Lapsi sanoo kaikkiin (kivoihinkin) juttuihin ei. Mikä neuvoksi?
Esimerkiksi ehdotin uimareissua tänään, ei halua. No kyllä mä tiedän, että siellä hauskaa ollut ja tykkäisi. Lapsi 8v. En vaan jaksa eikä mun kuulu mielestäni arjessa maanitella kaikkeen.
Annanko itse huomata, että kivoista jutuista jää paitsi, jos itse sanoo ettei niitä halua?
Vai pitäisikö sanoa vaan että mennään ja sulkea korvat kitinöiltä? Vai antaa enemmän huomiota huonosta käytöksestä huolimatta ja yrittää selvittää,onko jokin suru?
Mitä tekisitte?
Kommentit (8)
Mitä se lapsi ennemmin haluaisi tehdä?
Kysy, syödäänkö jätskiä.
"ei!"
Toteat, selvä, ja alat yksin syömään oikein herkullisen näköistä jätskiä 😁
Vierailija kirjoitti:
Kysy, syödäänkö jätskiä.
"ei!"
Toteat, selvä, ja alat yksin syömään oikein herkullisen näköistä jätskiä 😁
Niin? Tuossa äiti lihoo ja lapsi jatkaa lukemista/pelaamista/askartelua tms. Ainakin meillä lapsi osaa sanoa ei, jos ei jotain halua ja jos sanoo jätskille ei, niin ei häntä kiinnosta, syönkö minä tai siskonsa sitä. Hänhän on jo sanonut, että ei sitä ota.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen huonoa käytöstä on se, että ei halua uimaan? Meillä lapsella saa olla mielipide. Jos se uintireissu ei ole välttämätön lapsen kuntouttamisen vuoksi, niin miksi sinä haluat tehdä siitä lapselle pakollisen.
Uiminen oli vain esimerkki.
Käsitin, että on negatiivinen kaikkea ns. kivaakin kohtaan. Eli asioita, joista nauttisi kyllä, jos vain lähtisi.
Mutta eipä minulla oikein ole ratkaisua. Eikö silloinkaan innostu, jos joku kaveri lähtee mukaan?
Tuon ikäiseltä voi kyllä kysyä ihan suoraan, että miksi ei. Yrittää auttaa häntä löytämään se epämiellyttävyys, mikä liittyy joko lähtöön tai tulevaan toimintaan.
Sinä itse tiedät, kuuluuko tuo vastahakoisuus lapsen luonteeseen vai onko hänellä ehkä jotain murheita.
Meillä pienempi lapsi (6 v) joka vihaa varsinkin kaikkia "yllätyksiä". Talviurheilulajit ovat yhtä taistelua. Naamiaisia kammoaa. Kerran istui tyynesti autossa koko ajan, kun sisaruksensa oli sisäleikkipuistossa. Ei voinut mennä, kun oli "yllätys".
Hiljaa edetään, positiivisia kokemuksia haetaan, sovitut jutut hoidetaan ja muuten annetaan paljon vapaata oleilua. Koko ajan tämä helpottaa, kun lapsi kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen huonoa käytöstä on se, että ei halua uimaan? Meillä lapsella saa olla mielipide. Jos se uintireissu ei ole välttämätön lapsen kuntouttamisen vuoksi, niin miksi sinä haluat tehdä siitä lapselle pakollisen.
Uiminen oli vain esimerkki.
Käsitin, että on negatiivinen kaikkea ns. kivaakin kohtaan. Eli asioita, joista nauttisi kyllä, jos vain lähtisi.
Mutta eipä minulla oikein ole ratkaisua. Eikö silloinkaan innostu, jos joku kaveri lähtee mukaan?
Tuon ikäiseltä voi kyllä kysyä ihan suoraan, että miksi ei. Yrittää auttaa häntä löytämään se epämiellyttävyys, mikä liittyy joko lähtöön tai tulevaan toimintaan.
Uiminen on vain esimerkki, mutta se on esimerkki äidin kokemasta kivasta, ei lapsen. Äiti haluaa lähteä uimaan, lapsi haluaa tehdä jotain muuta.
Miten te muut äidit voitte tietää jo etukäteen, mistä lapsi nauttisi? Ainakin meillä 8v osaa ja saa kertoa, jos ei jotain äidin ehdottamaa kivaa halua tehdä.
Oletko varmaa että tykkää niistä sinun keksimistä jutuista? Minun äitini on supersosiaalinen ja menevä. Aina pitää juosta jollain kurssilla ja jatkuvasti tutustua uusiin ihmisiin. Ja minä taas olen kotihiiri. Äitini mielestä se ei ole "oikeata elämää". Koska oikeasti pitää olla koko ajan menossa, kotona oleminen on laiskuutta.
Äitini ei selvästikään tarvitse mitään palautumisaikaa töistä, harrastuksista ja sosiaalisista tilanteista. Minä taas tarvitsen. En tuo itseäni kovasti esille (koska tiedostan, toisin kuin äitini, etteivät muut nyt NIIN kiinnostuneita minusta ole), enemmän kuuntelen muita.
Me ihmiset olemme erilaisia. Ettehän vanhemmat rankaise lapsianne siitä, etteivät he ole sellaisia mitä te haluatte heidän olevan.
Mitä ihmeen huonoa käytöstä on se, että ei halua uimaan? Meillä lapsella saa olla mielipide. Jos se uintireissu ei ole välttämätön lapsen kuntouttamisen vuoksi, niin miksi sinä haluat tehdä siitä lapselle pakollisen.