Kissani on jännäkissa

Onko kissalla alkoholiongelmaa?

Jälkikasvua tietenkin siellä  täällä, ja isä ei ole tietävinäänkään pennuistaan. Kissanminttu kiinnostaa ja kotona käydään vain huollossa ja toipumassa.

Tyypillinen kissa. Edesmenneeni samanlainen. Kolli pani narttua vaikka oli "leikattu" pari päivää yhteen menoon,sitten kyllästyi.Narttu olisi halunnut jatkaa,vaan kolli läpäytti tassulla tätä kuonoon ja meni syömään ja sitten nukkumaan

Vierailija kirjoitti:

Koskaan ei tiedä mistä se ilmestyy. Kissa saattaa etukäteen kertomatta lähteä reissuilleen panemaan mirrejä tiineiksi. Toisinaan se viipyy juoksuillaan päiväkausia. Kollini raahaa myös ylpeänä kuolleita eläimiä kotitalomme pihalle. Kotona se makailee sohvalla ja odottaa että ruoka kannetaan valmiina eteen. Sellainen jännäkissa minulla <3

Minulla oli pitkään omituinen kissa, Nakke-Benjamin, joka oli mahdottoman kova nussimaan ja vietti päiväkausia vonkamatkoillaan tai missä lie huorissa pyörinyt. Eräänä kesäpäivänä naapurin maatiaiskissa Kaijamaija toi pentunsa meidän kuistille. Ei epäilystäkään - Nakke olis vuorenvarmasti niiden isä - pennuilla oli täsmälleen samanlaiset silmät ja kasvonpiirteet sekä pönäkkä kroppa...

Mulla on jännäkoira. Sanomattakin selvää on että se on uros. Sen elämän sisältö on jäljittää narttuja, haistella ja nuolla niiden pissoja ja yrittää päästä pukille. Paremman puutteessa se kotona pökkii vaikka tyynyjä tai pöydänjalkoja, kun himot on niin kovat. 

Tämä jännäkoira on myös kovis, se uskoo olevansa maailman suurin ja vahvin koira joten uskaltaa haastaa riitaa ihan mille koiralle tahansa. Ei ole ainutlaatuista että meikälläinen on saanut puremaa kun on tarvinnut isoegoinen jännäkoira pelastaa itseään kolme kertaa painavamman koiran leuoista, eikä tämä sittenkään opi. Se tuhahtaa vaan, että tyhmä, lopetit hyvän tappelun juuri kun olin voittamassa!

Alkoholiongelmankin tämä kehittäisi jos emäntä sallisi. Jo pikkupentuna se himoitsi kaljaa jos nautimme saunakaljoja. Joskus annoin pienen määrän tassille, ja se nuoli sen innolla ja on sen jälkeen aina kyörännyt vieressä jos ihmisellä on kalja ja halunnut nuolla vaikka sitä tölkin reiän ympärystää siinä toivossa että siiniä on tippa kaljaa. Väkevät viinat on sen mielestä eri jänniä. Annoin joskus maistaa, että tajuaisi että hyi, pahaa ja polttavaa. Ja tosiaan, pentu säikähti vähän tuntemusta, ja haukkui lasia hetken. Mutta sitten palasi takaisin ja halusi taas nuolla. Ja taas - kunnes totesin että pirulainen, tuo otushan tykkää siitä, nyt ei enää maistiaisia. 

Jos jännäkoirani olisi ihminen, se olisi semmoinen äijä jolla olisi kaljamaha, ja joka röhnöttäisi sohvalla huutaen: "akka, kaljaa", samalla kun katsoo jotain jalkapallo-otteluita. Välillä se lähtisi yöelämään kavereiden kansas ja eksyilisi vääriin peteihin kun ei voi mitään kun vehje vie.

Onko ap:n kissan nimi kenties Tauski?