Katsokaa nyt tarkkaan, ketä "autatte" ( apua vähävaraisille-ryhmät)

Voin olla julma, mutta en minä kyllä ymmärrä, miksi pitkäaikaistyöttömät, työkyvyttömät tai muuten ahdingossa olevat puskee lisää lapsia maailmaan. Ok, elämäntilanteet muuttuu, mutta miksi lisätä sitä omaa taakkaa hankkimalla lisää lapsia? Miksi kurjistaa jo niiden jo olemassaolevien lasten elintasoa? Onko se lasten hankkiminen sitten jokin suojakeino, jolla pidetään oma elämä kiireisenä ja jota voi käyttää syynä kotonaolemiselle?

Vierailija kirjoitti:

Voin olla julma, mutta en minä kyllä ymmärrä, miksi pitkäaikaistyöttömät, työkyvyttömät tai muuten ahdingossa olevat puskee lisää lapsia maailmaan. Ok, elämäntilanteet muuttuu, mutta miksi lisätä sitä omaa taakkaa hankkimalla lisää lapsia? Miksi kurjistaa jo niiden jo olemassaolevien lasten elintasoa? Onko se lasten hankkiminen sitten jokin suojakeino, jolla pidetään oma elämä kiireisenä ja jota voi käyttää syynä kotonaolemiselle?

Ne lapset on yleensä tehty silloin kun ei vielä ollut tietoa, että ei saakaan ikinä töitä tai että sairastuu eikä paranekaan. Kovin moni vakavasti syöpäsairas nelikymppinen ei enää hinkuen ja vinkuen lapsia puske. En ole ainakaan ikinä sellaista huomannut. 

Lapsia on sitä paitsi hauska tehdä ja ne antaa iloa ja merkitystä elämään. Jotkut ihmiset on niin kummallisia, että ne tykkää hoitaa lapsia ja saa niistä iloa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin olla julma, mutta en minä kyllä ymmärrä, miksi pitkäaikaistyöttömät, työkyvyttömät tai muuten ahdingossa olevat puskee lisää lapsia maailmaan. Ok, elämäntilanteet muuttuu, mutta miksi lisätä sitä omaa taakkaa hankkimalla lisää lapsia? Miksi kurjistaa jo niiden jo olemassaolevien lasten elintasoa? Onko se lasten hankkiminen sitten jokin suojakeino, jolla pidetään oma elämä kiireisenä ja jota voi käyttää syynä kotonaolemiselle?

Ne lapset on yleensä tehty silloin kun ei vielä ollut tietoa, että ei saakaan ikinä töitä tai että sairastuu eikä paranekaan. Kovin moni vakavasti syöpäsairas nelikymppinen ei enää hinkuen ja vinkuen lapsia puske. En ole ainakaan ikinä sellaista huomannut. 

Lapsia on sitä paitsi hauska tehdä ja ne antaa iloa ja merkitystä elämään. Jotkut ihmiset on niin kummallisia, että ne tykkää hoitaa lapsia ja saa niistä iloa. 

Yleensä. Mutta noissa avustusryhmissä on hyvin paljon niitäkin, jotka jo vuosi sitten olivat avuntarpeessa, mutta taas on rouva raskaana, vaikka taloudellinen tilanne on vuoden aikana mennyt vain huonommaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin olla julma, mutta en minä kyllä ymmärrä, miksi pitkäaikaistyöttömät, työkyvyttömät tai muuten ahdingossa olevat puskee lisää lapsia maailmaan. Ok, elämäntilanteet muuttuu, mutta miksi lisätä sitä omaa taakkaa hankkimalla lisää lapsia? Miksi kurjistaa jo niiden jo olemassaolevien lasten elintasoa? Onko se lasten hankkiminen sitten jokin suojakeino, jolla pidetään oma elämä kiireisenä ja jota voi käyttää syynä kotonaolemiselle?

Ne lapset on yleensä tehty silloin kun ei vielä ollut tietoa, että ei saakaan ikinä töitä tai että sairastuu eikä paranekaan. Kovin moni vakavasti syöpäsairas nelikymppinen ei enää hinkuen ja vinkuen lapsia puske. En ole ainakaan ikinä sellaista huomannut. 

Lapsia on sitä paitsi hauska tehdä ja ne antaa iloa ja merkitystä elämään. Jotkut ihmiset on niin kummallisia, että ne tykkää hoitaa lapsia ja saa niistä iloa. 

Tiedän kuitenkin perheitä, joissa toinen tai molemmat vanhemmista on ollut jo useamman vuoden työttömänä. Miten silloin tulee mieleen hankkia lisää lapsia, kun toimeentulo on jo entisten lasten kanssa tiukkaa? Miksi vanhemmat ovat niin itsekkäitä, että eivät ajattele lastensa etua vaan pitävät omaa iloa tai mielihyvää sitä tärkeämpänä?

Omat ajatukseni: Minä en auttaisi ketään kovin helposti, mutta jos auttaisin niin auttaisin suurperhettä. Olen itse ollut kuuden lapsen kanssa köyhä ja pärjäämisen rajoilla, joten vaikea uskoa, ettei joku yksinäinen opiskelija pärjäisi. Olen muuten sellainenkin ollut siis opiskelija eikä ollut mitään ongelmia. Jotain sairasta voisin myös auttaa, jos sillä on vaikka lääkekulut kovat, samasta syystä eläkeläistäkin. Terveellä eläkeläisellä en ymmärrä olevan kummoista hätää, jos eläkettä saa. Tervettä työtöntä en auttaisi, menköön töihin. 

Eli minä ymmärrän, mitä oikeasti meinaa, että on useampi suu ruokittavana ja monta pientä jalkaa kengitettävänä. Silti odotan, että vähintään se suurperheen isukki tekee töitä. 

Kerjäämistä vastaan minulla ei ole mitään, niin sen kaiken tulonsiirron pitäisi toimia. Ihmiseltä ihmiselle. Jos ei pysty perhettään tai itseään elättämään on syytäkin kerjätä. Se on sopivan nöyryyttävää, eikä se oikeasti hädänalainen ihmisten silmissä niin nöyryytetyksi siinä tule, kun sellaisen tila on kaikkien helpompi ymmärtää. 

Usein nämä sairaudetkin ovat jotain kummallisia " homeesta sairastumisia" ja erilaista MT-ongelmaa.  Polvikulumat estävät siivoushommat ( ylipaino) jne....Koulutuksia ei juuri ole. Lapsilla järjestäen ADHD:t, osa lapsista sijoitettu muualle yms.....Kyllähän siinä alkaa ahistaa jos oman elämän on täysin sössinyt eikä ulospääsyä ole. Tämä sitten oikeuttaa "masennus-ja ahdistus-diagnooseihin", joilla voi sitten ratsastaa..." En kykene työhön", nyyh..... On monia, joilla oikeasti on esim. kaksisuuntainen mielialahäiriö, silti käyvät töissä vaikka todellakin välillä on rankkoja masennuksia. Vituttaa, että kaikki psyykeongelmaiset sitten mielletään tämmöisiksi oman elämänsä hallinnan menettäneiksi yleisluusereiksi. Uskallan väittää, että monen ongelmavyyhdin taustalla on alhainen ÄO, laiskuus ja yleinen elämänhallinnan puuttuminen.

Vierailija kirjoitti:

Omat ajatukseni: Minä en auttaisi ketään kovin helposti, mutta jos auttaisin niin auttaisin suurperhettä. Olen itse ollut kuuden lapsen kanssa köyhä ja pärjäämisen rajoilla, joten vaikea uskoa, ettei joku yksinäinen opiskelija pärjäisi. Olen muuten sellainenkin ollut siis opiskelija eikä ollut mitään ongelmia. Jotain sairasta voisin myös auttaa, jos sillä on vaikka lääkekulut kovat, samasta syystä eläkeläistäkin. Terveellä eläkeläisellä en ymmärrä olevan kummoista hätää, jos eläkettä saa. Tervettä työtöntä en auttaisi, menköön töihin. 

Eli minä ymmärrän, mitä oikeasti meinaa, että on useampi suu ruokittavana ja monta pientä jalkaa kengitettävänä. Silti odotan, että vähintään se suurperheen isukki tekee töitä. 

Kerjäämistä vastaan minulla ei ole mitään, niin sen kaiken tulonsiirron pitäisi toimia. Ihmiseltä ihmiselle. Jos ei pysty perhettään tai itseään elättämään on syytäkin kerjätä. Se on sopivan nöyryyttävää, eikä se oikeasti hädänalainen ihmisten silmissä niin nöyryytetyksi siinä tule, kun sellaisen tila on kaikkien helpompi ymmärtää. 

Nämä ovat elämän valintoja. Sulla on kuitenkin joskus ollut niin suuret tulot, että sulla on ollut varaa kuuteen lapseen. Olisi ollut mullakin, mutta laitoin mieluummin kolmannen, neljännen, viidennen ja kuudennen lapsen elättämiseen kuluvat rahat säästöön sitä päivää varten, jos syystä tai toisesta tuloni eivät enää olisikaan suuret. Ja tein vain kaksi lasta. 

Kun noita ilmoituksia lukee, niin siellä todellakin suuri osa on näitä, että  viides lapsi tulossa yksinhuoltajalle, tarvitsen rattaat-tyylisiä juttuja.  Aluksi luulin, että perheitä kohtaa äkilliset haasteet, esim. sairaus, mutta suurin osa on täysin elämänhallinnan puutteesta johtuvia  tilanteita, joihin on ajauduttu. Jos mies on pitkäaikaistyötön ja nainen sairaseläkkeellä nelikymppisenä, niin miksi pitää tehdä neljäs lapsi? Kyllä silloin tietoisesti luotetaan siihen, että  joku mystinen yhteiskunta tulee ja auttaa joka asiassa. Ketä muuta voi tilanteesta syyttää kuin itseä! Ei ketään muuta. Ja kun tämä aines on sellaista etteivät itse edes tajua olla lisääntymättä enää. Vastakommentit on sitten itkua Iltalehden palstoilla " onko vain rikkailla oikeus tehdä lapsia". Vituttaa suoraan sanottuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat ajatukseni: Minä en auttaisi ketään kovin helposti, mutta jos auttaisin niin auttaisin suurperhettä. Olen itse ollut kuuden lapsen kanssa köyhä ja pärjäämisen rajoilla, joten vaikea uskoa, ettei joku yksinäinen opiskelija pärjäisi. Olen muuten sellainenkin ollut siis opiskelija eikä ollut mitään ongelmia. Jotain sairasta voisin myös auttaa, jos sillä on vaikka lääkekulut kovat, samasta syystä eläkeläistäkin. Terveellä eläkeläisellä en ymmärrä olevan kummoista hätää, jos eläkettä saa. Tervettä työtöntä en auttaisi, menköön töihin. 

Eli minä ymmärrän, mitä oikeasti meinaa, että on useampi suu ruokittavana ja monta pientä jalkaa kengitettävänä. Silti odotan, että vähintään se suurperheen isukki tekee töitä. 

Kerjäämistä vastaan minulla ei ole mitään, niin sen kaiken tulonsiirron pitäisi toimia. Ihmiseltä ihmiselle. Jos ei pysty perhettään tai itseään elättämään on syytäkin kerjätä. Se on sopivan nöyryyttävää, eikä se oikeasti hädänalainen ihmisten silmissä niin nöyryytetyksi siinä tule, kun sellaisen tila on kaikkien helpompi ymmärtää. 

Nämä ovat elämän valintoja. Sulla on kuitenkin joskus ollut niin suuret tulot, että sulla on ollut varaa kuuteen lapseen. Olisi ollut mullakin, mutta laitoin mieluummin kolmannen, neljännen, viidennen ja kuudennen lapsen elättämiseen kuluvat rahat säästöön sitä päivää varten, jos syystä tai toisesta tuloni eivät enää olisikaan suuret. Ja tein vain kaksi lasta. 

Niin ovat, mitä sitten. ?  Hyvän valinnan oon tehnyt. Itse suosittelen kaikille, mutta ehkä olen vähän naiivi. Mies aina sanoo, että ihmiset on niin katkeria ja ahneita, että ihan hyvä että rajoittavat lastensaantiaan. Hän onkin minua viisaampi.

Ei mulla ole koskaan vielä ollut suuret tulot, oikeastaan ollaan köyhiä vieläkin niillä virallisilla mittareilla. Mutta välillä on ollut vielä vähemmän rahaa. 

Rahanahneus on kyllä aika kammottavaa, sekä rikkailla että köyhillä. Hankkikaa elämä. Lapsia ei tehdä vaan saadaan ja kun ihmisten kanssa juttelee niin huomaa hyvin nopeasti, että me näköjään ollaan sittenkin rikkaampia kuin se "järkevä" juttukaveri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat ajatukseni: Minä en auttaisi ketään kovin helposti, mutta jos auttaisin niin auttaisin suurperhettä. Olen itse ollut kuuden lapsen kanssa köyhä ja pärjäämisen rajoilla, joten vaikea uskoa, ettei joku yksinäinen opiskelija pärjäisi. Olen muuten sellainenkin ollut siis opiskelija eikä ollut mitään ongelmia. Jotain sairasta voisin myös auttaa, jos sillä on vaikka lääkekulut kovat, samasta syystä eläkeläistäkin. Terveellä eläkeläisellä en ymmärrä olevan kummoista hätää, jos eläkettä saa. Tervettä työtöntä en auttaisi, menköön töihin. 

Eli minä ymmärrän, mitä oikeasti meinaa, että on useampi suu ruokittavana ja monta pientä jalkaa kengitettävänä. Silti odotan, että vähintään se suurperheen isukki tekee töitä. 

Kerjäämistä vastaan minulla ei ole mitään, niin sen kaiken tulonsiirron pitäisi toimia. Ihmiseltä ihmiselle. Jos ei pysty perhettään tai itseään elättämään on syytäkin kerjätä. Se on sopivan nöyryyttävää, eikä se oikeasti hädänalainen ihmisten silmissä niin nöyryytetyksi siinä tule, kun sellaisen tila on kaikkien helpompi ymmärtää. 

Nämä ovat elämän valintoja. Sulla on kuitenkin joskus ollut niin suuret tulot, että sulla on ollut varaa kuuteen lapseen. Olisi ollut mullakin, mutta laitoin mieluummin kolmannen, neljännen, viidennen ja kuudennen lapsen elättämiseen kuluvat rahat säästöön sitä päivää varten, jos syystä tai toisesta tuloni eivät enää olisikaan suuret. Ja tein vain kaksi lasta. 

Niin ovat, mitä sitten. ?  Hyvän valinnan oon tehnyt. Itse suosittelen kaikille, mutta ehkä olen vähän naiivi. Mies aina sanoo, että ihmiset on niin katkeria ja ahneita, että ihan hyvä että rajoittavat lastensaantiaan. Hän onkin minua viisaampi.

Ei mulla ole koskaan vielä ollut suuret tulot, oikeastaan ollaan köyhiä vieläkin niillä virallisilla mittareilla. Mutta välillä on ollut vielä vähemmän rahaa. 

Rahanahneus on kyllä aika kammottavaa, sekä rikkailla että köyhillä. Hankkikaa elämä. Lapsia ei tehdä vaan saadaan ja kun ihmisten kanssa juttelee niin huomaa hyvin nopeasti, että me näköjään ollaan sittenkin rikkaampia kuin se "järkevä" juttukaveri. 

Sitä sitten, että juuri tuota tarkoitin. Olet ollut ihan tyytyväinen valintaasi. Joku toinen, kuten minä, mieluummin hankki vähemmän lapsia, koska en pidä ajatuksesta, että lapseni joutuisivat elämään köyhyydessä. Olen tytyyväinen elintasooni silloin, kun ruokakaupassa ei koskaan tarvitse katsoa hintoja. Köyhänä joutuisi.

Noissa avustusryhmissä on kuitenkin paljon sellaisia perheitä, joissa ei olla tyytyväisiä vaan köyhyys ahdistaa. Silti he tekevät lisää lapsia.  On ihan eri asia olla onnellinen ja tyytyväinen köyhä kuin onneton ja tyytymätön köyhä. 

Olen maalta kotoisin ja isäni ja äitini raatoivat navetassa ja peloilla pienviljelijöitä kun olivat.  Maitoa vietiin meijeriin ja sillä elettiin.  Muistan kun naapurin emäntä (lestadius -perhe) kävi maitoa hakemassa (siis oli ns. tinki)  ja sanoi lähtiessään että pitää lähteä niitä omia maitotonkkia katsomaan.  Tarkoitti 12 lastaan ja niistä saatavia lapsilisiä ja tukia.  Oli hänen työsarkansa vissiin.

Juurikin näin. Kävin pitkästä aikaa katsomassa yhdessä ryhmässä ja sama meno jatkuu, en tiedä itkeä vai nauraa. Nuorehkoja yksinhuoltajia, joilla useampi lapsi niin, että vanhin on saatu reilusti alle parikymppisenä. On pikavippiä ja osamaksuja, luottokorttivelkaakin reilusti. Jos luottotiedot eivät ole menneet, niin pian ne menevät. Elukoita vino pino. EI ole rahaa ruokaan eikä hygieniatarvikkeisiin. Vuokra 1400-1600e/kk, yleensä hankaluuksia elatusmaksun kanssa.

Miten on alunperin edes otettu vastaan noin älyttömän kallis vuokra-asunto? Olemme hyvätuloisia ja maksamme LAINAA saman verran isosta asunnosta. Miksi pikavipit, miksi osamaksut? Missä terve järki, missä sakset että voisi leikata luottokortin kahtia? Miksi useampia lemmikkejä, miksi niiden lasten tehtailua ei ole voinut lopettaa? Missä elämänhallintataito?

Seuraavaksi nämä hakevat työttömänä suoraan työkyvyttömyyseläkkeelle, kun niin masentaa. Mä olen auttanut näitä perheitä, mutta enää en auta, mitta on tullut täyteen jo aikoja sitten.

Kyllä verot ovat hyvinvointiyhteiskunnassa se perusta, jolla tuetaan heikompiosaisia. Itse en muihin avustusjuttuihin osallistu, koska en halua, että yhteiskuntamme alkaa muistuttaa amerikkalaista järjestelmää, jossa huono-osaiset elävät rikkaiden almuilla.

Jos joskus tekee mieli auttaa, niin mieluiten vien vaikka kodittoman kaljaveikon syömään. Näin teen muutaman kerran vuodessa. Ihan yhtälailla hekin ovat järjestelmän uhreja. Mutta näitä työkseen lisääntyviä yh-äitejä en halua tukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on niin järjetön ilmiö kun täällä kajehditaan lapsiperheitä ja työttömiä. Mikä saaterin uhka se teille on? Kenelle sitä avustuksia pitäisi kerätä? Jollekin lapsettomalle pariskunnalle tai alkoholisteille?

Kokeiltua nyt vähän siistiä suutaanne.[/

Kuka täällä on kadehtinut?

Kyllä se on mielen köyhyyttä ja itseaiheutettua kurjuutta jos luo itselleen ja lapsilleen tuollaisen tilanteen.

Tehdään kuusi lasta, lauma elukoita ja olettaan yhteiskunnan ja jopa yksityishenkilöiden maksavan heidän elämisen?

Tuossakin tapauksessa vaimolla ei edes ammattia, eli tehty uusi lapsia aina että Vanhempainpäiväraha/kodinhoidontuki jatkuu, sillä ilman ammattia ei saa edes työttömyyskorvausta.

Mikä se on että porukkaa joka on tehnyt vaan tarpeeksi lapsia pitäisi hyysätä?

Olen itse pienen tytön, ihan vauvaikäisen, totaali yh ikävän sattuman takia, eli en kirjoita tätä siksi että vihaisin lapsia tms.

Mutta pointtina se että kantakaa vastuu omasta elämästänne ja valinnoistanne.

Eli se kateus kumpuaa ehjiä perheitä kohtaan joilla asiat hyvin ja perheessä useita lapsia.

Omasta kokemuksesta voin sanoa että tässä elämässä perheen kannalta rahaakin tärkeämpää on ehjä hyvä parisuhde ja se on se koti lapselle jossa hyvä kasvaa. Ei se perhe onni sieltä kukkarosta löydy!

Joo, ei se onni löydy OMASTA kukkarosta, vaan muiden ;)

Olen seurannut lähellä asuvaa perhettä, joka on juuri tällainen "meillä menee huonosti ja meitä pitää auttaa"-perhe. Autoin itsekin heitä vuosia sitten kun luulin, että asiat menisivät parempaan suuntaan. Perheessä on vaimon 17 ja 16 vuotiaat tyttäret edellisestä avioliitosta ja 2, 5 ja 8 vuotiaat lapset. Miehellä on kolme opiskeltua ammmattia, mutta kun asutaan pienellä paikkakunnalla ei niitä työpaikkoja ole, eikä hän perheen takia suostu lähtemään edemmäs. Vaimo on ollut aina kotona, kun aina on ollut pieni lapsi hoidettavana. Nyt odottaa taas lasta. Ovat sitä mieltä, että sossun pitää antaa heille niin paljon rahaa kuin he pyytävät. Opettavat vielä lapsensakin samaan. Vanhin tyttö pääsi ammattikouluun, mutta se loppui ennen joulua kun piti herätä aikaisin ja opettajat vaativat työntekoa. Toinen oli ammatillisessa työharjoittelussa, mutta sekin loppui lyhyeen kun siellä olisi pitänyt jotain tehdäkkin. Autan ihmisiä, jotka itsekin yrittävät parantaa tilannettaan ja toimivat järkevästi. Aina voi tulla odottamaton rahantarve ja silloin olen auttanut mahdollisuuksieni mukaan. Kyllä meidänkin perheessä oli raha tiukalla lasten ollessa pieniä ja oli velkoja, mutta ei tehty vielä muutamaa lasta ja oltiin todella tarkkoja kaiken kulutuksen suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Olemme kahdeksanhenkinen perhe, isä pitkäaikaistyötön ollut vailla töitä 20 vuotta, äiti kotona jättänyt ammattikoulun kesken, lapsia ikähaarukalla 0-10, erityislapsia viisi, yksi tutkimuksissa... kotieläimiä neljä isoa sekarotuista koiraa, kaksi kissaa, hamsteri ja käärme."

Anteeksi, en kuulu kyseiseen ryhmään, mutta onko siellä tälläisiä?

Aina jaksaa itseäni ihmetyttää miksi tuollainen pariskunta tekee kuusi lasta, voi hyvä luoja. Mitkä ovat henkiset sekä taloudelliset valmiudet pitää huolta koko joukosta, jossa erityislapset vaativat paljon? Olen sanaton.

Näin ei saisi sanoa, mutta kyllä tietyn pisteen jälkeen pitäisi valtion vaatia piuhat poikki.

Ja mitä tossa sakissa mukana hamsteria ja käärme? Varmaan juuri sitä porukkaa joka valittaa kun kukaan ei vuokraa asuntoa heille.

Ei ole tällaisia, tässä oli jonkun kateellisen kärjistetty mielikuva!

Ja mitä hamsteriin ja käärmeeseen tulee, ne olisivat lasten lemmikkejä joista ei juurikaan tule kustannuksia. Lapsella saa kyllä olla leluja, harrastuksia, soittimia jne. mutta kajehditaan hamsteri ja käärmettä!!! ( hamsteri elää ruuantähteillä ja käärme syö 1 hiiren/kk!!! Miettikää nyt vähän.)

Lopettakaa se köyhien kyräily ja ajatelkaa omilla aivoilla!

Koirien pitäminen on todella kallista. Käärmeiden terraariot yms maksavat ihan älyttömästi. Ei voi olla niin että mihinkään ei ole rahaa, mutta ostettiin kuitenkin rotukoira. Antakaa raha-apaua.

Eräs tuttu ottaa noista aina huonekaluja ja muita juttuja, käyttää "hetken" ja laittaa sitten myyntiin rahapulassa.

OIKEASTI suomessa ei ole niin huonosti asiat kenelläkään, että tarvitsisi saada jotain apuja kokoajan, omaa tyhmyyttään tuhlataan rahat turhuuksiin. Tämäkin mamma saa 1100 euroa vuokran jälkeen sossusta (kahden lapsen yh) ja ei mukamas rahat riitä. Se on enemmän mitä me saadaan, vaikka mies käy töissä

Mikä itselleni usein noissa pistää silmään, on se että perheenjäsenet pyytävät hyvin usein vaatteita koossa xl-xxxl... Vanhempien lisäksi siis lapsetkin on reilusti ylipainoisia.

Hyväksytte kaikki muut vanhempien valinnat, mutta ette lasten määrää. !

Saa olla työtön, saa olla pummi, saa vaihtaa miestä ja naista, saa muhia sohvannurkassa ja olla muuttamatta töiden perässä, lemmikkejäkin saa kohtuudella pitää, mutta ylimääräiset lapset olisi pitänyt jättää tekemättä. Ainut vaatimus aikuisille ihmisille on, että lapset pois, niin eli oliko niissä aikuisissa mitään vikaa? Lapsissa se vika aina on. Aikuisethan ei voi millään hallita itseään ja elämäänsä. 

Sanokaa nyt vielä JOS ja MUTTA...

Haukkukaa aivan estoitta vanhempia, ehkä alkavat häpeämään ja jättäkää heille vastuu ehkä alkaa heitäkin kiinnostamaan. Miksette? Nyt kun haukutte lasten määrää pääsevät lusmut lapsiensa selkien taakse piiloon, koska eihän niitä nyt poiskaan saa. Eli terä menee ininältänne ja se on ihan oikein, koska ei se ongelma ole lapsissa. Suomessa elättää normaali työssäkäyvä ihan hyvin 12 lasta kohtuullisella elintasolla. Ja tukijoitakin löytyy varmasti jos tarpeen, kun huomataan, että nämä ovat tosissaan.  Mutta nämä saamattomat sohvaperunat, niin on ihan sama onko lapsia 0 vai kuusi, yhtä tyhjän kanssa on heidän elonsa, ellei joku jälkeläisistä ryhdistäydy ja niin ei ainakaan käy, jos ei niitä edes alunperin ollut. Eli saamattomista saamattomin on lapseton luuseri. 

Näin valitettavasti on. Monella (huom! ei tietenkään kaikilla) niin pahoja ongelmia elämänhallinnassa, etteivät todellakaan ratkea ruokakassilla tai rahalla eli sillä, että sen avun todellakin odotetaan tulevan ulkoapäin ilman omia ponnisteluita, kuten muutama täällä jo kommentoikin.

Itselläni olisi halu auttaa, kun siihen on henkistä ja taloudellista kapasiteettia, mutta haluaisin tehdän sen opettamalla elämänhallintaa, terveellisten ja edullisten ruokien valmistamista, leipomista, kodinhoitoa yms., mutta sellaista apua on vaikea viedä perille. Ne, ketkä sitä tarvitsisivat, haluavat vain rahaa tai tavaroita.