Lue keskustelun säännöt.
Mistä asioista pikkulapsi saa määrätä? Missä menee pomottelun raja?
12.03.2017 |
Minkä verran teidän mielestä on ok antaa pikkulapselle 2-4v päätösvaltaa pienissä arjen asioissa? Kun minusta lapsen on esimerkiksi hyvä antaa valita ihan itse millä leluilla leikitään, mitä kirjaa luetaan, mitä peliä pelataan ja muita lapsen ajanviettoon liittyviä asioita. Haluam tietysti että nämä asiat olisivat aina mieluisia eikä niistä tulisi pakkopullaa.
Mutta entä kun lapsi haluaa, että voileipä on kasattu juuri tietyllä tavalla, muuten ei syö. Tai että vain äiti kelpaa hampaanpesijäksi, vaikka isikin osaa. Tai että vesi pitää saada tietynlaisesta mukista, muuten ei voi juoda ja tulee itku. Annan lapsen sitten valita vesimukin jotta lapsella on hyvä mieli ja jotta hänen tulee juotua leikin lomassa, mutta välillä mietityttää että mihin vetää raja näiden pyyntöjen ja käskyjen kanssa.
Missä siis teidän mielestä menee raja, että lapsen toiveita näissä pikkuasioissa asioissa kannattaa toteuttaa? Ettei menisi pomottelun ja pompottelun puolelle.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Lapsi valitsee miten leipä kasataan, vanhempi valitsee täytteet.
Eli vanhempi päättää kokonaisuudesta, koska lapsella ei ole tietoa siitä, mikä on hänelle hyväksi. Lapsi saa kuitenkin tehdä itselleen sopivia päätöksiä aikuisten päättämien "raamien" sisällä.
Leivästä on turha tehdä valtataistelua. Pääasiahan on, että lapsi syö sen. Vähän kannattaa koittaa relata siis! Se ei ole periksi antamista.
Eikö lapsi saa valita mitä leivälle tulee? Meillä yleensä esim aamupalalla otetaan tarvikkeet pöydälle. Kuten juusto, leikkele, kurkku. Näistä jo se 1-v on saanut valita mitä ottaa leivän päälle. Jos on halunnut syödä leivän pelkkällä rasvalla on se myös ollut ok. Lähinnä katsottu perään ettei lado puolta leikkelepakettia päälle. Mielestäni kuulostaa julmalta että jos äiti päättää että tänään on juustovoikkari niin se juusto on pakko syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa opettaa lapselle miten itseään kannattaa ilmaista, jos haluaa toiveensa huomioiduksi. Jos voileipä aiheuttaa parkumista, kannattaa pyytää lasta kertomaan etukäteen minkälaisen leivän haluaa. Jos ei osaa kertoa, voi leivän pistää pois ja sanoa, että saa voileivän kun pyytää sellaisen nätisti. En antaisi raivoamiselle periksi, mutta lapsen asiallisesti pyytäessä voi hänen antaa tehdä itseään koskevia valintoja, joilla on merkitystä lähinnä hänen omien mieltymystensä perusteella.