Katsokaa nyt tarkkaan, ketä "autatte" ( apua vähävaraisille-ryhmät)

No eiköhän auttajat katso ja mieti tarkkaan keitä auttavat.

Autan mieluummin suoraan jotain sellaista, jonka tunnen ja tiedän, että apu menee varmasti perille. Rahaa ei ole antaa, mutta paljon sellaista minulle turhaa mutta jollekin muulle tarpeellista tavaraa löytyy.

Joo nuo eläinten keräilijät ihmetyttää. Jos ei tule omillaan toimeen niin miksi siihen soppaan pitää vielä hankkia isokokoinen koira, ehkä useampikin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tällaisia, tässä oli jonkun kateellisen kärjistetty mielikuva!

Kyllä me kaikki olemme ehdottomasti kateellisia ihmisille jotka ovat pilanneet asiansa ja kerjäävät muilta apua.

No mitähän tämä sun mielestä sitten on?

Asiallista kritiikkiä ryhmässä olevien henkilöiden tavoista toimia?

Asiallista vai kärjistettyä?

Jo se että esimerkissä puhutaan lasten sairauksista ihan kuin ne olisi omalla saamattomuudella hankittu nekin.

Joten me olemme mielestäsi kateellisia noista lapsen sairauksista vai miten perustelet kateellisuus väittämäsi?

Vierailija kirjoitti:

Kannettu vesi ei kaivossa pysy, sen huomaa tästäkin ryhmästä. Kertaluonteinen auttaminen on ihan ok, mutta ikävä kyllä se ei monilla sellaiseksi jää.  Tulen aina vihaiseksi kun luen tuota ryhmää, aluksi ajattelin että olenko jotenkin epäempaattinen. Ehkä osittain joo, mutta monilla on ihan väärä asenne elämään.  Suurimman osan kannattaisi kouluttautua yms, mutta kerjätään vaan rahaa muualta. Perusongelmat ei ratkea, vaikka siinä kuussa joku antaisi 5 tonnia tilille. Pian ollaan taas samassa tilanteessa. Samat perheet ovat vuodesta toiseen jouluapua-ryhmässä ja apua vähävaraisille ryhmissä. Muutaman vuoden olen seurannut. Tässä ajassa olisi ehtinyt hyvin käymään esim. lähärikoulutuksen ja mennyt töihin. Mutta ei......

Periaatteessa olet oikeassa, mutta näiden köyhien syyllistäminen ei auta heitä eikä meitä saati ratkaise ongelmaa. Ennemmin pitäisi miettiä miten siihen päästäisiin, että vähävaraiset oppisivat auttamaan itse itseänsä eli miten yhteiskunta voisi tukea tässä prosessissa ja kannustaa esim opiskelemaan tai tekemään pätkätöitä. Kolme aiheeseen keskeisesti liittyvää asiaa, jotka tulisi ratkaista: kannustinloukut, velkavankeus ja psykososiaalinen hyvinvointi. Viimeiseen auttaisi psykoterapian lisääminen. Arvioiden mukaan suomalaisista nykyistä paljon suurempi osa hyötyisi psykoterapiasta. Ja hyvä olisi miettiä miksi tälläisiä ryhmiä tarvitaan mitä yhteiskunnan jättämää aukkoa ne paikkaavat?

Itse olen viettänyt köyhän lapsuuden. Äiti yh ja käynyt pelkän peruskoulun. Lapsia kolmelle eri miehelle. JA PASKAA se elämä lapsena oli. Äiti hyssäs myös luottotietoni kuiville.

En tunne minkäänlaista empatiaa elämänsä itse sössöineille ja sellaisille, jotka eivät pyri edes parempaan. Eivät hanki edes koulutusta. Ja kaikki, ihan kaikki on muista johtuvaa, itsessä ei ole vikaa. Toivon vaan, että lapset jotenkin saisivat itse muutettua elämäänsä.

Niin itsekin tein. Kävin lukion, koulun ohessa töissä ja opiskelin korkeakoulututkinnon. Halusin ehdottomasti elää toisin kuin missä jouduin itse kasvamaan.

Vierailija kirjoitti:

No eiköhän auttajat katso ja mieti tarkkaan keitä auttavat.

Eivät kaikki. Varsinkin uudet ryhmiin tulevat avustajat eivät ole vielä kovin tietoisia, missä määrin tietyt henkilöt keräävät kaikkea mahdollista, mitä vaan ilmaiseksi saavat. Jotkut avustettavat kiertävät ryhmästä toiseen eli kun yhdestä apu loppuu, siirrytään toiseen ryhmään.  Pettymyksiä tulee, kun auttaja huomaa olleensa vähävaraisempi kuin autettava tai autettava osoittautuu suoraan sanottuna huijariksi. Vaikka ylläpito poistaakin ryhmistä huijareita, he tulevat uudelleen eri nimellä ja eri profiililla. Yhteystiedoista ylläpito huomaa, että tämä "Maija Virtanen" onkin sama "Maria Laitinen", joka juuri viikko sitten erotettiin ryhmästä. Joskus huijaus on tapahtunut toisessa ryhmässä ja uudella profiililla liitytään toiseen ryhmään, jotta ylläpito ei heti huomaisi, mistä on kysymys. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen viettänyt köyhän lapsuuden. Äiti yh ja käynyt pelkän peruskoulun. Lapsia kolmelle eri miehelle. JA PASKAA se elämä lapsena oli. Äiti hyssäs myös luottotietoni kuiville.

En tunne minkäänlaista empatiaa elämänsä itse sössöineille ja sellaisille, jotka eivät pyri edes parempaan. Eivät hanki edes koulutusta. Ja kaikki, ihan kaikki on muista johtuvaa, itsessä ei ole vikaa. Toivon vaan, että lapset jotenkin saisivat itse muutettua elämäänsä.

Niin itsekin tein. Kävin lukion, koulun ohessa töissä ja opiskelin korkeakoulututkinnon. Halusin ehdottomasti elää toisin kuin missä jouduin itse kasvamaan.

Hienoa, että olet siihen pystynyt. Mutta tilastojen valossa köyhyys ja kouluttamattomuus periytyy, joten tästä syystä perheitä tulee auttaa ja kannustaa aktivoitumaan. Miten se onnistuu? Syyllistämällä vai Empatialla?

Tähdennän vielä että empatia on halua ymmärtää toista ihmistä. Ei säälittelyä eli sympatiaa.

Tuo tuntuu olevan trendi. Sairaita, pitkäaikaistyöttömiä, viisi kuusi lasta ja eläimet päälle, kuukaudesta toiseen samat ongelmat, eikä niitä edes yritetä ratkoa. Eronneet, opiskelijat ja muuten oikeasti tilapäistä apua tarviivat jäävät oikeasti kaiken avun ulkopuolelle, jos tuloja yhtään ja elämä näennäisesti kunnossa. He jos ketkä, tarvitsisivat oikeasti tuommosta apua, että joskus vaatteita, huonekaluja, joskus yllättävä lääkärireissu ja lääkekuuri, lapsen hajonneet kengät, kauppakassi tai pesuaineet, bussilippu olis joskus iso apu. Elämän rakentaminen eron jälkeen ei ole halpaa, vaikka kuinka olis tuloja tai lapsen elatusasioista sovittu.

Vierailija kirjoitti:

Tuo tuntuu olevan trendi. Sairaita, pitkäaikaistyöttömiä, viisi kuusi lasta ja eläimet päälle, kuukaudesta toiseen samat ongelmat, eikä niitä edes yritetä ratkoa. Eronneet, opiskelijat ja muuten oikeasti tilapäistä apua tarviivat jäävät oikeasti kaiken avun ulkopuolelle, jos tuloja yhtään ja elämä näennäisesti kunnossa. He jos ketkä, tarvitsisivat oikeasti tuommosta apua, että joskus vaatteita, huonekaluja, joskus yllättävä lääkärireissu ja lääkekuuri, lapsen hajonneet kengät, kauppakassi tai pesuaineet, bussilippu olis joskus iso apu. Elämän rakentaminen eron jälkeen ei ole halpaa, vaikka kuinka olis tuloja tai lapsen elatusasioista sovittu.

Sairaudenko voi valita?

Auttaisikohan tuollaisen perheen lapsia enemmän jos joku lähistöllä asuva ei vesikään rahaa vanhemmille vaan palkkaisi perheen lapsia pesemään ikkunoita, leikkaamaan nurmikkoa jne. Ja ehkä ottaisi perheen lapsia muutenkin mukaan omaan normaaliin perhe-elämään. Eli opetettaisiin lapsille miten rahaa tienataan ja mahdollisesti myös käytetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo tuntuu olevan trendi. Sairaita, pitkäaikaistyöttömiä, viisi kuusi lasta ja eläimet päälle, kuukaudesta toiseen samat ongelmat, eikä niitä edes yritetä ratkoa. Eronneet, opiskelijat ja muuten oikeasti tilapäistä apua tarviivat jäävät oikeasti kaiken avun ulkopuolelle, jos tuloja yhtään ja elämä näennäisesti kunnossa. He jos ketkä, tarvitsisivat oikeasti tuommosta apua, että joskus vaatteita, huonekaluja, joskus yllättävä lääkärireissu ja lääkekuuri, lapsen hajonneet kengät, kauppakassi tai pesuaineet, bussilippu olis joskus iso apu. Elämän rakentaminen eron jälkeen ei ole halpaa, vaikka kuinka olis tuloja tai lapsen elatusasioista sovittu.

Sairaudenko voi valita?

Sairautta ei voi valita, mutta voi valita, tekeekö sairaana pitkäaikaistyöttömän miehen kanssa vielä viidennen tai kuudennen lapsen vai jättääkö tekemättä. 

Vierailija kirjoitti:

Auttaisikohan tuollaisen perheen lapsia enemmän jos joku lähistöllä asuva ei vesikään rahaa vanhemmille vaan palkkaisi perheen lapsia pesemään ikkunoita, leikkaamaan nurmikkoa jne. Ja ehkä ottaisi perheen lapsia muutenkin mukaan omaan normaaliin perhe-elämään. Eli opetettaisiin lapsille miten rahaa tienataan ja mahdollisesti myös käytetään.

Joitakin voisi auttaakin. On kuitenkin myös niitä, joilta löytyy heti kymmenen syytä, miksi ei voi, ei pysty eikä kykene. Siis ne lapsetkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo tuntuu olevan trendi. Sairaita, pitkäaikaistyöttömiä, viisi kuusi lasta ja eläimet päälle, kuukaudesta toiseen samat ongelmat, eikä niitä edes yritetä ratkoa. Eronneet, opiskelijat ja muuten oikeasti tilapäistä apua tarviivat jäävät oikeasti kaiken avun ulkopuolelle, jos tuloja yhtään ja elämä näennäisesti kunnossa. He jos ketkä, tarvitsisivat oikeasti tuommosta apua, että joskus vaatteita, huonekaluja, joskus yllättävä lääkärireissu ja lääkekuuri, lapsen hajonneet kengät, kauppakassi tai pesuaineet, bussilippu olis joskus iso apu. Elämän rakentaminen eron jälkeen ei ole halpaa, vaikka kuinka olis tuloja tai lapsen elatusasioista sovittu.

Eli haluat auttaa sellaisia, joilla vain vähän ongelmia tai ongelma on syntynyt yllättäen sinun hyväksymästäsi syistä. Syistä joihin pystyt itse samaistumaan, eikö niin? Koska pitkäaikaistyötön, sairas, monilapsinen ja eläiminen perhe ei ansaitse apua. Koska ongelmat ovat aiheutettu itse?

Kyllä mä tykkään, että pitää köyhälle sallia edes lemmikit! Niistä on kuitenkin yleensä tosi paljon iloa ja auttaa jaksamaan, ettei ole jojon jatkeena (tai polta taloa tai aja autolla toisten eteen tai heittäydy junaradalle). Lemmikit on kuitenkin kohtalaisen edullinen ja terve tapa ylläpitää mielenterveyttä. 

Ja sitten sanon myös, että hyvä, että joku sentään lapsiakin tekee kun rikkaat ja hyväosaiset ei viitsi. Kyllä niistä lapsista joistakin voi kuitenkin tolkun ihmisiä tulla ja ansioituneita veronmaksajia, jos se tyhmyyden periytyminen joitakin huolettaa.

"Onneksi" löytyy apua tarvitsevia ihan henkilökohtaisestakin tuttavapiiristä, ettei tarvi lähteä auttamaan tuntemattomia avun tarvitsijoita.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä tykkään, että pitää köyhälle sallia edes lemmikit! Niistä on kuitenkin yleensä tosi paljon iloa ja auttaa jaksamaan, ettei ole jojon jatkeena (tai polta taloa tai aja autolla toisten eteen tai heittäydy junaradalle). Lemmikit on kuitenkin kohtalaisen edullinen ja terve tapa ylläpitää mielenterveyttä. 

Ja sitten sanon myös, että hyvä, että joku sentään lapsiakin tekee kun rikkaat ja hyväosaiset ei viitsi. Kyllä niistä lapsista joistakin voi kuitenkin tolkun ihmisiä tulla ja ansioituneita veronmaksajia, jos se tyhmyyden periytyminen joitakin huolettaa.

Joo mutta sitten kannattaa ottaa vaikka yksi kissa tai pieni koira (tai pari häkkieläintä) kun kolme isoa koiraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo tuntuu olevan trendi. Sairaita, pitkäaikaistyöttömiä, viisi kuusi lasta ja eläimet päälle, kuukaudesta toiseen samat ongelmat, eikä niitä edes yritetä ratkoa. Eronneet, opiskelijat ja muuten oikeasti tilapäistä apua tarviivat jäävät oikeasti kaiken avun ulkopuolelle, jos tuloja yhtään ja elämä näennäisesti kunnossa. He jos ketkä, tarvitsisivat oikeasti tuommosta apua, että joskus vaatteita, huonekaluja, joskus yllättävä lääkärireissu ja lääkekuuri, lapsen hajonneet kengät, kauppakassi tai pesuaineet, bussilippu olis joskus iso apu. Elämän rakentaminen eron jälkeen ei ole halpaa, vaikka kuinka olis tuloja tai lapsen elatusasioista sovittu.

Eli haluat auttaa sellaisia, joilla vain vähän ongelmia tai ongelma on syntynyt yllättäen sinun hyväksymästäsi syistä. Syistä joihin pystyt itse samaistumaan, eikö niin? Koska pitkäaikaistyötön, sairas, monilapsinen ja eläiminen perhe ei ansaitse apua. Koska ongelmat ovat aiheutettu itse?

En ole edellinen, mutta vastaan silti. Autan kaikkia noita mainitsemiasi ryhmiä maksamalla vuosittain ansiotuloistani noin 50 000 € veroja. Yhteiskunta saa minun puolestani käyttää veroeuroni ihan miten vaan. Nettotuloistani avustan vuosittain noin 5000 €:lla ja silloin minä todellakin ihan itse päätän, ketä haluan auttaa. Ja nimenomaan autan mieluiten niitä, jotka eivät vielä vuodenkin päästä ole vapaaehtoisten lahjoittajien avun varassa vaan ovat saaneet asiansa kuntoon eivätkä enää tarvitse tuntemattomien yksityishenkilöiden apua. 

Vierailija kirjoitti:

Lueskelin noita ilmoituksia ja nyt on uusi trendi vallalla. Sama perhe saa apua kuukausien ajan. Ensin on saatu apua loppuvuonna ja nyt on taas sähköt katkaistu ja taas on ihmisiä jo rahaa keräämässä, on ruokakasseja ovella jne. Jotenkin kyllä tuntuu taas oudolta noi jutut. En tiedä auttaako tuo ketään, että opetetaan siihen että apu tulee aina ulkoapäin.

Juu ei!

Köyhät kyykkyyn ja häpeäpaaluun!

Köyhälle isälle ruoskaa ja äiti vankilaan.

Oppiipahan olemaan.

Katsokaa tarkkaan rakkaita rahojanne, älkääkä auttako epäkelpoa ainesta millään tavalla. Omaa ilkeyttään ne köyhiä ovat ja käyttävät avun ihan väärällä tavalla.

Ja mikä pahinta, oppivat että heitä autetaan aina kun heillä on vaikeaa.

Sähköt poikki vaan ja häätö kodista, se on niille hyväksi.

Sitäkö tarkoitit?

Joko hait ihmisoikeus-palkintoa sydämellisistä ajatuksistasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tällaisia, tässä oli jonkun kateellisen kärjistetty mielikuva!

Kyllä me kaikki olemme ehdottomasti kateellisia ihmisille jotka ovat pilanneet asiansa ja kerjäävät muilta apua.

No mitähän tämä sun mielestä sitten on?

Asiallista kritiikkiä ryhmässä olevien henkilöiden tavoista toimia?

Asiallista vai kärjistettyä?

Jo se että esimerkissä puhutaan lasten sairauksista ihan kuin ne olisi omalla saamattomuudella hankittu nekin.

Joten me olemme mielestäsi kateellisia noista lapsen sairauksista vai miten perustelet kateellisuus väittämäsi?

Kyllä parissakin erityislapsessa on tekemistä tarpeeksi, lääkärit silloin suosittelevat, että riittäisikö jo se lapsien teko, kun monesti sitten perintötekijöissäkin on vikaa. On epäinhimillistä tehdä suurta määrää vammaisia lapsia, kun tulevaisuudesta ei tiedä.