Muita, jotka eivät jaksa lasten yökyläilyjä?

Ai kamala väliviiva ei tullut! Spesiaali-iltaa.

No jaa. Teinin kaverit "kuuluu kalustoon" ja ovat mukavia tyyppejä, molempia sukupuolia. Osaavat käyttäytyä ja olla häiritsemättä. Senkun ovat vaan meillä. Kalliiksi ei tuu, joskus pyydetään kattilallinen popcornia ja joskus voikkareita. Meillä on ovet auki lapsille ja niiden kavereille. No yhden adhd-tapauksen olemista olen rajoittanut, ei saa olla niin usein kuin muut.

Meillä löytyy yläkerran pikkuvessasta 3 "vierasta" hammasmuki ja -harja yhdistelmää. :D Ja omat peitot ja lakanat niiden käyttäjille!

Itselleni ehdottomasti rakkaimpia ja hauskimpia lapsuus ja nuoruusmuistoja ovat juurikin yökyläilyt, talvisin kotona ja kesäisin mökillä. Siinä oli vaan jotain niin jännää mitä odottaa ja valvoa yöllä salaisuuksia kuiskien ja kaikkea hauskaa nauraen. Nautittiin siitä tosi paljon läheisimpien kavereiden kanssa ja meillä oli omia yökylätraditioita. Homma toki toimi ehkä myös siksi että osasimme aina käyttäytyä ja meininki oli tasapuolista - vuoroin vieraissa :)

Mun mielestä oli superjännää ja kivaa pienenä olla kaverilla yökylässä.

Kun lapset olivat pienempiä, niin olihan yökyläily työläämpää. Toisaalta kaveri/kaverit helpottivat, koska lapsella oli puuhaa, toisaalta tarkoitti kuitenkin vähän ylimääräistä, petaamista ja huolehtimista. Ruoka nyt tuli samalla kun omillekin.

Teininä noita ei juuri edes huomaa, kokkaavat välillä jopa koko porukalle. Viime viikonloppuna tekivät ison kasan sushia ja se onnistui tosi hyvin ja oli ihanaa. Joskus olen ostanut valmiita pizzapohjia, joihin jokainen on saanut tehdä oman pizzansa. Helppoa.

Meillä on omakotitalo, jossa yläkerrassa on lapsille omat tilat, jossa telkkari, pelikonsolit jne. Ei yökyläilijät vie meiltä millään lailla tilaa. Lapset ovat tykänneet aina yökyläilystä ja minä olen ollut kyllä ihan mielellään valmis joustamaan. Nytv kun lapset ovat isompia, on tosi hyvä juttu, että heidän kaverinsa  tuntee hyvin ja myös vanhemmat ovat tuttuja.

Meillä yökyläilyt ei häirinneet kun asuttiin omakotitalossa syrjemmässä. Tosin yökyläilijöitä ei silloin tullut paljoa sijainnin takia.

Nyt kun muutettiin keskustan lähelle pieneen paritaloon, niin välillä kyllä ärsyttää kun yksikin vieras "täyttää" talon ja tulijoita on enemmän. Mun omatkaan kaverit eivät oikein ymmärrä, miten meidän sohvalle ei vaan voi tulla nukkumaan ilman, että se häiritsee perheen arkea..

Meillä on tupakeittiö-mallinen oleskelutila, eli aamupalalla ollaan siinä sohvalla nukkuvan vieraan läheisyydessä. Illalla taas ei ole mitään paikkaa missä keskustella kaverin kanssa rauhassa, paitsi makarissa sängyllä, mikä on tietysti tökeröä. Omaa perhettä ei voi oikein häätää oleskelutiloista.

Kaipaan kauheasti enemmän tilaa ympärilleni, on todella rasittavaa koko ajan komentaa teinejäkin kun seinän läpi kantautuu musiikin jytke ja teinityttöjen naurun remakka puolilta öin valvottaa. On tosi ikävää komentaa kasiluokkalaisia puhumaan hiljempaa kun itsekin muistaa, miten kivaa oli supatella ja nauraa yötä myöten viikonloppuna.. Olen asennoitunut niin, että pitää olla iloinen, kun lapsen kaverit haluaa tulla meille, mutta kieltämättä yökyläilyt on pienessä kodissa haaste.. Oli helpompaa kun lapsi oli pieni ja kävi kavereineen kiltisti nukkumaan yhdeksän aikaan, mutta yläasteikäisiä ei ole oikein mahdollista "nukuttaa" ennen kymmentä. :D

Ehkä näitä aikoja tulee vielä ikävä, uskon sen, siksi meille saa tulla ja olen hiljaa. :)

Mun mielestä yökyläilyt on ihan jees, vaikka silloin joutuukin vähän pyykkiä pesemään ja petaamaan, mut muuten saa olla rauhassa! Ja meillä neljä lasta, joista pari vielä pientä. Oon iloinen kun isommatkin saa jotain speciaalia ja samaan syssyyn ne toisetkin lapset menee :-) Valvoa saavat niin pitkään ku tahtovat, mut ei täällä mitään älytöntä meteliä ole kukaan pitänyt, että ois tarvinnut poliisina olla. Kiva vaan kun viihtyvät. Itse olin koulukiusattu ja jäi tällaiset ilot kokonaan kokematta... :-(

Vierailija kirjoitti:

Eikö teidän monilapsisten perheiden lapset leiki viikonloppuisin ja vapaa-aikana keskenään? Meillä on 2 lasta, leikit sujuu hyvin emmekä kaipaa ulkopuolisia kavereita.

Koulussa sitten on niitä omia kamuja ja heidän kanssaan leikitään välillä koulun jälkeen. Mutta yökylään, matkalle, mökille tms. emme tarvitse muita kavereita.

Meillä myös näin ja jos toiselle tulee kaveri on se jopa rasite kun toiselle pitää hommata myös oma frendi tai kyläpaikka. Koska kun ulkopuolinen kaveri tulee niin se on ns. oma vaikka meidän tytöt muuten jakavat kaiken ja keskenään todella leikkivät ja touhuavat, kotona, matkoilla ja mökillä.

Mä antaisin mitä vaan, että mun lapsella olisi edes joskus kaveri, jota pyytää yökylään. Että miettikää, onko se yömyöhään kihertäminen ja lakanapyykki nyt kuitenkaan se suurin paha. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kouluikäisillä on aina saanut olla kaverit yökylässä ja mennä myös kaverille jos sinne on sopinut. Olen miettinyt,kun asiasta ja sen aiheuttamasta vaivasta olen ennenkin kuullut,että onko kyse vanhempien hallinnan tarpeesta ja että ylimääräinen lapsi nurkissa koetaan heti vaivan aiheuttajana ja siitä tulee ylimääräistä työtä?! Ymmärrän että elämäbtilanteet ja perheet on erilaisia ja esim vauva-aikana ei ehkä jaksa tai halua ottaa lisää huolehdittavaa jos vauva valvottaa,mutta noin niinkuin muuten tavallisessa perheessä;miksi se elämä pitää olla sellaista raiteilla menevää,hallittavaa,ennaltq ennustettua.. ahdistuuko nykyvanhempi jos se oma pakka menee sekaisin kun lapsi haluaa jotain omaa..vaikka sen yökyläilyn?!

Olisikin kiinnostavaa kuulla yökyläilyä vältteleviltä:mikä siinä lisätyössä/lisäkaverissa yöpymässä on se asia.. eikö se ole elämää,ja kaikki asiathan tässä elämässä tavalla tai toisella meihin vaikuttaa.. mutta miksi se elämä koetaan itse asiassa niin raskaana? Onko kyse siis siitä että halutaan hallita asioita,pitää langat käsissä??

Meillä lapsi ei halua yökyläillä eikä hän halua meille yökyläilijöitä. Viikonloppuisin ollaan harrastuksissa (lapselle mieluisissa), joten yökyläilykaveri tarkoittaa sitä, että niistä pitää luopua. Harva haluaa lastaan yökylästä kotiin aamulla klo 6.30 eli siinä vaiheessa, kun meillä lähdetään reissuun.

Toisaalta ei ainakaan meillä ajatella asioita vain yhden lapsen kannalta. Yökyläily sipseineen ja popkorneineen ei ainakaan meillä onnistu niin, että yksi lapsi ja yökyläilijäkaverinsa saisivat rauhassa kahdestaan viettää aikaan, vaan joutuisivat sietämään sitä, että samassa huoneessa on pikkusisaruksia. Näillä on sama oikeus herkkuihin tai kynsilakkaan tai television katsomiseen mielikanavalta kuin isommillakin, joten jo pelkällä lauantaipäiväisellä kokemuksella voin sanoa, että se kaveri ei ilahdu perheen eläessä ympärillä omaa elämäänsä. Aika napakasti saa kuulla, että pienemmillä ei ole asiaa tv-huoneeseen, koska isomman lapsen kaveri ei siitä pidä. Kun sanon, että meillä ei ole tuollaisia kieltoja, niin saa kuulla, että sitten lähden pois. Eli jos en tottele vierasta lasta, hän uhkailee lähdöllä.

Miksei isompi lapsi saisi edes harvoin viettää aikaa ihan vain kaverinsa kanssa? Eikö pienemmät voisi syödä omia poppareita toisessa huoneessa kun isommalla on kaveri? Mun mielestä esikoisellakin on oikeus aikaan ilman pikkusisaruksia. Sitten pienemmät saisi katsoa lempiohjelmaansa tai lakata kynsiä seuraavana viikonloppuna. Ja pääseekö isompikin sitten kaikkiin pienempien kivoihin juttuihin mukaan?

Yökyläilyn syyhän on monesti joko se että vanhemmat haluaa viihteelle (ryyppäämään) tai lapset ei viihdy kotona ja haluavat muualle. Voi tietysti olla että vanhemmat ei vaan jaksa lapsia...

Minä en suosi varsi naista yökyläilyä, mutta jos kavereiden vanhemmat menenevät vaikka risteilylle kyllä meillä saa sitten asua. Vapaa-ajan asunnolla on usein joku kavereista mukana. Olin itsekin lapsena naapureiden mökillä pitkiäkin aikoja kesäisin. Kesällä menee muutenkin kaverit ja sukulaiset sekaisin ja se on ihan kivaa, että on välillä eri huushollissa. En kyllä omia lapsiani ole antanut yöpymään ihan vieraille vanhemmille. Täytyy kyllä myöntää, että lapset ovat aika helppoja yövieraita, siis verrattuna, että ottaisin aikuisia meille yöksi. On meillä joskus ollut joku pihakaveri viikonkin, kun vanhemmat menivät lomalle Aasiaan.  Siitä kyllä tuli sitten sellainen vähän hyväksikäytetty maku, kun eivät ottaneet kaikkia mukaan matkalle, ei ollut rahaa tähän lapseen. Oli sitten ilmaiseksi meillä, kai me vähän säälistä tätä ressua hoidettiin.

Turhaa koko kyläily.

Meidän alakouluikäiset saavat yökyläillä halutessaan (pari kolme kertaa vuodessa + vastavierailut), mutta vain perheissä joiden vanhemmat tunnemme erittäin hyvin, ovat siis meidänkin kavereitamme. Ylipäätään, pyrimme tuntemaan lastemme ystävien perheet ja tavat riittävän hyvin, että voi turvallisin mielin antaa lapsen viettää heidän kotonaan aikaa, oli sitten yö tai päivä. Vanhemmalla tytöllä on luokkakaveri, jonka perheessä tupakoidaan ja ollaan muutenkin hieman "epäilyttäviä", sinne hänellä ei ole mitään asiaa kuin aivan lyhyille vierailuille koulupäivän jälkeen. Huonot tavat, ne tarttuvat niin helposti :/ 

Meillä on melkein joka viikonloppu 1 tai 2 kaveria yökylässä, 1 tai 2 yötä, ovat 12-vuotiaita.

Harvemmin oma muksu on muualla yökylässä ja hyvä niin.

Pari inhottavaa kommenttia tässä on ollut,

miten huonot oppilaat harrastavat muka enemmän yökyläilyä, sekä niiden vanhempien perheet, joissa "ryypätään".

Se kuulostaa hauskalta. Harrastin juhlimista viimeksi nuorena, voisin oikeastaan lähteäkin johonkin kivaan mestaan vähän maistelemaan ja tanssimaan, kun ensi kerralla lapsi menee kyläilemään! Kiitos vinkistä.

Tuossa aiemmin joku vihjaisi, että jonkun kotona saattaa olla pikkutytöistä kiinnostunut isä tai isoveli,

kuulostaa kyllä pahalta.

Oman tytön kavereilla ei ole veljiä, isiä kyllä on, mutta ne on ihan taviksia...

Miten tällaiseen uhkaan sitten voi valmistautua, kun lapsi menee kaverille yöksi?

Mullakin tekee tiukkaa vaikka saan siitä 120€/ yö.

Hassua että te aikuiset ihmettelette mitä eroa lapsille on yökyläilyssä verrattuna siihen että on myöhään kaverille. Itse olen 29v ja muistan varsin hyvin omasta lapsuudesta kuinka jännää ja erilaista se yökylään kaverille meno oli. Ihan eri asia kuin se että on myöhään jossakin ja sitten haetaan pois.

Vierailija kirjoitti:

Eikä oman lapsen yökyläily helpottaisi elämääni juurikaan, koska silloin pitäisi viihdyttää ja leikittää kuopusta. Pakko kai joustaa tässä asiassa, mutta ahdistaa jo etukäteen.

Mikäs ihmeen sirkusapina se teidän esikoinen sitten on? Ei hänen elämäntehtävänsä ole kaitsea ja viihdyttää sisarustaan, vaan elää omaa lapsen elämäänsä.

Meillä ei myöskään harrasteta yökyläilyä. Teini-ikäiset siskokset ovat keskenään kavereita, eikä kumpikaan pahemmin käy kylässä tai pyydä meille kavereita. Toki asutaan sen verran syrjässä, että aina tarvitaan kuskia suuntaan tai toiseen. Lähinnä tyttöjen serkku on välillä kylässä ja on ollut myös mukana reissuilla. Toinen tytöistä käy välillä kaverinsa mukana laivalla tms. yönyli kestävillä reissuilla. On heillä kuitenkin paljon kavereita, eivätkä koulussa vietä aikaa keskenään ja aina olen kuljettanut kavereille kun pyyntö on tullut.

Mä olen hyvin tyytyväinen tilanteeseen, en jotenkin osaa ollenkaan rentoutua jos paikalla on perheen ulkopuolisia, paitsi tuo sukulaistyttö on jo kuin yksi omista lapsista. Itse olen ainoa lapsi ja olin paljon lapsena yökyläilemässä tai mun luona oli joku yökylässä. Jälkeenpäin olen tajunnut, että ne lapset joiden kanssa tätä kyläilyjä harrastettiin olivat joko myös ainoita lapsia tai perheen hiukan yksinäisiä iltatähtiä. Ne kaverit, joilla oli suurinpiirtein samanikäinen sisko, ei pahemmin yökyläilleet. Olisiko niin, että kun sisko on tarpeeksi läheinen, sen kanssa voi jutella ja kihertää ne kaikki tyttöjen jutut...?