äidin rooli on siivota kun isoäiti leikittää lasta ja äidin rooli on käydä nettikauppaa jotta isoäiti saa kokea tyydytystä?
Voi tytärparkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemman ei kuulu napata lasta tai valvoa vieressä jonain tarkkailijana kelpaako se vanhempien toiminta hänelle.
Isovanhemman ei kuulu kilpailla lapsesta tai järjestää jotain kilpajuoksuja siitä kuka ehtii ekana lohduttamaan lasta tai nappaamaan lapsen.
Isovanhemman ei kuulu kilpailla lapsen suosiosta lahjomalla lasta tai mollaamalla vanhempaa lapselle.
Ihan käsittämätöntä että joku pokkana selittää, ettei tiedä että näin ei toimita.
Vastasit ehkä minulle.
Tiedän nuo kaikki, mutta en silti oikein ymmärrä mikä mummon "rooli" on?
- mummo ei saa pitää hyvänä?
- mummo ei saa ostaa hörhelöitä?
- mummon pitää tukea taloudellisesti antamalla rahaa perheen yleisiin menoihin, kun perheellä voi olla tiukkaa?
- mummon pitää ostaa ne goretex-saappaat koska me on HYÖDYLLISET?
- mummo ei saa lelliä eikä lepyyttää vauvaa?
- parempi olisi jos ei edes laulaisi ja leikkisi, ettei vain astu laulutaidottoman äidin varpaille?
- mummo ei saa hössöttää?Siis mikä on se ROOLI?, sitä me mummotkin etsimme.
Minusta mummo on yksi ylimääräinen turvallinen ja ehdoitta rakastava syli. Mummo on myös äidille tärkeä apu, koska siihen voi luottaa että mummo hoitaa vauvaa kuin omaansa ja äiti voi sinä aikana pyykätä / tehdä ruokaa tai vaikkapa vain nukkua. Mutta ei se ole äidiltä pois jos vauva kokee myös mummon rakkaaksi, rakastettu vauva on aina rikas!
Ja te, jotka ruikutatte niistä juhlamekoista, myykää ne jossain Facebook-kirppiksellä ja ostakaa niitä käytännöllisiä bodejanne. Mikä siinä on niin vaikeaa? Ettekö oikeasti muka ymmärrä, että se juhlamekon hiplailu ja ostotapahtuma on mummolle itselleen tyydytystä tuova hetki?
T. Mummo joka viimeksi osti sille lapsenlapselle kurahousut.
En ole se jota lainasit, mutta:
-Mummo saa pitää hyvänä, mutta ei sillä hetkellä kun äiti pitää lasta hyvänä, tai lapsi kaipaa äitiä ja äiti on siinä paikalla. Kun lapsi itkee ja äiti on paikalla, niin äiti (tai isä) lohduttaa lasta, ei mummo. Lapsi kaipaa aivan erityisellä tavalla vanhempiaan, ja hyvä mummo myös tämän tietää ja antaa sille kaipaukselle tilan.
-Mummo saa ostaa hörhelöitä, mutta ei loukkaantua jos niitä ei vastaanoteta/pidetä päällä. Vanhemmat ja lapsi itse päättävät yhdessä lapsen pukeutumista niin että se on sään mukaista ja koko on oikea. Vanhemmilla on oikeus huolehtia siitä, etteivät kaapit pursua vaatteista. Se on heidän koti.
-Mummon ei pidä tukea taloudellisesti perhettä, ellei hän itse halua ja vanhemmat näin halua. Tässä täytyy olla molemmilla myötämielisyys asiaan.
-Mummon ei pidä ostaa goretex-kenkiä, ellei hän itse halua ja vanhemmat näin toivo. Kts edellinen kohta.
-Mummo ei lepyytä vauvaa, ellei se ole hänellä hoidossa tai vanhemmat ole näin toivoneet. Kun äiti ja isä ovat paikalla, niin vauvaa lepyyttää vain vanhemmat ensisijaisesti. Vauvaa saa hoivata sylissä, kun ensin pyytää hänet syliin.
-Lapselle äidin ääni on kaunein ääni mitä on. Saa laulaa ja leikkiä, ei se huono laulutaitoisenkaan äidin asemaa maailman suloisimpana tuutuäänenä vie.
-Saahan mummo hössöttää, mutta perhe sitten itse päättää kuinka paljon jaksaa sitä hössötystä kuunnella. Voi olla ettei hirveänä pyydellä lapsenvahtiavuksi tai tulla kylään, jos normaalin kommunikoinnin kanssa on kovin paljon ongelmia. Hössöttäminen ei ole lupa puuttua asioihin, jotka ei itselle kuulu. Lapsen synttäreiden järjestäminen, varusteiden hankinta, harrastukset, koulu, päiväkoti ovat asioita jotka eivät lähtökohtaisesti isovanhemmalle kuulu, ellei vanhempi itse tuo näitä asioita esille.
Vierailija kirjoitti:
Eli äidin rooli on siivota kun isoäiti leikittää lasta ja äidin rooli on käydä nettikauppaa jotta isoäiti saa kokea tyydytystä?
Voi tytärparkaa.
Pitäisikö siis mummon käydä vielä teillä siivoamassakin?
- tuohon toiseen vihamieliseen kommenttiin - ette kai te nyt sentään päästä mummoja kaivelemaan teidän kaappejanne?? Ja sanotte vaan, että laitettiin mekko kiertoon kun ei enää mahtunut - ensi kerralla kannattaa osta vähintään 104cm...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli äidin rooli on siivota kun isoäiti leikittää lasta ja äidin rooli on käydä nettikauppaa jotta isoäiti saa kokea tyydytystä?
Voi tytärparkaa.
Pitäisikö siis mummon käydä vielä teillä siivoamassakin?
- tuohon toiseen vihamieliseen kommenttiin - ette kai te nyt sentään päästä mummoja kaivelemaan teidän kaappejanne?? Ja sanotte vaan, että laitettiin mekko kiertoon kun ei enää mahtunut - ensi kerralla kannattaa osta vähintään 104cm...
Ei. Mutta ei se mummo voi sinne tunkea leikkimään ja passittaa äitiä kotitöihin pois tieltään siellä äidin ja lapsen kodissa. Eikä jättää niitä leikkihetkensä sotkuja äidin siivottavaksi. Molempia tapahtui meillä.
Ja kyllä, tässäkin ketjussa on useampi kirjoittanut, miten mummo penkoo kaappeja ja kyylää käytetäänkö lahjoja. Meillä on esim vedetty hervottomat kilarit siitä että päiväkodin kuvassa ei ole mummon antamaa mekkoa. Ja on puututtu myös siihen mitä kokoa kuuluu käyttää ja lapsen kuullen moitittu.
Minä ainakin toivon mummolta ennemmin siivous- kuin lastenhoitoapua. Jos mummo ei tähän rooliin sovellu niin sitten se jää meille etäiseksi. Perhe päättää, mihin mummoa käyttää. Mummo päättää, soveltuuko tarjottuun rooliin vai jääkö siitä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mm on tapahtunut sitä että isovqnhempi tunkee jollain tekosyyllä meille. Sitten kun totean että jaaha täälläpä on mummo nyt (taas) ja lähden sitten asioille niin minulle on raivottu, että en saa poistua kotoa, koska mummo ei ole ilmainen lastenvahti. Eli idea on se, että minun kuuluu mummon apulaisena päivystää omassa kodissani.
Ja nää lapset jo niin isoja että kotoa voi lähteä asioille vaikkei siellä olisi ketään aikuista paikalla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini oli myös yli-innokas, mutta oletan sen johtuneen jostain hurahtamisesta. Kun esikoinen syntyi, hän meni ihan sekaisin ja tuntui kun olisi yrittänyt omia vauvan. En edes jaksa kirjoittaa kaikkia sekoiluja, mutta juuri tuota samaa mitä jollain aikasemmin kirjoittaneella, että juhlissa saapasteli maailmanomistajana vauva sylissään ja otti äidin roolia joka tilanteessa. Kun vauva alkoi itkemään niin riensi ottamaan syliinsä vaikka vauva oli jo minun tai mieheni sylissä lohtua saamassa. Suhtautui kriittisesti minun ja mieheni taitoon hoitaa ja kasvattaa lasta. Ihan kaikkea mahdollista. Keskimmäisestä ja kuopuksesta ei ollut yhtään kiinnostunut, kun he syntyivät. Otettiin etäisyyttä ja se helpotti aika paljon. Edelleen silti tuntuu, että kokemus esikoisen vauva-ajasta ja äitiyden heräämisestä meni pilalle.
Hei,
Puhukaa heti näistä asioista sille yli-innokkaalle. Se ensimmäinen lapsenlapsi aiheuttaa myös mummossa ensi kokemuksen siitä mitä on olla mummo ja 'mummouden heräämisen'. Ehkä hän ei aikanaan saanut rauhassa omia omaa lastaan ja vaistomaisesti toimii opitulla mallilla.
Olen itse yhden lapsen mummo ja vietämme paljon aikaa kolmensukupolvea yhdessä ja saan monta kertaa vähän pinnistellä että - enpäs nyt otakaan vauvaa vaikka varmaan saisin sen rauhoittumaan kun sen äitikin nyt tuossa on... tms eli tavallaan joudun pakottamaan itseni kunnioittamaan sitä toisen äitiyttä tietäen, että jos liikaa hössötän ärsyttää se omaa tytärtäni ja vie heitä etäämmälle meistä. Toisaalta yritän arvailla milloin hän oikeasti toivoisi että minä jo nappasin vauvan ja koottaisiin vuorostani rauhoittaa häntä tms.Ei se niin helppoa ole mummonakaan tietää mitä on 'toimia roolin mukaisesti' - en oikein edes tiedä minkä roolin?
Se rooli on isovanhemman rooli, ei vanhemman.
Eli ei ylikävelyä ja rajojen ylittämistä.
Ei äitinä esiintymistä, eikä perheen sisäisiin asioihin sekaantumista. Vanhemmat päättävät lapsen asioista, ei isoäiti.
Isoäiti ei myöskään järjestä lapselle synttäreitä, ei tuo kylään omia kakkuja, eikä mittaa/punnitse lasta tai vie lääkäriin.
Ja ei. Sinä et ikinä nappaa lasta. Et mistään etkä koskaan.
Kyllä meidän lasten mummo nappasi lapsen joskus syliinsä kun vietettiin aikaa yhdessä ja lapsi heräsi uniltaan ja puhkesi itkuun. Olin kiitollinen avusta koska mummo ei yrittänyt omia lapsiaan ja näinä hetkinä sain juoda kahvini rauhassa tai suorittaa vessa-asiointini loppuun. On aivan turha väittää että isovanhemmat eivät saisi koskaan tällaista tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini oli myös yli-innokas, mutta oletan sen johtuneen jostain hurahtamisesta. Kun esikoinen syntyi, hän meni ihan sekaisin ja tuntui kun olisi yrittänyt omia vauvan. En edes jaksa kirjoittaa kaikkia sekoiluja, mutta juuri tuota samaa mitä jollain aikasemmin kirjoittaneella, että juhlissa saapasteli maailmanomistajana vauva sylissään ja otti äidin roolia joka tilanteessa. Kun vauva alkoi itkemään niin riensi ottamaan syliinsä vaikka vauva oli jo minun tai mieheni sylissä lohtua saamassa. Suhtautui kriittisesti minun ja mieheni taitoon hoitaa ja kasvattaa lasta. Ihan kaikkea mahdollista. Keskimmäisestä ja kuopuksesta ei ollut yhtään kiinnostunut, kun he syntyivät. Otettiin etäisyyttä ja se helpotti aika paljon. Edelleen silti tuntuu, että kokemus esikoisen vauva-ajasta ja äitiyden heräämisestä meni pilalle.
Hei,
Puhukaa heti näistä asioista sille yli-innokkaalle. Se ensimmäinen lapsenlapsi aiheuttaa myös mummossa ensi kokemuksen siitä mitä on olla mummo ja 'mummouden heräämisen'. Ehkä hän ei aikanaan saanut rauhassa omia omaa lastaan ja vaistomaisesti toimii opitulla mallilla.
Olen itse yhden lapsen mummo ja vietämme paljon aikaa kolmensukupolvea yhdessä ja saan monta kertaa vähän pinnistellä että - enpäs nyt otakaan vauvaa vaikka varmaan saisin sen rauhoittumaan kun sen äitikin nyt tuossa on... tms eli tavallaan joudun pakottamaan itseni kunnioittamaan sitä toisen äitiyttä tietäen, että jos liikaa hössötän ärsyttää se omaa tytärtäni ja vie heitä etäämmälle meistä. Toisaalta yritän arvailla milloin hän oikeasti toivoisi että minä jo nappasin vauvan ja koottaisiin vuorostani rauhoittaa häntä tms.Ei se niin helppoa ole mummonakaan tietää mitä on 'toimia roolin mukaisesti' - en oikein edes tiedä minkä roolin?
Se rooli on isovanhemman rooli, ei vanhemman.
Eli ei ylikävelyä ja rajojen ylittämistä.
Ei äitinä esiintymistä, eikä perheen sisäisiin asioihin sekaantumista. Vanhemmat päättävät lapsen asioista, ei isoäiti.
Isoäiti ei myöskään järjestä lapselle synttäreitä, ei tuo kylään omia kakkuja, eikä mittaa/punnitse lasta tai vie lääkäriin.
Ja ei. Sinä et ikinä nappaa lasta. Et mistään etkä koskaan.
Kyllä meidän lasten mummo nappasi lapsen joskus syliinsä kun vietettiin aikaa yhdessä ja lapsi heräsi uniltaan ja puhkesi itkuun. Olin kiitollinen avusta koska mummo ei yrittänyt omia lapsiaan ja näinä hetkinä sain juoda kahvini rauhassa tai suorittaa vessa-asiointini loppuun. On aivan turha väittää että isovanhemmat eivät saisi koskaan tällaista tehdä.
Ei hän napannut vaan otti sinun suostumuksellasi. Ihan eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemman ei kuulu napata lasta tai valvoa vieressä jonain tarkkailijana kelpaako se vanhempien toiminta hänelle.
Isovanhemman ei kuulu kilpailla lapsesta tai järjestää jotain kilpajuoksuja siitä kuka ehtii ekana lohduttamaan lasta tai nappaamaan lapsen.
Isovanhemman ei kuulu kilpailla lapsen suosiosta lahjomalla lasta tai mollaamalla vanhempaa lapselle.
Ihan käsittämätöntä että joku pokkana selittää, ettei tiedä että näin ei toimita.
Vastasit ehkä minulle.
Tiedän nuo kaikki, mutta en silti oikein ymmärrä mikä mummon "rooli" on?
- mummo ei saa pitää hyvänä?
- mummo ei saa ostaa hörhelöitä?
- mummon pitää tukea taloudellisesti antamalla rahaa perheen yleisiin menoihin, kun perheellä voi olla tiukkaa?
- mummon pitää ostaa ne goretex-saappaat koska me on HYÖDYLLISET?
- mummo ei saa lelliä eikä lepyyttää vauvaa?
- parempi olisi jos ei edes laulaisi ja leikkisi, ettei vain astu laulutaidottoman äidin varpaille?
- mummo ei saa hössöttää?Siis mikä on se ROOLI?, sitä me mummotkin etsimme.
Minusta mummo on yksi ylimääräinen turvallinen ja ehdoitta rakastava syli. Mummo on myös äidille tärkeä apu, koska siihen voi luottaa että mummo hoitaa vauvaa kuin omaansa ja äiti voi sinä aikana pyykätä / tehdä ruokaa tai vaikkapa vain nukkua. Mutta ei se ole äidiltä pois jos vauva kokee myös mummon rakkaaksi, rakastettu vauva on aina rikas!
Ja te, jotka ruikutatte niistä juhlamekoista, myykää ne jossain Facebook-kirppiksellä ja ostakaa niitä käytännöllisiä bodejanne. Mikä siinä on niin vaikeaa? Ettekö oikeasti muka ymmärrä, että se juhlamekon hiplailu ja ostotapahtuma on mummolle itselleen tyydytystä tuova hetki?
T. Mummo joka viimeksi osti sille lapsenlapselle kurahousut.
Ongelma on se ylikävely, vanhempien rooliin tunkeminen ja vanhempien mollaaminen.
Kukaan ei ole ollut vailla rahaa, vaan sitä että vanhemman asema tunnistetaan, sitä kunnioitetaan ja tuetaan ja tajutaan että isovanhempi ei ole vanhempi.
Ja kai sinä nyt käsität että siitä on (jälleen) lisää vaivaa jos pitää alkaa myymään lahjoja, joita ei ole edes haluttu tai mummo penkoo kaapit löytääkseen ne kaikki 20 liian pientä juhlamekkoja.
Avain lapsenlapseen menee aina sen. Vanhemman kautta. Isovanhemmalla ei ole oikeuksia ja sen acaimen menettää jos ei osaa käyttäytyä.
Ongelma on ap:n ja sinun kohdallasi vain huono itsetunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemman ei kuulu napata lasta tai valvoa vieressä jonain tarkkailijana kelpaako se vanhempien toiminta hänelle.
Isovanhemman ei kuulu kilpailla lapsesta tai järjestää jotain kilpajuoksuja siitä kuka ehtii ekana lohduttamaan lasta tai nappaamaan lapsen.
Isovanhemman ei kuulu kilpailla lapsen suosiosta lahjomalla lasta tai mollaamalla vanhempaa lapselle.
Ihan käsittämätöntä että joku pokkana selittää, ettei tiedä että näin ei toimita.
Vastasit ehkä minulle.
Tiedän nuo kaikki, mutta en silti oikein ymmärrä mikä mummon "rooli" on?
- mummo ei saa pitää hyvänä?
- mummo ei saa ostaa hörhelöitä?
- mummon pitää tukea taloudellisesti antamalla rahaa perheen yleisiin menoihin, kun perheellä voi olla tiukkaa?
- mummon pitää ostaa ne goretex-saappaat koska me on HYÖDYLLISET?
- mummo ei saa lelliä eikä lepyyttää vauvaa?
- parempi olisi jos ei edes laulaisi ja leikkisi, ettei vain astu laulutaidottoman äidin varpaille?
- mummo ei saa hössöttää?Siis mikä on se ROOLI?, sitä me mummotkin etsimme.
Minusta mummo on yksi ylimääräinen turvallinen ja ehdoitta rakastava syli. Mummo on myös äidille tärkeä apu, koska siihen voi luottaa että mummo hoitaa vauvaa kuin omaansa ja äiti voi sinä aikana pyykätä / tehdä ruokaa tai vaikkapa vain nukkua. Mutta ei se ole äidiltä pois jos vauva kokee myös mummon rakkaaksi, rakastettu vauva on aina rikas!
Ja te, jotka ruikutatte niistä juhlamekoista, myykää ne jossain Facebook-kirppiksellä ja ostakaa niitä käytännöllisiä bodejanne. Mikä siinä on niin vaikeaa? Ettekö oikeasti muka ymmärrä, että se juhlamekon hiplailu ja ostotapahtuma on mummolle itselleen tyydytystä tuova hetki?
T. Mummo joka viimeksi osti sille lapsenlapselle kurahousut.
Ongelma on se ylikävely, vanhempien rooliin tunkeminen ja vanhempien mollaaminen.
Kukaan ei ole ollut vailla rahaa, vaan sitä että vanhemman asema tunnistetaan, sitä kunnioitetaan ja tuetaan ja tajutaan että isovanhempi ei ole vanhempi.
Ja kai sinä nyt käsität että siitä on (jälleen) lisää vaivaa jos pitää alkaa myymään lahjoja, joita ei ole edes haluttu tai mummo penkoo kaapit löytääkseen ne kaikki 20 liian pientä juhlamekkoja.
Avain lapsenlapseen menee aina sen. Vanhemman kautta. Isovanhemmalla ei ole oikeuksia ja sen acaimen menettää jos ei osaa käyttäytyä.
Ongelma on ap:n ja sinun kohdallasi vain huono itsetunto.[/
EI OLE.
Jos isovanhemmalla on mielenterveysongelmia, ei se syy ole muiden.
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin toivon mummolta ennemmin siivous- kuin lastenhoitoapua. Jos mummo ei tähän rooliin sovellu niin sitten se jää meille etäiseksi. Perhe päättää, mihin mummoa käyttää. Mummo päättää, soveltuuko tarjottuun rooliin vai jääkö siitä pois.
Oman lapseni äitinä voin harkita haluanko auttaa häntä vaikkapa pesemällä ikkunat.
Lapsenlapseni mummona teen asioita hänen kanssaan. En halua tulla muistetuksi mummona joka vaan aina siivosi ja siivosi.
Jos tämä ei käy, oma lapseni hommatkoon itselleen siivoojan.
Ja katsokoon peiliin kun pohtii miksi mummo jäi lapsenlapselle etäiseksi.
Me mummot olemme jo omat talomme siivonneet (kun sinä me sotkit) ja sinun sormiväreillä sotkemasi paidat pyykänneet.
Joillain äideillä näyttää vaan olevan tarve saada ulkoistaa kaikki vähän kurjemmat hommat sille mummolle?
No, toivottavasti mummot myös osaa tehdä järkeviä ja joskus vähän itsekkäitäkin valintoja :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin toivon mummolta ennemmin siivous- kuin lastenhoitoapua. Jos mummo ei tähän rooliin sovellu niin sitten se jää meille etäiseksi. Perhe päättää, mihin mummoa käyttää. Mummo päättää, soveltuuko tarjottuun rooliin vai jääkö siitä pois.
Oman lapseni äitinä voin harkita haluanko auttaa häntä vaikkapa pesemällä ikkunat.
Lapsenlapseni mummona teen asioita hänen kanssaan. En halua tulla muistetuksi mummona joka vaan aina siivosi ja siivosi.
Jos tämä ei käy, oma lapseni hommatkoon itselleen siivoojan.
Ja katsokoon peiliin kun pohtii miksi mummo jäi lapsenlapselle etäiseksi.Me mummot olemme jo omat talomme siivonneet (kun sinä me sotkit) ja sinun sormiväreillä sotkemasi paidat pyykänneet.
Joillain äideillä näyttää vaan olevan tarve saada ulkoistaa kaikki vähän kurjemmat hommat sille mummolle?
No, toivottavasti mummot myös osaa tehdä järkeviä ja joskus vähän itsekkäitäkin valintoja :)
Ei täällä ole kukaan kirjoittanut että ulkoistaa mummolle paskahommat. Sen sijaan täällä on mummot kirjoitelleet, kuinka äidit joutaa kotitöihin ja lapsi mummolle ja äiti pannaan kauppaamaan röyhelömekkoja netissä, jotta mummo saa kokea tyydytystä.
Itselläni ei ole lastenlapsia, mutta jos joskus on, kyllä nimenomaan autan niissä paskahommissa ja kaikessa siinä raskaassa osuudessa, jotta tyttäreni voivat olla mahdollsimman hyviä äitejä ja saavat nauttia elämästään. Rakastan heitä. En kilpaile tai kanna kaunaa.
Jos ei puhe tehoa, kuten omalle omavaltaiselle kotiparturi-, kirppisrytky- ja huutoraivaripuheluanopillenikaan ei tehonnut, silloin pitää vetää rajat muutoin.
Jos joku ihminen on yhteistyökyvytön, asiat pitää ratkaista silloin siten, ettei hänen tekemisillään ole enää juurikaan merkitystä.
Puolustaahan miehesi sinua, ettet jää yksin? Voisitte hänen kanssaan muuttaa toiminnan suuntaviivoja hankalan isovanhemman kanssa, jotta tämä ei jatkossa enää pysty samaan tapaan päsmäämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin toivon mummolta ennemmin siivous- kuin lastenhoitoapua. Jos mummo ei tähän rooliin sovellu niin sitten se jää meille etäiseksi. Perhe päättää, mihin mummoa käyttää. Mummo päättää, soveltuuko tarjottuun rooliin vai jääkö siitä pois.
Oman lapseni äitinä voin harkita haluanko auttaa häntä vaikkapa pesemällä ikkunat.
Lapsenlapseni mummona teen asioita hänen kanssaan. En halua tulla muistetuksi mummona joka vaan aina siivosi ja siivosi.
Jos tämä ei käy, oma lapseni hommatkoon itselleen siivoojan.
Ja katsokoon peiliin kun pohtii miksi mummo jäi lapsenlapselle etäiseksi.Me mummot olemme jo omat talomme siivonneet (kun sinä me sotkit) ja sinun sormiväreillä sotkemasi paidat pyykänneet.
Joillain äideillä näyttää vaan olevan tarve saada ulkoistaa kaikki vähän kurjemmat hommat sille mummolle?
No, toivottavasti mummot myös osaa tehdä järkeviä ja joskus vähän itsekkäitäkin valintoja :)
Mummoilu tapahtuu aina vanhempien ehdoilla, ts. sen toteutumisen ehdot sanelee lapsen/lasten omat vanhemmat. Kuten tekstistäsikin ilmenee, olet jo hoitanut omat lapsesi omalla tavallasi... Nyt on sinun lapsesi vuoro hoitaa omansa omalla tavallaan.
Mun mielestä myös se, että mummo tatuoi lastenlastensa nimet nahkaansa, on lasten omimista ja heidän omien vanhempien varpaille astumista.
Meillä sekosivat isoäiti ja lapseton sisko. Siis ihan kirjaimellisesti. Käyttäytyivtä kuin olisivat lasten vanhemmat. Jakoivat hoitovuoroja keskenään, tilasivat meille jopa koiranulkoiluttajan, tankkasivat kasvatusoppaita. Ja todellakin ihan kirjaimellisesti takertuivat lapseen, ettei tämä tulisi luokseni, kun pyysin. Pompahtelivat kylään kutsumatta, pienemmän lapsen kanssa kadottiin kaupungille eikä vastattu puhelimeen - lapsella lääkitys joka piti ottaa neljän tunnin välein, eikä se ollut mukana. Sisustivat meillä jne.
Siis homma riistäytyi niin täysin ettei sitä oiein pysty edes kuvaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, oletko tehnyt tästä aiheesta aloituksen ennenkin? Tuo liian pienten juhlavaatteiden ostaminen ja omien kakkujen tuominen sekä lääkäriaikojen varaaminen kuulosti tutulta. Jos et ole aiemmin tänne asiasta kirjoittanut, niin ota lohtua siitä, että sulla on kohtalotoveri.
Vaikka tuon nro 20 neuvo naurattikin, niin kyllä siinä on totuuden jyvä. Ala käyttäytyä itse rajattomasti äitiäsi kohtaan. Jos ei ota onkeensa, niin ainakin saat maksettua potut pottuina. Se voi helpottaa omaa oloasi, vaikka ei tilannetta ratkaisisikaan.
Mä saatan olla tuo aiempi! Olen kertonut täällä, miten anoppi soitteli lääkärille meidän lapsesta ja kyseli esim saako se nukkua perhepedissä. Ja nyt anoppi oli osallistunut atooppisen ihon infotilaisuuteen, kun meidän lapsella on hänen mielestä atopia, ja toi sitten esitteitä ja näytetuubeja. Tosiasiassa meillä on hoitosuhde allergialääkäriin ja ihotautilääkäriin ja kyseessä on vähän eri jutut kuin atopia.
Aplle sanoisin, että laita välit poikki. Niin minäkin olen tehnyt.
Vastasit ehkä minulle.
Tiedän nuo kaikki, mutta en silti oikein ymmärrä mikä mummon "rooli" on?
- mummo ei saa pitää hyvänä?
- mummo ei saa ostaa hörhelöitä?
- mummon pitää tukea taloudellisesti antamalla rahaa perheen yleisiin menoihin, kun perheellä voi olla tiukkaa?
- mummon pitää ostaa ne goretex-saappaat koska me on HYÖDYLLISET?
- mummo ei saa lelliä eikä lepyyttää vauvaa?
- parempi olisi jos ei edes laulaisi ja leikkisi, ettei vain astu laulutaidottoman äidin varpaille?
- mummo ei saa hössöttää?
Siis mikä on se ROOLI?, sitä me mummotkin etsimme.
Minusta mummo on yksi ylimääräinen turvallinen ja ehdoitta rakastava syli. Mummo on myös äidille tärkeä apu, koska siihen voi luottaa että mummo hoitaa vauvaa kuin omaansa ja äiti voi sinä aikana pyykätä / tehdä ruokaa tai vaikkapa vain nukkua. Mutta ei se ole äidiltä pois jos vauva kokee myös mummon rakkaaksi, rakastettu vauva on aina rikas!
Ja te, jotka ruikutatte niistä juhlamekoista, myykää ne jossain Facebook-kirppiksellä ja ostakaa niitä käytännöllisiä bodejanne. Mikä siinä on niin vaikeaa? Ettekö oikeasti muka ymmärrä, että se juhlamekon hiplailu ja ostotapahtuma on mummolle itselleen tyydytystä tuova hetki?
T. Mummo joka viimeksi osti sille lapsenlapselle kurahousut.