Tv-ohjelma tai elokuva, joka pelotti teitä lapsena ja jätti traumat?
Mulla oli joku kauhuelokuva jossa oli pelle. Pelkään vieläkin vähän pellejä. Ja sitten Hiidenvirta-sarjan itkevä nukke... Hrrrr...
Mitäs teillä muilla on?
Kommentit (709)
Näin naapurissa.
Valetta Neukkuoloista. Sai ansaitsemstonta plussaa. Vanhemmat suomensivat todellisuuden.
Kellariväkeä-leffa eli People Under the Stairs vuodelta 1991 jossa ryöstäjät päätyy taloon jossa pariskunta piilottelee lapsia kellarityrmässä.
Kauhukomedia mutta pelottava, satuin katsomaan tämän teininä kaverini luona, oli hänen isoveljen dvd jota katsoimme salaa :D
Vierailija kirjoitti:
Näin naapurissa.
Valetta Neukkuoloista. Sai ansaitsemstonta plussaa. Vanhemmat suomensivat todellisuuden.
Valetta on myös se, että kyseessä olisi ollut TV-ohjelma. Se tuli radiosta.
Wallace & Gromitin Läheltä piti -jaksosta se robottikoira. Ei nyt varsinaisesti traumoja jäänyt, mutta pelotti niin, etten meinannut uskaltaa ruveta sinä iltana nukkumaan.
Samon The Joulukalenterin Näsä myös pelotti.
Ja sitten tämä perus Muumien ensimmäisessä jaksossa Muumipeikko joka muuttuu taikurin hatussa pelottavaksi peikoksi. :D
Vierailija kirjoitti:
Paluu Eedeniin.
Varsinkin se kohtaus kun ilkeä mies heitti naisensa eli rikkaan perheen tyttären krokotiileille, jotta pystyisi olla sen naisen parhaan ystävättären kanssa jonka kanssa miehellä oli suhde.
Krokotiileille heitetty nainen pelastui ja plastikkakirurgi teki hänelle uudet kasvot ja hän palasi takaisin sinne tilalleen jossa kukaan ei tunnistanut enää häntä, paitsi vanha hevosensa vaistosi. Iski miehensä takaisin ystävättäreltään uudella naamalla ja nimellä, oli päässyt huippumalliksi tuona aikana, ystävänsä oli alkoholisoitunut. Eikö tämä ollut se sarja joka kyseessä vai sekoitanko johonkin toiseen?
Vierailija kirjoitti:
Are you afraid of the dark? Pelottaako?
Kanadalainen nuorten sarja, joka tuli ysärin puolessa välissä. Mä olin ylä-aste ikäinen teini ja koulun jälkeen tämä tuli telkusta.
Jotenkin tästä jäänyt sellainen outo fiilis. Ne tarinat oli sellaisia sarkastisia, samaten se tales from the crypt sarja. Mustaa huumoria ja teini käsitteli sitä omalla tavallaan.
Tuli sitä myös 2000 -luvun alussakin. Koulusta kun tulin kotiin niin olikohan klo. 16.00 sen ohjelman vuoro.
Mä muistan kun ekan kerran näin sen, niin siinä jaksossa oli hirviö kaapissa jolta näkyi vain punaiset silmät ja perheen nuori teki sen kanssa tuttavuutta.
Alakouluikäinen olin kun näin tuota sarjaa. Jotkut oli pelottavia jaksoja ja mä muuten oon toi sama joka kirjoitti nukkekammosta tuosta sarjasta johtuen.
Vierailija kirjoitti:
Safiiri ja teräs sesenkytluvulla !
Muistaisin että sitä tuli TVstä päivällä sopivasti koulun jälkeen... en muista mitä ne lattiaa pitkin kulkevat valopallot oli, mutta kammottavia ne oli. Jaksoja näytti löytyvän youtubesta.
Olin aika pieni 70-luvulla kun TVstä tuli ehkä joku Monty Python tai vastaava huumorijuttu missä joku ihminen "kuoli" sänkyynsä siten että sen luuranko pamahti lihasta läpi tai luurankojalat peiton alta esiin... jotain sellasta. Muistan miten vanhemmat nauroi ja itse olin ihan kauhuissani.
Tiedättekö mitä, olen niin vanha, että minun varhaislapsuudessani ei ollut televisiota ja elokuvissakin käytiin harvoin ja vanhemmat katsoivat, että elokuva on sopiva lapsille, siis esim. Pekka ja Pätkä.
Olin oppikoulun ensimmäisellä luokalla, siis 11 v. kun koko koulu vietiin katsomaan uskonnollista elokuvaa Kymmenen käskyä. Se oli paikoitelleen todella kauhistuttava. Opettajien olisi pitänyt perehtyä siihen etukäteen ja jättää meidät pienimmät pois katsomosta. Moni näki painajaisia pitkän aikaa jälkeen päin. Muistelen jostain myöhemmin lukeneeni, että elokuvalla olisi ollut ikärajoitus joku k-16 tai siihen suuntaan, mutta kun se oli raamatullinen, niin opettajat kuvittelivat ilmeisesti, että se on kaikesta huolimatta sovelias myös lapsille. Ei ollut!
Televisio meille tuli vasta, kun olin kai 15-vuotias. Vanhemmat valvoivat, että emme katsoneet mitään sopimatonta, sillä veli oli vasta alakoululainen. Joskus nyppi, kun en saanut katsoa jotain ohjelmia, koska niitä ei suositeltu lapsille. Meillä siis mentiin pikkuveljen rajojen mukaan. Veli pelkäsi sallittuja luonto-ohjelmia ja meni piiloon nojatuolin taakse ja kurkki sieltä. Ihme, että sain katsoa niitä, vaikka veli pelkäsi!
Buñuelin Andaluusialainen koira, jossa mm.
viillettiin silmä partaveitsellä, jätti ikuisen jäljen sieluuni. Näin se alle 10-vuotiaana ja vieläkin puistattaa.
Dynastian kauden 5 viimeinen jakso loppui aika yllättävästi ja on jäänyt mieleen.
Ensimmäinen Alien joka tuli katsottua ihan liian nuorena, joskus tuo avaruus monsteri tulee edelleen vierailulle minun uniini, vaikka olen jo yli 50 vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paluu Eedeniin.
Varsinkin se kohtaus kun ilkeä mies heitti naisensa eli rikkaan perheen tyttären krokotiileille, jotta pystyisi olla sen naisen parhaan ystävättären kanssa jonka kanssa miehellä oli suhde.
Krokotiileille heitetty nainen pelastui ja plastikkakirurgi teki hänelle uudet kasvot ja hän palasi takaisin sinne tilalleen jossa kukaan ei tunnistanut enää häntä, paitsi vanha hevosensa vaistosi. Iski miehensä takaisin ystävättäreltään uudella naamalla ja nimellä, oli päässyt huippumalliksi tuona aikana, ystävänsä oli alkoholisoitunut. Eikö tämä ollut se sarja joka kyseessä vai sekoitanko johonkin toiseen?
Tämäpä juuri. Löysin tämän joskus dvd:nä, katson vieläkin joka vuosi. Ja aina yhtä jännää :D
-eri
Kun olin lapsi, meillä katsottiin telkkarista sarjana Fanny ja Alexander. En muista mitään yksittäisiä tapahtumia tmv ,mutta muistan kokeneeni sarjan ilmapiirin jotenkin äärimmäisen ahdistavana ja ehkä pelottavanakin.
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö mitä, olen niin vanha, että minun varhaislapsuudessani ei ollut televisiota ja elokuvissakin käytiin harvoin ja vanhemmat katsoivat, että elokuva on sopiva lapsille, siis esim. Pekka ja Pätkä.
Olin oppikoulun ensimmäisellä luokalla, siis 11 v. kun koko koulu vietiin katsomaan uskonnollista elokuvaa Kymmenen käskyä. Se oli paikoitelleen todella kauhistuttava. Opettajien olisi pitänyt perehtyä siihen etukäteen ja jättää meidät pienimmät pois katsomosta. Moni näki painajaisia pitkän aikaa jälkeen päin. Muistelen jostain myöhemmin lukeneeni, että elokuvalla olisi ollut ikärajoitus joku k-16 tai siihen suuntaan, mutta kun se oli raamatullinen, niin opettajat kuvittelivat ilmeisesti, että se on kaikesta huolimatta sovelias myös lapsille. Ei ollut!
Televisio meille tuli vasta, kun olin kai 15-vuotias. Vanhemmat valvoivat, että emme katsoneet mitään sopimatonta, sillä veli oli vasta alakoululainen. Joskus nyppi, kun en saanut katsoa jotain ohjelmia, koska niitä ei suositeltu lapsille. Meillä siis mentiin pikkuveljen rajojen mukaan. Veli pelkäsi sallittuja luonto-ohjelmia ja meni piiloon nojatuolin taakse ja kurkki sieltä. Ihme, että sain katsoa niitä, vaikka veli pelkäsi!
Kymmenen käskyä oli mullekin eka leffa, jonka näin teatterissa. Mieleen ovat jääneet esim. kepit, jotka muuttuivat käärmeiksi tai ovien sively verellä ja tietysti meren jakautuminen. On aika pelottava elokuva pienelle lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsena tosi pelottavia, mutta tarumoja ei jäänyt
- Triffidien kapina, ne liikkuvat lihansyöjäkasvit
- Carinin paronittaren katkera kohtalo, se laulu, ksuniit rakastavaiset, se valkoinen yöpaita ja etenkin se verinen kädenjälki, joka tihkui verta kuoleman vuosipäivänä
- Safiiri ja Teräs https://www.youtube.com/watch?v=_gjHmEUiaxo ja etenkin se supercreepy lastenloru: upstairs downstairs...
- yhdestä ihan tavallisen musiikkiohjelman hieman kierosilmäisestä harmonikan soittajasta näin kuumeessa kauheita painajaishoureita
terveisii 70-80-lukujen taitteesta :)
Muistaako joku Triffidien kapinan ja Safiirin ja Teräksen aikoihin (tai pari vuotta myöhemmin) tuli joku brittiläinen(?) sarja, joka sijoittui suurin piirtein 1800-luvun loppuun. Siinä oltiin yhdessä kohtaa ruumishuoneella, jossa makasi nimettömiä kuolleita joita kukaan ei ollut tunnistanut. Huonetta jäähdytettiin kylmällä vedellä, jota valui jostain letkuista tai putkista. En nyt viitsi tarkemmin kuvailla näkyä mutta oli aika hirveä. Sarjassa oli myös seksiä (muualla kuin ruumishuoneella), joten se oli aika shokkimatskua siihen aikaan. Pääosaa esittävällä naisella oli tummat pitkät hiukset ja usein valkoisia/vaaleansävyisiä vanhan ajan vaatteita, ja seksikohtauksissa joku valkoinen alushame/yöpaita tms.
Joko tuon ruumishuonesarjan nimi on selvinnyt? Kiinnostaisi tietää ja katsoa...
- Sekä Herra Huu !