Muita, jotka eivät jaksa lasten yökyläilyjä?

Haluan rentoutua viikonloppuna ihan oman perheen parissa. En jaksa paimentaa siinä vielä jotain lasten kaveria. Kaipaan rauhaa itsekseni.

Minun kokemukseni mukaan ne innokkaimmat yökyläilyn harrastajat ovat niitä innolla verkostoituvia yh-äitejä tai ADHD-lasten vanhempia jotka haluavat eroon villeistä pennuistaan. Ja omaa seksiaikaa.

Meillä ei yökyläilyä ole juuri harrastettu. Ekan kerran oli kavereita yökylässä nyt kun lapsi on lukiossa ja pari koulukaveria tuli joululomalla käymään Helsingissä. Eipä noista liiaksi vaivaa ollut, vähän lakanapyykkiä tuli.

Huhhuh muutamat Aina-Inkerimammat taas vauhdissa! Kun ei mekään, niin ei lapsetkaan....

Itse lapsena yökyläilin paljon ja samoin kavereita oli meillä yötä. Lähes tulkoon aina samoja ystäviä, jotka vanhemmat tunsivat hyvin, mutta joskus uusiakin kavereita. Sen lisäksi raahasin parhaita ystäviä mummolaan ja millon mihinkin mökkireissulle, jopa ulkomaanmatkoilla oli kavereita mukana. Luulen, että vanhemmat ja mummit olivat salaa vain tyytyväisiä, kun saivat omaa rauhaa.

Me muuten aina yökylässä nukuttiin samassa sängyssä lapsena, meillä ja kavereiden luona, eli en usko että lakanapyykkiä aiheutui paljoa. Eikä kyllä tullut mieleenkään, että omat vanhempani ainakaan olisivat valittaneet asiasta. Onko nykyään jotenkin moraalisesti väärin antaa pikkutyttöjen nukkua samassa sängyssä, vai miksi aina pedataan erikseen pedit? Meistä oli ainakin aina hauskaa nukkua "siskonpedissä".

Alusta asti olen opettanut lapseni näkemään vaivaa, jos haluavat yökylä kavereita. Hakemaan patjan varastosta ja laittamaan lakanat. Myös passaaminen on lapsen omalla kontolla. Toki aluksi autoin ja ohjasin, mutta toisinaan kaverin kylääntulon vaiva on ylittänyt lapsen jaksamisen ja on itse sanonut, ettei nyt jaksakaan. Patjat js petivaatteet kun pitää järjestää poiskin.

Jossain vaiheessa sanoin pokkana, että pyytää ottamaan makuupussin ja oman tyynyn mukaan, hyvin on toiminut! Meillä myös omat vievät aina makuupunnin mukanaan ja olen saanut siitä kiitosta toisilta äideiltä. Vaikka aluksi koin huonommuutta, etten passaa. Meillä kuitenkin 3 lasta ja pyykkiä ei kaivata yhtään lisää.

Toki koitan muuten mahdollistaa kivaa syömistä ja tekemistä lapsille. Yökyläily on tärkeää opettelua, peilaamista ja itsenäistymisen välähdyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Alusta asti olen opettanut lapseni näkemään vaivaa, jos haluavat yökylä kavereita. Hakemaan patjan varastosta ja laittamaan lakanat. Myös passaaminen on lapsen omalla kontolla. Toki aluksi autoin ja ohjasin, mutta toisinaan kaverin kylääntulon vaiva on ylittänyt lapsen jaksamisen ja on itse sanonut, ettei nyt jaksakaan. Patjat js petivaatteet kun pitää järjestää poiskin.

Jossain vaiheessa sanoin pokkana, että pyytää ottamaan makuupussin ja oman tyynyn mukaan, hyvin on toiminut! Meillä myös omat vievät aina makuupunnin mukanaan ja olen saanut siitä kiitosta toisilta äideiltä. Vaikka aluksi koin huonommuutta, etten passaa. Meillä kuitenkin 3 lasta ja pyykkiä ei kaivata yhtään lisää.

Toki koitan muuten mahdollistaa kivaa syömistä ja tekemistä lapsille. Yökyläily on tärkeää opettelua, peilaamista ja itsenäistymisen välähdyksiä.

Lisään vielä, että silloin kun lapset oikein innostuvat, kun haluttu kaveri pääsee meille yö kylään näkevät innoissaan paljonkin vaivaa, saadakseen yökyläilyyn toteutumaan. Kesällä 8v. Kokosi telttaa tohinoissaan innosta puhkuen 2h putkeen ennenkö aikuinen ehti auttamaan.

vuosimallia 90 kirjoitti:

Huhhuh muutamat Aina-Inkerimammat taas vauhdissa! Kun ei mekään, niin ei lapsetkaan....

Itse lapsena yökyläilin paljon ja samoin kavereita oli meillä yötä. Lähes tulkoon aina samoja ystäviä, jotka vanhemmat tunsivat hyvin, mutta joskus uusiakin kavereita. Sen lisäksi raahasin parhaita ystäviä mummolaan ja millon mihinkin mökkireissulle, jopa ulkomaanmatkoilla oli kavereita mukana. Luulen, että vanhemmat ja mummit olivat salaa vain tyytyväisiä, kun saivat omaa rauhaa.

Me muuten aina yökylässä nukuttiin samassa sängyssä lapsena, meillä ja kavereiden luona, eli en usko että lakanapyykkiä aiheutui paljoa. Eikä kyllä tullut mieleenkään, että omat vanhempani ainakaan olisivat valittaneet asiasta. Onko nykyään jotenkin moraalisesti väärin antaa pikkutyttöjen nukkua samassa sängyssä, vai miksi aina pedataan erikseen pedit? Meistä oli ainakin aina hauskaa nukkua "siskonpedissä".

Olin varmaan epätavallisen mukava lapsi, koska sekä isoäitini että vanhempani jaksoivat minua varsin hyvin, vaikka en ottanut kavereita mukaan mökille tai ulkomaille. Perheitä on erilaisia, kaikissa lapset eivät ole ongelmaksi kuten lapsuudenperheessäsi.

Vierailija kirjoitti:

Muistan omasta lapsuudesta, että yökyläily oli kivaa, joten pakkohan sitä on kestää. Ärsyttää se silti.

Meillä on vaan kaksi lasta, joten kun toinen on poissa toista pitää viihdyttää. Ihan kiva tietysti kun lapsi saa erityishuomiota, mutta välillä raskaan työviikon jälkeen haluaisi vaan rentoutua. Yökyläilijä nukkuu aina liian vähän ja on seuraavana päivänä sietämätöntä seuraa.

Jos taas ollaan meillä yökylässä, niin ärsyttää olla nukkumaanmenopoliisina. Nämä 10-vuotiaat valvoo vaikka kahteen aamulla, jos antaa niiden riehua. Annan touhuta aikansa, mutta aina menee siihen että tunnin hyssyttelyn jälkeen uhkailen kotiin soittamisesta jos ei ala olla hiljaista.

Minua siis eniten häiritsee se, että ei mennä nukkumaan ajoissa. Meidän lapset eivät kestä valvomista ja seuraava päivä (tai jopa koko viikonloppu) menee ihan pilalle koko perheeltä. Kavereilla valvotaan aina vähintään puoleen yöhön yleensä pidempäänkin. Meillä kotona olen yrittänyt sopia lasten kanssa, että menevät nukkuun klo 22. Ei ne kuitenkaan malta vaan supatetaan ja sählätään kuitenkin sinne puoliltaöin. En viitsi toisten lapsille kovin tiukkaakaan kuria pitää. Sitten jostain syystä ovat kuitenkin ylhäällä jo ennen klo 7.

Normaalisti meillä koululaiset menevät nukkumaan klo 20-20:30 ja ovat aina unessa ennen klo 21. Heräilevät sitten klo 7 jälkeen. Me ei myöskään vanhemmat osata mennä nukkumaan, jos yökyläläiset sähläävät viereisessä huoneessa. Yössä 3x syövä vauva ja huonouninen taapero aiheuttaa ihan tarpeeksi unihäiriöitä meille, ei kaivata niitä koululaisten kavereilta.

Ap

Ja siis me asutaan kerrostalossa. Koululaisila on omant huoneet, mutta olohuonetta eivät oikein voi vallata, koska meillä vanhemmilla ei ole sitten mitään paikkaa istua. Meidän makkarissa nukkuu vauva.

Eikö teidän monilapsisten perheiden lapset leiki viikonloppuisin ja vapaa-aikana keskenään? Meillä on 2 lasta, leikit sujuu hyvin emmekä kaipaa ulkopuolisia kavereita.

Koulussa sitten on niitä omia kamuja ja heidän kanssaan leikitään välillä koulun jälkeen. Mutta yökylään, matkalle, mökille tms. emme tarvitse muita kavereita.

Meillä lapset eivät halua yökylään kavereilleen. Heille riittää lauantaikyläily eli menevät noin klo 10 ja haen kotiin noin klo 19. Siinä ajassa ehtii ihan tarpeeksi lakkaamaan kynsiä, tekemään kampauksia ja kikattamaan. Vanhempainillan jälkeen päätelmäni on ollut se, että eniten yökyläilyä harrastavat ne lapset, joilla ei koulussa tai kotona mene kovinkaan hyvin. Eräänlaista valvomatonta tukiperhetoimintaa siis.

Itse teininä yökyläilen ja kaverit yökyläilee meillä suht paljon. Kuunnellaan musiikkia, pelataan, jutellaan, käydään ulkona pyörimässä jne. Siinä on jotain mystistä kun yöllä keskustellaan elämän syvimmästä tarkoituksesta tai juorutaan, puheenaiheella ei niin väliä. Useimmat kaverini asuvat myös vähän kauempana, että joskus ollaan sitten esim. 2-3 yötä. Mun äiti ainakin tykkää, kun saa tutustua mun kavereihin jonkun verran että tietää minkälaisissa porukoissa liikun, ja meille saakin suht vapaasti tulla. Äitille vaan pitää ilmoittaa, että tietää tuoda kaupasta enemmän ruokatarvikkeita. Äiti myös vie minua ja ystäviäni aina välillä läheiseen isompaan kaupunkiin, kun tästä pikkukylästä löytyy vain pari ruokakauppaa, baari, ylihintainen grilli ja kirjasto. Aina kuskailee mielellään ja voidaan pitää vaikka kaverisynttäritkin. Sääntöjä ei kummemmin ole, paitsi sitä luokkaa että ulkona ei tarvitse olla yömyöhään kun kylä on täynnä vanhoja juoppoja ja nistejä (mikä on totta), ja valvoa saa kunhan ei pidä muuta perhettä hereillä. Ja hauskaa on aina.

Vierailija kirjoitti:

Itse teininä yökyläilen ja kaverit yökyläilee meillä suht paljon. Kuunnellaan musiikkia, pelataan, jutellaan, käydään ulkona pyörimässä jne. Siinä on jotain mystistä kun yöllä keskustellaan elämän syvimmästä tarkoituksesta tai juorutaan, puheenaiheella ei niin väliä. Useimmat kaverini asuvat myös vähän kauempana, että joskus ollaan sitten esim. 2-3 yötä. Mun äiti ainakin tykkää, kun saa tutustua mun kavereihin jonkun verran että tietää minkälaisissa porukoissa liikun, ja meille saakin suht vapaasti tulla. Äitille vaan pitää ilmoittaa, että tietää tuoda kaupasta enemmän ruokatarvikkeita. Äiti myös vie minua ja ystäviäni aina välillä läheiseen isompaan kaupunkiin, kun tästä pikkukylästä löytyy vain pari ruokakauppaa, baari, ylihintainen grilli ja kirjasto. Aina kuskailee mielellään ja voidaan pitää vaikka kaverisynttäritkin. Sääntöjä ei kummemmin ole, paitsi sitä luokkaa että ulkona ei tarvitse olla yömyöhään kun kylä on täynnä vanhoja juoppoja ja nistejä (mikä on totta), ja valvoa saa kunhan ei pidä muuta perhettä hereillä. Ja hauskaa on aina.

Ja tosiaan se että koulu menee hyvin, KA 9,1 ja sääntönä myös se, että arki-iltoina ei kavereita yöksi, kun kuitenkin valvottaisiin, mikä on kyllä täysin totta.

Minäkään en pidä yökyläilemisestä. Rasittavaa.

Muutamia kertoja vuodessa suostun, jotta en ole yhtä paska äiti, kuin omani aikoinaan (en päässyt kertaakaan yökylään, eikä kukaan koskaan meille).

Onko se vanhemmalta mitään pois, jos lapsen hyvä ystävä yökyläilee pari kertaa vuodessa heillä. Itse en näe vieraissa mitään ongelmaa, jos käyttäytyvät hyvin ja antavat muiden nukkua! Meillä yökyläillyt sallitaan vain lomilla.

Minkä ikäisistä tässä nyt puhutaan? Oma poika on nyt ekalla ja yökyläily tulee välillä puheeksi hänen ja kavereidensa kanssa, mutta en kyllä mitenkään jaksaisi uhrata kalliarvoisia viikonloppuiltoja ylimääräisen lapsen kaitsemiseen. Eikä oman lapsen yökyläily helpottaisi elämääni juurikaan, koska silloin pitäisi viihdyttää ja leikittää kuopusta. Pakko kai joustaa tässä asiassa, mutta ahdistaa jo etukäteen.

Meillä saa yökyläillä viikonloppuna, mutta se ei poista kotivelvollisuuksia. Ihan samalla tavalla on osallistuttava siivouksiin, tiskikoneen tyhjentämiseen jne. kuin silloinkin, kun ei ole kaveria kylässä. Ja kaveri saa luvan tehdä samalla tavalla kotitöitä kuin omatkin, joten meille ei ole jonoksi asti tulijoita. Muilla saa kuulemma nukkua aamulla pitkään, äidit tekevät herkkuruokia, televisio on varattu yökyläilijälle eli vieras saa päättää, mitä katsotaan jne. Meillä eletään aamusta asti tavallista elämää, en aio hyssytellä taaperoa siksi, että siskolla on kaveri käymässä ja valvoivat yli keskiyön.

Vierailija kirjoitti:

Onko se vanhemmalta mitään pois, jos lapsen hyvä ystävä yökyläilee pari kertaa vuodessa heillä. Itse en näe vieraissa mitään ongelmaa, jos käyttäytyvät hyvin ja antavat muiden nukkua! Meillä yökyläillyt sallitaan vain lomilla.

Pari kertaa vuodessa on minustakin kohtuullista, mutta omilla lapsilla on kavereita,mjotka saisivat yökyläillä joka viikonloppu. Meillä ei mitenkään onnistu, että joka viikonloppu koululaiset valvoisivat puolille öin. Meidän isot lapset 8v ja 10v (toka ja kolmasluokkalaiset) ja pikkuiset ovat 3kk ja 2,5v. Koululaisten kaverit on kivoista perheistä, tunnetaan vanhemmat hyvin. Kyse ei ole mistään sosiaalisista ongelmista. Luultavasti heidän perheitään se puolille öin valvominen ei haittaa niin paljoa. Meidän lapset ovat sen jälkeen ihan sekaisin.

Meillä tähän mennessä ainoa yökylävieras on tytön (7v) paras kaveri, joka on meillä on ehkä kerran kahdessa viikossa ollut siitä asti kun olivat ehkä neljä. Ei aiheuta mitään lisähommia, osaavat jo säännöt hyvin, tulevat aina toimeen ja lainalapsella on meillä omat lakanat, tyynyt peitot ja hammasharja, samoin hänen kodistaan löytyy meidän tytön kamppeet. Vallan ihanaa ja hienoa on että lapsella on sydänystävä, ei mikään itsestään selvyys, jota itse ainakin haluan tukea ja vaalia.

58 jatkaa

Ja meillä likat menee kyllä ysiltä nukkumaan oli sitten yövieraita tai ei ja muutenkin se on meillä niin yleistä ettei siitä tarvii tehdä mitään spesiaaliiltaa. Tavan ruokaa, tavan leikkejä, ehkä sauna, normiaikaan nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Eikö teidän monilapsisten perheiden lapset leiki viikonloppuisin ja vapaa-aikana keskenään? Meillä on 2 lasta, leikit sujuu hyvin emmekä kaipaa ulkopuolisia kavereita.

Koulussa sitten on niitä omia kamuja ja heidän kanssaan leikitään välillä koulun jälkeen. Mutta yökylään, matkalle, mökille tms. emme tarvitse muita kavereita.

Niin äiti ei tarvitse.