Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten saada mies haluamaan olla lapsen kanssa?
12.03.2017 |
Tilanne on siis se, että mies ei oikein halua viettää lapsen kanssa aikaa. Se tuntuu olevan pakkopullaa ja lapsi alkaa olla jo siinä iässä että huomaa sen. (Kohta 3 vuotias)
Miehellä on vuorotyö eikä lapsi näe isäänsä niin usein. Kun miehellä on vapaata hänellä on paljon "kotitöitä" eli auton puunausta ja muuta sellaista eikä juuri aikaa lapselle. Jaksaa leikkiä lapsen kanssa noin 30 min max ja pitkin hampain jää kotiin kaksin lapsen kanssa jos minulla on menoa. Mies ei myöskään halua lähteä mukaan minnekään.
Tänäänkin harmitti, miehellä pitkästä aikaa vapaata ja on vaan pahalla päällä koko päivän. Lapsen läsnäolo ja huomionhaku selkeästi ärsytti ja lapsikin sen jossain vaiheessa jo huomasi :( Kysyin mikä vaivaa ja sanoi että pää kipeä..
Olen tästä joskus sanonut ja miehen mielestä syyllistän häntä. Hän mielestään on hyvä isä ja loukkaantuu.
Mies oli meistä se joka lasta ehdottomasti halusi. Emme ole mitään nuoria, nelikymppiset häämöttää.
En halua asiasta nalkuttaa vaan jotenkin saada mies itse haluamaan olla lapsen kanssa. Lapsi on sitä paitsi todella fiksu ikäisekseen ja saanut hyvästä käytöksestä kehuja monessa paikassa. Auttakaa, onko täällä muita joilla kokemusta?
Kommentit (13)
En minäkään jaksaisi 3-vuotiaiden seuraa. Liian suuri ero älykkyydessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos ykköselle, eikö kenellekään muulla ole kokemusta tällaisesta?
Et voi muuttaa toista mitenkään, jännä ettei tämä asia ole sinulle, melkein nelikymppiselle, jo päivänselvää. Kuulostaa ihan parikymppisen pohdinnalta siirrettynä perhe-elämään. Jos mies ei itse älyä että lapsenne on pieni vain kerran ja tämä on lapsen ainoa lapsuus, niin ei sitä kukaan muukaan saa hänen päähänsä taottua.
Asia, mitä sinun tulisi sen sijaan pohtia: millaisessa ympäristössä haluat lapsesi kasvattaa? Ymmärräthän että epäkannustava ja lapseen turhautunut vanhempi ei millään tavoin tue lapsen minäkuvan kehitystä positiiviseen suuntaan. Miksi siis haluat altistaa lapsen tällaisille vaikutteille?
En ikinä ehdota eroa pienten lasten vanhemmalle, mutta nyt en pitäisi sitä huonoimpana vaihtoehtona pohtia. Lapsi huomaa isän ärtyneisyyden/poissaolevaisuuden (kuten sanoitkin). Lapsi ei tarvitse tällaista vanhempaa elämäänsä vaan osallistuvan ja lasta ymmärtävän vanhemman. Yksi tällainen vanhempi on parempi kuin kaksi, joista toinen murentaa lapsen itsetuntoa käytöksellään.
Ei sillä vaan oo toista naista? Äkäisyys usein viestii tyytymättömyydestä vallitseviin oloihin. Tyhmä ja lapsellinenkin taitaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sillä vaan oo toista naista? Äkäisyys usein viestii tyytymättömyydestä vallitseviin oloihin. Tyhmä ja lapsellinenkin taitaa olla.
On kyllä muitakin merkkejä mahdollisesta suhteesta. Olen sanonut tästäkin, että jos jotain sutinaa on niin toivon että on munaa myös tehdä oikein perhettä kohtaan. Eli olla rehellinen.
Joskus tuntuu että hän painiskelee mielessään jonkin ison asian kanssa..
Mies on luonteeltaan aika itsekäs ja lapsen kanssa eläminen on hänelle vieläkin kai vähän shokki.
En minäkään jaksaisi olla 3v kanssa, mutta olen myös älynnyt olla tekemättä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään jaksaisi 3-vuotiaiden seuraa. Liian suuri ero älykkyydessä
Kolmevuotiaan eduksi, näköjään.
En nyt syyllistäminen miestä siitä, että ei jaksa leikkiä lapsen kanssa. Minustakin on niin tylsää, että katson kellosta 10 minuuttia aikaa ja pakotan itseni keskittymään edes sen hetken.
3-vuotiaan kanssa voisi jo alkaa tehdä muutakin: pelata helppoja pelejä, muovailla, piirtää, ulkoilla jne. Paljon hauskempaa aikuiselle kuin leikkiminen. Lapsen voisi myös ottaa mukaan auton puunaamiseen ja muihin puuhiin.
Mutta jos miehellä ei ole sisäistä motivaatiota nauttia lapsen seurassa, niin sinä et asialle mitään voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jälleen yksi todiste siitä, että ei pidä ikinä, ikinä tehdä lasta miehen mieliksi. Mikään ei muutu nopeammin kuin miehen mieli, kun lapsesta pitäisikin huolehtia.
Et voi tehdä ap muuta kuin hyväksyä, että olet käytännössä yksinhuoltaja.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään jaksaisi 3-vuotiaiden seuraa. Liian suuri ero älykkyydessä
Eikä pelkästään älykkyydessä, vaan kiinnostuksen kohteissa, kommunikointikyvyssä, keskittymiskyvyssä... Kyllä se on ihan oma, harvinainen ihmislajinsa, joka jaksaa olla aidosti kiinnostunut kolmivuotiaan jutuista. Meille muille semmoisen kanssa seurustelu on enemmän tai vähemmän pakkopullaa.
Mutta: kun olet lapsen tehnyt, nielet sen pakkopullan, teki mieli tai ei. Ap:n miesraukka ei tätä ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsemme on 4-vuotias, olen jo ylittänyt 40 ja mieheni on n. 10 vuotta vanhempi. Meilläkään ei leikit suju sisätiloissa muuta kuin joskus jotkut pelit/palapelit.
Sen sijaan olen saanut sen verran aikaiseksi, että ottaa erilaisiin askereisiin tyttäremme mukaan esim. ruuanlaitto, astianpesukoneen täyttö ja tyhjennys, pöydän kattaminen, kaupasta ostettujen ruokien kaappiin laittamiseen.
Lisäksi ulkona esim. puiden pinoaminen, kun tekevät puita takkaa, saunaa varten sekä niiden mahdollinen kärrääminen kottikärryillä, auton pesu yms., pihan kolaaminen.
Meillä on toiminut se, että otamme mukaan päivittäisiin töihin mukaan, kun vielä innakas auttamaan ja tätä kautta isä ja tytär ovat tulleet läheisiksi. Minulla on tyttäremme kanssa samoin eli otan kotitöihin mukaan teenpä mitä tahansa, mutta myös pelaan/leikin ja käytän puistoissa.
Alue: Aihe vapaa
Todennäköisesti et millään. Mies saattaa tosin innostua itse olemaan lasten kanssa vähän enemmän sitten kun ovat vanhempia.
Meillä oli niin, että mies ei vaan jotenkin osannut olla alle kouluikäisten kanssa. Ne ja niiden epäloogiset puheet ja touhut lähinnä vaivaannuttivat häntä, eikä hän tiennyt oikein miten niiden kanssa kuuluisi olla, mitä puhua, mitä tehdä. Meni aina ihan lukkoon pienten lasten lähellä.
Mutta kouluiästä eteenpäin on kyllä enemmän jutellut ja ollut lasten kanssa, tosin pojan kokee selvästi läheisemmäksi kuin tyttöä jonka kansssa ei aina osaa vieläkään olla kun ajattelee että tytöt on jotenkin eri planeetalta ;)
Itse olen tästä asiasta ajatellut että olisihan se kiva ollut jos mies olisi ollut sellainen moderni isä joka osallistuu täysillä lastenhoitoon, mutta ei sille mitään voi ettei ole, ja on niitä onneksi ihan täysipäisiä lapsia kasvanut niistä vanhanajan lapsistakin, joille isä jäi usein aika etäiseksi hahmoksi koska se oli äidin rooli huolehtia lapset.