Oliko sinulle selvää että imettäisit lapsiasi?

Ei ollut selvaa. Ajattelin katsoa kuin kay.. en sitten imettanyt koska maitoa ei tullut tarpeeksi. Ekasta paivasta alkaen vauvalle piti antaa korviketta lisaksi ja siirryttiinkin siihen kokonaan pian. 

En imettänyt lainkaan. Liian sitovaa minulle, maitoa ei tullut riittävästi ja isä pystyi osallistumaan hoitoon paremmin.

Oli ihan itsestäänselvää että imettäisin mutta sitten elämä opetti ettei kaikki mene niinkuin suunnittelee.

Oli selvää, että imetän. Toista imetin vuoden ikään, toista 1,5v

Oli selvää, että imetän jos se vaan onnistuu. Onnistui.

Oli selvää. Maitoa tihkui jo ennen synnytystä, joten asia oli minulle helppo.

Lisäksi äidinmaidon edut olivat selvät. Kun vauva tarttui tissiin ekan kerran, ei se ainakaan pahalta tuntunut. Harjoittelua siinä riitti, mutta kannatti.

Isommat sairaalat muuten eivät kannusta imettämiseen kiireen takia. Täytyy itse olla aktiivinen.

Mitä outoa siinä ajatuksessa on? Sitä vartenhan tissit on. Jokaisen oma päätös toki, mutta outoutta en ymmärrä. Ensimmäistä imetin vain kuukauden olosuhteiden pakosta, seuraavaa, syyskuussa syntyvää toivon voivani imettää pidempään. Ja kyllä, oli selvää että imetän.

Oli selvää, että jos vain onnistuu, imetän. On tässä toistaiseksi omat haasteensa ollut, mutta tällä mennään. Motivoi imettäminen enemmän kuin jatkuva pullojen sterilointi - olen siis laiska.

Vierailija kirjoitti:

Oli selvää. Maitoa tihkui jo ennen synnytystä, joten asia oli minulle helppo.

Lisäksi äidinmaidon edut olivat selvät. Kun vauva tarttui tissiin ekan kerran, ei se ainakaan pahalta tuntunut. Harjoittelua siinä riitti, mutta kannatti.

Isommat sairaalat muuten eivät kannusta imettämiseen kiireen takia. Täytyy itse olla aktiivinen.

Ei pidä paikkaansa. Jorvissa ainakin sain tukea, kannustusta ja neuvoja imettämiseen ensihetkistä saakka. Jossain voi toki päteä, muttei kaikkialla.

Joo, oli selvää että imetän, jos suinkin onnistuu. Ja onnistuihan se. Reilun vuoden imetin, kerran taisi saada pullosta pumppumaitoa.

Oli selvää että imetän jo ennen kun lapset syntyivät. Tiesin, että luontoäiti on tarkoittanut äidinmaidon vauvan parhaaksi ravinnoksi. Otin imetyksestä selvää kaiken mahdollisen ja tiesin, että maito ei lopu, jos hoitaa homman oikein! Ei mitään muuta kuin äidinmaitoa ja maito tulee riittämään jos siihen ei sotke epävarmuuksissaan korviketta. Vain erittäin pienellä prosentilla voi olla elimellinen vika, ettei imetys onnistu, muuten on vain kyse tiedon ja ohjauksen puutteesta ja ennenkaikkea itsevarmuudesta!

Oli selvää. Sitä varten ne rinnat on. Maitoa tuli yli tarpeen, joten luovutinkin sitä.

Ei ole lapsia (joku tulee varmaan kommentoimaan että toivottavasti en hankikaan) mutta ei ole itsestäänselvää että imettäisin. Tisseihin koskeminen on aina ällöttänyt ja ahdistanut, ajatus siitä että joku lupsuttaa niitä monta kertaa päivässä, usean kuukauden ajan, puistattaa. Saatan kokeilla mutta jos yököttää, en väkisinkään jatka.

Oli ihan selvää viimeistään siinä vaiheessa kun se maito nousi sinne rintoihin, oli meinaan sen verta tuskainen olo, että ei käynyt mielessäkään muu kuin se, että "toivottavasti tolla on nälkä!"

äidinmaito rules kirjoitti:

Oli selvää että imetän jo ennen kun lapset syntyivät. Tiesin, että luontoäiti on tarkoittanut äidinmaidon vauvan parhaaksi ravinnoksi. Otin imetyksestä selvää kaiken mahdollisen ja tiesin, että maito ei lopu, jos hoitaa homman oikein! Ei mitään muuta kuin äidinmaitoa ja maito tulee riittämään jos siihen ei sotke epävarmuuksissaan korviketta. Vain erittäin pienellä prosentilla voi olla elimellinen vika, ettei imetys onnistu, muuten on vain kyse tiedon ja ohjauksen puutteesta ja ennenkaikkea itsevarmuudesta!

Kyllä näin on. Ja apua on saatavilla kunhan sitä pyytää.

Moni nainen esim. vähentää ihan liikaa syömistä ja juomista ja koittaa imettää hankalissa asennoissa ( suurinpiirtein samalla kun imuroi)

Vierailija kirjoitti:

Ei ole lapsia (joku tulee varmaan kommentoimaan että toivottavasti en hankikaan) mutta ei ole itsestäänselvää että imettäisin. Tisseihin koskeminen on aina ällöttänyt ja ahdistanut, ajatus siitä että joku lupsuttaa niitä monta kertaa päivässä, usean kuukauden ajan, puistattaa. Saatan kokeilla mutta jos yököttää, en väkisinkään jatka.

Sama ajatus kuin minulla oli. 2

Minullekin oli itsestään selvää, että imetän jos se vain onnistuu. Terveyshyödyt lapselle ovat niin suuret, että kyllä sen eteen kannatti sitä omaa hetkittäistä epämukavuutta sietää - imetin 11 kk eli niin kuin lapseni halusi, ja suhteessa omaan elämään se on kuitenkin todella lyhyt aika. Plussana myös mainittakoon, että lisäksi raskauskilot karisivat imetyksen myöstä todella nopeasti ;)

äidinmaito rules kirjoitti:

Oli selvää että imetän jo ennen kun lapset syntyivät. Tiesin, että luontoäiti on tarkoittanut äidinmaidon vauvan parhaaksi ravinnoksi. Otin imetyksestä selvää kaiken mahdollisen ja tiesin, että maito ei lopu, jos hoitaa homman oikein! Ei mitään muuta kuin äidinmaitoa ja maito tulee riittämään jos siihen ei sotke epävarmuuksissaan korviketta. Vain erittäin pienellä prosentilla voi olla elimellinen vika, ettei imetys onnistu, muuten on vain kyse tiedon ja ohjauksen puutteesta ja ennenkaikkea itsevarmuudesta!

Kiva, että sulla tuo onnistui. Noi sun hokemat ei vaan perustu mihinkään muuhun kuin muutaman fanaatikon höyryämiseen, joten voisitko lopettaa kun et oikeasti asiasta mitään tiedä. Kiitos. Kaikille ei edes muodostu maitorasvaa raskauden aikana. Vähän paha imettää kun ei ole mitä imettää.  

Vierailija kirjoitti:

Ei ole lapsia (joku tulee varmaan kommentoimaan että toivottavasti en hankikaan) mutta ei ole itsestäänselvää että imettäisin. Tisseihin koskeminen on aina ällöttänyt ja ahdistanut, ajatus siitä että joku lupsuttaa niitä monta kertaa päivässä, usean kuukauden ajan, puistattaa. Saatan kokeilla mutta jos yököttää, en väkisinkään jatka.

En mäkään ole ollut mikään tissihiplaus fani, mut nyt olen imettänyt neljä kahteen ikävuoteen. Kuitenkin se oma laiskuus ja edut meni oman mukavuuden edelle..

Eikä se loppuviimein tuntunut yhtään ällöltä.

Imetys muuten kipeyttää rinnat alkuun, moni säikähtää sitä, mutta onneksi kipu menee ohitse muutamassa viikossa.

Tässä luontiäiti on tehnyt tyhmästi!!- rinnat kipeytyy ja ja imetys aiheuttaa kauheat jälkisupparit...

Vierailija kirjoitti:

Ei ole lapsia (joku tulee varmaan kommentoimaan että toivottavasti en hankikaan) mutta ei ole itsestäänselvää että imettäisin. Tisseihin koskeminen on aina ällöttänyt ja ahdistanut, ajatus siitä että joku lupsuttaa niitä monta kertaa päivässä, usean kuukauden ajan, puistattaa. Saatan kokeilla mutta jos yököttää, en väkisinkään jatka.

Se on kuitenkin ihan eri asia, kun siinä on se oma vauva rinnoilla, kuin että jossain muussa kontekstissa toinen ihmisen tulisi ronkkimaan rintoja. Ei ainakaan kannata valmiiksi rakentaa omia ennakkoluuloja, että sen vauvan ruokkiminen olisi muka jotenkin yököttävä kokemus.