Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni on yllättäen muuttunut!
15.03.2017 |
Ja tosi positiivisesti.
Olen tällä palstalla vuosiemme varrella (reilut 10 v.) avautunut vaikka mistä parisuhteemme ongelmista, koska kaikkea mahdollista on ollut: puhumattomuutta, mykkäkouluja, manipulointia, haukkumista, henkistä & jopa fyysistäkin väkivaltaa.
En edes tiedä miksi sen kestin - tosin muutin erilleen miehestä pariksi vuodeksi, mutta jokin piti minua sidoksissa häneen silti. Mies oli ajoittain niin mahtava, että jotenkin jaksoin usko hänen pystyvän sellaiseen käytökseen.
Ja nyt, viimeisen 1,5 vuoden aikana miehestä on vähitellen kuoriutunut hyvä mies. Tätä kirjoittaessanikin mietin vielä, että onko tämä nyt ihan oikeasti totta, että voiko tällaista oikeasti tapahtua! Kaikkien näiden vuosien jälkeen.
Yhtäkkiä mies kykeneekin puhumaan vaikeistakin asioista, kauan ja syvällisesti. Tekee asioita minulle, kehuu ja huomioi joka päivä. Läheisyyttä riittää. Olen taloudellisesti tosi ahtaalla itse ja mies on jopa ruvennut tukemaan minua oikein kunnolla, että voisimme elää samanlaista elämää, maksanut ruokaa, vaatteita ja matkojakin (tämän taloudellisen aspektin lisäsin, koska tästä on palstalla keskusteltu paljon viime päivinä).
Täytyy sanoa, etten olisi voinut tuossa välillä ikinä uskoa, että näin käy... vai uskoinkohan sittenkin, koska miehen vierellä pysyin. En tiedä. Mutta halusin kertoa kaikille, että tällainenkin on ihan oikeasti mahdollista!
Kommentit (27)
No entäs se aika kun asuitte erossa? Olisiko mies kuitenkin ruvennut silloin miettimään omaakin osallisuuttaan tilanteeseen? (Juu, tiedän, olen optimisti).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tapailin varattua lääkäriä ja varasin hänelle ajan hänen työpaikalleen. Omassa työssäni osaan laittaa tietyt ajat varatuiksi, jolloin en voi ottaa ketään vastaan.
Erittäin lihaksikas ja nimi alkaa J?
No ei ole mitenkään erityisen lihaksikas, eikä tuo J:kään täsmää tähän mieheen.
Mutta hauskaa on se, että tapailin sillä aikaa kun asuin erilläni ja meillä oli suhteessa tauko, nimenomaan varsin lihaksikasta lääkäriä, jonka nimi alkoi J-kirjaimella...
Ap
Vierailija kirjoitti:
No entäs se aika kun asuitte erossa? Olisiko mies kuitenkin ruvennut silloin miettimään omaakin osallisuuttaan tilanteeseen? (Juu, tiedän, olen optimisti).
Erillään asumisen aikana ja suhteemme tauolla ei tapahtunut vielä mitään positiivista kehitystä, pikemminkin ihan päinvastoin. Ajauduimme silloin aika erilleen toisistamme ja itselläni oli tosiaan muitakin suhteita (joista mies kyllä tiesi - en tiedä oliko miehellä muita suhteita, epäilen että ei ollut, mutta ihan hyvin olisi saanut olla).
Minä tein itse aloitteen siitä, että palaisimme yhteen ja saman katon alle uudestaan. Mies mietti tätä monta viikkoa, ennen kuin suostui yrittämään uudestaan, ja toki minäkin olin miettinyt asiaa kauan.
Vasta sitten, kun olimme muuttaneet uudestaan yhteen, alkoi suhteen paraneminen. Eikä todellakaan edes heti, ehkä vasta reilut puolisen vuotta sen jälkeen, kun otimme tämän "uuden alun".
Ap
Hieno homma. Mutta mitäs jos kysyisit asiaa mieheltäsi. Etenkin, jos pystytte juttelemaan kaikista asioista avoimesti, niin tämmönenhän on helppo käydä läpi. Ensin kehut herraa oikein kunnolla. Sitä, miten upea ja ihana kumppani hän on ja sen jälkeen kysyt esimerkiksi, että "miten ihmeessä jaksat tukea ja huomioida mua näin hyvin sekä olla tosi rakastava, vaikka mulla on tosi vaikea tilanne omassa elämässäni, enkä varmasti ole mitään parasta mahdollista seuraa/sellainen kumppani, joka haluaisin sulle olla?"
Miehellä kenties oli kuin olikin jotenkin huono itsetunto. Sillä olen huomannut, että hän suorastaan puhkeaa kukkaan aina silloin, kun kerron hänelle, että kaikista vaikeuksistamme huolimatta olen valinnut nimenomaan hänet, enkä päästänyt irti, vaikka oli todella vaikeaa. Tämän kuultuaan mies yleensä leppyy, vaikka olisi riitakin meneillään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hieno homma. Mutta mitäs jos kysyisit asiaa mieheltäsi. Etenkin, jos pystytte juttelemaan kaikista asioista avoimesti, niin tämmönenhän on helppo käydä läpi. Ensin kehut herraa oikein kunnolla. Sitä, miten upea ja ihana kumppani hän on ja sen jälkeen kysyt esimerkiksi, että "miten ihmeessä jaksat tukea ja huomioida mua näin hyvin sekä olla tosi rakastava, vaikka mulla on tosi vaikea tilanne omassa elämässäni, enkä varmasti ole mitään parasta mahdollista seuraa/sellainen kumppani, joka haluaisin sulle olla?"
Tätä on yritetty. Ja mies vastaa ensin, että "koska rakastan sinua" ja jos sitten vielä jatkan asiasta, niin tulee että "ainahan minä olen tällainen ollut!" ja saattaa jopa suutahtaa, koska kokee tämän siten, että haukun hänen aiempaa käytöstänsä. On muutenkin todella herkkä loukkaantumaan, jos hänen käytöstään arvostellaan. On tosin siinäkin oppinut mielestäni vähän paremmaksi.
Mutta kaikki miehet varmaan vaan haluaisivat kuulla olevansa hyviä miehiä, ja se muusta puhuminen koetaan helposti muistutukseksi huonosta ja syyttelyksi. Tai näin ainakin tämän minun mies - eli näin paljoa hän ei ole ehtinyt vielä kehittyä ;)
Ap
Alue: Aihe vapaa
Juu, vaikeahan tuota on etenkään ulkopuolelta tajuta. Miehessä vaan oli jotakin, joka kolahti minuun ihan eri lailla, kun yksikään aiempi mies. Sellainen tosi tosi hyvä puoli. Mutta sitten oli se tosi huono puolikin.
Ja juu, ei tarvitse kertoa, että mies on jännämies tms. hauskaa. Olkoon mitä on, tuskin ihmisiä ihan niin yksinkertaisesti voi lokeroida.
Luonnehäiriöitäkin ehdin tuossa vuosien aikana miettiä ja ehtipä yksi pariterapeuttikin mainita miehessä olevan tavallista enemmän narsistisia piirteitä.
Mutta: Ystäväpiirissäni on esitetty ajatus, että ehkä tämä on sitä, että isojen kriisien jälkeen on kaksi mahdollisuutta: joko pari eroaa tai he hitsautuvat yhteen paljon entistäkin vahvemmin. Tämä on se vaihtoehto, jota itse toivon.
Ap