Lue keskustelun säännöt.
"Liian myöhäistä" vs. "parempi myöhään kuin ei milloinkaan"
11.03.2017 |
Olen hukannut elämässäni monia mahdollisuuksia. Ajatellessani niiden toteuttamista näin keski-ikäisenä, taistelee mielessäni vastakkain nuo otsikossa mainitut ajattelutavat.
Kaikki itseapukirjat ja motivaatiopuhujat kannattavat tietysti jälkimmäistä ajatusta, mutta sivuuttavat tästä seuraavan katkeruuden ja häpeän, ikään kuin niitä ei olisikaan. Mikään myöhässä koettu ja toteutettu ei tietenkään korvaa menetettyä nuoruutta. Eikö sen vuoksi olisi kunniallisempaa tunnustaa kärsineensä tappion elämää vastaan ja poistua takavasemmalle?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
En mä oikein ymmärrä. Mitä katkeruutta ja häpeää? Sä olet hukannut monia mahdollisuuksia - niin varmasti ja hukkaat tulevaisuudessakin. Kaikki tekevät niin. Jokainen valinta on valinta jonkun puolesta ja toisen jättämiseksi. Säkin olet valinnut - et niin kuin nyt jälkikäteen haluaisit olla valinnut, mutta ilmeisesti se on silloin valinnan aikaa vaikuttanut paremmalta ratkaisulta näin. Myönnä se, tiedosta se ja ota siitä vastuu. Ja ala nyt tekemään sellaisia valintoja, joista nyt tykkäät.
No, just niitä vääriä valintojani häpeän, vaikka en aina tiennyt että on mahdollista tai luvallista tehdä toisinkin. Tässä vastuun ottamisessa juuri mietin, vähän samaan tapaan kuin mitä korkealta virkamieheltä vaaditaan silloin kun tämä on mokannut raskaasti, että olisiko parempi jäädä korjaamaan virheitään vai erottava tehtävistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samurai vapautui epäonnistumisen aiheuttamasta häpeästä tekemällä seppukun. Miksei Suomessa ole tällaista tapaa? Olemmeko niin kunniattomia, ettemme osaa edes kuolla silloin kun on sen aika?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä oikein ymmärrä. Mitä katkeruutta ja häpeää? Sä olet hukannut monia mahdollisuuksia - niin varmasti ja hukkaat tulevaisuudessakin. Kaikki tekevät niin. Jokainen valinta on valinta jonkun puolesta ja toisen jättämiseksi. Säkin olet valinnut - et niin kuin nyt jälkikäteen haluaisit olla valinnut, mutta ilmeisesti se on silloin valinnan aikaa vaikuttanut paremmalta ratkaisulta näin. Myönnä se, tiedosta se ja ota siitä vastuu. Ja ala nyt tekemään sellaisia valintoja, joista nyt tykkäät.
No, just niitä vääriä valintojani häpeän, vaikka en aina tiennyt että on mahdollista tai luvallista tehdä toisinkin. Tässä vastuun ottamisessa juuri mietin, vähän samaan tapaan kuin mitä korkealta virkamieheltä vaaditaan silloin kun tämä on mokannut raskaasti, että olisiko parempi jäädä korjaamaan virheitään vai erottava tehtävistään.
No mun mielestä on parempi korjata virheensä. Joku sen virkamiehenkin jäljet joutuu siivoamaan. Vois olla parempi, jos se olis se itse.
Häpeätkö sinä myös muiden puolesta? Mummon, joka lähtee au-pairiksi? Keski-ikäisen, joka lähtee interreilaamaan? Nauratko pilkallisesti sille nelikymppiselle joka lukee yliopiston pääsykokeisiin?
Häpeä ei vie sinua kuin katkeruuteen. Ja katkerana ja kokemattomana on kamalaa olla, ja se on kamalaa myös lähipiirille.
Vierailija kirjoitti:
Häpeätkö sinä myös muiden puolesta? Mummon, joka lähtee au-pairiksi? Keski-ikäisen, joka lähtee interreilaamaan? Nauratko pilkallisesti sille nelikymppiselle joka lukee yliopiston pääsykokeisiin?
Häpeä ei vie sinua kuin katkeruuteen. Ja katkerana ja kokemattomana on kamalaa olla, ja se on kamalaa myös lähipiirille.
Häpeä on ihan oma juttuni. Nuo ovat juuri sellaisia asioita, jotka muiden tekemänä ovat hienoja, rohkeita ja arvostettavia, mutta minun tekemänäni olisivat häpeällisiä. Kas kun mainitsitkin interreilin, kun olen pitkään surrut että nuorena ei ollut rahaa eikä lupaa lähteä. Nyt reilaaminen hävettäisi ja tuntisin itseni teeskentelijäksi tai arveluttavaksi hyypiöksi menemällä hostelleihin nuorten joukkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häpeätkö sinä myös muiden puolesta? Mummon, joka lähtee au-pairiksi? Keski-ikäisen, joka lähtee interreilaamaan? Nauratko pilkallisesti sille nelikymppiselle joka lukee yliopiston pääsykokeisiin?
Häpeä ei vie sinua kuin katkeruuteen. Ja katkerana ja kokemattomana on kamalaa olla, ja se on kamalaa myös lähipiirille.
Häpeä on ihan oma juttuni. Nuo ovat juuri sellaisia asioita, jotka muiden tekemänä ovat hienoja, rohkeita ja arvostettavia, mutta minun tekemänäni olisivat häpeällisiä. Kas kun mainitsitkin interreilin, kun olen pitkään surrut että nuorena ei ollut rahaa eikä lupaa lähteä. Nyt reilaaminen hävettäisi ja tuntisin itseni teeskentelijäksi tai arveluttavaksi hyypiöksi menemällä hostelleihin nuorten joukkoon.
No sitten et lähde. Ei sinua kukaan halua raahata väkisin mihinkään, eikä kukaan tule ovellesi hakemaan että nyt mennään.
Vierailija kirjoitti:
Samurai vapautui epäonnistumisen aiheuttamasta häpeästä tekemällä seppukun. Miksei Suomessa ole tällaista tapaa? Olemmeko niin kunniattomia, ettemme osaa edes kuolla silloin kun on sen aika?
Suomessa nimenomaan on tällainen tapa. Viina ja vastaantulevan kaistan rekka sekä köysi ja koivumetsä,kiskoja unohtamatta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samurai vapautui epäonnistumisen aiheuttamasta häpeästä tekemällä seppukun. Miksei Suomessa ole tällaista tapaa? Olemmeko niin kunniattomia, ettemme osaa edes kuolla silloin kun on sen aika?
Suomessa nimenomaan on tällainen tapa. Viina ja vastaantulevan kaistan rekka sekä köysi ja koivumetsä,kiskoja unohtamatta
Mutta miksi niitä ei pidetä kunniallisina ratkaisuina?
Voisi olla minun kirjoittamani. Häpeäni tosin tulee siitä, etten ole tehnyt mitään valintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samurai vapautui epäonnistumisen aiheuttamasta häpeästä tekemällä seppukun. Miksei Suomessa ole tällaista tapaa? Olemmeko niin kunniattomia, ettemme osaa edes kuolla silloin kun on sen aika?
Suomessa nimenomaan on tällainen tapa. Viina ja vastaantulevan kaistan rekka sekä köysi ja koivumetsä,kiskoja unohtamatta
Mutta entäs jos se ei olekaan rekka, joka tulee vastaan, vaan joku joka jää alle?
Vierailija kirjoitti:
Voisi olla minun kirjoittamani. Häpeäni tosin tulee siitä, etten ole tehnyt mitään valintoja.
Ei kun teidän pitäisi ymmärtää, että kyllä te teitte valintoja. Te vaan teitte niitä erilaisilla löhtökphdilla kuin mitä teillä on nykyään. Piditte jotain muuta tärkeänä, kuin mitä pidätte nykyään. Ehkä tiesitte jostain asioista vähemmän ja toiset asiat olivat teille tärkeämpiä. Teillä OLI joku syy valintoihinne, vaikka se syy nykyään tuntuu turhalta tai tyhmältä tai tylsältä. Jos se tuntui silloin itsestäänselvyydeltä, se oli todennäköisesti hyvin tärkeä syy, koska juuri tärkeät asiat tuntuvat itsestäänselvyyksiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisi olla minun kirjoittamani. Häpeäni tosin tulee siitä, etten ole tehnyt mitään valintoja.
Ei kun teidän pitäisi ymmärtää, että kyllä te teitte valintoja. Te vaan teitte niitä erilaisilla löhtökphdilla kuin mitä teillä on nykyään. Piditte jotain muuta tärkeänä, kuin mitä pidätte nykyään. Ehkä tiesitte jostain asioista vähemmän ja toiset asiat olivat teille tärkeämpiä. Teillä OLI joku syy valintoihinne, vaikka se syy nykyään tuntuu turhalta tai tyhmältä tai tylsältä. Jos se tuntui silloin itsestäänselvyydeltä, se oli todennäköisesti hyvin tärkeä syy, koska juuri tärkeät asiat tuntuvat itsestäänselvyyksiltä.
Ehkä lainaamasi kirjoittaja tarkoitti, että valinnat olivat passiivisia, eli mukautumista muiden toiveisiin ja päätöksiin. Se ei tunnu samalla tavalla valinnalta, kuin aktiivinen omien tavoitteiden edistäminen, vaikka teknisesti ottaen valinta onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häpeätkö sinä myös muiden puolesta? Mummon, joka lähtee au-pairiksi? Keski-ikäisen, joka lähtee interreilaamaan? Nauratko pilkallisesti sille nelikymppiselle joka lukee yliopiston pääsykokeisiin?
Häpeä ei vie sinua kuin katkeruuteen. Ja katkerana ja kokemattomana on kamalaa olla, ja se on kamalaa myös lähipiirille.
Häpeä on ihan oma juttuni. Nuo ovat juuri sellaisia asioita, jotka muiden tekemänä ovat hienoja, rohkeita ja arvostettavia, mutta minun tekemänäni olisivat häpeällisiä. Kas kun mainitsitkin interreilin, kun olen pitkään surrut että nuorena ei ollut rahaa eikä lupaa lähteä. Nyt reilaaminen hävettäisi ja tuntisin itseni teeskentelijäksi tai arveluttavaksi hyypiöksi menemällä hostelleihin nuorten joukkoon.
Elämässä on lopulta aika yksinkertaiset säännöt, tärkein niistä on se, että mennyt on mennyttä, tulevaisuus ei ole vielä täällä joten sulla on vain tämä hetki ja sinä voit päättää miten sen hetken elät. Ja sitten se, että sinun elämäsi muokkaat sinä itse.
Sun tapauksessa näyttää siltä että käytät häpeää ja katkeruutta syynä siihen ettei sun tarvitse yrittää mitään uutta. Et ole antanut itsellesi anteeksi että teit vääriä valintoja, siksi et pysty nyt tekemään oikeitakaan valintoja.
Häpeän tunne kertoo siitä, että sulle on tärkeämpää se mitä kuvittelet muiden ihmisten ajattelevan sinusta, kuin se, että tekisit elämälläsi sitä mitä sinä haluat.
Jos joku vaikkapa "liian vanhana" menee opiskelemaan tai interrailille, hän tekee niin koska haluaa tehdä niin eikä hän välitä jos joku kehittymätön ihminen kommentoi jotain typerää. Sulle näyttää itseäsi tärkeämpi ihminen olevan tuo mahdollinen kehittymätön kritisoija, joten annat noiden vielä tuntemattomien ihmisten määrätä elämästäsi.
Ai, yksi tärkeä sääntö elämässä on myös se klisee "Carpe diem".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisi olla minun kirjoittamani. Häpeäni tosin tulee siitä, etten ole tehnyt mitään valintoja.
Ei kun teidän pitäisi ymmärtää, että kyllä te teitte valintoja. Te vaan teitte niitä erilaisilla löhtökphdilla kuin mitä teillä on nykyään. Piditte jotain muuta tärkeänä, kuin mitä pidätte nykyään. Ehkä tiesitte jostain asioista vähemmän ja toiset asiat olivat teille tärkeämpiä. Teillä OLI joku syy valintoihinne, vaikka se syy nykyään tuntuu turhalta tai tyhmältä tai tylsältä. Jos se tuntui silloin itsestäänselvyydeltä, se oli todennäköisesti hyvin tärkeä syy, koska juuri tärkeät asiat tuntuvat itsestäänselvyyksiltä.
Ehkä lainaamasi kirjoittaja tarkoitti, että valinnat olivat passiivisia, eli mukautumista muiden toiveisiin ja päätöksiin. Se ei tunnu samalla tavalla valinnalta, kuin aktiivinen omien tavoitteiden edistäminen, vaikka teknisesti ottaen valinta onkin.
Niin tätä juuri tarkoitin, vaikka kyllä tiedostan senkin, että valitsematta jättäminen on myös valinta. Olen hirveän passiivinen luonteeltani ja ajanhallinta ei ole vahvin alueeni so. useimmat asiat ratkeavat itsestään kun antaa asioiden mennä (ohitseen).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisi olla minun kirjoittamani. Häpeäni tosin tulee siitä, etten ole tehnyt mitään valintoja.
Ei kun teidän pitäisi ymmärtää, että kyllä te teitte valintoja. Te vaan teitte niitä erilaisilla löhtökphdilla kuin mitä teillä on nykyään. Piditte jotain muuta tärkeänä, kuin mitä pidätte nykyään. Ehkä tiesitte jostain asioista vähemmän ja toiset asiat olivat teille tärkeämpiä. Teillä OLI joku syy valintoihinne, vaikka se syy nykyään tuntuu turhalta tai tyhmältä tai tylsältä. Jos se tuntui silloin itsestäänselvyydeltä, se oli todennäköisesti hyvin tärkeä syy, koska juuri tärkeät asiat tuntuvat itsestäänselvyyksiltä.
Ehkä lainaamasi kirjoittaja tarkoitti, että valinnat olivat passiivisia, eli mukautumista muiden toiveisiin ja päätöksiin. Se ei tunnu samalla tavalla valinnalta, kuin aktiivinen omien tavoitteiden edistäminen, vaikka teknisesti ottaen valinta onkin.
Joo tajuan, että tätä passiivista valintaa kirjoittaja tarkoitti, mutta oikeastihan silloin on ollut kyse vain siitä, että ITSELLE on ollut tärkeämpää tai vaikuttanut järkevämmältä noudattaa sen toisen toiveita. Se, että ei enää tekisi samoin, ei tarkoita, että olisi silloin tehnyt väärin - vain sitä, että prioriteetit ovat vaihtuneet.
Kaikkien tästä pngeömasta kärsivien kannattaisi lukea Jane Austenin kirja Persuation (typerästi suomennettu nimellä Viisasteleva sydän). Sen ydin on nimenomaan tässä kysymyksenasettelussa, että vaikka ihminen (kuten kapteeni wentforthin rahattomuuden takia hylänneyt Anne) katuu nuorena vanhempien ja "viisaampien" johdattelemana tekemiään päätöksiä tai ainakaan ei vanhempana enää toistaisi niitä, ei silti olisi fiksua pitää omaa härkäpäistä päätään ohan joka asiassa (kuten Henrietta, joka hyppää muuriltä päänsä halki koska haluaa osoitta olevansa itsenäinen) .kirjan loppuratkaisu on kaikkien kannalta onnellinen, mutta siinä on ajatuksia herättäviä kohtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häpeätkö sinä myös muiden puolesta? Mummon, joka lähtee au-pairiksi? Keski-ikäisen, joka lähtee interreilaamaan? Nauratko pilkallisesti sille nelikymppiselle joka lukee yliopiston pääsykokeisiin?
Häpeä ei vie sinua kuin katkeruuteen. Ja katkerana ja kokemattomana on kamalaa olla, ja se on kamalaa myös lähipiirille.
Häpeä on ihan oma juttuni. Nuo ovat juuri sellaisia asioita, jotka muiden tekemänä ovat hienoja, rohkeita ja arvostettavia, mutta minun tekemänäni olisivat häpeällisiä. Kas kun main syystäitsitkin interreilin, kun olen pitkään surrut että nuorena ei ollut rahaa eikä lupaa lähteä. Nyt reilaaminen hävettäisi ja tuntisin itseni teeskentelijäksi tai arveluttavaksi hyypiöksi menemällä hostelleihin nuorten joukkoon.
Aaargh....!! Ei kai kukaan lähtenyt/lähde reilaamaan vain siksi, että pitää reilata. Kokemuksiahan matkustamisella haetaan, eikä missään ole kirjoitettu, että pitää yöpyä hostelleissa, nuorten joukossa. Kahdestakin syystä: hotelli voi olla hinnaltaan ihan kilpailukykyinen majoitus ja hostelleissa ei ole pelkästään nuoria.
Mutta jos käperryt kuoreesi ja ajattelet, että aika on ajanut kaiken ohi, niin kaikki jää tosiaan tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häpeätkö sinä myös muiden puolesta? Mummon, joka lähtee au-pairiksi? Keski-ikäisen, joka lähtee interreilaamaan? Nauratko pilkallisesti sille nelikymppiselle joka lukee yliopiston pääsykokeisiin?
Häpeä ei vie sinua kuin katkeruuteen. Ja katkerana ja kokemattomana on kamalaa olla, ja se on kamalaa myös lähipiirille.
Häpeä on ihan oma juttuni. Nuo ovat juuri sellaisia asioita, jotka muiden tekemänä ovat hienoja, rohkeita ja arvostettavia, mutta minun tekemänäni olisivat häpeällisiä. Kas kun mainitsitkin interreilin, kun olen pitkään surrut että nuorena ei ollut rahaa eikä lupaa lähteä. Nyt reilaaminen hävettäisi ja tuntisin itseni teeskentelijäksi tai arveluttavaksi hyypiöksi menemällä hostelleihin nuorten joukkoon.
Elämässä on lopulta aika yksinkertaiset säännöt, tärkein niistä on se, että mennyt on mennyttä, tulevaisuus ei ole vielä täällä joten sulla on vain tämä hetki ja sinä voit päättää miten sen hetken elät. Ja sitten se, että sinun elämäsi muokkaat sinä itse.
Sun tapauksessa näyttää siltä että käytät häpeää ja katkeruutta syynä siihen ettei sun tarvitse yrittää mitään uutta. Et ole antanut itsellesi anteeksi että teit vääriä valintoja, siksi et pysty nyt tekemään oikeitakaan valintoja.
Häpeän tunne kertoo siitä, että sulle on tärkeämpää se mitä kuvittelet muiden ihmisten ajattelevan sinusta, kuin se, että tekisit elämälläsi sitä mitä sinä haluat.
Jos joku vaikkapa "liian vanhana" menee opiskelemaan tai interrailille, hän tekee niin koska haluaa tehdä niin eikä hän välitä jos joku kehittymätön ihminen kommentoi jotain typerää. Sulle näyttää itseäsi tärkeämpi ihminen olevan tuo mahdollinen kehittymätön kritisoija, joten annat noiden vielä tuntemattomien ihmisten määrätä elämästäsi.
Ai, yksi tärkeä sääntö elämässä on myös se klisee "Carpe diem".
Olet oikeassa, että en ole antanut itselleni anteeksi, mutta olisiko sellaiseen oikeuttakaan? En myöskään ole ainoa itseni arvostelija, eivätkä ne muut ole tuntemattomia. Esimerkiksi reilaaminen herättäisi pilkallista huomiota lähipiirissä, sekä kyselyä ja ihmettelyä sen motiiveista, sekä arvostelua rahan tuhlaamisesta. Elämäni suurin väärä valinta oli, että kuuntelin ja alistuin näiden ihmisten valtaan, mutta se tapahtui niin pienenä lapsena, ettei ollut vaihtoehtoja. Nyt nämä ihmiset ovat minusta riippuvaisia, eikä heidän hylkäämisensä olisi moraalisesti hyväksyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häpeätkö sinä myös muiden puolesta? Mummon, joka lähtee au-pairiksi? Keski-ikäisen, joka lähtee interreilaamaan? Nauratko pilkallisesti sille nelikymppiselle joka lukee yliopiston pääsykokeisiin?
Häpeä ei vie sinua kuin katkeruuteen. Ja katkerana ja kokemattomana on kamalaa olla, ja se on kamalaa myös lähipiirille.
Häpeä on ihan oma juttuni. Nuo ovat juuri sellaisia asioita, jotka muiden tekemänä ovat hienoja, rohkeita ja arvostettavia, mutta minun tekemänäni olisivat häpeällisiä. Kas kun main syystäitsitkin interreilin, kun olen pitkään surrut että nuorena ei ollut rahaa eikä lupaa lähteä. Nyt reilaaminen hävettäisi ja tuntisin itseni teeskentelijäksi tai arveluttavaksi hyypiöksi menemällä hostelleihin nuorten joukkoon.
Aaargh....!! Ei kai kukaan lähtenyt/lähde reilaamaan vain siksi, että pitää reilata. Kokemuksiahan matkustamisella haetaan, eikä missään ole kirjoitettu, että pitää yöpyä hostelleissa, nuorten joukossa. Kahdestakin syystä: hotelli voi olla hinnaltaan ihan kilpailukykyinen majoitus ja hostelleissa ei ole pelkästään nuoria.
Mutta jos käperryt kuoreesi ja ajattelet, että aika on ajanut kaiken ohi, niin kaikki jää tosiaan tekemättä.
Sehän se katkeraa onkin, että ne kokemukset olisivat merkityksellisimpiä silloin kun on nuori ja kaikki on uutta. Vanhempana kokemuksia leimaa pettymys, että "ei se ole enää sama asia". Kyllä minä ihan vakavasti ajattelen, että kun aika on jo ajanut ohi, niin mitä mieltä on enää elää?
En mä oikein ymmärrä. Mitä katkeruutta ja häpeää? Sä olet hukannut monia mahdollisuuksia - niin varmasti ja hukkaat tulevaisuudessakin. Kaikki tekevät niin. Jokainen valinta on valinta jonkun puolesta ja toisen jättämiseksi. Säkin olet valinnut - et niin kuin nyt jälkikäteen haluaisit olla valinnut, mutta ilmeisesti se on silloin valinnan aikaa vaikuttanut paremmalta ratkaisulta näin. Myönnä se, tiedosta se ja ota siitä vastuu. Ja ala nyt tekemään sellaisia valintoja, joista nyt tykkäät.