Lue keskustelun säännöt.
Miehen kaljanjuonti
11.03.2017 |
Omassa lapsuudessani isä ei juonut koskaan alkoholia, paitsi jouluna ja juhannuksena viiniä lasillisen. Äiti saattoi silloin tällöin, max kerran kuussa juoda siiderilasillisen lauantaina saunassa... Oma alkoholinkäyttöni on myös niin, että arkena ei koskaan alkoholia, mutta viikonloppuna voi mennä baariin (ja joskus vaikka humalaankin)
Avopuolisoni lapsuudessa hänen isänsä on lipittänyt kaljaa päivittäin monia annoksia, alkoholistin rajamailla siis. Tekee edelleenkin sitä..
Nyt kun olen muuttanut yhteen miehen kanssa, huomaan, että minua ärsyttää, mikäli mies juo kaljaa arkisin. Ei koskaan vedä mitään kännejä arkisin, korkeintaan kolme tölkkiä, mutta jotenkin minua ahdistaa asia. Olen puhunut asiasta, että ihmettelen asiaa yms. Olen huomannut, että olen myös alkanut nalkuttaa asiasta "taasko sun pitää sitä kaljaa lipittää"... Mies ihmettelee, koska hänen mielestään on parempi juoda kaljaa kuin limsaa, jota siis juon todella harvoin.
Miten te näette alkoholin käytön? Onko teille ok juoda joka päivä yksi tölkki kaljaa? Miksi minua ahdistaa tämä asia. Jos olisin alkoholistiperheestä, ymmärtäisin, mutta kun minulla ei ole huonoja kokemuksia alkoholista. Jotenkin vaan, kun mies kertonut isästään, pelkään, että hänestä tulee samanlainen raja-alkoholisti, ellei sitä jo ole.
Kommentit (86)
Kuka vittu kehtaa alapeukuttaa pääministeriä saatana!? Nyt lähtee karhuryhmä liikenteelle, ja kostoksi leikkaan LISÄÄ lapsilisistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juha Sipilä kirjoitti:
Mitä jos antaisit miehesi olla ja lopettaisit tuon hiekkapillumaisen käytöksesi! Ei tuo ole vielä alkoholistia nähnykkään, ainoa haitta joka sun miehelle tosta tulee on ylilihavuus ja diabetes! Jos haluut et miehes ei juo alkoholia niin anna sille kannabis jointti käteen niin ei tuu hänelle enään alkoholin halua!
Niin mulkku jätkä kuin oletkin Juha niin tästä on pakko olla samaa mieltä kanssasi. Saatampa itsekin harva se arkipäivä ottaa lonkeron tai pari tai lasin vinkkua ja joskus ihan rehellisesti vetää pienet tai isot arkikännitkin. Vastaavasti saatan olla viikonlopun selvin päin.
Miehen juomisesta on turha ahdistua, jos hän ei käyttäydy ikävästi sinua kohtaan ja nalkuttaminen saattaa vain pahentaa sitä. Minua ainakin alkaa ärsyttää, jos mieheni alkaa nalkuttaa juomisestani ja ainoa reaktio on juoda lisää. Vähän sama vähän pätee mieheni tupakointiin, ei se ainakaan helpota lopettamista, jos minä alan siitä avautua. Tulee vaan stressi ja himo polttaa lisää.
En kiellä, etteikö minua voisi sanoa lievästi alkoholistiksi, mutten kuitenkaan ole mikään rapajuoppo, käyn asiallisesti töissä ja koulussa, pidän kodin siistinä, harrastan ja näen kavereita.
Voisihan sitä alkoholin sijaan juoda vaikka vettä, mutta jos nyt aikuinen ihminen siitä alkoholista pitämään ja se mukavasti rentouttaa, eikä se aiheuta mitään ongelmia, niin aika mulkeroa kumppanilta tehdä siitä ongelma. Elä sen asian kanssa tai etsi kumppani, jolla on samat juomatavat kuin sinulla.
Nyt lähti keskikaljan myynti Alkoon
No kyllä on kuulkaa niin, että jos on pakko juoda yksikin kalja päivässä niin silloin se on jo syystä, eli vähän sillä haetaan sitä nousuhumalaa, kolmesta nyt puhumattakaan. Ongelma siis. On myöskin niin että tuollainen "maun takia" juonti on ihan itsensä ja muiden harhauttamista ja kuulostaa ihan 12 vuotiaan pikkupojan pahanteon selityksen yritykseltä äitille. Myöskin nää väitteet täällä aikuisten itsensä päätöksistä on päätöntä roskaa, nyt kyllä kuulostaa siltä kun juopot puolustelis toistensa käyttäytymistä.
Kyllä se on kuulkaa pellen näköstä kun menee Prismaan ja näkee sillä jonkun perheen jonka isä kärrä kassalle keissin, tulee väkisin mieleen että siinä sellanen perhejuoppo, joka hukuttaa ongelmansa pikkukänniin ja kaikki muut hyssyttelee. Ei ole normaalia ei, ainakaan muissa piireissä kun ihan alimmissa sosiaaliluokissa. Jossain määrin vois varmaan ymmärtää sellaista että vähän maistelee jotain ulkomaalaisia oluita silloin tällöin ehkä pullon ja viikonloppuisin parikin, mutta että ostaa jotain halvinta suomalaista tölkkibisseä ja lipittelee sitä niin sit se on kyllä jo kaappijuoppouden alkua.
Yksi ummehtuneimpia selityksiä tuo "mä käyn töissä, en voi olla alkkis". Ihan kuin alkoholistin määritelmä olisi vain sellainen ojan pohjalla oksennukset rinnuksilla makaava pultsari. Jos alkoholia on pakko saada säännöllisesti, niin alkoholismia se on, vaikka yrittäisi itselleen selitellä mitä.
En muuten ymmärrä, että miksi Suomessa on viralliset riskikulutuksen määrät aivan tolkuttoman suuret. Helposti sekin saa ihmisen ajattelemaan, että ei ole mitään ongelmaa, kun kerran jää näiden rajojen alle. Olen minäkin yrittänyt alkoholisteja käännyttää vetoamalla esim. terveyshaittoihin, mutta turhaa hommaa. Itsestä sen oivalluksen pitää lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se juo ketä haluaa, mutta itse en syystä ja toisesta enää katselisi juovaa miestä. (itse kun ei tule juotua).
Seura valitaan sen mukaan, mitä itsekin tekee.
Elämässä lienee muitakin iloja kuin jatkuva tissuttelu?
"Mikä on vallassamme tehdä, se on vallassamme jättää tekemättä." — Aristoteles
Hei! Itse en huolestuisi kun tuo juominen ei kertomasi perusteella humalanhakuista kuitenkaan ole!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vittu. On teillä murheet. Ihanko juo kolme kaljaa.
En ole ap, mutta munkin mielestä 3 kaljaa joka päivä on aika paljon. Viikossa 21 kaljaa.
Yksi olut taitaa olla yksi annos alkoholia? Miehillä se riskiraja on 26 annosta viikossa. Ja esim. terveyden kannaltahan ei ole merkitystä juoko viikolla vai viikonloppuna.. Mutta haittaako tuo juominen esim. töissä käymistä? Ja jos haittaa ap:tä tai parisuhdetta niin voihan se olla ongelma siinä mielessä.
Hessu kirjoitti:
No kyllä on kuulkaa niin, että jos on pakko juoda yksikin kalja päivässä niin silloin se on jo syystä, eli vähän sillä haetaan sitä nousuhumalaa, kolmesta nyt puhumattakaan. Ongelma siis. On myöskin niin että tuollainen "maun takia" juonti on ihan itsensä ja muiden harhauttamista ja kuulostaa ihan 12 vuotiaan pikkupojan pahanteon selityksen yritykseltä äitille. Myöskin nää väitteet täällä aikuisten itsensä päätöksistä on päätöntä roskaa, nyt kyllä kuulostaa siltä kun juopot puolustelis toistensa käyttäytymistä.
Kyllä se on kuulkaa pellen näköstä kun menee Prismaan ja näkee sillä jonkun perheen jonka isä kärrä kassalle keissin, tulee väkisin mieleen että siinä sellanen perhejuoppo, joka hukuttaa ongelmansa pikkukänniin ja kaikki muut hyssyttelee. Ei ole normaalia ei, ainakaan muissa piireissä kun ihan alimmissa sosiaaliluokissa. Jossain määrin vois varmaan ymmärtää sellaista että vähän maistelee jotain ulkomaalaisia oluita silloin tällöin ehkä pullon ja viikonloppuisin parikin, mutta että ostaa jotain halvinta suomalaista tölkkibisseä ja lipittelee sitä niin sit se on kyllä jo kaappijuoppouden alkua.
Todella naurettavaa on myös ajatella, että ne "hienommat" juomat on jotenkin parempia ja rapajuoppo on vaan jos juo halpiskaljaa. Ylemmissä yhteiskuntaluokissa on myös paljon alkoholin suurkuluttajia, juomat vaan kalliimmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin aikoinaan vihanen isälleni kun juo just joku 3-5 tölkkiä päivässä. Sillon mun oma juominen oli (teininä) vain humalahakuista. Nyt kun kalja maistuukin hyvältä ja sitä voikin juoda oikeasti huvikseen, ymmärrän hyvin. Itse vannon veden nimeen janojuomana, mutta jos pitäisi limua/mehua tai bisseä juoda niin valitsisin jälkimmäisen.
En voisi kuvitella samaan tilanteeseen itseäni vihastumaan, ehkä jos ei tarjoaisi mullekin olusiaan. :D
Jos siis miehesi ei tule siitä annoksesta humalaan eikä lyö, lässytä tai käyttäydy sopimattomasti, mikä tässä mättää. No okei 3 kaljaa lääkäreiden mielestä on paljon jos ajatellaan maksaa ja jos on vielä joku säännöllinen lääkityskin päällä.
No jos annokset alkaa kasvaa olisin kyllä sitten huolissani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vielä huolta. Mutta jos alkaa annokset nousta, niin sitten. Nimittäin kohta sillä kolmella ei saa nousuhumalaa
T: entinen kaappijuoppo.
Olen ollut samassa tilanteessa. Seurusteluaikana ei ollut noin, mutta kun muutettiin yhteiseen kotiin se alkoi. Alkoholi oli mukana oikeastaan jokaisena mahdollisena (ei ollut pakko ajaa) päivänä. En voinut kuvitella itseäni tai mahdollisia lapsia moiseen ympäristöön, joten lähdin. Mies ei halunnut luopua alkoholista.
Nyt nelikymppisinä mies kuulostaa käheä-ääniseltä jorisevalta joviaalia leikkivältä pubipenalta. Ei ole ikävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kaljat ovat pieniä, ne tuskin muuttavat miehen tilaa mihinkään suuntaan. Toki voi olla ärsyttävää, mutta jos hänen käytös ei muutu ja määrät eivät kaava (ole kasvaneet?) niin ei tuo nyt niin vaarallista ole. Minun juopon alku mieheni vetää kahden päivän kännin joka viikonloppu (eroa harkitsen).
Surffailija kirjoitti:
Jos siis miehesi ei tule siitä annoksesta humalaan eikä lyö, lässytä tai käyttäydy sopimattomasti, mikä tässä mättää. No okei 3 kaljaa lääkäreiden mielestä on paljon jos ajatellaan maksaa ja jos on vielä joku säännöllinen lääkityskin päällä.
No jos annokset alkaa kasvaa olisin kyllä sitten huolissani.
Tuokin määrä ajan kanssa alkaa rassata maksan lisäksi hormonitoimintaa ja aivoja. Ei se ole sattumaa, että juopot ovat ilkeitä/ äkkipikaisia/ välinpitämättömiä/ saamattomia/ impotentteja/saman levyn jauhajia vaan alkoholin aiheuttamia muutoksia. Lisäksi tuo rajoittaa sitä, mitä iltaisin tehdään yhdessä ja mihin mennään ja syö rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vittu. On teillä murheet. Ihanko juo kolme kaljaa.
Niin jo nyt juo kolme. Ens vuonna neljä ja sitten viis.
Ei pitäis kaljan olla päivittäinen.
Ymmärrän aapee. Näet jo sen mielikuvan, että kumppanistasi on tulossa alkoholisti.
Ei ihminen tarvitse alkoholia päivittäin.
Kannattaa jutella ihan vaavasu ja kertoa nuo pelkosi. Sinähän välität.
Muutos lähtee itsestä.
Jos sinulle on liikaa se kalja, niin kannattaa vakavasti miettiä millaista elämää haluat elää ja tehdä ratkaisut sen mukaa.
Mies itse muuttaa tapojaan, jos noin haluaa. Pakottaa et voi.
Itse elin lapsuuteni alkoholistiperheessä...niinkuin meistä suomalaisista tosi moni.
Ei ole kivaa. Ei ole lapsen sielulla rauhaa. Eikä niitten aikuistenkaan..
Ai niin, ei isä alussa juonut ollenkaan. Sitten ne päivittäiset kalja-annokset kasvoivat. Ja sunnuntaina oli helpompi hengittää, kun isä krapulaansa nukkui.
Oikeastaan en edes ymmärrä mihin alkoholia tarvitaan etenkään säännöllisesti...enkä nykyään oikein muutenkaan. Parhaat fiilikset on kuitenkin ihan selvinpäin. Ei pentuna hyvissä oloisissa muuta tarvinnut kuin juosta ja leikkiä ulkona ja oli hyvä olo. Paras olo. Ei siinä alkoholia hyvänolon tuottoon tarvinnut.
Mietit aapee tärkeitä asioita. Uskallat nähdä.
Onko viinin lipittely sitten parempi asia ?
Ryypiskelevät ruokatunnilla ja iltaisin vieläpä yhteisillä aterioilla perheen kanssa ja lasten nähden etelän maissa. Hurskastelua valittaa muutaman kaljan nauttimisesta.Viinissä on prosentteja tuplaten ja äkkiäkös se pullo on juotu, se vaan on hovikelpoisempaa.
Toisaalta jos muutama hassu olut rentouttaa niin hyvä juttu että maistuu ja joku harrastus on.Toki kohtuus tässäkin asiassa.
Nii. Sehän on vaan pari kaljaa.
Entäs jos pitäisi illalla lähteä jonnekin? No onneksi sulla on ajokortti, taksi kulkee ja ambulanssin voi tilata pahimpaan hätään.
Seksi oluenhajuisen miehen kanssa ei ole listallani ensimmäisenä.
Kolme olutta on, mitä näin eksän juovan. Lisäksi alkoi mennä vähän muutakin, ensin salaa ja sitten mukamas salaa.
Keskustelun paikka. Meillä hän valitsi viinan. Ai että on ihanaa juoda ja sääliä itseään kun muijakin lähti ja vei lapsetkin mukanaan.
Vierailija kirjoitti:
Surffailija kirjoitti:
Jos siis miehesi ei tule siitä annoksesta humalaan eikä lyö, lässytä tai käyttäydy sopimattomasti, mikä tässä mättää. No okei 3 kaljaa lääkäreiden mielestä on paljon jos ajatellaan maksaa ja jos on vielä joku säännöllinen lääkityskin päällä.
No jos annokset alkaa kasvaa olisin kyllä sitten huolissani.
Tuokin määrä ajan kanssa alkaa rassata maksan lisäksi hormonitoimintaa ja aivoja. Ei se ole sattumaa, että juopot ovat ilkeitä/ äkkipikaisia/ välinpitämättömiä/ saamattomia/ impotentteja/saman levyn jauhajia vaan alkoholin aiheuttamia muutoksia. Lisäksi tuo rajoittaa sitä, mitä iltaisin tehdään yhdessä ja mihin mennään ja syö rahaa.
Seurustelun alkaesss mies"vain" veti viikonloppukännejä. Diinä vaiheessa, kun hänen piti saada kolme kaljaa joka ilta, se oli jo ongelma. Huomasin, että jos hänen piti olla viiko ottamatta, hän oli tosi äreä, v****mainen, ja odotti viikonloppua vaan sillä että pääsee ottamaan. Siinä vaiheessa perheen yhteiset menot oli jo mun huoleni, miestä kiinnosti vaan että mitä osttaa perjantaina alkosta, ja onko viikonloppuna joku lähdössä baariin, että hän lähtee mukaan.
Tässä kohtaa hön jo nukkui huonosti, hikoili yöt, oli usein impotentti ja äreä.
Yritti raitistua, mutta aina vakuutti itsensä että yksi ei haittaa. Ulkomuoto jotenkin pöhöttynyt ja turvoksissa, hiki haisi imelälle.
Viikonloppuisin ei voinut tehdä perheellä mitään, kun ex toipui krapulasta puolille päiville. Jos kuului ääniä, hän suuttui. Kuljin sukkasillaan, ja lapsi kuunteli lastenohjelmia kuulokkeilla, ja sitten olimme lapsemn kanssa paljon ulkona.
Seuraavassa vaiheessa emme enää menneet yhdessä nukkumaan, vaan muiden mentyä nukkumaan arkisin mies veti vielä yksin pullon viiniä. Hänestä ei aamulla enää nähnyt mitään että oli otettu. Viikonloppuisin lähti "yhdelle" ja tuli kotiin seuraavana iltapäivänä.
Nyt oli jo ihan impotentti, ja koska löysin eron jälkeen viagrareseptin, oli ilmeisesti hankkinut sen jotain toista naista varten, koska tässä vaiheessa meillä ei ollut enää seksiä. Sen sijaan yöllä mies oli alkanut tulla kännissä kotiin ja tulla sänkyni viereen herättämään ja haastamaan riitaa, hän oli sekava ja pelottava, ja todennäköisesti ei aamulla muistanut mitään.
Yritin häntä hoitoon useita kertoja. Hän pystyi alkuvaiheessa oleen raittiina jopa vuoden, missä kohtaa sitten tulin raskaaksikin ja mentiin sen takia naimisiin.
Tahdonvoimalla pystyi helposti olen välillä kuukauden juomatta jos halusi näyttää minulle, mutta aina lopulta oli viina vanhempi.
Lopulta minäkin uskoin, että mies oli alkoholisti, vaikka sivulliset sanoivat, että kyllähän mies tuon verran voi ottaa. No ei voi, vaan alko on aina ykkösenä kaikessa, ja mies kyllä väittää että ilmankin voi olla, mutta sattumoisin vain haluaa ottaa, kun se on niin kivaa ja hyvää. Todellisuudessa ei pysty valitseen toisin vaikka yrittää, mutta viimeiseen asti valehtelee itselleen ja muille.
Mistä tietää että alkoholisti valehtelee? Hän avaa suunsa.
Kun lapsi oli jo niin iso, että heräsi yöllä miehen törttöilyyn ja jopa auttamaan tätä, kun oli sammunut jonnekin, päätin, että nyt loppui. Otin eron.
Mies oli vuoroin raivona ja vuoroin itkuinen, lupasi kuun taivaalta, mutta kun oli luvannut niin monet kerrat, en enää uskonut.
Pian sen jälkeen hänellä alkoi terveys jo pettää, ja siitä pelästyneenä oli vuoden raittiina. Mutta ei ole enää. Näyttää nykyisin jo aika laihalta ja paljon ikäistään vanhemmalta. Työtään ei ole edelleenkään menettänyt. Miesvaltaisulla aloilla työkaverit suojelee ja pomot ymmärtää, "kun se on muuten tosi pätevä mies"
Itse absolutistina koko ikäni, ollut taxikuskin hommissa, te urpot maksatte minun elämisen kännäämisellänne, eikä tarvitse ollakkuin piikki hetket töissä... sopii miettiä!