Tv-ohjelma tai elokuva, joka pelotti teitä lapsena ja jätti traumat?

Child's Play- elokuva, jossa on tappajanukke. Katsoin veljen kanssa lapsena. Siitä on tullut pahimmat traumat.

Childs play ja nukkelinjasto jossa ihmiselle tökättiin nuken silmät omiensa päälle. En sen jälkeen nukeilla leikkinyt

Mä lapsena pelkäsin mörköjä ja luulin sellaisen asuvan mun sängyn alla. Arvelenpa mun pelon kumpuavan muumien möröstä. Alle viisi vuotiaana näin ensimmäisen kerran sen jakson missä mörkö tuli muumien kuistille.

Mun äiti oli vielä laittanut nauhalle kyseisen jakson ja aina kun halusin nähdä muumeja muuten kuin tv:stä niin äiti laittoi sen jakson pyörimään. Hysteeristä mörkökammoa mulla oli lapsena.

Avaruuden pirut (Invaders from Mars). Olin ihan Taisteluplaneetta Galactica -intoilija ja kaikki avaruus ja scifi houkutti katsomaan. No joo, oli avaruusalus jne. mutta ihan järkyttävän pelottava elokuva. Edelleen puree., kun klippejä ainakin löytyy Tubesta. 

Vanha Star Trek täällä on jo mainittukin, mutta eritoten se jakso, jossa oli imukuppisorminen suolahirviö. Meni vilkasmielikuvituksisena (?) lapsena mielentasapaino viikoiksi.

Kun V tuli telkkariin taisin olla sen verran viisastunut näistä "kaikki scifi ei ole sinulle hyvästä, lapseni" -kokemuksista, että jätin sarjan ekan jakson jälkeen kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vaahteramäen eemeliä en uskaltanu katsoa

Musta Ori oli liian jännä.

Meille tuli telkkari 60-luvun alkuvuosina, elettiin siis koko tv-toiminnan ihan alkuaikoja. Silloin oli tv-sarja Louvren kummitus, ja siitä sain pahan kammon pitkäksi aikaa. Se ohjelma oli jotain ihan uutta, koska eihän siitä telkkarista ollut kellään mitään kokemusta. Aikuisetkin pelkäsivät sitä ohjelmaa eikä tietenkään olisi kannattanut antaa lasten sitä katsoakaan, mutta ei varmaan osattu varoa. Tuntui aina illalla että se kummitus seisoo jossain nurkassa eikä pystynyt nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Scifisarja nimeltä V (Visitors)

Juuri tämä!

Safiiri ja teräs.

Safiiri ja teräs pelotti mutta ei jäänyt traumoja.

Lumikuningatar, joka vei tytön ja pojan. Mulla on kaksosveli.

Hitchcock esittää.

Erityisesti jäi mieleen jakso jossa mies oli leikkauspöydällä ja nukutusaine ei tehonnut. Oli siis koko leikkauksen ajan hereillä ja yritti silmillään viestiä, että vähän sattuu nyt. Tästä on varmaan 40 v. aikaa, mutta muistan aina.

Maa jonka aika unohti, pelkäsin että saunan pienestä ikkunasta tulee dinosauruksen pää ja nappaa minut.

Saphiiri ja teräs tai mikähän se oli, jäi pelottava kuva. V. Tripodien aika oli jännittävä mut ei pelottava.

Kerran oli Matt Houstonissa pelottava jakso.

Hermannin käkättävä keppi oli vähän kummalinen.

Peyton place. Vanhemmat eivät antaneet katsoa sitä. Trauma jäi.

Vierailija kirjoitti:

Muumipeikkojen eräs jakso jossa he leikkii piilosta ja muumipeikko piiloutuu taikurinhattuun ja tulee sieltä pinkkinä,rumana otuksen,pitkään aikuisiällä näin siitä painajaisia ja vieläkin on verkkokalvoilla se kohtaus eikä pelottava musiikki auta asiaa:(

Tää on ihan hirvee! Ja se, miten muut eivät tunnistaneet Muumipeikkoa ja suhtautuivat tähän vihamielisesti, oli minusta kauhean ahdistavaa. Vielä kolmekymppisenäkin mun on vaikea katsoa tätä kohtausta :/

Mitä tapahtui Baby Janelle, lapsena katsoin pikkusiskon kanssa.

David Lynchin Eraserhead - kumipää,

ihan aikuisena katsoin leffakerhossa ja kesken en päässyt pois. Melkein oksensin.

The Straight Story on puolestaan loistava. Twin Peaksia en uskaltanut katsoa, pelkkä musiikki saa karvat pystyyn

Tenavat-elokuvien tunnelma oli jotenkin kiehtovalla tavalla pelottava. Olen kyllä nähnyt niitä vaan kaksi: Ressu lähtee maailmalle ja Eläköön Jaska Jokunen. Tässä viimeksi mainitussa on pitempiä kohtauksia jotka on kuin jonkinlainen taide-musiikkivideo. Esim missä Amadeus soittaa pianoa ja Ressun taitoluistelu. Katsoin nuo elokuvat monta kertaa sillä pidin siitä tunnelmasta ja siitä kiehtovasta ahdistavuudesta. Mutta erityisesti ahdisti ne aikuisten puheäänet, eli ne epävireisen torven äänet.

Olen jo kauan yrittänyt selvittää mikä ihmeen ohjelma tämä oli; se oli suomalainen ja tuli 2000-luvun alussa kolmoselta aina Päivän sään ja Salkkareiden välissä. En muista tuliko se joka päivä vai vain kerran viikossa. Eli ohjelma oli lyhyt, olisiko ollut 19:20-19:30 kestänyt. Alkutunnarissa oli synkkä yö ja ukkosti ja siinä oli jonkinlainen kartano tai muu hienompi talo. Sitten siirryttiin talon sisään ja naisjuontaja ilmestyi ruutuun ja puhui siinä jotain. Luulisin että se oli jonkinlainen ajankohtaisohjelma. Muistaakseni se juontaja eikä puhunut mitään kummitusjuttuja vaan ihan jotain "tylsiä aikuisten juttuja". En muistaakseni silloin kauheasti ihmetellyt mikä se on. Ajattelin vaan Salkkareita odotellessani että "ainiin, tässä välissä tulee vielä se outo pelottava ohjelma"

Myös Salkkareiden Jukka Salin oli musta jotenkin tosi pelottava hahmo.

Pieni talo preerialla oli imelyydessään ällöttävä. Myöhemmin olen lukenut, että näyttelijöiden välitkin olivat aika huonot.

Lumikuningatar elokuva, Triffidien hyökkäys. Safiiri ja Teräs. 

Tappajahain jälkeen oli pakko parivuotta noustaa jalat sohvalle, kun pelotti että hai hyökkää jalkojen kimppuun sohvan alta.

En myöskään vuosiin uinut luonnonvesissä, ainoastaan uimaaltaissa jotka silmäilin ennen uintia tarkasti läpi.