Oliko sinulle selvää että imettäisit lapsiasi?

Kyllä, maailman luonnollisempia asioita, ravita omaa lasta parhaalla mahdollisella tavalla ja ravinnolla.

1. lapsi: Ajattelin että imetän pitkään ja huolella ja luovutan maitoa, mikäli onnistuu. No, imetys ei onnistunut laisinkaan, kivuliasta osittaisimetystä reilu kuukausi ja sitten korvikkeella.

2. lapsi: Ajattelin, että nyt tiedän imetyksestä enemmän ja ostin kunnollisen imetystyynyn, luin vinkkejä jne. En stressannut imetyksen onnistumista, vaan luotin itseeni ja kehooni. No, imetys ei onnistunut laisinkaan, huonosti sujuvaa osittaisimetystä kuukausi ja sitten korvikkeella. Lapsi huusi ja oksensi ja valvoi ja 5 kk:n iässä tuli diagnoosiksi paha maitoallergia ja sitten mentiin apteekin kalleimmalla korvikkeella.

3. lapsi: Totesin, että en aio edes yrittää imetystä, vaan otan maidon nousun estolääkityksen. Olen itse huonossa kunnossa raskauksien jälkeen ja söin mieluummin tujuja lääkkeitä ja ruokin vauvani hypoallergeenisella korvikkeella. Yksi parhaimmista päätöksistä ikinä. Minä kuntouduin paljon nopeammin kuin kahdesta edellisestä raskaudesta, eikä mistään ruoka-aineoireilusta ollut tietoakaan.

Imetys voi tuntua ajatuksena oudolta. Tuntuisihan sekin oudolta, että joku sinulle tuntematon ihminen tulisi imemään varpaitasi. :) Vauvaan voi tutustua rauhassa ja imetyksen outous voi hälvetä nopeasti tai sitten vähän hitaammin, joillain se ei syystä tai toisesta hälvene lainkaan. Suomessa saadaan kuitenkin kaikki vauvat ruokittua, joten sikäli täällä saa olla varsin turvallisin ja rauhallisin mielin lapsen ruokkimisen ja hengissä pysymisen suhteen.

Vierailija kirjoitti:

1. lapsi: Ajattelin että imetän pitkään ja huolella ja luovutan maitoa, mikäli onnistuu. No, imetys ei onnistunut laisinkaan, kivuliasta osittaisimetystä reilu kuukausi ja sitten korvikkeella.

2. lapsi: Ajattelin, että nyt tiedän imetyksestä enemmän ja ostin kunnollisen imetystyynyn, luin vinkkejä jne. En stressannut imetyksen onnistumista, vaan luotin itseeni ja kehooni. No, imetys ei onnistunut laisinkaan, huonosti sujuvaa osittaisimetystä kuukausi ja sitten korvikkeella. Lapsi huusi ja oksensi ja valvoi ja 5 kk:n iässä tuli diagnoosiksi paha maitoallergia ja sitten mentiin apteekin kalleimmalla korvikkeella.

3. lapsi: Totesin, että en aio edes yrittää imetystä, vaan otan maidon nousun estolääkityksen. Olen itse huonossa kunnossa raskauksien jälkeen ja söin mieluummin tujuja lääkkeitä ja ruokin vauvani hypoallergeenisella korvikkeella. Yksi parhaimmista päätöksistä ikinä. Minä kuntouduin paljon nopeammin kuin kahdesta edellisestä raskaudesta, eikä mistään ruoka-aineoireilusta ollut tietoakaan.

Imetys voi tuntua ajatuksena oudolta. Tuntuisihan sekin oudolta, että joku sinulle tuntematon ihminen tulisi imemään varpaitasi. :) Vauvaan voi tutustua rauhassa ja imetyksen outous voi hälvetä nopeasti tai sitten vähän hitaammin, joillain se ei syystä tai toisesta hälvene lainkaan. Suomessa saadaan kuitenkin kaikki vauvat ruokittua, joten sikäli täällä saa olla varsin turvallisin ja rauhallisin mielin lapsen ruokkimisen ja hengissä pysymisen suhteen.

Pysyväthän vauvat korvikkeellakin hengissä joo, mutta kyllä se äidinmaito vain on vauvalle sitä parasta ravintoa. Harmi ettei sinun imetyksesi ole onnstunut, mutta kehottaisin kaikkia skeptikkojankin kuitenkin kokeilemaan miten se omalla kohdalla lähtee sujumaan. Enkä edes ole mikään imetysfanaatikko, mutta imetyksen hyödyt nyt vaan ovat kiistattomia, sekä vauvalle että äidille.

Minulle oli itsestäänselvyys imettää kahta lastani. Mutta enpä etukäteen tiennyt kuinka henkisesti ahdistavalta sekä kivuliaalta se tuntuikaan, eikä imetys loppujrn lopuksi onnistunut kummankaan lapsen kohdalla. Pumppasin maitoa esikoiselle 3 kk:n ajan ja kuopukselle 6 viikon ajan, ja nyt kadun sitä syvästi. Ei olisi pitänyt taistella imetyksen eikä pumppaamisen kanssa, vaan antaa korviketta alusta asti. Lasteni ensimmäisistä elinviikoista ja -kuukausista en muista muuta kuin pumppaamisen - ja sitä aikaa en saa ikinä takaisin. Kyllä kaduttaa!

He, jotka epäilevät, että tissin imeminen on jotenkin vastenmielisen tuntuista, mahtaa olla joku negatiivinen kokemus pohjalla. Vauvan imeminen on aivan oma juttunsa, eikä siinä ole mitään seksuaalista taikka epämukavaa, jos rinnat ovat terveet ja vauvan imeminen sujuu hyvin. Imettäminen on ihanaa, siinä saa oman rauhallisen hetken vauvan kanssa. Äidinmaito on parasta ravintoa lapselle, pitää vaan itsekin syödä ja juoda hyvin niin maitoa riittää. En mitenkään dissaa äitejä jotka eivät imetä, mutta minun on hankala ymmärtää miten imetys voidaan kokea niin vastenmielisenä. Kertokaa!

Tuli jotenkin lannistunut olo tästä ketjusta, kun valtaosalle on ollut jo ennen raskautta itsestään selvää, että imettää. Itse olen raskaana, ja ajatus imetyksestä ällöttää kamalasti. Jo ennen raskautta imetys ällötti ja tuntui ahdistavalta, minun on aina tehnyt pahaa, kun joku on imettänyt seurassani (toki olen käyttäytynyt silti ihan asiallisesti). Kuvittelin jotenkin, että luonto on tarkoittanut niin, että vauvan synnyttyä kaikki tuntuukin yhtäkkiä luonnolliselta, vaikka nyt ajatuskin oksettaa. Mutta ilmeisesti kaltaisiani imetyskammoajia ei olekaan kovin paljoa, ja useimmat ovat sitoutuneita ja suhtautuvat positiivisesti imetykseen jo ennakkoon. Aion kyllä kokeilla imetystä, mutta pelkään, että se ällöttää minua hirveästi, ja vauva vaistoaa sen. :( Kunpa päässäni vaan napsahtaisi joku vauvan syntymän hetkellä ja ajatus imetyksestä muuttuisi mukavaksi ja luontevaksi.

Minulle imetys on tosi tärkeä asia ja halusin siis imettää. Minulla on sairaus johon olen käyttänyt säännöllisesti jola päivä lääkitystä, joka oli ok raskausaikana mutta ei imetysaikana. Lääkäreiltä tuli tiukat ohjeet että jos joudun yhdenkin lääkkeen ottamaan, pitää imetyksestä pitää taukoa vähintään vuorokausi. Sain imetystä varten reseptit lääkkeisiin joiden käyttö on turvallista mutta tiesin niiden olevan varsin tehottomia.

Stressasin etukäteen jo sitä miten imetykselle käy, selviänkö kuinka pitkään ilman lääkettäni vai tyssääkö kaikki jo alkuunsa. Imetyksen alkukin oli hankala. Maito nousi vasta noin 5 päivää synnytyksestä ja kunnolla sitä alkoi tulla vasta noin 3 viikon kohdalla. Jouduin antamaan lisämaitoa pullosta sitä ennen. Vaikka järki sanoi että korvike on ihan hyvä ja mieskin tsemppasi että olen hyvä äiti vaikkei imetys lähtisi käyntiin ollenkaan, tunsin syyllisyyttä. Omalla kohdallani imetykseen liittyi niin paljon toivetta ja tunteita. Mutta kun maito sitten kunnolla nousi, on kaikki sujunut hyvin. Sairauteni suhteen menin päivän kerrallaan. Puolen vuoden kohdalla aloin luottaa itseeni siinä että pärjään ilman lääkettäni lapsen tähden vaikka välillä teki tiukkaa. Lapsi on nyt reilu 1,5 -vuotias ja imetän vieläkin. En olisi koskaan uskonut! Odotan sitä että saan sairauteni taas paremmin hoidetuksi ja vanhan lääkkeen käyttöön taas mutta samalla on niin kaihoisa mieli ajatella imetyksen lopettamista. Tämä on ollut ihanaa, lapsen läheisyys tuo niin paljon hyvänolontunnetta että auttaa sairaudenkin oireiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

He, jotka epäilevät, että tissin imeminen on jotenkin vastenmielisen tuntuista, mahtaa olla joku negatiivinen kokemus pohjalla. Vauvan imeminen on aivan oma juttunsa, eikä siinä ole mitään seksuaalista taikka epämukavaa, jos rinnat ovat terveet ja vauvan imeminen sujuu hyvin. Imettäminen on ihanaa, siinä saa oman rauhallisen hetken vauvan kanssa. Äidinmaito on parasta ravintoa lapselle, pitää vaan itsekin syödä ja juoda hyvin niin maitoa riittää. En mitenkään dissaa äitejä jotka eivät imetä, mutta minun on hankala ymmärtää miten imetys voidaan kokea niin vastenmielisenä. Kertokaa!

Mutta jos tunne on ollut ihan lapsuudesta asti, ilman negatiivista tai etenkään seksuaalista kokemusta? Jos pelkkä peseytymisen yhteydessä tapahtuva kosketus ällöttää? Voihan sitä maitoa pumpata vauvalle, miksi äidin pitäisi kiusata itseään jos imetys(kin) yksinkertaisesti kuvottaa? Sinä et voi muiden puolesta sanoa mikä tuntuu epämukavalta ja mikä ei.

-13

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. lapsi: Ajattelin että imetän pitkään ja huolella ja luovutan maitoa, mikäli onnistuu. No, imetys ei onnistunut laisinkaan, kivuliasta osittaisimetystä reilu kuukausi ja sitten korvikkeella.

2. lapsi: Ajattelin, että nyt tiedän imetyksestä enemmän ja ostin kunnollisen imetystyynyn, luin vinkkejä jne. En stressannut imetyksen onnistumista, vaan luotin itseeni ja kehooni. No, imetys ei onnistunut laisinkaan, huonosti sujuvaa osittaisimetystä kuukausi ja sitten korvikkeella. Lapsi huusi ja oksensi ja valvoi ja 5 kk:n iässä tuli diagnoosiksi paha maitoallergia ja sitten mentiin apteekin kalleimmalla korvikkeella.

3. lapsi: Totesin, että en aio edes yrittää imetystä, vaan otan maidon nousun estolääkityksen. Olen itse huonossa kunnossa raskauksien jälkeen ja söin mieluummin tujuja lääkkeitä ja ruokin vauvani hypoallergeenisella korvikkeella. Yksi parhaimmista päätöksistä ikinä. Minä kuntouduin paljon nopeammin kuin kahdesta edellisestä raskaudesta, eikä mistään ruoka-aineoireilusta ollut tietoakaan.

Imetys voi tuntua ajatuksena oudolta. Tuntuisihan sekin oudolta, että joku sinulle tuntematon ihminen tulisi imemään varpaitasi. :) Vauvaan voi tutustua rauhassa ja imetyksen outous voi hälvetä nopeasti tai sitten vähän hitaammin, joillain se ei syystä tai toisesta hälvene lainkaan. Suomessa saadaan kuitenkin kaikki vauvat ruokittua, joten sikäli täällä saa olla varsin turvallisin ja rauhallisin mielin lapsen ruokkimisen ja hengissä pysymisen suhteen.

Pysyväthän vauvat korvikkeellakin hengissä joo, mutta kyllä se äidinmaito vain on vauvalle sitä parasta ravintoa. Harmi ettei sinun imetyksesi ole onnstunut, mutta kehottaisin kaikkia skeptikkojankin kuitenkin kokeilemaan miten se omalla kohdalla lähtee sujumaan. Enkä edes ole mikään imetysfanaatikko, mutta imetyksen hyödyt nyt vaan ovat kiistattomia, sekä vauvalle että äidille.

...ja tulihan se sieltä. Anna mun kaikki kestää. Onhan se myös aika helvetin kiistatonta, että Suomi on vauvoille ja äideille yksi maailman parhaista paikoista, eikä täällä yksikään vauva kuole nälkään tai epähygieeniseen ruokaan. Kiistatonta on myös se, että äidin henkinen hyvinvointi on ensiarvoisen tärkeätä vauvan hyvinvoinnin ja yhteisen vuorovaikutuksen kannalta. Mikäli imetys ei syystä tai toisesta ole vaihtoehto, on lapsen ja äidin hyvinvointi silti turvattu korvikkeiden ansiosta. Skeptikko en ole, mutta olen lopen kyllästynyt siihen, että lyödään lyötyä ja potkaistaan varmuuden vuoksi etukäteen asioita pohtivaa mammaakin nilkkaan. Siksihän se ap:kin asiaa pohtii, koska tietää imetyksen hyödyt, muttei ole varma miten se omalla kohdalla onnistuu. Ja selvennä toki että ketä nimitit skeptikoksi ja millä perusteella?

Vierailija kirjoitti:

Tuli jotenkin lannistunut olo tästä ketjusta, kun valtaosalle on ollut jo ennen raskautta itsestään selvää, että imettää. Itse olen raskaana, ja ajatus imetyksestä ällöttää kamalasti. Jo ennen raskautta imetys ällötti ja tuntui ahdistavalta, minun on aina tehnyt pahaa, kun joku on imettänyt seurassani (toki olen käyttäytynyt silti ihan asiallisesti). Kuvittelin jotenkin, että luonto on tarkoittanut niin, että vauvan synnyttyä kaikki tuntuukin yhtäkkiä luonnolliselta, vaikka nyt ajatuskin oksettaa. Mutta ilmeisesti kaltaisiani imetyskammoajia ei olekaan kovin paljoa, ja useimmat ovat sitoutuneita ja suhtautuvat positiivisesti imetykseen jo ennakkoon. Aion kyllä kokeilla imetystä, mutta pelkään, että se ällöttää minua hirveästi, ja vauva vaistoaa sen. :( Kunpa päässäni vaan napsahtaisi joku vauvan syntymän hetkellä ja ajatus imetyksestä muuttuisi mukavaksi ja luontevaksi.

Et sinä ole yksin ajatustesi kanssa ja on tosi hyvä että mietit asiaa. :) Voit kysyä neuvolasta, että olisiko mahdollista käydä juttelemassa imetyksestä jonkun kätilön kanssa. Ainakin Helsingissä on Naistenklinikalla (?) sellainen avopalvelu, jossa saa mm. imetysohjausta. Siellä voisit turvallisesti kertoa mikä mieltäsi painaa ja saada tietoa imetyksestä ja sen vaihtoehdoista. Raskaus nostaa pintaan monenlaisia pelkoja, toiveita ja odotuksia. Tietoa ja tukea on kuitenkin saatavilla ja viime kädessä voit itse päättää miten perheessänne ratkaistaan esim. vauvan ruokailuun liittyvät asiat.

En mitenkään dissaa äitejä jotka eivät imetä, mutta minun on hankala ymmärtää miten imetys voidaan kokea niin vastenmielisenä. Kertokaa!

Kiitos kun kerroit, että jo lapsuudesta asti tämä kammo sinulla ollut.

Jos on imetyskammo pelkääkö myös synnytystä (pelkopolin kautta sektiosynnyttäjäksi)? Jotenkin minusta oli suurempi päätös antaa kehonsa sikiön kasvualustaksi kuin pelätä imettämistä. Kipeää sattui ensimmäiset päivät, joo, mutta muuttuipa siinä myös selkeästi toisenlaiseksi rintojen käyttökokemukseksi kuin ennen lapsia. Ja kivut loppuivat viikossa sen jälkeen imetys oli hyvin helppoa ja luonnollista. Jonkun verran surettaa äitien ajatusten minäkeskeisyys: jos pitää valita äidin ja lapsen parhaan välillä äidin etu voittaa aina? Kun kuitenkin on kyse asioista joilla äidille hetkellistä epämukavuutta ja lapselle elinikäistä hyötyä.

Minusta se oli ilman muuta selvää. Mutta elämä ei mee ihan niin, ja lapsi sai lahjoitusmaitoa jo sairaalassa ja sitten erikoismaitoa. Imettää en voinut. Mutta onneksi tajusin olla surematta asiaa, jolle en voinut mitää, ja ihan hienosti pulloruokinta toimi.

En pidä siitä että rintoihini kosketaan. Lisäksi ne ovat aina olleet todella arat. Imettäminen ajatuksena inhotti ja kauhistutti, mutta koska äidinmaito on lapselle parasta ravintoa, päätin pyrkiä imettämään niin pitkään kuin mahdollista. Imetys sujuu hyvin rintakumin avulla. Sitä kannattaa kokeilla, jos muuten tuntuu mahdottomalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. lapsi: Ajattelin että imetän pitkään ja huolella ja luovutan maitoa, mikäli onnistuu. No, imetys ei onnistunut laisinkaan, kivuliasta osittaisimetystä reilu kuukausi ja sitten korvikkeella.

2. lapsi: Ajattelin, että nyt tiedän imetyksestä enemmän ja ostin kunnollisen imetystyynyn, luin vinkkejä jne. En stressannut imetyksen onnistumista, vaan luotin itseeni ja kehooni. No, imetys ei onnistunut laisinkaan, huonosti sujuvaa osittaisimetystä kuukausi ja sitten korvikkeella. Lapsi huusi ja oksensi ja valvoi ja 5 kk:n iässä tuli diagnoosiksi paha maitoallergia ja sitten mentiin apteekin kalleimmalla korvikkeella.

3. lapsi: Totesin, että en aio edes yrittää imetystä, vaan otan maidon nousun estolääkityksen. Olen itse huonossa kunnossa raskauksien jälkeen ja söin mieluummin tujuja lääkkeitä ja ruokin vauvani hypoallergeenisella korvikkeella. Yksi parhaimmista päätöksistä ikinä. Minä kuntouduin paljon nopeammin kuin kahdesta edellisestä raskaudesta, eikä mistään ruoka-aineoireilusta ollut tietoakaan.

Imetys voi tuntua ajatuksena oudolta. Tuntuisihan sekin oudolta, että joku sinulle tuntematon ihminen tulisi imemään varpaitasi. :) Vauvaan voi tutustua rauhassa ja imetyksen outous voi hälvetä nopeasti tai sitten vähän hitaammin, joillain se ei syystä tai toisesta hälvene lainkaan. Suomessa saadaan kuitenkin kaikki vauvat ruokittua, joten sikäli täällä saa olla varsin turvallisin ja rauhallisin mielin lapsen ruokkimisen ja hengissä pysymisen suhteen.

Pysyväthän vauvat korvikkeellakin hengissä joo, mutta kyllä se äidinmaito vain on vauvalle sitä parasta ravintoa. Harmi ettei sinun imetyksesi ole onnstunut, mutta kehottaisin kaikkia skeptikkojankin kuitenkin kokeilemaan miten se omalla kohdalla lähtee sujumaan. Enkä edes ole mikään imetysfanaatikko, mutta imetyksen hyödyt nyt vaan ovat kiistattomia, sekä vauvalle että äidille.

...ja tulihan se sieltä. Anna mun kaikki kestää. Onhan se myös aika helvetin kiistatonta, että Suomi on vauvoille ja äideille yksi maailman parhaista paikoista, eikä täällä yksikään vauva kuole nälkään tai epähygieeniseen ruokaan. Kiistatonta on myös se, että äidin henkinen hyvinvointi on ensiarvoisen tärkeätä vauvan hyvinvoinnin ja yhteisen vuorovaikutuksen kannalta. Mikäli imetys ei syystä tai toisesta ole vaihtoehto, on lapsen ja äidin hyvinvointi silti turvattu korvikkeiden ansiosta. Skeptikko en ole, mutta olen lopen kyllästynyt siihen, että lyödään lyötyä ja potkaistaan varmuuden vuoksi etukäteen asioita pohtivaa mammaakin nilkkaan. Siksihän se ap:kin asiaa pohtii, koska tietää imetyksen hyödyt, muttei ole varma miten se omalla kohdalla onnistuu. Ja selvennä toki että ketä nimitit skeptikoksi ja millä perusteella?

Rauhoitu.

Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä että äidin ja vauvan terve vuorovaikutus ja kiintymyssuhteen kehitys menee ehdottomasti imetyksen edelle (jos siis imetys syystä tai toisesta ei onnistu tai tuottaa äidille suurta tuskaa ja stressiä). Minulla itsellänikin on yksi osittain pulloruokittu lapsi, joten tiedän kyllä mitä tarkoitat. Pointtini oli se, ettei kukaan etukäteen heittäisi kirvestä kaivoon imetystä edes kokeilematta, se kun saattaa alun kankeuden tai outoudentunteen jälkeen muuttuakin luontevaksikin.

Pointtini oli myös, että onhan tissimaito lapselle parempaa ravintoa kuin Tutteli, ei sitä voi kieltää, muttei siitä myöskään saa syyllistyä liiaksi jos imetys oikeasti on itselle mahdotonta.

T. Edellinen

Oli selvää että imetän ja en luovuta, vaikkei hei sujuisikaan. Lopulta pienten alkumutkien jälkeen imetys on mennyt hyvin, nyt jo kolmen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. lapsi: Ajattelin että imetän pitkään ja huolella ja luovutan maitoa, mikäli onnistuu. No, imetys ei onnistunut laisinkaan, kivuliasta osittaisimetystä reilu kuukausi ja sitten korvikkeella.

2. lapsi: Ajattelin, että nyt tiedän imetyksestä enemmän ja ostin kunnollisen imetystyynyn, luin vinkkejä jne. En stressannut imetyksen onnistumista, vaan luotin itseeni ja kehooni. No, imetys ei onnistunut laisinkaan, huonosti sujuvaa osittaisimetystä kuukausi ja sitten korvikkeella. Lapsi huusi ja oksensi ja valvoi ja 5 kk:n iässä tuli diagnoosiksi paha maitoallergia ja sitten mentiin apteekin kalleimmalla korvikkeella.

3. lapsi: Totesin, että en aio edes yrittää imetystä, vaan otan maidon nousun estolääkityksen. Olen itse huonossa kunnossa raskauksien jälkeen ja söin mieluummin tujuja lääkkeitä ja ruokin vauvani hypoallergeenisella korvikkeella. Yksi parhaimmista päätöksistä ikinä. Minä kuntouduin paljon nopeammin kuin kahdesta edellisestä raskaudesta, eikä mistään ruoka-aineoireilusta ollut tietoakaan.

Imetys voi tuntua ajatuksena oudolta. Tuntuisihan sekin oudolta, että joku sinulle tuntematon ihminen tulisi imemään varpaitasi. :) Vauvaan voi tutustua rauhassa ja imetyksen outous voi hälvetä nopeasti tai sitten vähän hitaammin, joillain se ei syystä tai toisesta hälvene lainkaan. Suomessa saadaan kuitenkin kaikki vauvat ruokittua, joten sikäli täällä saa olla varsin turvallisin ja rauhallisin mielin lapsen ruokkimisen ja hengissä pysymisen suhteen.

Pysyväthän vauvat korvikkeellakin hengissä joo, mutta kyllä se äidinmaito vain on vauvalle sitä parasta ravintoa. Harmi ettei sinun imetyksesi ole onnstunut, mutta kehottaisin kaikkia skeptikkojankin kuitenkin kokeilemaan miten se omalla kohdalla lähtee sujumaan. Enkä edes ole mikään imetysfanaatikko, mutta imetyksen hyödyt nyt vaan ovat kiistattomia, sekä vauvalle että äidille.

...ja tulihan se sieltä. Anna mun kaikki kestää. Onhan se myös aika helvetin kiistatonta, että Suomi on vauvoille ja äideille yksi maailman parhaista paikoista, eikä täällä yksikään vauva kuole nälkään tai epähygieeniseen ruokaan. Kiistatonta on myös se, että äidin henkinen hyvinvointi on ensiarvoisen tärkeätä vauvan hyvinvoinnin ja yhteisen vuorovaikutuksen kannalta. Mikäli imetys ei syystä tai toisesta ole vaihtoehto, on lapsen ja äidin hyvinvointi silti turvattu korvikkeiden ansiosta. Skeptikko en ole, mutta olen lopen kyllästynyt siihen, että lyödään lyötyä ja potkaistaan varmuuden vuoksi etukäteen asioita pohtivaa mammaakin nilkkaan. Siksihän se ap:kin asiaa pohtii, koska tietää imetyksen hyödyt, muttei ole varma miten se omalla kohdalla onnistuu. Ja selvennä toki että ketä nimitit skeptikoksi ja millä perusteella?

Rauhoitu.

Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä että äidin ja vauvan terve vuorovaikutus ja kiintymyssuhteen kehitys menee ehdottomasti imetyksen edelle (jos siis imetys syystä tai toisesta ei onnistu tai tuottaa äidille suurta tuskaa ja stressiä). Minulla itsellänikin on yksi osittain pulloruokittu lapsi, joten tiedän kyllä mitä tarkoitat. Pointtini oli se, ettei kukaan etukäteen heittäisi kirvestä kaivoon imetystä edes kokeilematta, se kun saattaa alun kankeuden tai outoudentunteen jälkeen muuttuakin luontevaksikin.

Pointtini oli myös, että onhan tissimaito lapselle parempaa ravintoa kuin Tutteli, ei sitä voi kieltää, muttei siitä myöskään saa syyllistyä liiaksi jos imetys oikeasti on itselle mahdotonta.

T. Edellinen

Pointtisi meni kyllä ohi ja lujaa, eikä ylimielinen kirjoitustyylisi mitenkään paranna viestintääsi.

Minä ymmärrän kyllä ap:ta miksi ajatus imettämisestä tuntuu oudolta. Tuntui se itsestänikin ensisynnyttäjänä, mutta siinä vaiheessa kun lapsen saa rinnalle niin se kyllä tuntuu kaikkea muuta kuin oudolta tai sitten "oudon" kivalta. :) Ei sitä oikein tiedä ennen kuin kokeilee.

Tiesin kyllä itse etukäteen että yritän edes imettämistä. Lopulta lykkäsin jopa lääkityksien uudelleen aloitusta useammalla kuukaudella että sain imettää ja tarjota lapselleni tärkeää äidinmaitoa. Tiesin että aion panostaa imetykseen ja se onnistui alkuvaikeuksista huolimatta, minulle imetys oli senkin takia tärkeää että lapsi syntyi pelkosektiolla ja halusin että hän saa edes imetyksestä tärkeitä vasta-aineita kun hän ei alatiesynnytyksestä sellaisia saanut. Valitettavasti kesällä saatu flunssa vei maitoni hyvästä nestetankkauksesta huolimatta ja vauva samalla tottui jo niin pulloon ettei enää rinnalle suostunutkaan kun oltaisiin yritetty nostattaa maitoa. No, olen onnellinen että sain imettää edes ne muutamat ensimmäiset kuukaudet ja varmasti niistä on ollut hyötyä, mutta kyllä tuo korvikkeellakin on kasvanut.

Suosittelen kyllä lämpimästi kaikkia ensisynnyttäjiä edes kokeilemaan imetystä. Jos se ei onnistu tai tuntuu muuten vastenmieliseltä tms niin sen voi aina lopettaa. Toki imetyksessä on todella monilla alkuvaikeuksia, eikä niistä kukaan kerro raskausaikana, ei neuvolassa eikä synnytysvalmennuksessa, mutta kannattaa varautua alkuhankaluuksiin eikä sitten yllättyä synnärillä.

Kyllä mä ajattelin että jos vaan onnistuu niin imetän. Mutta en ole ollut mikään orjallinen imetyksen kannattaja. Alkuhaasteiden jälkeen imetys alkoi sujumaan. Mutta ei musta ollut pumppaajaksi tms. Jos en ollut kotona, mies antoi korviketta. Silloin kun olin paikalla imetin. Ja olisi se maito riittänyt ilman korvikettakin mutta päätin jo alkujaan että mullakin tulee olemaan elämä. Imetin yli 1 vuotiaaksi asti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. lapsi: Ajattelin että imetän pitkään ja huolella ja luovutan maitoa, mikäli onnistuu. No, imetys ei onnistunut laisinkaan, kivuliasta osittaisimetystä reilu kuukausi ja sitten korvikkeella.

2. lapsi: Ajattelin, että nyt tiedän imetyksestä enemmän ja ostin kunnollisen imetystyynyn, luin vinkkejä jne. En stressannut imetyksen onnistumista, vaan luotin itseeni ja kehooni. No, imetys ei onnistunut laisinkaan, huonosti sujuvaa osittaisimetystä kuukausi ja sitten korvikkeella. Lapsi huusi ja oksensi ja valvoi ja 5 kk:n iässä tuli diagnoosiksi paha maitoallergia ja sitten mentiin apteekin kalleimmalla korvikkeella.

3. lapsi: Totesin, että en aio edes yrittää imetystä, vaan otan maidon nousun estolääkityksen. Olen itse huonossa kunnossa raskauksien jälkeen ja söin mieluummin tujuja lääkkeitä ja ruokin vauvani hypoallergeenisella korvikkeella. Yksi parhaimmista päätöksistä ikinä. Minä kuntouduin paljon nopeammin kuin kahdesta edellisestä raskaudesta, eikä mistään ruoka-aineoireilusta ollut tietoakaan.

Imetys voi tuntua ajatuksena oudolta. Tuntuisihan sekin oudolta, että joku sinulle tuntematon ihminen tulisi imemään varpaitasi. :) Vauvaan voi tutustua rauhassa ja imetyksen outous voi hälvetä nopeasti tai sitten vähän hitaammin, joillain se ei syystä tai toisesta hälvene lainkaan. Suomessa saadaan kuitenkin kaikki vauvat ruokittua, joten sikäli täällä saa olla varsin turvallisin ja rauhallisin mielin lapsen ruokkimisen ja hengissä pysymisen suhteen.

Pysyväthän vauvat korvikkeellakin hengissä joo, mutta kyllä se äidinmaito vain on vauvalle sitä parasta ravintoa. Harmi ettei sinun imetyksesi ole onnstunut, mutta kehottaisin kaikkia skeptikkojankin kuitenkin kokeilemaan miten se omalla kohdalla lähtee sujumaan. Enkä edes ole mikään imetysfanaatikko, mutta imetyksen hyödyt nyt vaan ovat kiistattomia, sekä vauvalle että äidille.

...ja tulihan se sieltä. Anna mun kaikki kestää. Onhan se myös aika helvetin kiistatonta, että Suomi on vauvoille ja äideille yksi maailman parhaista paikoista, eikä täällä yksikään vauva kuole nälkään tai epähygieeniseen ruokaan. Kiistatonta on myös se, että äidin henkinen hyvinvointi on ensiarvoisen tärkeätä vauvan hyvinvoinnin ja yhteisen vuorovaikutuksen kannalta. Mikäli imetys ei syystä tai toisesta ole vaihtoehto, on lapsen ja äidin hyvinvointi silti turvattu korvikkeiden ansiosta. Skeptikko en ole, mutta olen lopen kyllästynyt siihen, että lyödään lyötyä ja potkaistaan varmuuden vuoksi etukäteen asioita pohtivaa mammaakin nilkkaan. Siksihän se ap:kin asiaa pohtii, koska tietää imetyksen hyödyt, muttei ole varma miten se omalla kohdalla onnistuu. Ja selvennä toki että ketä nimitit skeptikoksi ja millä perusteella?

Rauhoitu.

Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä että äidin ja vauvan terve vuorovaikutus ja kiintymyssuhteen kehitys menee ehdottomasti imetyksen edelle (jos siis imetys syystä tai toisesta ei onnistu tai tuottaa äidille suurta tuskaa ja stressiä). Minulla itsellänikin on yksi osittain pulloruokittu lapsi, joten tiedän kyllä mitä tarkoitat. Pointtini oli se, ettei kukaan etukäteen heittäisi kirvestä kaivoon imetystä edes kokeilematta, se kun saattaa alun kankeuden tai outoudentunteen jälkeen muuttuakin luontevaksikin.

Pointtini oli myös, että onhan tissimaito lapselle parempaa ravintoa kuin Tutteli, ei sitä voi kieltää, muttei siitä myöskään saa syyllistyä liiaksi jos imetys oikeasti on itselle mahdotonta.

T. Edellinen

Pointtisi meni kyllä ohi ja lujaa, eikä ylimielinen kirjoitustyylisi mitenkään paranna viestintääsi.

Ei ollut tarkoitus loukata ketään, vaan ainoastaan todeta faktoja ja kannustaa imettämisen kokeilemiseen. Harmi jos pahoitin asialla tai kirjoitustyylilläni mielesi.