En jumalauta jaksa enää! Muutto tulossa ja miehen mielestä mitään ei saa laittaa pois

Mä en ole ikinä heittänyt pois mitään mieheni lehtiä tai tavaroita, jotka tiedän hänelle tärkeiksi. En pokaaleja, en käsipainoja, en sitä vähän käytettyä sotilaskypärää tai suksia, vaikka ne kellarissa seisookin, koska tiedän hänen joka kellarireissulla kokeilevan sitä kypärää päähänsä.

Näissä hamstereissa on yleensä kyse ihmisistä, joille ylipäänsä mistään tavarasta, vaikka se olisi selvä roska kuten jätskirasia, luopuminen on vaikeata. Silloin on pakko tehdä päätöksiä heidän puolestaan. Tyyliin paskainen matto, jota se ei ikinä käytä eikä pese, hajonneet 5 vuotta sitten unohdetut kengät jne. Jos kysyt, se on ykskaks aarre, jos et kysy - ei se muista että sitä olikaan. Roskat saa mättää mäkeen, kuten 13 sanoo.

Muistan senkin ajan, kun vein lasten kamoja roskiin, niin mieheni piti välttämättä tarkistaa joka kassi, jos siellä vaikka on vielä jotain käyttökelpoista......edes vaikka paikkakankaiksi....no sitten sain uudestaan kerätä ne roskiin, jos en vienyt häneltä salassa. Se oli kuin pakkomielle, mutta onneksi on menty parempaan päin.

Mieheni ei 2016 muutossa tiedustellut yhtäkään poisheittämääni "no tätähän voi vielä tarvita" tavaraansa. Ei vaan muistanut, että niitä olikaan. Edelleenkin luopuessaan oma-aloitteisesti jostain hän tarvitsee minulta perustelut, miksi jostain tavarasta pitää luopua "ihanko nyt ei varmasti tätä missään tarvita". Hän ei pysty päättämään sitä yksin. Se on outoa, mutta taustalla on köyhä lapsuus.

terv. 6

Miehet ovat paljon sentimentaalisempia luopumaan tavaroistaan. Itse arvostan selkeyttä, lähes askeettisuutta niin vähän häiritsee miehen sekalainen kokoelma. Minä vien romua autotalliin ja varastoon, kunhan on pois silmistä. Siivotaan sitten kerran vuodessa yhteisellä neuvotteluilla. Miehellä on oma työhuone. Itse luovuin omasta työhuoneesta miehen hyväksi vaikka enemmän minä sitä tarvitsisin työni vuoksi (minä teen etäpäiviä, mies ei) koska halusin pitää muut huoneet viihtyisinä. Miesluola on kaaos, ihmettelen miten se sinne mahtuu. Mutta näin säilyy sopu.

Eikö jumalauta ole mitään miesten Konmaria että olisi selkeä visio näitä tavaroita tarvitsen ja nämä vievät vain turhaa tilaa. Ymmärrän harrastusvälineet mutta pienet, risat vaatteet, vanhat 80-luvun nahkatakit, romua pitkin työpöytiä eikä mitään lokeroissa, työpöydän laatikot, jotka on viimeksi avattu yli viisi vuotta sitten, sähköjohtoja, parikaapelia, tyhjiä cd telineitä, kymmeniä farkkuja, jotka eivät enää mahdu päälle "ei siitä ole kuin kymmenen vuotta kun nämä mahtuivat", pieniä villapuseroita, t-paitoja on kahta sorttia, pieniä L-kokoisia ja sopivia XL-kokoisia (en jaksa uskoa että me koskaan tarvitaan kahtakymmentä t-paitasiivousrättiä) ja kaikki spraypurkit ja öljyt harrastevälineiden huoltoon "siinä käden ulottuvilla" kirjahyllyssä niin että kirjat on pinoissa lattialla.

Vierailija kirjoitti:

Pois vaan, jonkun on pystyttävä tekemään ratkaisut jos mies on hamsteri. Ei se niitä kumminkaan jää kaipaamaan mutta kysyttäessä ei vaan osaa päättää, jossittelua.

Laita 50€ arvo esineille, alta sen summan ei tarvitse edes kysyä, pois vaan jos ei ole joka päiväisessä käytössä. Jos artikkelia ei ole käytetty 90 päivän aikana se on tarpeeton. En tarkoita suksia ja luistimia vaan joka päiväisiä käyttöesineitä.

Ai kamala mikä idea. Meiltä lähtis urakalla. astioita, kirjat muutamaa lukuunottamatta. Muffini vuoat ja toasti kone, ikkunanpesu välineet, rikkakihveli, taskulamppu, pelejä, soittimia, värityskirjat, vaatteita.. Kaikki ihan perus ympärillä oleva roju, mitä ei ole tullut joululoman jälkeen käytettyä... Ja sit ku tarvii esim. Jotain edellä mainituista nii ostaa uuden? Luonto kiittää...

Ymmärrän tuskasi, mutta nauroin silti.

Epäreilua tuossa on juuri se, että koko työtaakka jää sinulle. Jos yhteisesti on päätetty, että tavaraa karsitaan, pitää molempien osallistua. Onko miehelläsi kenties vaikeuksia saada tehtyä ikäviä askareita?

Henkilökohtaiset muistotavarat on vähän niin ja näin. Kuka oikeasti pitää jotain muistelutuokioita koskaan? Valokuvat usein riittää. Tavaraa ja muistoja sekä muistorikkaita tavaroita tulee vuosi vuodelta lisää ja lopulta niitä tursuaa joka komerosta.

Minun exäni säästi kaikki johdot, tietokoneen näytöt ja näppikset, puhumattakaan nippeleistä ja nappeleista. Kuitenkin aina hän halusi uutta ja parasta. Jatkojohtokin piti olla joku testivoittaja.

Hänelle oli tärkeää säästää myös esimerkiksi ravintolakoulun joku peruskeittokirja. En todellakaan tiedä mitä sellaista sieltä kirjasta löytyisi, mitä ei nopealla googlauksella löytäisi. Hän ei osannut tähän vastata. Digiaikaan siirtyminen oli tälle nuorelle miehelle muutenkin haastavaa ja kaiken hän halusi paperille ja kansioon. Skannaus ei missään nimessä tullut kysymykseen. Ero tuli muista syistä, mutta minä lähdin siinä vaiheessa, kun kansiokaappeja oli kolme.

Materiaan kiintyminen on huolestuttavaa. Sen voi korvata.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole ikinä heittänyt pois mitään mieheni lehtiä tai tavaroita, jotka tiedän hänelle tärkeiksi. En pokaaleja, en käsipainoja, en sitä vähän käytettyä sotilaskypärää tai suksia, vaikka ne kellarissa seisookin, koska tiedän hänen joka kellarireissulla kokeilevan sitä kypärää päähänsä.

Näissä hamstereissa on yleensä kyse ihmisistä, joille ylipäänsä mistään tavarasta, vaikka se olisi selvä roska kuten jätskirasia, luopuminen on vaikeata. Silloin on pakko tehdä päätöksiä heidän puolestaan. Tyyliin paskainen matto, jota se ei ikinä käytä eikä pese, hajonneet 5 vuotta sitten unohdetut kengät jne. Jos kysyt, se on ykskaks aarre, jos et kysy - ei se muista että sitä olikaan. Roskat saa mättää mäkeen, kuten 13 sanoo.

Muistan senkin ajan, kun vein lasten kamoja roskiin, niin mieheni piti välttämättä tarkistaa joka kassi, jos siellä vaikka on vielä jotain käyttökelpoista......edes vaikka paikkakankaiksi....no sitten sain uudestaan kerätä ne roskiin, jos en vienyt häneltä salassa. Se oli kuin pakkomielle, mutta onneksi on menty parempaan päin.

Mieheni ei 2016 muutossa tiedustellut yhtäkään poisheittämääni "no tätähän voi vielä tarvita" tavaraansa. Ei vaan muistanut, että niitä olikaan. Edelleenkin luopuessaan oma-aloitteisesti jostain hän tarvitsee minulta perustelut, miksi jostain tavarasta pitää luopua "ihanko nyt ei varmasti tätä missään tarvita". Hän ei pysty päättämään sitä yksin. Se on outoa, mutta taustalla on köyhä lapsuus.

terv. 6

Mun mies on (tai oli) ihan samanlainen. Aivan samaa mieltä, tällaisten ihmisten kanssa on vaan pakko itse tehdä niitä päätöksiä, muuten kämppä hukkuu roskiin ja ilmaiskamppeisiin.

Me oltiin molemmat ennen tuollaisia... kun muutettiin yhteen niin kävin oman kaksion jokaisen tavaran läpi: mukaan / kiertoon / roskiin. Silti muutettavaa tavaraa oli ihan hirveästi. Nyt ollaan n. Kerran vuoteen käyty suurin osa kaapeista läpi ja pistetty tavaraa esim. Kirpputorille.

Miehellä kauhea asuntokuume ja koko ajan sanon, että ostetaan talo vasta kun saadaan sinne mukaan ne meille tärkeät, hyödylliset ja toimivat tavarat. Ei ole järkeä kantaa "ihan kivaa" useassa muutossa mukana. Nyt 5v asuttu yhdessä ja alkaa vihdoin tuntua, että ollaan päästy pahimman tavaramäärän yli. Ei ole tarvinnut hätikäiden luopua ja samoin hankintoja on tehty harkiten.

Minä kannan miehen tavaroita roskiin ja oletan, että hän ei huomaa. Vastaavasti anoppi kantaa minun tavaroitani pois ollessaan lastenvahtina. Ensn en huomannut sitä mutta sitten tajusin, että joka kerta kun hän on täällä ilman meitä, niin vaatehuoneesta tai varastosta tuntuu lähtevän laatikko tai pari nimenomaan minun tavaroitani. Olen kysynyt anopilta suoraa ja hän loukkaantuu, vaatii, että menemme yhdessä taloyhtiön roskikselle penkomaan, onko sinne viety jotain (ei ole, koska epäilen, että anoppi kantaa laatikot autoonsa). Olen puhut asiasta miehelle, joka sanoo, että en voi muistaa kaikkea, mitä meillä on säilytyksessä, koska hänellekin aina väitän, ettei hän voisi muistaa jotain kaivatessaan teiniaikojen jääkiekkomailaa tai rippilahjojaan. Kyllä hän muistaa, mutta tietää, että olen ne hävittänyt, joten on pelkkää vainoharhaa kuvitella, että äitinsä on vienyt villapaidat ja kaulahuivit mennessään.

Vierailija kirjoitti:

Pistä se lukemaan Konmaria.

Samaa mieltä, hyvä opas kaikille hamstraajille :) Vähintäänkin saa ajattelemaan materian merkitystä elämässä.

Mun mies ostaa usein kaikkea turhaa ja älytöntä. Esim. sain joululahjaksi pakkauksen joka sisälsi yhden pyyhkeen ja saippuan. Ennen joulua muutettiin ja meuhkasin miehelle että kun on niin paljon PYYHKEITÄ ja lakanoita.

Mä olen vaan kulmästi heittänyt menemään miehen " turhia" ostoksia ja muuta tarpeetonta. Ikinä ei ole kysellyt perään. Jos mä olen se joka pitää kämpän kunnossa ja järjestelee tavarat, niin en todellakasn ala kattelee jotain rojukasoja. Kellariin olin vienyt pois silmistä paljon tavaraa, mutta niistäkin pääsi eroon kun huomattiin et siellä oli koiperhosia.

Minä siirrän kyseenalaiset tavarat varastoon ja sitten puolivuosittain siivotaan varasto, helpompi luopua turhasta. Nyt jo sanon miehellekin, että vietkö nämä pois edestä varastoon ja sitten mitä kassi sisältää. Perusajatus on, että asunnossa on käyttötavarat ja varastossa silloin tällöin tarvitaan tai joko joutaa pois tavarat.

Aika kriittinen saa olla säilyttääkö muovikippoa ja kappoja keittiön kaapeissa kun se säilytystila on rajallista. Ideaalitilanne on kun kaikilla tavaroilla on oma paikkansa ja yhdellä silmäyksellä käsin koskematta näkee mitä kaapissa on.

Me maksoimme miehen kanssa kodin 50/50 ja sen perusteella molemmilla on 50% tilasta käytössään. Mies totesi, että olohuone ja työhuone ovat hänen valtakuntaansa, minä saan keittiön, kylppärin ja makuuhuoneen sekä eteisen kaapit. Ei voi lähteä siitä, että mies joutuu maksamaan kodista, mutta ei saa asua siellä niin kuin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Me maksoimme miehen kanssa kodin 50/50 ja sen perusteella molemmilla on 50% tilasta käytössään. Mies totesi, että olohuone ja työhuone ovat hänen valtakuntaansa, minä saan keittiön, kylppärin ja makuuhuoneen sekä eteisen kaapit. Ei voi lähteä siitä, että mies joutuu maksamaan kodista, mutta ei saa asua siellä niin kuin haluaa.

.

Minä olisin valinnut työhuoneen ja olohuoneen. Miksi sinä tyydyit olemaan kotitalouskone? Mieskö teillä päätti miten huoneet jaetaan :D

Hei, ap :). Anteeksi, mutta mä nauroin tälle.

Oli niin hauskasti kirjoitettu :).

Me muutettiin pari vuotta sitten. Oli suunnilleen samanlaista, onneksi siitä on jo se pari vuotta. Muuttaminen on oikeasti tosi stressaavaa.

Meillä ei ollut muuttofirmaa, vaan miehen kaverit oli apuna.

Tavarat kyllä sutjakkaasti saatiin uuteen asuntoon. Miehet kehuivat toisiaan, kuinka hienosti meni muutto. No menihän se, mutta miesten mielestä muutto on sitä kun tavarat vaihtaa paikkaa.

Jonkun pitää laittaa ne tavarat paikoilleen.

Monta keskustelua tästä käytiin.

No, enää ei ärsytä muistella tuota niin paljon, aika kultaa muistot.

Vierailija kirjoitti:

Mistä naiset keksivät, että miehellä ei ole oikeutta säilöä vanhoja jäätelörasioita tai yksittäisiä lautasia?

Ihan oikeasti - en ymmärrä ajatusta siitä, että mies hankitaan maksamaan se yhteinen koti, mutta mies ei saa päättää, mitä siellä kodissa on. Takuuvarmasti niitä miehiä ärsyttävät vessan peilikaapin kymmenet erilaiset purnukat, mutta kantavatko he ne roskiin vedoten siihen, että et edes muista, että sinulla oli 8 ripsiväriä.

Päivystätkö sä täällä oikeasti 24/7?

Jokaiseen keskusteluun tulet lässyttämään tuota yhtä ja samaa. Hommaa nyt ressukka elämä.

Ei muiden tavaroita saa pois heittää. Lapsia Oon opettanut heittämään risat lelut pois ja perustellut niille,että niillä ei enää voi leikkiä kun ovat rikki. Jos kupista irtoaa korva,saa kupi seistä Viikin tai kaks pöydällä odottamassa korjausta,sitten lentää roskiin. Mies heittäkööt itse risat Kalsarit ja sukat pois. Oon kyllä joskus niitäkin heittänyt. Jos joku lehti toistuvasti pyörii lattialla,on jo repaleinen jne,heitän pois. Itse kerään jäätelö ja jogurttiämpäreitä. Niitä kyllä käytetään,pestään yms mutta heitetään pois kun on huonossakunnossa. Jos mies itse pakkaa tavaransa ja tietää mihin ne uudessa kodissa laittaa,miksei saisi kipponsa raahata mukanaan? On meilläkin omat kaapit omille tavaroille.

Mieskin voisi miettiä, paljonko rahaa menee niiden tavaroiden säilytykseen tarvittaviin asuinneliöihin.

Jos neliö maksaa vaikka 3000, neljän neliön vaatehuone täynnä tekniikan maailmaa ja vanhoja farkkuja ja stereoita ja levyjä ja opiskelupapereita maksaa 12000 euroa

Miksi naiset vastustaa sitä että miehellä olisi elämässään jotain mukavaa? Ei saa olla stereoita, autoa, Tekniikan maailmoja, pelejä, tietokonetta tai mitään mikä voisi tuoda nautintoa? Mies kuitenkin osallistuu elämisen kustannuksiin, usein vielä suuremmalla summalla kuin nainen ja mitä saa kiitokseksi? Jatkuvaa nalkutusta tavaroista ja hirveän turvattomuuden tunteen kun ei voi luottaa toisen lupauksiin olla heittämättä omaisuutta pois heti kun silmä välttää.