Lue keskustelun säännöt.
Olen prinsessaäiti
12.03.2017 |
En jaksaisi hoitaa lapsiani, hoidan sen mikä pakko. Mies halusi lapset ja suostuin hänen takiaan. Olen tottunut omaan aikaan, ystäviin, kulttuuriin, romanttisuuteen ja matkoihin. Nukkumaan myöhään.
Mies hoitaa kaiken, mutta ei ole kovin siisti joten joudun siivoamaan. Meillä käy siivooja 2x/kk, mutta ei se kauhesti auta.
Olen huono, väsynyt äiti. Lapsemme ovat toiveeatani vanhemmillamme usein. Kaipaan miehen huomiota ja hyvää, äänekästä ja rajumpaa seksiä. Lasten aikana ei onnistu.....
Muita?
Kommentit (37)
No ehkä prinsessalla tarkoitin, että olen tottunut hyvään kohteluun ja olemaan se ketä palvellaan. En juuri ole siivonnut, kokannut tai varsinkaan hoitanut lapsia. Siksi ehkä tuntuu niin rankalta herätä, tai puuttua tappeluihin, kun ne eivät todellakaan kiinnosta.
Tykkään panostaa itseeni ja antaa itselleni aikaa. Lapset haluavat jatkuvasti huomiotani, vaikka heillä on huomioiva ja leikkisä isä!
En koe suurta ikävää kun olemme yötä pois.. Vanhempamme ovat heille läheisiä. Ehdotin miehelle viikon lomaa kesällä kaksin, niin hän heti ehdotti, että äitinsä toisi lapset puolessa välissä. Eli lentäisi yksin kahden pienen kanssa!
Olen aina pyrkinyt miellyttämään miestäni, mutta nyt tuntuu, että tähän muottiin en vain mahdu!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et kuulosta prinsessalta lainkaan, ainoastaan yksinkertaiselta.
Jep, laiskalta ja typerältä. Oikeat prinsessat ovat kauniita, ahkeria ja ihania! Niinkuin minä 😘
Nyt on pakko kysyä että kuinka vanha olet?
Veikkaan 19
Prinsessaäiti? Kuulostat hankalalta teini-ikäiseltä, minäminäminä...
Olen pahoillani mutta en oikein osaa olla myötätuntoinen. Minulla oli mies joka ajatteli ja tunsi kuten sinä, hän taisi sitten olla Prinssi-isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin että sun suurin ongelma on nuori ikä. Olet lisääntynyt ihan liian nuorena ja nuoruus on jäänyt kesken, niin sanotusti elämä on vielä elämättä. Varmasti hyvin yleistä nuorten äitien keskuudessa, jos se lohduttaa.
Musta myös kuulostaa että sulta on elämänhallinta hukassa. Voisitko puhua neuvolassa tästä? Jos sieltä saisi vinkkejä miten saat lapsiarjen rullaamaan.
Ja muuten, puhu myös miehellesi. Sano että kaipaat aikuista seuraa ja koet hänen pitävän sinua vain äitinä, eikä enää kumppanina. Suunnitelkaa yhdessä perheaikaa, mutta myös yhteistä aikaa. Muista myös antaa miehellesi aikaa rentoutua.
Koulussa olen kyllä hyvä, ja myös mukana politiikassa ja ihan hyvässä työssä. Eli en aivojani lepuuta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ehkä prinsessalla tarkoitin, että olen tottunut hyvään kohteluun ja olemaan se ketä palvellaan. En juuri ole siivonnut, kokannut tai varsinkaan hoitanut lapsia. Siksi ehkä tuntuu niin rankalta herätä, tai puuttua tappeluihin, kun ne eivät todellakaan kiinnosta.
Tykkään panostaa itseeni ja antaa itselleni aikaa. Lapset haluavat jatkuvasti huomiotani, vaikka heillä on huomioiva ja leikkisä isä!
En koe suurta ikävää kun olemme yötä pois.. Vanhempamme ovat heille läheisiä. Ehdotin miehelle viikon lomaa kesällä kaksin, niin hän heti ehdotti, että äitinsä toisi lapset puolessa välissä. Eli lentäisi yksin kahden pienen kanssa!
Olen aina pyrkinyt miellyttämään miestäni, mutta nyt tuntuu, että tähän muottiin en vain mahdu!
Ap
Ihanko totta, sinulle tuli täysin yllätyksenä se, että sinä ( ja miehesi ) olette nyt lapsia varten? Vanhempi huomioi lasten tarpeet, lapsi ei siihen kykene. Siirrät nyt vastuun vanhemmillesi, vaikka he ovat jo oman työnsä tehneet. Entäs, jos vanhempasi väsyvät, sairastuvat? Kaatuuko selviämisesi kokonaan siihen?
Kysytkö koskaan, miten sinun vanhempasi ( ja appivanhemmat ) voivat? Miksette voi ottaa isovanhempien kanssa yhteistä lomaa, isovanhemmat voisivat autella, mutta vastuu olisi TEILLÄ?
En yhtään tiennyt, että lapsien kanssa olisi näin hektistä.. Ja varmaan on jäänyt nuoruus vähän elämättä. Aloin seurustella 18-vuotiaana ja edelleen ollaan yhdessä. Kun ystävät harrasti yhden illan juttuja, menin mieheni luokse. Enkä ikinä juonut paljoa, koska mies ei halunnut... Jotenkin panostin kaiken mieheen, kouluun ja ulkonäköön..
Välillä mietin millaista olisi asua yksin, käydä koulussa ja tavata ihmisiä silloin kun haluaa.... Mutta se juna meni jo.. Saan positiivista palautetta ulkonäöstä ja miehet pyytävät treffeille, vaikka tietävät lapsista ja miehestä.. Ainoa mikä merkitsisi olisi oman miehen kehut. Tuntuu, että hän pitää minua rumana, vain äitimoodissa olen söpö..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tahtomattaan lapsettomana saa aina ihmetellä tätä maailmaa. Minulle tuli mies joka ei lapsia halunnut, vei kymmenen hedelmällisintä vuottani, uusi mieheni sikotaudin jälkeen ei voinut lapsia saada, ja nyt kolmannen kanssa niitä ei vaan tule. Ovulaationi ovat noin 3x vuodessa. Eikä lääkkeet auta.
Se mitä eniten halusin elämältäni... Kuinka nämä kirjoittelut sattuvatkaan.
N 40
Sulle on käynyt perinteiset: aika ja miehet ajoivat asian ohi. Ite tiedostin tän asian jo heti 23v, ilmoitin silloin miehelle, että haluan lapsia nyt heti kohta. Jos ei olisi miehelle käynyt, niin vaihtoon olisi mennyt. Pari lasta syntyikin tuolloin perättäin. Sitten tuli 10 v tauko ja syntyi vahinkoiltatähti, joka on kyllä maailman ihanin :)
Läheisiä nuoria naisia muistutan usein siitä, että jos lapsia haluaa, pitää asiasta pitää huolta jo kauan ennen kolmikymppisiä. Ettei aika liu ohi. Oon tosi pahoillani sun puolesta. Monelle naiselle käy noin, varsinkaan jos kukaan ei neuvo.
Tää oli tosi suoraa tekstiä, anteeksi. Mutta joskus pitää puhaltaa ulos mitä ajattelee.
Tuntuu ettei ole ketään. Täälläkin kaikki haukkuvat. Kaverit sanovat etteivät ikinä jaksaisi elää näin, ja ymmärtävät tavallaan, mutta heillä ei ole lapsia. Muut äidit rakastavat äitiyttä, eikä meillä ole mitään yhteistä.. Olen viallinen, eikä minun olisi pitänyt lisääntyä tiedän sen. Rakastan lapsiani kuin siskoani.. En mitenkän emomaisesti..
Onneksi isovanhemmat haluavat antaa heille kaikkensa. Mies sanoo etten pidä puoliani yhtään, totuus on, että isovanhempien säännöt ovat mielestäni ihan hyviä.. Paremmin he osaavat heitä hoitaa kuin minä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, voit lähteä ja ryhtyä viikonloppuäidiksi. Ja tämä voisi olla jopa ihan hyvä idea. Mieti lapsiasi: tämä on heidän ainoa lapsuutensa ja he ansaitsevat läsnäolevan vanhemman elämäänsä.
No en voi lähteä! Miten se auttaisi lapsiani?? Huoh.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En yhtään tiennyt, että lapsien kanssa olisi näin hektistä.. Ja varmaan on jäänyt nuoruus vähän elämättä. Aloin seurustella 18-vuotiaana ja edelleen ollaan yhdessä. Kun ystävät harrasti yhden illan juttuja, menin mieheni luokse. Enkä ikinä juonut paljoa, koska mies ei halunnut... Jotenkin panostin kaiken mieheen, kouluun ja ulkonäköön..
Välillä mietin millaista olisi asua yksin, käydä koulussa ja tavata ihmisiä silloin kun haluaa.... Mutta se juna meni jo.. Saan positiivista palautetta ulkonäöstä ja miehet pyytävät treffeille, vaikka tietävät lapsista ja miehestä.. Ainoa mikä merkitsisi olisi oman miehen kehut. Tuntuu, että hän pitää minua rumana, vain äitimoodissa olen söpö..
Ap
Muuttuisiko elämäsi, jos miehesi kehuisi ulkonäköäsi? Vaikea miehesi on ulkonäköäsi kehua, jos muuten olet mahdoton. Kitisevä ja tyytymätön teini. Sinulla on hyvä kypsä mies, joka ottaa vastuuta lapsista ja perheestä.
Yritähän sinäkin kasvaa aikuiseksi.
Ap avautui rehellisesti ja heti äidit kiirehtivät lyttäämään hänet. Aihe on tabu, josta on tod.näk vaikea avautua kovin monelle.
Tulin itse äidiksi 30-vuotiaana ja vaikka nautin äitiydestä, lasten tarvitsevuus oli jotain, mihin en osannut varautua. Kaipasin omaa aikaa, vapautta, päiväunia, älylllisiä haasteita. En muista enää montako vuotta vei ennen kuin täysin sopeuduin. Tai ehkä en edes sopeutunut, lapset kasvoivat, itsenäistyivät ja tilanne parani.
Vierailija kirjoitti:
Ap avautui rehellisesti ja heti äidit kiirehtivät lyttäämään hänet. Aihe on tabu, josta on tod.näk vaikea avautua kovin monelle.
Tulin itse äidiksi 30-vuotiaana ja vaikka nautin äitiydestä, lasten tarvitsevuus oli jotain, mihin en osannut varautua. Kaipasin omaa aikaa, vapautta, päiväunia, älylllisiä haasteita. En muista enää montako vuotta vei ennen kuin täysin sopeuduin. Tai ehkä en edes sopeutunut, lapset kasvoivat, itsenäistyivät ja tilanne parani.
Ihanaa kuulla! Oikein odotan sitä kun he ovat jo teinejä.. Tai edes koulussa, että me vanhemmat ei enää olla se kiinnostavin elämänsisältö. En ääneen valita miehelle..
Ap
Et kuulosta prinsessalta lainkaan, ainoastaan yksinkertaiselta.