mitä mieltä olisitte, jos miehenne lähtisi vuodeksi töihin Arabiemiraatteihin?

Uskoakseni myös siellä on bordelleja, vaikka onkin islamistinen tiukka maa. Esimerkiksi Iran on bordelleja täynnä. Joten kyllä se mies voi siellä pettää myös.

Mua enemmän oksettaa orjatyövoiman käyttö ja ihmisoikeusrikkomukset. Kannattaa muistaa, että siellä raiskaus on naisen syy. Kertoo paljon maasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut mieheni mukana kahdella kahden vuoden komennuksella ja toisessa meillä oli jo pieni lapsi. Nyt kuitenkin kun lapset ovat jo koululaisia, niin en todellakaan lähtisi heidän kanssaan komennukselle mukaan. Pidän myös omasta työstäni niin paljon, että en senkään puolesta edes ajattelisi mukaan lähtemistä. Yksi asia Suomeen jäämisen kannalta on myös aika iäkkäät vanhempani ja oma kotimme.

Mies saisi siis mennä yksin ja me varmasti lasten kanssa kävisimme siellä muutaman kerran. Tiedän kyllä ihan tasan tarkkaan mitä ulkomailla komennuksella mukana oleminen on: se on tavallista ehkä hieman hankalampaa arkea, lasten kanssa jopa aika paljonkin hankalampaa arkea. Mies on töissä siellä ja hänellä on lähes kaikki ajatuksetkin kiinni töissä, joten vaimo hoitaa kaikki muut asiat ja vähän enemmänkin. Ei kiitos.

Tiedätkö millaista se on lapsen perspektiivistä? Pääsee käymään kouluja joista suurin osa ei osaa edes unelmoida. Tutustuu todella kansainvälisiin kavereihin joita voi tapailla eri puolilla maailmaa elämänsä aikana. Koulukiusauskin on vähäistä koska erillaisuutta siedetään. 

Vai pääsevät...? No joo, joillekin tämä olisi ehkä kiva ja toki jos maa olisi joku tolkullinen, mutta Arabiemiraatit, ei, en edes ajattelisi, että lähtisin sinne kahden vaalean teinitytön kanssa ja kymppivuotiaan 1,5 vuotta englantia harjoitelleen pojan kanssa.

On miehelleni itse asiassa tarjottukin muutamaa komennusta, toinen oli Seattlessa ja toinen Intiassa, mutta emme ajatelleet asiaa yhtään enempää, varsinkaan Intiaa. Seattle on myös vuorokauden matkan päässä Suomesta ja siellä suuntaa olemme jo olleet pari vuotta. Mies saa lähteä jos haluaa, mutta koska hän tietää neljän vuoden kokemuksella mitä työskentely ulkomailla on, niin se riittää.

Omatpahan ovat rajoituksesi. Olen elänyt expattielämää lapsena ja se on ollut upeaa. Lapset oppivat kieltäkin nopeasti. Ei tullut mitään traumoja siitä että piti opetella vauhdilla uusia kieliä. 

Jaahas, täällä ovatkin mammat käyneet kuumina! :D Juu, olen tuo kamala nainen, joka ei lähtisi lastensa kanssa Arabiemiraatteihin ja joka kieltää lapsiltaan tämän kokemuksen. Tässä on kuitenkin muutama mutta välissä, esimerkiksi se, että minä ja ap olemme erilliset ihmiset ja minun miehelleni ei ole edes tarjottu komennusta ko. paikkaan. Menikö jakeluun? :)

Olen ollut aikuisiällä neljä vuotta ulkomailla ja luulen tietäväni aika kivasti mitä elämä on. Sinun oleilusi lapsukaisena ulkomailla on siis hieman epäkuranttia faktaa, joka lähinnä huvittaa minua. Mutta ihan sama, yritä pärjäillä ja älä mieti muiden asioita liiaksi, se ei selkeästi sovi sinulle.

Kymmenen vuotta on lapselle ehkä pahin ikä mennä vuodeksi ulkomaille. Vaikka lapsestahan se riippuu.

Työkaverin tytöille kokemuksesta oli hyötyä. Pojan se (todennäköisesti) suisti raiteiltaan, mikä näkyy nyt aikuisena.

Itse jätimme komennukset silloin väliin. Lähinnä yhden lapsemme vuoksi. Hänet pelkkä koulun vaihto kotimaassa ja kavereista eroon joutuminen 11 vuotiaana sai oireilemaan pahasti. Kaksi muuta lasta eri tyyppisinä persoonina ovat aina sopeutuneet muutoksiin paremmin, joten heille kokemus olisi ehkä ollut hyväksi. Tiedä häntä. Olemme lasten aikuistua olleet pariin otteeseen komennuksella.

Muiden työkavereiden lasten osalta on ollut sekä hyviä, että huonoja juttuja. Osassa kaikki tai puoliso palasi lasten kanssa takaisin kesken komennuksen. Firma satsasi kyllä paljon perheiden hyvinvointiin. Valitettavan monet pidemmistä komennuskeikoista johtivat eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut mieheni mukana kahdella kahden vuoden komennuksella ja toisessa meillä oli jo pieni lapsi. Nyt kuitenkin kun lapset ovat jo koululaisia, niin en todellakaan lähtisi heidän kanssaan komennukselle mukaan. Pidän myös omasta työstäni niin paljon, että en senkään puolesta edes ajattelisi mukaan lähtemistä. Yksi asia Suomeen jäämisen kannalta on myös aika iäkkäät vanhempani ja oma kotimme.

Mies saisi siis mennä yksin ja me varmasti lasten kanssa kävisimme siellä muutaman kerran. Tiedän kyllä ihan tasan tarkkaan mitä ulkomailla komennuksella mukana oleminen on: se on tavallista ehkä hieman hankalampaa arkea, lasten kanssa jopa aika paljonkin hankalampaa arkea. Mies on töissä siellä ja hänellä on lähes kaikki ajatuksetkin kiinni töissä, joten vaimo hoitaa kaikki muut asiat ja vähän enemmänkin. Ei kiitos.

Tiedätkö millaista se on lapsen perspektiivistä? Pääsee käymään kouluja joista suurin osa ei osaa edes unelmoida. Tutustuu todella kansainvälisiin kavereihin joita voi tapailla eri puolilla maailmaa elämänsä aikana. Koulukiusauskin on vähäistä koska erillaisuutta siedetään. 

Vai pääsevät...? No joo, joillekin tämä olisi ehkä kiva ja toki jos maa olisi joku tolkullinen, mutta Arabiemiraatit, ei, en edes ajattelisi, että lähtisin sinne kahden vaalean teinitytön kanssa ja kymppivuotiaan 1,5 vuotta englantia harjoitelleen pojan kanssa.

On miehelleni itse asiassa tarjottukin muutamaa komennusta, toinen oli Seattlessa ja toinen Intiassa, mutta emme ajatelleet asiaa yhtään enempää, varsinkaan Intiaa. Seattle on myös vuorokauden matkan päässä Suomesta ja siellä suuntaa olemme jo olleet pari vuotta. Mies saa lähteä jos haluaa, mutta koska hän tietää neljän vuoden kokemuksella mitä työskentely ulkomailla on, niin se riittää.

Huh, kun olet rohkea ja seikkailunhaluinen ihminen. Jos sinusta olisi kiinni, mitään tilaisuuksia ei perheenne ottaisi vastaan. Nysväisitte vain loppuelämänne onnellisena Hyvinvointivaltiossa.

Vierailija kirjoitti:

Kymmenen vuotta on lapselle ehkä pahin ikä mennä vuodeksi ulkomaille. Vaikka lapsestahan se riippuu.

Toinen virke on järkevä. Ensimmäinen on ihan perustelematonta mutua.

Kymmenvuotiaan on koulun puolesta helppo lähteä ulkomaille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut mieheni mukana kahdella kahden vuoden komennuksella ja toisessa meillä oli jo pieni lapsi. Nyt kuitenkin kun lapset ovat jo koululaisia, niin en todellakaan lähtisi heidän kanssaan komennukselle mukaan. Pidän myös omasta työstäni niin paljon, että en senkään puolesta edes ajattelisi mukaan lähtemistä. Yksi asia Suomeen jäämisen kannalta on myös aika iäkkäät vanhempani ja oma kotimme.

Mies saisi siis mennä yksin ja me varmasti lasten kanssa kävisimme siellä muutaman kerran. Tiedän kyllä ihan tasan tarkkaan mitä ulkomailla komennuksella mukana oleminen on: se on tavallista ehkä hieman hankalampaa arkea, lasten kanssa jopa aika paljonkin hankalampaa arkea. Mies on töissä siellä ja hänellä on lähes kaikki ajatuksetkin kiinni töissä, joten vaimo hoitaa kaikki muut asiat ja vähän enemmänkin. Ei kiitos.

Tiedätkö millaista se on lapsen perspektiivistä? Pääsee käymään kouluja joista suurin osa ei osaa edes unelmoida. Tutustuu todella kansainvälisiin kavereihin joita voi tapailla eri puolilla maailmaa elämänsä aikana. Koulukiusauskin on vähäistä koska erillaisuutta siedetään. 

Vai pääsevät...? No joo, joillekin tämä olisi ehkä kiva ja toki jos maa olisi joku tolkullinen, mutta Arabiemiraatit, ei, en edes ajattelisi, että lähtisin sinne kahden vaalean teinitytön kanssa ja kymppivuotiaan 1,5 vuotta englantia harjoitelleen pojan kanssa.

On miehelleni itse asiassa tarjottukin muutamaa komennusta, toinen oli Seattlessa ja toinen Intiassa, mutta emme ajatelleet asiaa yhtään enempää, varsinkaan Intiaa. Seattle on myös vuorokauden matkan päässä Suomesta ja siellä suuntaa olemme jo olleet pari vuotta. Mies saa lähteä jos haluaa, mutta koska hän tietää neljän vuoden kokemuksella mitä työskentely ulkomailla on, niin se riittää.

Omatpahan ovat rajoituksesi. Olen elänyt expattielämää lapsena ja se on ollut upeaa. Lapset oppivat kieltäkin nopeasti. Ei tullut mitään traumoja siitä että piti opetella vauhdilla uusia kieliä. 

Jaahas, täällä ovatkin mammat käyneet kuumina! :D Juu, olen tuo kamala nainen, joka ei lähtisi lastensa kanssa Arabiemiraatteihin ja joka kieltää lapsiltaan tämän kokemuksen. Tässä on kuitenkin muutama mutta välissä, esimerkiksi se, että minä ja ap olemme erilliset ihmiset ja minun miehelleni ei ole edes tarjottu komennusta ko. paikkaan. Menikö jakeluun? :)

Olen ollut aikuisiällä neljä vuotta ulkomailla ja luulen tietäväni aika kivasti mitä elämä on. Sinun oleilusi lapsukaisena ulkomailla on siis hieman epäkuranttia faktaa, joka lähinnä huvittaa minua. Mutta ihan sama, yritä pärjäillä ja älä mieti muiden asioita liiaksi, se ei selkeästi sovi sinulle.

Jos tarkoituksesi oli antaa ylimielisen paskan vaikutelma itsestäsi, onnistuit hyvin.  :-)  Harvoin näkee kenenkän vetävän palkokasvia noin syvälle ja noin nopeasti hengityselimiin.

Olemme parhaillaan komennuksella Dubaissa alle kouluikäisten lasten kanssa. Arabiemiraatit ovat todella lapsiystävällinen maa, sillä arabikulttuuri on hyvin perhekeskeinen. Täällä on kymmenkertaisesti enemmän tekemistä perheenä kuin Helsingissä, josta olemme kotoisin. Maa on myös todella turvallinen, joten liikkuminen myös ilta-aikaan yksin naisena on huomattavasti miellyttävämpää kuin vaikka juuri Helsingissä. Komennusaika täällä on lähentänyt perhettämme entisestään ja olemme viihtyneet todella hyvin.

Paketista toki riippuen, mutta usein länsimainen expat saavuttaa täällä vielä astetta paremman elintason - asumisen, auton ja arkea helpottavien palveluiden osalta.

Suosittelen lukemaan esimerkiksi ulkosuomalaisten Arabiemiraateissa asuvien blogeja, niin saat vähän lisää näkökulmaa asiaan. Toki kannattaa punnita tarkoin, millainen vaihe omallakin uralla on meneillään ja kuinka sopeutuvaisia lapset ovat. Itse ottaisin nuoremman lapsista mukaan ja auttaisin vanhempaa itsenäistymisessä sekä mahdollistaisin tämän säännölliset vierailut.

Sharia kirjoitti:

Ihan näin sivusta, mutta kenenkään  miehen uskottomuudesta paikallisten daamien seurassa ei hirveästi kannattaisi kantaa huolta. 

Ei ainakaan jossain tuollaisessa maassa kuten Arabiemiraattien liittovaltio. Aviorikoksista ja naisen kunnianloukkauksista (....jollaiseksi riittää melkein vaikka jo pelkkä katse,jos jotkut sikäläiset siveyspoliisit haluavat sen sellaiseksi tulkita)

...seurauksena voi olla pikaoikeudenkäynti,jonka posmotuksesta ei länsimainen tietenkään ymmärrä tuo taivaallista ja jota paikalliset uskon miehet ja lainvartijat eivät katso aiheelliseksi ryhtyä syytetylle enää  tulkkaamaan.

Onhan hän Allahin nimeen jo tuomittu ja  pian matkalla tuon avionrikkojanaisen seurassa moskeijan takaiselle keskusaukiolle julkisesti mestattavaksi miekalla rikoksistaan...

Nyt tyrskähti kahvit näppikselle, olen asunut arabiemiraateissa 25 vuotta, ajattele sinkkunainen! Enkä edes verhoudu huiviin. :D Nyt asunut vuoden takaisin suomessa, ja kyllä täällä saa enemmän pelätä.

Ei menis mies, puhumattakaan perhe. 

Miehen työmahdollisuudet kattaa myös Arabiemiirit, mutta se on punaista-aluetta heidän työssä eli käytännössä riski tulla kidnapatuksi on kasvanu ja pitää tehdä mm. pelastautumissuunnitelma.

Tälläiseen paikkaan ei enää kuulu kenenkään lähteä vaan sinne meneminen on täysin vapaaehtoista.

Siinä on todella suuri ero missäpäin kulkee, kohtalaisen ok saattaa tavalliselle matkailijalle olla paikat joissa ei ole liikaa ulkomaalaisia, paljon matkustajia samassa paikassa yms. Siellä joukkotuhoriski ei ole niin suuri. 

Jos taas on kovin syrjäinen paikka, kuten vaikkapa mahdollinen työpaikka jossain pienehkössä kylässä niin siellä jälleen kasvaa väkivallan mahdollisuus. 

Sen takia monet suuret työpaikat tekee riskikartotuksia, että tiedetään millaiseen paikkaan työntekijä ollaan lähettämässä. 

Oma mies on työmatkalla maassa jossa hotellissa on aseistettuja vartioita, katolla on sähköaita ja piikit. Ei kovin moni sellaisessa paikassa monikaan meistä käy lomailemassa eikä ymmärrä mikä se riski saattaa olla jos lähtee yksinään työpäivän jälkeen väärään baariin syömään iltapalaa.

Mun mies ei lähtisi vaikka miten hyvin maksettaisi. Ihan liian kuuma ilmasto.

Ja jos sattuisikin lähtemään, minä ehkä lähtisin sinne lasten kanssa kuukaudeksi ja palaisin takaisin. En tykkää minäkään yhtään helteestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kymmenen vuotta on lapselle ehkä pahin ikä mennä vuodeksi ulkomaille. Vaikka lapsestahan se riippuu.

Toinen virke on järkevä. Ensimmäinen on ihan perustelematonta mutua.

Kymmenvuotiaan on koulun puolesta helppo lähteä ulkomaille.

Ei se koulun vaihto nyt aina niin helppoa ole. Saati silloin kun myös käytetty kieli vaihtuu. Toisille se sujuu ongelmitta, toisille ei. Ei tuota sinunkaan väitettä voi kaikkiin lapsiin, tilanteisiin tai edes kouluihin yleistää. Eli ihan samanlainen maailmaa yksisilmäisesti katseleva ehdoton mutuilija olet itsekin.

Jokaisen ekspattiutta suunnittelevan perheen on arvioitava tilanteensa itse, mielellään monelta kantilta.

3-6 kuukaudeksi en lähtisi kouluikäisten kanssa, mutta vuodeksi jo kyllä.

Meidän perheemme on muuttanut 8 kertaa maasta toiseen (lyhyimmillään puoleksi vuodensi) ja nykyisin aikuiset lapsemme ovat ääneen kiittäneet kokemuksista joita ovat saaneet ja myös siitä, että "toimme heidät pois Suomesta". Kukaan ei siis ole sinne palannut ja ovat tyytyväisiä elämäänsä ulkomailla, vertaavat usein tuttujensa elämään Suomessa ja Suomi kuulemma häviää kirkkaasti.

Kansainvälinen koulu avaa lapsille ja nuorille ihan uusia mahdollisuuksia, opettaa kansainvälisyyteen ja monikulttuurisuuteen sekä antaa hyvät eväät tulevaisuuteen.