Lue keskustelun säännöt.
mitä mieltä olisitte, jos miehenne lähtisi vuodeksi töihin Arabiemiraatteihin?
13.03.2017 |
Komennus kestäisin kolmesta kuukaudesta vuoteen. Perhe olisi mahdollista ottaa mukaan ja itse olisinkin valmis lähtemään. Meillä kuitenkin 10v ja 18v lapset ja veikkaan, että kun ja jos asia heidän kanssaan otetaan puheeksi, niin eivät haluaisi lähteä. Toinen toki täysi-ikäinen, mutta hänellä opinnot pahasti kesken ja vaikka välivuoden luultavasti pystyisikin pitämään, ei mukaan lähtisi.
Raahaisitteko 10vuotiaan väkisin mukaan, vai jäisittekö suosiolla suomeen lasten kanssa ja antaisitte miehen lähteä yksikseen?
Kommentit (52)
Ja siis emiraateissa tunsin itseni lähinnä venakkoryysyläiseksi. Se on valtavan siisti, turvallinen ja hyvinvoiva maa suomalaisen näkökulmasta. Asia varmasn toinen jos siellä on filipino maidina. Tosin hekin siellä omasta tahdosta, koska tienestit vaan niin järjettömät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaanhoitajaystäväni tienasi siellä 5000 käteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut mieheni mukana kahdella kahden vuoden komennuksella ja toisessa meillä oli jo pieni lapsi. Nyt kuitenkin kun lapset ovat jo koululaisia, niin en todellakaan lähtisi heidän kanssaan komennukselle mukaan. Pidän myös omasta työstäni niin paljon, että en senkään puolesta edes ajattelisi mukaan lähtemistä. Yksi asia Suomeen jäämisen kannalta on myös aika iäkkäät vanhempani ja oma kotimme.
Mies saisi siis mennä yksin ja me varmasti lasten kanssa kävisimme siellä muutaman kerran. Tiedän kyllä ihan tasan tarkkaan mitä ulkomailla komennuksella mukana oleminen on: se on tavallista ehkä hieman hankalampaa arkea, lasten kanssa jopa aika paljonkin hankalampaa arkea. Mies on töissä siellä ja hänellä on lähes kaikki ajatuksetkin kiinni töissä, joten vaimo hoitaa kaikki muut asiat ja vähän enemmänkin. Ei kiitos.
Tiedätkö millaista se on lapsen perspektiivistä? Pääsee käymään kouluja joista suurin osa ei osaa edes unelmoida. Tutustuu todella kansainvälisiin kavereihin joita voi tapailla eri puolilla maailmaa elämänsä aikana. Koulukiusauskin on vähäistä koska erillaisuutta siedetään.
Vai pääsevät...? No joo, joillekin tämä olisi ehkä kiva ja toki jos maa olisi joku tolkullinen, mutta Arabiemiraatit, ei, en edes ajattelisi, että lähtisin sinne kahden vaalean teinitytön kanssa ja kymppivuotiaan 1,5 vuotta englantia harjoitelleen pojan kanssa.
Miksi et? Turvallisempaa paikkaa ei maapallolta helpolla löydä.
Kannattaa muistaa että tällä palstalla pyörii rutkasti sitä sisäsiittoista tuulipukukansaa jotka reissuun lähtiessään pähkäilevät että paljonko pullovettä ja pilttiä pitää ottaa mukaan sinne kanarian pakettimatkoille ja että uskaltaako hotellialueelta poistua loman aikana.
Mielestäni tuo homma kannattaa hoitaa. Ei nyt takerruta siihen mitä kieltäytyminen tekee miehesi uralle mutta Dubaista ei ole pitkäkään lento Helsinkiin ja aikaero on olematon joten logistiikka on helppoa vaikka et lähtisikään mukaan. Itse en perusta erityisemmin UAE:sta (olen asunut siellä) mutta vuoden pesti on helppo rasti ja jos palkka on kunnossa ja elää siivosti niin siellä jää ihan hyvin jemmaan. Etenkin jos tarjolla on kokonaispaketti jossa palkasta vähennetään kulut (esim. asuminen ja auto). Vuokrat ovat aika korkeita ja ukkomiehen sinkkukämpän saa paljon edullisemmin kuin perheasunnon ja jos erotus tulee joka kuukausi tilille niin se on aika parannus tilipussiin.
Sinulle siellä ei ole mitään tekemistä jos lähdet mukaan mutta olet kotona. Se, että kannattaako sinun lähteä riippuu tietenkin sinun halukkuudestasi ja siitä että paljonko mies on reissussa. Jos hän joutuu kulkemaan paljon ympäri aluetta niin sitten kannattaa harkita kannattaako sinun lähteä mukaan olemaan yksin kotona. Lapsettomana on paha ottaa kantaa lapsiin mutta mielestäni 10v:lle vanhemmat päättävät ja hän lähtee tai ei lähde mutta 18v on kai kykenevä päättämään itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut mieheni mukana kahdella kahden vuoden komennuksella ja toisessa meillä oli jo pieni lapsi. Nyt kuitenkin kun lapset ovat jo koululaisia, niin en todellakaan lähtisi heidän kanssaan komennukselle mukaan. Pidän myös omasta työstäni niin paljon, että en senkään puolesta edes ajattelisi mukaan lähtemistä. Yksi asia Suomeen jäämisen kannalta on myös aika iäkkäät vanhempani ja oma kotimme.
Mies saisi siis mennä yksin ja me varmasti lasten kanssa kävisimme siellä muutaman kerran. Tiedän kyllä ihan tasan tarkkaan mitä ulkomailla komennuksella mukana oleminen on: se on tavallista ehkä hieman hankalampaa arkea, lasten kanssa jopa aika paljonkin hankalampaa arkea. Mies on töissä siellä ja hänellä on lähes kaikki ajatuksetkin kiinni töissä, joten vaimo hoitaa kaikki muut asiat ja vähän enemmänkin. Ei kiitos.
Tiedätkö millaista se on lapsen perspektiivistä? Pääsee käymään kouluja joista suurin osa ei osaa edes unelmoida. Tutustuu todella kansainvälisiin kavereihin joita voi tapailla eri puolilla maailmaa elämänsä aikana. Koulukiusauskin on vähäistä koska erillaisuutta siedetään.
Vai pääsevät...? No joo, joillekin tämä olisi ehkä kiva ja toki jos maa olisi joku tolkullinen, mutta Arabiemiraatit, ei, en edes ajattelisi, että lähtisin sinne kahden vaalean teinitytön kanssa ja kymppivuotiaan 1,5 vuotta englantia harjoitelleen pojan kanssa.
On miehelleni itse asiassa tarjottukin muutamaa komennusta, toinen oli Seattlessa ja toinen Intiassa, mutta emme ajatelleet asiaa yhtään enempää, varsinkaan Intiaa. Seattle on myös vuorokauden matkan päässä Suomesta ja siellä suuntaa olemme jo olleet pari vuotta. Mies saa lähteä jos haluaa, mutta koska hän tietää neljän vuoden kokemuksella mitä työskentely ulkomailla on, niin se riittää.
Arabiemiraatit on ainoa paikka, jossa on ollut turvallista kävellä rannalla kymmenen jälkeen lapsen kanssa. Kaikki selvinpäin, ei mitään örvellystä, perheitä yms. Edes Euroopassa en olisi tehnyt sitä.
Tämä vastaaja ehkä sekottaa yleensä arabimaihin ja lähi-itään? Lähi-idässä ja Egyptissä ollessa en tietenkään voinut olla ulkona yksinäisenä naisena. Eri juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajaystäväni tienasi siellä 5000 käteen.
Eipä tuota voi täysin verrata Suomen palkkatasoon, kun Dubaissa ei mene veroja, ei eläkemaksuja tai muutakaan. Eli itse pitää ymmärtää säästää vanhuuden varalle rahaa. Palkka tulee puhtaana käteen ja lähes poikkeuksetta työtunteja on viikossa vähintaan 50. *been there, en tosin hoitoalalla.
Vierailija kirjoitti:
Komennus kestäisin kolmesta kuukaudesta vuoteen. Perhe olisi mahdollista ottaa mukaan ja itse olisinkin valmis lähtemään. Meillä kuitenkin 10v ja 18v lapset ja veikkaan, että kun ja jos asia heidän kanssaan otetaan puheeksi, niin eivät haluaisi lähteä. Toinen toki täysi-ikäinen, mutta hänellä opinnot pahasti kesken ja vaikka välivuoden luultavasti pystyisikin pitämään, ei mukaan lähtisi.
Raahaisitteko 10vuotiaan väkisin mukaan, vai jäisittekö suosiolla suomeen lasten kanssa ja antaisitte miehen lähteä yksikseen?
Noin lyhyeen reissuun en varmaan lähtisi itse enkä raahaisi lapsia mukaan. Arabiemiraatit ei oo kauheen lapsiystävällinen maa. Miehelle varmaan hyvä tilaisuus mutta menee se vuosi eri maissa asuenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EI näköjään paljon palstan mammoja haittaisi, että palkanmaksaja on islamofasistinen diktatuuri.
En lähtisi ja hyppisin riemusta, kun saisin olla vuoden erossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erohan tuollaisesta tulee väkisin.
Vierailija kirjoitti:
EI näköjään paljon palstan mammoja haittaisi, että palkanmaksaja on islamofasistinen diktatuuri.
Joka lisäksi käyttää aasialaisina käytännössä orjatyövoimana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erohan tuollaisesta tulee väkisin.
Höpö höpö, esim paperiteollisuuden asiantuntijoiden perheille tuo on ihan arkipäivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi eikä mieheni edes harkitsisi kyseistä maata. Mistään rahasta.
Päähän sattuu,kun lukee tällaisia kommentteja.
Sattuu siis se, että kaikki eivät ole valmiita työskentelmään missä tahansa henkisessä kehitysmaassa eivätkä hyväksy sitä mieheltäkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan näin sivusta, mutta kenenkään miehen uskottomuudesta paikallisten daamien seurassa ei hirveästi kannattaisi kantaa huolta.
Ei ainakaan jossain tuollaisessa maassa kuten Arabiemiraattien liittovaltio. Aviorikoksista ja naisen kunnianloukkauksista (....jollaiseksi riittää melkein vaikka jo pelkkä katse,jos jotkut sikäläiset siveyspoliisit haluavat sen sellaiseksi tulkita)
...seurauksena voi olla pikaoikeudenkäynti,jonka posmotuksesta ei länsimainen tietenkään ymmärrä tuo taivaallista ja jota paikalliset uskon miehet ja lainvartijat eivät katso aiheelliseksi ryhtyä syytetylle enää tulkkaamaan.
Onhan hän Allahin nimeen jo tuomittu ja pian matkalla tuon avionrikkojanaisen seurassa moskeijan takaiselle keskusaukiolle julkisesti mestattavaksi miekalla rikoksistaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut mieheni mukana kahdella kahden vuoden komennuksella ja toisessa meillä oli jo pieni lapsi. Nyt kuitenkin kun lapset ovat jo koululaisia, niin en todellakaan lähtisi heidän kanssaan komennukselle mukaan. Pidän myös omasta työstäni niin paljon, että en senkään puolesta edes ajattelisi mukaan lähtemistä. Yksi asia Suomeen jäämisen kannalta on myös aika iäkkäät vanhempani ja oma kotimme.
Mies saisi siis mennä yksin ja me varmasti lasten kanssa kävisimme siellä muutaman kerran. Tiedän kyllä ihan tasan tarkkaan mitä ulkomailla komennuksella mukana oleminen on: se on tavallista ehkä hieman hankalampaa arkea, lasten kanssa jopa aika paljonkin hankalampaa arkea. Mies on töissä siellä ja hänellä on lähes kaikki ajatuksetkin kiinni töissä, joten vaimo hoitaa kaikki muut asiat ja vähän enemmänkin. Ei kiitos.
Tiedätkö millaista se on lapsen perspektiivistä? Pääsee käymään kouluja joista suurin osa ei osaa edes unelmoida. Tutustuu todella kansainvälisiin kavereihin joita voi tapailla eri puolilla maailmaa elämänsä aikana. Koulukiusauskin on vähäistä koska erillaisuutta siedetään.
Vai pääsevät...? No joo, joillekin tämä olisi ehkä kiva ja toki jos maa olisi joku tolkullinen, mutta Arabiemiraatit, ei, en edes ajattelisi, että lähtisin sinne kahden vaalean teinitytön kanssa ja kymppivuotiaan 1,5 vuotta englantia harjoitelleen pojan kanssa.
On miehelleni itse asiassa tarjottukin muutamaa komennusta, toinen oli Seattlessa ja toinen Intiassa, mutta emme ajatelleet asiaa yhtään enempää, varsinkaan Intiaa. Seattle on myös vuorokauden matkan päässä Suomesta ja siellä suuntaa olemme jo olleet pari vuotta. Mies saa lähteä jos haluaa, mutta koska hän tietää neljän vuoden kokemuksella mitä työskentely ulkomailla on, niin se riittää.
Omatpahan ovat rajoituksesi. Olen elänyt expattielämää lapsena ja se on ollut upeaa. Lapset oppivat kieltäkin nopeasti. Ei tullut mitään traumoja siitä että piti opetella vauhdilla uusia kieliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut mieheni mukana kahdella kahden vuoden komennuksella ja toisessa meillä oli jo pieni lapsi. Nyt kuitenkin kun lapset ovat jo koululaisia, niin en todellakaan lähtisi heidän kanssaan komennukselle mukaan. Pidän myös omasta työstäni niin paljon, että en senkään puolesta edes ajattelisi mukaan lähtemistä. Yksi asia Suomeen jäämisen kannalta on myös aika iäkkäät vanhempani ja oma kotimme.
Mies saisi siis mennä yksin ja me varmasti lasten kanssa kävisimme siellä muutaman kerran. Tiedän kyllä ihan tasan tarkkaan mitä ulkomailla komennuksella mukana oleminen on: se on tavallista ehkä hieman hankalampaa arkea, lasten kanssa jopa aika paljonkin hankalampaa arkea. Mies on töissä siellä ja hänellä on lähes kaikki ajatuksetkin kiinni töissä, joten vaimo hoitaa kaikki muut asiat ja vähän enemmänkin. Ei kiitos.
Tiedätkö millaista se on lapsen perspektiivistä? Pääsee käymään kouluja joista suurin osa ei osaa edes unelmoida. Tutustuu todella kansainvälisiin kavereihin joita voi tapailla eri puolilla maailmaa elämänsä aikana. Koulukiusauskin on vähäistä koska erillaisuutta siedetään.
Vai pääsevät...? No joo, joillekin tämä olisi ehkä kiva ja toki jos maa olisi joku tolkullinen, mutta Arabiemiraatit, ei, en edes ajattelisi, että lähtisin sinne kahden vaalean teinitytön kanssa ja kymppivuotiaan 1,5 vuotta englantia harjoitelleen pojan kanssa.
On miehelleni itse asiassa tarjottukin muutamaa komennusta, toinen oli Seattlessa ja toinen Intiassa, mutta emme ajatelleet asiaa yhtään enempää, varsinkaan Intiaa. Seattle on myös vuorokauden matkan päässä Suomesta ja siellä suuntaa olemme jo olleet pari vuotta. Mies saa lähteä jos haluaa, mutta koska hän tietää neljän vuoden kokemuksella mitä työskentely ulkomailla on, niin se riittää.
Omatpahan ovat rajoituksesi. Olen elänyt expattielämää lapsena ja se on ollut upeaa. Lapset oppivat kieltäkin nopeasti. Ei tullut mitään traumoja siitä että piti opetella vauhdilla uusia kieliä.
Sinulla ei toki mitään rajoituksia selvästikään ole.
Vähän kyllä huvittaa, että mammat tuomitsevat alimpaan helvettiin nämä barbaariset, naisia alistavat paskaläjät brutaaline uskontoineen, mutta näköjään näiden naisia alistavien barbaarien massit mammoille silti kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut mieheni mukana kahdella kahden vuoden komennuksella ja toisessa meillä oli jo pieni lapsi. Nyt kuitenkin kun lapset ovat jo koululaisia, niin en todellakaan lähtisi heidän kanssaan komennukselle mukaan. Pidän myös omasta työstäni niin paljon, että en senkään puolesta edes ajattelisi mukaan lähtemistä. Yksi asia Suomeen jäämisen kannalta on myös aika iäkkäät vanhempani ja oma kotimme.
Mies saisi siis mennä yksin ja me varmasti lasten kanssa kävisimme siellä muutaman kerran. Tiedän kyllä ihan tasan tarkkaan mitä ulkomailla komennuksella mukana oleminen on: se on tavallista ehkä hieman hankalampaa arkea, lasten kanssa jopa aika paljonkin hankalampaa arkea. Mies on töissä siellä ja hänellä on lähes kaikki ajatuksetkin kiinni töissä, joten vaimo hoitaa kaikki muut asiat ja vähän enemmänkin. Ei kiitos.
Tiedätkö millaista se on lapsen perspektiivistä? Pääsee käymään kouluja joista suurin osa ei osaa edes unelmoida. Tutustuu todella kansainvälisiin kavereihin joita voi tapailla eri puolilla maailmaa elämänsä aikana. Koulukiusauskin on vähäistä koska erillaisuutta siedetään.
Vai pääsevät...? No joo, joillekin tämä olisi ehkä kiva ja toki jos maa olisi joku tolkullinen, mutta Arabiemiraatit, ei, en edes ajattelisi, että lähtisin sinne kahden vaalean teinitytön kanssa ja kymppivuotiaan 1,5 vuotta englantia harjoitelleen pojan kanssa.
On miehelleni itse asiassa tarjottukin muutamaa komennusta, toinen oli Seattlessa ja toinen Intiassa, mutta emme ajatelleet asiaa yhtään enempää, varsinkaan Intiaa. Seattle on myös vuorokauden matkan päässä Suomesta ja siellä suuntaa olemme jo olleet pari vuotta. Mies saa lähteä jos haluaa, mutta koska hän tietää neljän vuoden kokemuksella mitä työskentely ulkomailla on, niin se riittää.
Omatpahan ovat rajoituksesi. Olen elänyt expattielämää lapsena ja se on ollut upeaa. Lapset oppivat kieltäkin nopeasti. Ei tullut mitään traumoja siitä että piti opetella vauhdilla uusia kieliä.
Sinulla ei toki mitään rajoituksia selvästikään ole.
Vähän kyllä huvittaa, että mammat tuomitsevat alimpaan helvettiin nämä barbaariset, naisia alistavat paskaläjät brutaaline uskontoineen, mutta näköjään näiden naisia alistavien barbaarien massit mammoille silti kelpaa.
Sinä olet varmaan eri henkilö kun tuo expattina ollut vaimo. Mutta hän sokeasti tuijottaa sitä elämää omasta näkökulmastaan ja koska se on negatiivinen hän myös kieltää expattielämän lapsiltaan mikä on sääli. Hänen elämänsä täyttyi ikävästä arjen pyörittelystä eikä mieskään jaksanut huomioida. Lapsille (ainakin kaikille tuntemilleni entisille expattilapsille) se on ollut hieno kokemus. Moni on jatkanut hyviin yliopistoihin eripuolille maailmaa, useamman kielen puhuminen on normi ja he elävät edelleen kansainvälistä elämää. Yritin vain rohkaista katsomaan asioita eri kantilta. Uskontokeskusteluun en aio ottaa kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Uskontokeskusteluun en aio ottaa kantaa.
Nyt on kyse barbaarisesta, brutaalista yhteiskunnasta ja kulttuurista, ei uskonnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut mieheni mukana kahdella kahden vuoden komennuksella ja toisessa meillä oli jo pieni lapsi. Nyt kuitenkin kun lapset ovat jo koululaisia, niin en todellakaan lähtisi heidän kanssaan komennukselle mukaan. Pidän myös omasta työstäni niin paljon, että en senkään puolesta edes ajattelisi mukaan lähtemistä. Yksi asia Suomeen jäämisen kannalta on myös aika iäkkäät vanhempani ja oma kotimme.
Mies saisi siis mennä yksin ja me varmasti lasten kanssa kävisimme siellä muutaman kerran. Tiedän kyllä ihan tasan tarkkaan mitä ulkomailla komennuksella mukana oleminen on: se on tavallista ehkä hieman hankalampaa arkea, lasten kanssa jopa aika paljonkin hankalampaa arkea. Mies on töissä siellä ja hänellä on lähes kaikki ajatuksetkin kiinni töissä, joten vaimo hoitaa kaikki muut asiat ja vähän enemmänkin. Ei kiitos.
Tiedätkö millaista se on lapsen perspektiivistä? Pääsee käymään kouluja joista suurin osa ei osaa edes unelmoida. Tutustuu todella kansainvälisiin kavereihin joita voi tapailla eri puolilla maailmaa elämänsä aikana. Koulukiusauskin on vähäistä koska erillaisuutta siedetään.
Vai pääsevät...? No joo, joillekin tämä olisi ehkä kiva ja toki jos maa olisi joku tolkullinen, mutta Arabiemiraatit, ei, en edes ajattelisi, että lähtisin sinne kahden vaalean teinitytön kanssa ja kymppivuotiaan 1,5 vuotta englantia harjoitelleen pojan kanssa.
On miehelleni itse asiassa tarjottukin muutamaa komennusta, toinen oli Seattlessa ja toinen Intiassa, mutta emme ajatelleet asiaa yhtään enempää, varsinkaan Intiaa. Seattle on myös vuorokauden matkan päässä Suomesta ja siellä suuntaa olemme jo olleet pari vuotta. Mies saa lähteä jos haluaa, mutta koska hän tietää neljän vuoden kokemuksella mitä työskentely ulkomailla on, niin se riittää.
Omatpahan ovat rajoituksesi. Olen elänyt expattielämää lapsena ja se on ollut upeaa. Lapset oppivat kieltäkin nopeasti. Ei tullut mitään traumoja siitä että piti opetella vauhdilla uusia kieliä.
Sinulla ei toki mitään rajoituksia selvästikään ole.
Vähän kyllä huvittaa, että mammat tuomitsevat alimpaan helvettiin nämä barbaariset, naisia alistavat paskaläjät brutaaline uskontoineen, mutta näköjään näiden naisia alistavien barbaarien massit mammoille silti kelpaa.
Sinä olet varmaan eri henkilö kun tuo expattina ollut vaimo. Mutta hän sokeasti tuijottaa sitä elämää omasta näkökulmastaan ja koska se on negatiivinen hän myös kieltää expattielämän lapsiltaan mikä on sääli. Hänen elämänsä täyttyi ikävästä arjen pyörittelystä eikä mieskään jaksanut huomioida. Lapsille (ainakin kaikille tuntemilleni entisille expattilapsille) se on ollut hieno kokemus. Moni on jatkanut hyviin yliopistoihin eripuolille maailmaa, useamman kielen puhuminen on normi ja he elävät edelleen kansainvälistä elämää. Yritin vain rohkaista katsomaan asioita eri kantilta. Uskontokeskusteluun en aio ottaa kantaa.
Toisin sanoen et välitä siitä, että maan tapa on kouluttaa ylimystö "työnjohtajia" (=orjuuttajia), jotka hankkivat työvoiman aasiasta lupaamalla suuria, mutta sitten paikan päällä orjuuttavat nämä ihmiset työjuhdikseen ja eväämät varmuuden vuoksi vielä viisumit, jotta orjuutetuilla aasialaisilla ei ole edes mahdollisuutta paeta ylimystön orjana olemista.
Ihan tyypillistä eurooppalista herrakansa-ajattelua.
Miksi et? Turvallisempaa paikkaa ei maapallolta helpolla löydä.