Kerään voimia avatakseni asuntoni oven ja mennäkseni rappukäytävään
Koska sillä hetkellä naapurini tempaisee ovensa auki ja tekee tikusta asiaa / lähtee viemään roskia / kyselee jotain. Jos ei muuta niin ihmettelee, että olin kotona, kun ei ole kuulunut mitään ääniä. Ahdistaa :/
Kommentit (7)
Mee ulos ikkunan kautta. Ahdistus loppuu.
Ei kun oikeasti. Naapurin eläkeläisnainen on tosi ahdistava. Joka kerran kohdatessamme eli usein kyselee ja analysoi, onko ollut ääniä ja miten olen niin kuulumaton ja jos on ollut ääniä, mitä ne ovat olleet. Esim. porausääniä. Sanoi, ettei tullut luotani ja hänen oli vaikea uskoa sitä. Ihme kuulustelua :/
ap
Sanot vaan "anteeksi, kova kiire hammaslääkäriin" ja porhallat ohi ja heipat perään. Tai feikkaa puhuvasi tärkeää puhelua ja nostat kättäsi vain, niin minä monesti teen
Olen asiakaspalvelutyössä, ihan sosiaalinen ja henkisesti kunnossa, mutta uskokaa tai älkää, naspurikseni on osunut varsinainen stalkkeritapaus. Ainaista utelua ja äänien analysointia, milloin olen siirtänyt huonekaluja, milloin mitäkin. Hän kuulee ääniä muista asunnoista ja aina ne ovat ääniä minulta. Asuu kerrostalossa jo 25. vuotta ja jaksaa tehdä äänianalyysia jatkuvasti ja vahtia menemisiäni. Kurkkii jopa parvekkeelleni, koska kerran sanoi jotain kasvistani parvekkeeni nurkassa. Ja millä tempaisulla se ovi aina aukeaa....huh.
ap
Laita korvalaput jo ennen kuin astut käytävään ja kuuntele musiikkia. Sitten vaan huidot, ettet kuule ja kädellä näytät heippa. Älä jää selittämään sen enempää, jatkat vain portaita suoraan alas nopeeta. Kun olet muutaman kerran mennyt ohi musiikkia kuunnellen, jolloin on helpompi ignoorata, niin eiköhän jätä sut lopulta rauhaan.
Joka kerrostalossa on ns. pihapaavaleita, jotka tulevat seisoskelemaan pihaan ja juoruamaan naapureistaan ja heidän vieraistaan.
Rohkeasti vaan maailmalle. Siitä se lähtee, tsemppistä!