Oletko perheesi älykkäin jäsen?
Koulutetuin kyllä, älykkäin en. Valtavasti on mennyt potentiaalia hukkaan suvun vanhemmassa polvessa.
Kommentit (50)
Rumat tytöt eivät saa hyvää kohtelua missään. Ihan ydinperheessä saattavat saada, kaukaisemmilta sukulaisilta tai varsinkaan harrastusryhmältä sitä on turha odottaa. Ihmisten älykkyydessä ei ole yleensä niin suurta eroa, että kauniit ja rumat jaottelulla olisi merkitystä. Ryhmän sisällä olisi luultavasti suurempaa hajontaa kuin niiden välillä. Kauneus korreloi luultavasti paremmin hedelmällisyyden kuin älykkyyden kanssa.
Sillä on sen sijaan suuri merkitys, miten ihminen näkee itsensä ja omat mahdollisuutensa menestyä ja nämä näyttäytyvät todella huonoina rumalle naiselle. Kaunis nainen kokee, että voi päästä minne tahansa. Hänestähän pidetään joka paikassa, vaikka kohtelisi muita huonosti. Ruman naisen on aina syytä olla hiljaa, jotta ei aina kuulisi olevansa huonompi, mitä tahansa sanookin.
Jännää, että aikuiset ihmiset pohtivat tällaista. Miten voitte edes tietää vai onko koko perhe testattu? Ja en, en ole.
Siis mikä täällä on aikuisten älykkyystaso, jos nuoret lapset (kouluikäiset) ovat älykkäämpiä, vaikka on kuinka kouluja käymättä?
Kouluarvosanojen, nippelitiedon ja älytehtävissä suoriutumisen perusteella olen. Elämässä en kyllä valitettavasti ole se perheeni parhaiten menestynyt...
Veikkaisin, että olen. Äitini ja siskoni ovat ainakin tyhmempiä, mutta isästä en ole varma. Hänellä olisi varmasti potentiaalia, mutta nykyisellään se jää lähinnä arvailujen varaan, koska ei erityisemmin ole antanut aivoilleen ärsykettä. Hänelle tärkeissä asioissa hän on kuitenkin hyvä ja kekseliäs. Hänellä on myös pitkä pinna, kuten minullakin ja hän periaatteessa kiinnostuu erilaisista aivopähkinöistä sellaisia kohdatessaan, mutta ei tietoisesti etsi niitä.
Vierailija kirjoitti:
Halusin itseäni älykkäämmän miehen, joten tilanne se, että mieheni on minua älykkäämpi. Hän tosin on sitä mieltä, että minä olen ylivoimaisesti älykkäämpi. Tiedä häntä...
Olemme molemmat korkeakoulutettuja alalla, johon on vaikea päästä, joten ero ei varmaan ole kovin suuri tai merkityksellinen. Meillä ei ole lapsia eikä vanhempien älykkyys sinänsä varmista älykästä lasta. Älykkyys ei myöskään ole mikään itseisarvo. Elämässä selviytyminen on kokonaisuus ja panostus yhteen osa-alueeseen on usein pois jostain muusta. Kukaan ei ole täydellinen.
Se, että luulet koulutuksen olevan tuolla tavoin älyn osoitus kertoo siitä, että et tosiaan ole kovinkaan älykäs tai ainakaan et ole pohtinut asiaa ennen kuin kirjoitit viestisi. Ei mihinkään opiskelemaan pääseminen ole osoitus kuin normaalista älystä ainakaan Suomessa.
Erikoinen, aika kiehtova kysymys. Eri sukupolvien vertaaminen on vaikeaa, on niin perin erilaiset reunaehdot.
Itse kysymykseen voin vastata suoraan, että en ole älykkäin.
Isovanhemmissani on/oli huomattavaa älykkyyttä. Heidän koulutustasonsa vaihteli, mutta jos mitataan älykkyyttä yksilön elämänkulun kautta, niin olivat/ovat todella älykkäitä. Varsinkin toinen mummoista on saanut niin paskan pakan alkujaossa, ettei tosi. Ja on tehnyt monella mittarilla mitattuna sellaisen kaaren elämästään, etten ikinä pystyisi.
En todellakaan. :D
Mieheni ja siskoni (miehensäkin) ovat älykkäitä. Meidän 14 v on hyvin näyttänyt hoksottimensa.
Mä olen lämpö ja turva. ;)
Minä olin perheessämme älykkäin mutta ex-mieheni halusi olla, joten opin pian pitämään suuni kiinni ja siitä seurasi 25 vuotta alisuoriutumista ettei miehen prinsessaego kolhiudu.
Olen lukenein, kohta yksi serkkuni menee koulutustasossa ohi mutta menköön! Olen valveutunein ja aktiivisin. Se, olenko viisain, onkin ihan toinen juttu.
Kyllä olen. Jos perheeni olisi rosvojoukko niin minä olisin sen aivot.
Vierailija kirjoitti:
Jännää, että aikuiset ihmiset pohtivat tällaista. Miten voitte edes tietää vai onko koko perhe testattu? Ja en, en ole.
Kun keskustelee tuntikausia, ratkaisee yhdessä ongelmia jne. kuten saman perheen jäsenet tekevät, niin saa aika hyvän kuvan perheen suhteellisista älykkyyksistä.
Lasten älykkyyden arviointi on hankalampaa, koska koulutus ei ole vielä muokannut ajattelua samalla tavalla kuin aikuisilla. Yleisesti ottaen vanhemmilla lienee taipumus yliarvioida lastensa älykkyyttä ja lahjoja.
En, velipoika on selvästi älykkäämpi vaikka onkin elämässä muuten huonosti suoriutunut.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin perheessämme älykkäin mutta ex-mieheni halusi olla, joten opin pian pitämään suuni kiinni ja siitä seurasi 25 vuotta alisuoriutumista ettei miehen prinsessaego kolhiudu.
Olitko naimisissa "miäs"henkilö(turust) kanssa?😃
Vierailija kirjoitti:
En, velipoika on selvästi älykkäämpi vaikka onkin elämässä muuten huonosti suoriutunut.
Älykkyys lisää tutkitusti päihteiden ongelma käytön riskiä. Väittävät että erilaiset mielensairaudet korreloisivat myös älykkyyden kanssa.
Ja oman lapsuuden perheeni kohdalla nuo pitävät paikkansa.
Perheeni on täynnä valopäitä. Koulumenestys meillä kaikilla loistava. Luulen että minulla om enemmän katuviisautta, sellaista arjessa selviämisen nokkeluutta.
Ainakin mulla oli parhaat todistukset lapsuudenperheessäni. Omilla tyttärillä yhtä hyvät.
Eikö tämä ole aivan toisinpäin. Itse asiassa tutkimusten mukaan kauneus ja äly korreloi, mutta niitä on kansanperinteessä pidetty karttavan toisiaan. Ja rumat tytöt saavat varmasti hyvää kohtelua kaverien perheissä ja harrastuksissa muilta suomalaisilta katkerilta äideiltä?
Kun olin nuori, ajattelin aina että kauniit ovat varmaan ylpeitä, mutta vanhemmiten on alkanut näyttää, että ne kiusaajat ovat itse asiassa ne, jotka ovat itse jollain lailla myös fyysisesti rumia tai älyltään. En esim usko että vammaiset tai downit olisivat kuten stereotypia sanoo, mukavia ihmisiä. Päinvastoin, kun heidän haastatteluja lukee, niin aivan helvetin itsepäisiä ja itsekkään oloisia eli eivät ole kultaisia ja aurinkoisia.
Pojissa tuo voi pitää paikkansa, mitä sanot, en tiedä, että komea ulkonäkö tarkoittaa kusipäisyyttä?