Muita, jotka eivät jaksa lasten yökyläilyjä?

Meillä kouluikäisillä on aina saanut olla kaverit yökylässä ja mennä myös kaverille jos sinne on sopinut. Olen miettinyt,kun asiasta ja sen aiheuttamasta vaivasta olen ennenkin kuullut,että onko kyse vanhempien hallinnan tarpeesta ja että ylimääräinen lapsi nurkissa koetaan heti vaivan aiheuttajana ja siitä tulee ylimääräistä työtä?! Ymmärrän että elämäbtilanteet ja perheet on erilaisia ja esim vauva-aikana ei ehkä jaksa tai halua ottaa lisää huolehdittavaa jos vauva valvottaa,mutta noin niinkuin muuten tavallisessa perheessä;miksi se elämä pitää olla sellaista raiteilla menevää,hallittavaa,ennaltq ennustettua.. ahdistuuko nykyvanhempi jos se oma pakka menee sekaisin kun lapsi haluaa jotain omaa..vaikka sen yökyläilyn?!

Olisikin kiinnostavaa kuulla yökyläilyä vältteleviltä:mikä siinä lisätyössä/lisäkaverissa yöpymässä on se asia.. eikö se ole elämää,ja kaikki asiathan tässä elämässä tavalla tai toisella meihin vaikuttaa.. mutta miksi se elämä koetaan itse asiassa niin raskaana? Onko kyse siis siitä että halutaan hallita asioita,pitää langat käsissä??

3 lasta ja ei harrasteta yökyläilyä. Aika hyvin pitäisi tuntea kavereiden vanhemmat, että luottaisi lapsen yöksi vieraaseen paikkaan. Eikä ole koululaisella ollut tarvetta tai halua yökyläilyyn. Ei me vanhemmatkaan olla lapsuudessamme yökyläilty.

Ymmärrän, että vanhemmasta voi yökyläily olla raskasta, mutta ajattele asiaa myös lapsen näkökulmasta. Voisiko yökyläilyä olla ainakin silloin tällöin (kerran kahdesti kuussa, vuorokerroin molempien kotona)?

Moni lapsi nauttii yökyläilyistä, itsekin rakastin sitä lapsena. Sai höpöttää kavereiden kanssa tyttöjen juttuja, lakkailtiin kynsiä, pelattiin lautapelejä, syötiin poppareita ja sipsejä leffaa katsellessa, saunottiin jne. Näistä on jäänyt kivoja muistoja ja nyt aikuisena harmittaa, kun ei enää yökyläillä samalla tavalla. :D

Muistan omasta lapsuudesta, että yökyläily oli kivaa, joten pakkohan sitä on kestää. Ärsyttää se silti.

Meillä on vaan kaksi lasta, joten kun toinen on poissa toista pitää viihdyttää. Ihan kiva tietysti kun lapsi saa erityishuomiota, mutta välillä raskaan työviikon jälkeen haluaisi vaan rentoutua. Yökyläilijä nukkuu aina liian vähän ja on seuraavana päivänä sietämätöntä seuraa.

Jos taas ollaan meillä yökylässä, niin ärsyttää olla nukkumaanmenopoliisina. Nämä 10-vuotiaat valvoo vaikka kahteen aamulla, jos antaa niiden riehua. Annan touhuta aikansa, mutta aina menee siihen että tunnin hyssyttelyn jälkeen uhkailen kotiin soittamisesta jos ei ala olla hiljaista.

Miksi ei voi nähdä päivisin, miksi pitää sinne kaverille mennä YÖKSI?

Ei tajua. Ja en päästä yöksi kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kouluikäisillä on aina saanut olla kaverit yökylässä ja mennä myös kaverille jos sinne on sopinut. Olen miettinyt,kun asiasta ja sen aiheuttamasta vaivasta olen ennenkin kuullut,että onko kyse vanhempien hallinnan tarpeesta ja että ylimääräinen lapsi nurkissa koetaan heti vaivan aiheuttajana ja siitä tulee ylimääräistä työtä?! Ymmärrän että elämäbtilanteet ja perheet on erilaisia ja esim vauva-aikana ei ehkä jaksa tai halua ottaa lisää huolehdittavaa jos vauva valvottaa,mutta noin niinkuin muuten tavallisessa perheessä;miksi se elämä pitää olla sellaista raiteilla menevää,hallittavaa,ennaltq ennustettua.. ahdistuuko nykyvanhempi jos se oma pakka menee sekaisin kun lapsi haluaa jotain omaa..vaikka sen yökyläilyn?!

Olisikin kiinnostavaa kuulla yökyläilyä vältteleviltä:mikä siinä lisätyössä/lisäkaverissa yöpymässä on se asia.. eikö se ole elämää,ja kaikki asiathan tässä elämässä tavalla tai toisella meihin vaikuttaa.. mutta miksi se elämä koetaan itse asiassa niin raskaana? Onko kyse siis siitä että halutaan hallita asioita,pitää langat käsissä??

En pidä siitä, että joudun valvomaan viikonloput kummituksia pelkäävän lapsen kanssa. Inhottavaa herätä siihen, että vierellä on vieras lapsi nyyhkyttämässä, että hän ei voi nukkua, koska meillä on aaveita.

Joku aiemmin jo kommentoikin, että asian täytyy lähteä lapsesta. Meillä lapsi ei halua yhden lapsen luokse yökylään eikä häntä meille. Hän kertoo aina, että minä kiellän, kun ei itse kehtaa kieltäytyä. Olkoon niin. Tämä näkemys tiedoksi vanhemmille, jotka ihmettelevät yökylävastaisuutta. Muuten yökyläilyä on silloin tällöin, jos lapset itse haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kouluikäisillä on aina saanut olla kaverit yökylässä ja mennä myös kaverille jos sinne on sopinut. Olen miettinyt,kun asiasta ja sen aiheuttamasta vaivasta olen ennenkin kuullut,että onko kyse vanhempien hallinnan tarpeesta ja että ylimääräinen lapsi nurkissa koetaan heti vaivan aiheuttajana ja siitä tulee ylimääräistä työtä?! Ymmärrän että elämäbtilanteet ja perheet on erilaisia ja esim vauva-aikana ei ehkä jaksa tai halua ottaa lisää huolehdittavaa jos vauva valvottaa,mutta noin niinkuin muuten tavallisessa perheessä;miksi se elämä pitää olla sellaista raiteilla menevää,hallittavaa,ennaltq ennustettua.. ahdistuuko nykyvanhempi jos se oma pakka menee sekaisin kun lapsi haluaa jotain omaa..vaikka sen yökyläilyn?!

Olisikin kiinnostavaa kuulla yökyläilyä vältteleviltä:mikä siinä lisätyössä/lisäkaverissa yöpymässä on se asia.. eikö se ole elämää,ja kaikki asiathan tässä elämässä tavalla tai toisella meihin vaikuttaa.. mutta miksi se elämä koetaan itse asiassa niin raskaana? Onko kyse siis siitä että halutaan hallita asioita,pitää langat käsissä??

Meillä lapsi ei halua yökyläillä eikä hän halua meille yökyläilijöitä. Viikonloppuisin ollaan harrastuksissa (lapselle mieluisissa), joten yökyläilykaveri tarkoittaa sitä, että niistä pitää luopua. Harva haluaa lastaan yökylästä kotiin aamulla klo 6.30 eli siinä vaiheessa, kun meillä lähdetään reissuun.

Toisaalta ei ainakaan meillä ajatella asioita vain yhden lapsen kannalta. Yökyläily sipseineen ja popkorneineen ei ainakaan meillä onnistu niin, että yksi lapsi ja yökyläilijäkaverinsa saisivat rauhassa kahdestaan viettää aikaan, vaan joutuisivat sietämään sitä, että samassa huoneessa on pikkusisaruksia. Näillä on sama oikeus herkkuihin tai kynsilakkaan tai television katsomiseen mielikanavalta kuin isommillakin, joten jo pelkällä lauantaipäiväisellä kokemuksella voin sanoa, että se kaveri ei ilahdu perheen eläessä ympärillä omaa elämäänsä. Aika napakasti saa kuulla, että pienemmillä ei ole asiaa tv-huoneeseen, koska isomman lapsen kaveri ei siitä pidä. Kun sanon, että meillä ei ole tuollaisia kieltoja, niin saa kuulla, että sitten lähden pois. Eli jos en tottele vierasta lasta, hän uhkailee lähdöllä.

Mä heitän muksuille päiväpeiton sohvalle, tyynyt ja peitot, mässyt ja xbox päälle, ite menen makkariin ja ovi tiukasti kiinni. Yhdentoista aikoihin huutelen että voisivat lähteä hampaiden pesulle. Helppoa ja saan itse olla kerrankin ihan rauhassa. Yleensä illat on äitiii tee sitä ja anna tätä-vonkumista. Kun on kaverit on paikalla niin eivät edes muista mun olemassaoloa :)

Meillä myös siedetään jonkin verran yökyläilyä, mutta se ei todellakaan ole millään tavalla mieluista. Eri asia olisi jos olisi isompi talo, jossa myöhäiset tirskumiset ja sipitykset eivät häiritsisi muita.

Lisäksi omalla lapsella on ollut yökyläkokemuksia, joiden jälkeen ei ole voinut kyseisille kavereille mennä yökylään.

Yhdessä paikassa kaverin vanhempi menetti hermonsa ja huusi ensin omalle lapselleen, mutta sitten alkoi myös huutaa ja haukkua meidän lasta sekä toista yökylässä ollutta lasta. Toisessa paikassa kaverin vanhempi oli lähtenyt baariin ja tullut kotiin kahden jälkeen yöllä, toista aikuista ei paikalla ollut. Kolmas oli sellainen että kaverin vanhempi olikin ollut yövuorossa, paikalla ei ollut muita aikuisia, lapset olivat 11- vuotiaita ja se ehkä on jonkun mielestä ok, mutta meidän pirtaan se ei sovi.

Olihan noi pikkulapsiaikaan vähän rasittavia. Mutta nyt teinien äitinä olen oikeasti iloinen, että meille yhä tullaan yökylään mielellään. Tiedän että ovat turvassa, eikä kaupungilla riekkumassa. Tämä voi kuulostaa pienten lasten äideistä oudolta, mutta esim. uudenvuodenaattona oli minusta ihanaa, että neljän teinin porukka tuli meille ensin illalla syömään pizzaa ja sitten puolen yön jälkeen yöpymään. 15-vuotiailla olisi voinut olla ihan muuta ohjelmaa...

Meillä oli pari sellaista vakiokaveria, jotka olivat paljon yökylässä, sanotaan ehkä kolmen viikon välein. Meillä oli ulkomailta muuton jälkeen ylimääräisiä peittoja ja tyynyjä tuplat omiin varastoihin nähden. Näille usein yökyläileville mulla oli pedattuna oma täkki, tyyny ja sitten aluslakana ja sellaisia imurilla tyhjäksi imaistava pussi ja siinä päällä nimi. Eli sama kaveri käytti sitä omaa settiään useamman kerran. Kuulostaa työläältä, mutta näitä olis siis tyyllin neljä kaveria ja aika usein juuri kaksi oli yökylässä samaan aikaan. Ei tarvinnut joka kerta pestä lakanoita ja noi meni pieneen tilaan vaatehuoneeseen. Myös peitto  + tyyny + lakana Ikean kassissa yökylään mennessä on toimiva.

Vierailija kirjoitti:

Höh, yökylät on parasta. Omassa huoneessaan lähinnä juttelevat, syövät ehkä herkkuja jne. Lapsi nauttii ja itselläkin rauhallista. Välillä käyvät juttelemassa, syömässä tms. Tutustuu ihan uudella tapaa niihin lapsen kavereihin.

Just näin. Se seikka, että tuntee hyvin lapsensa ystävät ja he tuntevat teidät, nousee arvoon arvaamattomaan siinä vaiheessa, kun ovat isompia ja heidän elinpiirinsä laajenee. Erittäin hyvä on myös oppia tuntemaan lastensa kavereiden vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Olihan noi pikkulapsiaikaan vähän rasittavia. Mutta nyt teinien äitinä olen oikeasti iloinen, että meille yhä tullaan yökylään mielellään. Tiedän että ovat turvassa, eikä kaupungilla riekkumassa. Tämä voi kuulostaa pienten lasten äideistä oudolta, mutta esim. uudenvuodenaattona oli minusta ihanaa, että neljän teinin porukka tuli meille ensin illalla syömään pizzaa ja sitten puolen yön jälkeen yöpymään. 15-vuotiailla olisi voinut olla ihan muuta ohjelmaa...

Meillä oli pari sellaista vakiokaveria, jotka olivat paljon yökylässä, sanotaan ehkä kolmen viikon välein. Meillä oli ulkomailta muuton jälkeen ylimääräisiä peittoja ja tyynyjä tuplat omiin varastoihin nähden. Näille usein yökyläileville mulla oli pedattuna oma täkki, tyyny ja sitten aluslakana ja sellaisia imurilla tyhjäksi imaistava pussi ja siinä päällä nimi. Eli sama kaveri käytti sitä omaa settiään useamman kerran. Kuulostaa työläältä, mutta näitä olis siis tyyllin neljä kaveria ja aika usein juuri kaksi oli yökylässä samaan aikaan. Ei tarvinnut joka kerta pestä lakanoita ja noi meni pieneen tilaan vaatehuoneeseen. Myös peitto  + tyyny + lakana Ikean kassissa yökylään mennessä on toimiva.

Meillä on lapsella ihan eri kaverit 15v iässä kuin peruskoulun alkaessa, joten olen onnellinen, että en aikanaan lähtenyt yökyläilyrumbaan mukaan. Nämä nykyiset kaverit istuivat meillä iltaa uutenavuotena, vaikka heistä yksikään ei ole täällä lapsena yöpynyt.

Meillä on myöskin jo teinejä ja kyllä mun on pakko sanoa, että se pienten lasten yökyläily kantaa nyt hedelmää. Niihin lapsiin tutustuu erilailla kun ovat sun vastuulla muutenkin kuin vaan leikkitreffeillä.

Lisäksi se hyvä juttu, että pienten kohdalla yökyläily nyt aina sovitaan vanhempien kesken ja sitä kautta tutustuu niihin vanhempiin. Teinien kohdalla tämä on aika hyvä juttu. He sopivat kyläilynsä keskenään, mutta jos nyt heräisi sellainen epäilys, että hetkinen, meniköhän tää juttu nyt niin kuin teini kotona antoi ymmärtää, voi helposti soittaa tai laittaa viestiä sille kaverin vanhemmalle ilman että kuulostaa aivan friikiltä. Tottakai vanhemmat voivat tutustua ilman yökyläilyäkin. Mutta meillä ne yökyläilijät on niitä parhaita kavereita ja vuosien varrela myös niistä lapsista on tullut läheisiä.

On mahtavaa, että meidän koti on sellainen hyvä paikka, jonne voidaan tulla viettämään aikaa porukalla myös teininä ja meille saa jäädä yöksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olihan noi pikkulapsiaikaan vähän rasittavia. Mutta nyt teinien äitinä olen oikeasti iloinen, että meille yhä tullaan yökylään mielellään. Tiedän että ovat turvassa, eikä kaupungilla riekkumassa. Tämä voi kuulostaa pienten lasten äideistä oudolta, mutta esim. uudenvuodenaattona oli minusta ihanaa, että neljän teinin porukka tuli meille ensin illalla syömään pizzaa ja sitten puolen yön jälkeen yöpymään. 15-vuotiailla olisi voinut olla ihan muuta ohjelmaa...

Meillä oli pari sellaista vakiokaveria, jotka olivat paljon yökylässä, sanotaan ehkä kolmen viikon välein. Meillä oli ulkomailta muuton jälkeen ylimääräisiä peittoja ja tyynyjä tuplat omiin varastoihin nähden. Näille usein yökyläileville mulla oli pedattuna oma täkki, tyyny ja sitten aluslakana ja sellaisia imurilla tyhjäksi imaistava pussi ja siinä päällä nimi. Eli sama kaveri käytti sitä omaa settiään useamman kerran. Kuulostaa työläältä, mutta näitä olis siis tyyllin neljä kaveria ja aika usein juuri kaksi oli yökylässä samaan aikaan. Ei tarvinnut joka kerta pestä lakanoita ja noi meni pieneen tilaan vaatehuoneeseen. Myös peitto  + tyyny + lakana Ikean kassissa yökylään mennessä on toimiva.

Meillä on lapsella ihan eri kaverit 15v iässä kuin peruskoulun alkaessa, joten olen onnellinen, että en aikanaan lähtenyt yökyläilyrumbaan mukaan. Nämä nykyiset kaverit istuivat meillä iltaa uutenavuotena, vaikka heistä yksikään ei ole täällä lapsena yöpynyt.

Näinhän se usein menee, varsinkin jos muuttaa ja vanhemmat eivät koe tärkeäksi yhteyden säilyttämistä niihin vanhoihin kavereihin, vaan se on "rumba, johon ei pidä lähteä". Meillä on kolme lasta ja vaikka koulut on vaihtuneet, on itse asiassa jokaisella se 1-2 kaveria jotka on tunnettu sieltä aivan taaperosta alkaen ja yökylärumbakin on kuulunut ohjelmaan. Nämä ovat kaikilla lapsilla niitä ihan bestiksiä ja läheisimpiä kavereita, jotka säilyy vaikka olosuhteet muuttuu. Bonuksena myös vanhemmat ovat tuttuja.

Toki kaiken tän voi tehdä yökyläilemättä, mutta meillä lapset tykkäsivät yökyläilystä todella paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olihan noi pikkulapsiaikaan vähän rasittavia. Mutta nyt teinien äitinä olen oikeasti iloinen, että meille yhä tullaan yökylään mielellään. Tiedän että ovat turvassa, eikä kaupungilla riekkumassa. Tämä voi kuulostaa pienten lasten äideistä oudolta, mutta esim. uudenvuodenaattona oli minusta ihanaa, että neljän teinin porukka tuli meille ensin illalla syömään pizzaa ja sitten puolen yön jälkeen yöpymään. 15-vuotiailla olisi voinut olla ihan muuta ohjelmaa...

Meillä oli pari sellaista vakiokaveria, jotka olivat paljon yökylässä, sanotaan ehkä kolmen viikon välein. Meillä oli ulkomailta muuton jälkeen ylimääräisiä peittoja ja tyynyjä tuplat omiin varastoihin nähden. Näille usein yökyläileville mulla oli pedattuna oma täkki, tyyny ja sitten aluslakana ja sellaisia imurilla tyhjäksi imaistava pussi ja siinä päällä nimi. Eli sama kaveri käytti sitä omaa settiään useamman kerran. Kuulostaa työläältä, mutta näitä olis siis tyyllin neljä kaveria ja aika usein juuri kaksi oli yökylässä samaan aikaan. Ei tarvinnut joka kerta pestä lakanoita ja noi meni pieneen tilaan vaatehuoneeseen. Myös peitto  + tyyny + lakana Ikean kassissa yökylään mennessä on toimiva.

Meillä on lapsella ihan eri kaverit 15v iässä kuin peruskoulun alkaessa, joten olen onnellinen, että en aikanaan lähtenyt yökyläilyrumbaan mukaan. Nämä nykyiset kaverit istuivat meillä iltaa uutenavuotena, vaikka heistä yksikään ei ole täällä lapsena yöpynyt.

Näinhän se usein menee, varsinkin jos muuttaa ja vanhemmat eivät koe tärkeäksi yhteyden säilyttämistä niihin vanhoihin kavereihin, vaan se on "rumba, johon ei pidä lähteä". Meillä on kolme lasta ja vaikka koulut on vaihtuneet, on itse asiassa jokaisella se 1-2 kaveria jotka on tunnettu sieltä aivan taaperosta alkaen ja yökylärumbakin on kuulunut ohjelmaan. Nämä ovat kaikilla lapsilla niitä ihan bestiksiä ja läheisimpiä kavereita, jotka säilyy vaikka olosuhteet muuttuu. Bonuksena myös vanhemmat ovat tuttuja.

Toki kaiken tän voi tehdä yökyläilemättä, mutta meillä lapset tykkäsivät yökyläilystä todella paljon.

Kaverisuhteet voi katketa vanhempien panostuksesta huolimatta. Valitettavasti kokemusta myös tästä.

Muistan kuinka kivaa yökyläily lapsena oli. Mutta en näin aikuisena ymmärrä miten minun ja kavereideni vanhemmat aina jaksoivat yökyläilyä, ja miten ihmeessä oli varaa ruokkia aina yksi extra-penska. Siis muistan että me kavereiden kanssa saatettiin olla joskus jopa 2 yötä putkeen, siis koko viikonloppu jommalla kummalla yötä. Ja oikeasti useampana viikonloppuna kuukaudessa oli näitä yökyläilyjä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olihan noi pikkulapsiaikaan vähän rasittavia. Mutta nyt teinien äitinä olen oikeasti iloinen, että meille yhä tullaan yökylään mielellään. Tiedän että ovat turvassa, eikä kaupungilla riekkumassa. Tämä voi kuulostaa pienten lasten äideistä oudolta, mutta esim. uudenvuodenaattona oli minusta ihanaa, että neljän teinin porukka tuli meille ensin illalla syömään pizzaa ja sitten puolen yön jälkeen yöpymään. 15-vuotiailla olisi voinut olla ihan muuta ohjelmaa...

Meillä oli pari sellaista vakiokaveria, jotka olivat paljon yökylässä, sanotaan ehkä kolmen viikon välein. Meillä oli ulkomailta muuton jälkeen ylimääräisiä peittoja ja tyynyjä tuplat omiin varastoihin nähden. Näille usein yökyläileville mulla oli pedattuna oma täkki, tyyny ja sitten aluslakana ja sellaisia imurilla tyhjäksi imaistava pussi ja siinä päällä nimi. Eli sama kaveri käytti sitä omaa settiään useamman kerran. Kuulostaa työläältä, mutta näitä olis siis tyyllin neljä kaveria ja aika usein juuri kaksi oli yökylässä samaan aikaan. Ei tarvinnut joka kerta pestä lakanoita ja noi meni pieneen tilaan vaatehuoneeseen. Myös peitto  + tyyny + lakana Ikean kassissa yökylään mennessä on toimiva.

Meillä on lapsella ihan eri kaverit 15v iässä kuin peruskoulun alkaessa, joten olen onnellinen, että en aikanaan lähtenyt yökyläilyrumbaan mukaan. Nämä nykyiset kaverit istuivat meillä iltaa uutenavuotena, vaikka heistä yksikään ei ole täällä lapsena yöpynyt.

Näinhän se usein menee, varsinkin jos muuttaa ja vanhemmat eivät koe tärkeäksi yhteyden säilyttämistä niihin vanhoihin kavereihin, vaan se on "rumba, johon ei pidä lähteä". Meillä on kolme lasta ja vaikka koulut on vaihtuneet, on itse asiassa jokaisella se 1-2 kaveria jotka on tunnettu sieltä aivan taaperosta alkaen ja yökylärumbakin on kuulunut ohjelmaan. Nämä ovat kaikilla lapsilla niitä ihan bestiksiä ja läheisimpiä kavereita, jotka säilyy vaikka olosuhteet muuttuu. Bonuksena myös vanhemmat ovat tuttuja.

Toki kaiken tän voi tehdä yökyläilemättä, mutta meillä lapset tykkäsivät yökyläilystä todella paljon.

Meillä ystävät ovat lasten ystäviä! Kamala ajatella, että vanhemmat ottavat lapsen elämästä niin tiukan otteen, että eivät hyväksy sitä, että lapset muuttuvat, kaveripiiri vaihtuu ja elämä jatkuu.

Meillä ei ole edes muutettu paikasta toiseen, mutta silti kaveripiiri on vaihtunut. En ole pakottanut lapsia roikkuttamaan mukana niitä ihmisiä, joiden maailma on ajan kuluessa muuttunut erilaiseksi kuin se, mitä kohti itse on menossa.

Huh, osaapa olla ankeita vanhempia. 

Minä en ole harrastanut lasten yökyläilyä, mutta koen silti tuntevani lapseni kaverit sekä heidän vanhempansa.

Minusta päiväsaikaan tutustuu heihin paljon paremmin. Öisin nukutaan.