Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Jos etälapselle puhkeaa allergia pitääkö
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirat menee nykyään ihmissuhteiden edelle. Ihana olla se lapsi jota ei kaivata kotiin.
Tämä on kyllä totta. Tavattoman monella koiralla on perheessä paremmat oltavat, kuin perheen lapsilla ja miehellä
Tätä en ole koskaan oppinut ymmärtämään. Minusta kun mies ja nainen perustavat perheen ja yhteisestä päätöksestä he hankkivat lapsia ja lemmikkejä tai ovat hankkimatta. Tuosta sinun lauseestasi saa käsityksen, että vain nainen perustaa perheen ja nainen hankkii perheeseensä miehen, lapsia ja lemmikkejä tai on hankkimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On myös otettava kodin muiden lasten tunteet huomioon. Luopumisen sijasta voisiko koira olla jossain muualla kun etälapsi on käymässä.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan osin riippuu, millaisia allergiaoireet on. Ja tarkoittaako etälapsi, että vierailee vain viikonloppuisin? Itse pystyn olemaan koira- tai kissataloudessa muutaman tunnin. Sitten alkaa hengenahdistus. Mutta jos oireet olisivat esim silmien kutinaa ja nenän tukkoisuutta, pysyisivät varmasti lääkkeillä hyvin kurissa päivän pari.
En alkaisi lääkitä lastani jotta pystyy olemaan kotonaan (tai vierailulla monta kertaa vuodessa), jos kerran homma hoituu sillä, että koira poistuu kuvioista. Satunnaiset vierailut pari kertaa vuodessa voisin lääkitäkin.
Tuossa nyt punnitaan mikä on etävanhemmalle ja tämän puolisolle tärkeintä: koira, parisuhde, lapsi.... Ei kovin kiva valintatehtävä.
Vierailija kirjoitti:
Näin allergisena aikuisena suhtaudun siedättymiseen hyvin skeptisesti. En tunne ketään, joka olisi oikeasti *oireeton*. Kaikilla on ylähengitystieoireita ja silmäoireita. Eivät vaan tunnusta että on allergiaa. "Omille siedättyy" tarkoittaa ennemminkin, että siihen tottuu.
Allergialääkkeet auttaa vain tosi lieviin oireisiin. Älkää hyvät ihmiset pilatko lapsen terveyttä koiran takia!
Olen aikuinen ja siedättänyt itseni kolmeen eri koirayksilöön. Oireet olivat lievää hengenahdistusta, ihottumaa, nuhaa, silmäoireita. Ensimmäisen koiran kanssa meni 2kk ennen oireiden katoamista, toisen koiran kanssa noin kuukausi, viimeisimmän kanssa pari viikkoa. Nykyinen koira on ns. piikkiturkkinen ja pistelevät karvat aiheuttavat edelleen rajun näköistä nokkosrokkoa iholle, katoaa kuitenkin 30min kuluessa. Hämmästyttävästi kutina katosi muutamassa viikossa mutta reaktio ei.
Tämä ihan OT, tapauksia on erilaisia. Lapsen terveyden kanssa en lähtisi leikkimään vaan hankkisin ilmanpuhdistimen ja siivoaisin perusteellisesti ennen visiittejä. Koira voisi viettää ne ajat vaikka erillisissä tiloissa. Jos sekään ei auttaisi niin olisi pakko miettiä muita keinoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan osin riippuu, millaisia allergiaoireet on. Ja tarkoittaako etälapsi, että vierailee vain viikonloppuisin? Itse pystyn olemaan koira- tai kissataloudessa muutaman tunnin. Sitten alkaa hengenahdistus. Mutta jos oireet olisivat esim silmien kutinaa ja nenän tukkoisuutta, pysyisivät varmasti lääkkeillä hyvin kurissa päivän pari.
En alkaisi lääkitä lastani jotta pystyy olemaan kotonaan (tai vierailulla monta kertaa vuodessa), jos kerran homma hoituu sillä, että koira poistuu kuvioista. Satunnaiset vierailut pari kertaa vuodessa voisin lääkitäkin.
Tuossa nyt punnitaan mikä on etävanhemmalle ja tämän puolisolle tärkeintä: koira, parisuhde, lapsi.... Ei kovin kiva valintatehtävä.
"En alkaisi lääkitä lastani... hoituu sillä että koira poistuu kuvioista". Siis puhut nyt toisten koirasta? Tuossa tiivistyy vallankäytön aakkoset. Jossa sinunsinunsinun asiasi on aina tärkeämpi kuin joidenkin toisten. Jos lapsi pärjäisi lääkkeillä sen joka toisen viikonlopun, hän siais pitää myös rakkaan koiransa elämässään. Sekin on tärkeää, koirista on paljon iloa ja hyötyä lapsille. Varsinkin uusperheissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No sanotaan nyt näin, että jos kyseessä ei olisi oma lapseni, voipi olla etten koirasta luopuisi. Riippuu toki, jos lapseen olisi muodostunut kiinteä suhde (mikä olisi toki toivottavaa), sitten asia menisi harkintaan. Ensisijassa siedätys, jos oireet eivät ole liian hankalia.
Raadollista mutta näin. Joko sitten miehen kanssa eri katon alle, tai tapaa lastaan muualla kuin yhteisessä kodissa.
Sama mulla. Pystyn rakastamaan miestä, olemaan uskollinen jne ilman, että asuisimme samassa osoitteessa. Jos lapsi ja koira olisivat minun, saisin koiran varmasti vanhemmilleni. Ts luopuisin koirasta, mutta en antaisi sitä vieraalle. Jos lapsi olisi minun ja koira miehen tai lapsi miehen ja koira minun, hankkisimme molemmille omat asunnot. Jos sekä lapsi että koira olisivat miehen, minun ei tarvitsisi asiasta mitään päättääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me pohdittiin tätä kerran, et mitä jos etälapsi allergisoituu kissallemme. Hän vierailee meillä sen verran vähän, että tulimme siihen tulokseen että lemmikki pidettäisiin. Ei ole meidän vika, että etälapsen lähivanhempi ei anna lapsen käydä täällä useammin.
Nyt, kun lapsi mahdollisesti muuttaa meille pysyvästi ja jos allergia tässä vaiheessa puhkeaisi, lemmikistä luovuttaisiin totta kai. Ja jos allerginen lapsi kävisi meillä viikko-viikko systeemillä, lemmikkejä ei olisi.
Olen itse ex-koira-allergikko (nykyään harvempi rotu laukaisee reaktion) ja ymmärrän, ettei allergisoivana ole kiva vierailla taloudessa jossa elukoita on.
Siedätys ei oikein toimi tuollaisessa tilanteessa, jossa lapsi ei ole koiran kanssa päivittäin samassa paikassa.
Jos oireet eivät ole hengenvaarallisia, koikelkaa ehdottomasti koiran pitämistä pois makuutiloista ja/tai sohvilta.
Minulla oli lapsena suht lieviä allergiaoireita isän koirasta, jotka yritin kuitenkin parhaani mukaan salata, koska koira oli minulle todella rakas. Yöllä nukkui aina sängyssäni kun olin isällä, henki ei aina tahtonut kulkea mutta kivaa meillä oli silti. Sittemmin puhkesi astma, ja olen saanut hengenvaarallisia oireita hevosista, kissoista ja kaneista. Appivanhemmilta olen joutunut lähtemään jopa lääkityksen kanssa pari kertaa päivystykseen happimaskissa heidän kissojensa takia. Sittemmin olen siedättynyt noille kissoille ja kaneille, heppaa en voi oikein kotiin ottaa valitettavasti, muuten olisin kokeillut. Koiriakin meillä on 4, joskus (pari-kolme krt vuodessa) silmät oireilee kun en muuten ole ihan priimakunnossa, mutta astmaoireita ei ole ollut enää vuosiin ja pärjään ilman mitään lääkitysta.
Lapsen terveydellä en kuitenkaan alkaisi leikkimään, jos oireet on satunnaista kutinaa vakavampia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka moni teistä aikuisista suostuisi siedättymään joka toinen viikonloppu? Sius kärsimään ikävistä oireista ja syömään lääkkeitä. Viralliset siedätyshoidot on erikseen. Minun lastani ei kyllä etäkodissaan siedätettäisi. Ei ilman lääkärin lupaa ja oikeuden määräystä. Onneksi ollaan ydinperhe ja isänsä allerginen jo valmiiksi, lapsella "vasta" astma.
En nyt jaksa lukea muiden vastauksia, varmasti on osattu tähän vastatakin.
Allergiaa on niin erilaisia. Lähtökohtaisesti niin että jos allergia oireet pysyvät lääkkeillä kurissa ja lapsi n. joka toinen vkl käy niin ei tarvitse. Mutta oireet täytyy saada pois, ei niin että lapsi koko vkl. tukossa silmät vuotaen.
Meillä lapsella niin paha allergia ettei voi olla samassa tilassa edes sellaisen ihmisen kanssa jolla koira eikä meille voi tulla kotiin ketään jolla sisäkoira. Lääkkeistä ei ole apua ja oireet pahat. Me odotamme siedätyshoitojen alkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos etäkoti olisi hevostila, karjatila, koirakennel tms.? Pitäisikö elinkeino silloin tuhota?
Ei ole helppoa sitten etälapsella jos lähilapset vihaavat kun koira hävitetty
Vierailija kirjoitti:
Ei tuohon ole yksiselitteistä vastausta. Mikäli lapselle tulee hengenahdistusta, niin sitten ei koira ja lapsi voi olla samassa paikassa ikinä. Saa vielä astman.
Aivastelu, nuha ja pieni ihottuma on sitten toinen juttu. Voi olla että siedättyy tai sitten ei. Ja miten lapsi sen kokee. Eläin on kuitenkin kiva kaveri ja rakaskin. Se tuo paljon hyvää.
Ehkä vierailuja voisi lyhentää aluksi ja katsoa miten sujuu?
VIERAILUJA lyhentää?! Mitä ihmettä taas? Miten sä vierailet omassa kodissasi? Jos joku perheen lapsista on allerginen koiralle, siitä tietenkin luovutaan!
Eri asia luopua koirasta lapsen takia joka asuu kotona koko ajan. Siellä tapaamassa käyvän lapsen kohdalla pitää miettiä joku muu järjestely.
Vierailija kirjoitti:
Eri asia luopua koirasta lapsen takia joka asuu kotona koko ajan. Siellä tapaamassa käyvän lapsen kohdalla pitää miettiä joku muu järjestely.
Suostuisitko itse tapaamaan omaa lastasi jossain muualla kuin omassa kodissasi? Koiran takia?! Melko kylmää meininkiä!
Kannattaa ennemmin luopua siitä lapsesta. Niitä saa aina tehtyä uusia, jos tulisi terveempi seuraavalla kerralla. Koiria ei korvaa mikään.
(Tämähän se on joidenkin ajatusmaailma, viis ihmisten terveydestä).
Alue: Aihe vapaa
Mun lapset ovat isänsä uuden perheen luona 4-6 yötä kuukaudessa. Mutta eivät kutsu paikkaa kodikseen. Heidän kotinsa on luonani. Mut ehkä heillä on oikeus kokea elämänsä juuri niinkuin haluavat? Viihtyvät silti isänsä luona ja menevät sinne mielellään.