"Liian myöhäistä" vs. "parempi myöhään kuin ei milloinkaan"

Minusta mennyt on mennyttä, muttei se estä muuttamasta elämän suuntaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisi olla minun kirjoittamani. Häpeäni tosin tulee siitä, etten ole tehnyt mitään valintoja.

Ei kun teidän pitäisi ymmärtää, että kyllä te teitte valintoja. Te vaan teitte niitä erilaisilla löhtökphdilla kuin mitä teillä on nykyään. Piditte jotain muuta tärkeänä, kuin mitä pidätte nykyään. Ehkä tiesitte jostain asioista vähemmän ja toiset asiat olivat teille tärkeämpiä. Teillä OLI joku syy valintoihinne, vaikka se syy nykyään tuntuu turhalta tai tyhmältä tai tylsältä. Jos se tuntui silloin itsestäänselvyydeltä, se oli todennäköisesti hyvin tärkeä syy, koska juuri tärkeät asiat tuntuvat itsestäänselvyyksiltä.

Ehkä lainaamasi kirjoittaja tarkoitti, että valinnat olivat passiivisia, eli mukautumista muiden toiveisiin ja päätöksiin. Se ei tunnu samalla tavalla valinnalta, kuin aktiivinen omien tavoitteiden edistäminen, vaikka teknisesti ottaen valinta onkin.

Joo tajuan, että tätä passiivista valintaa kirjoittaja tarkoitti, mutta oikeastihan silloin on ollut kyse vain siitä, että ITSELLE on ollut tärkeämpää tai vaikuttanut järkevämmältä noudattaa sen toisen toiveita. Se, että ei enää tekisi samoin, ei tarkoita, että olisi silloin tehnyt väärin - vain sitä, että prioriteetit ovat vaihtuneet.

Kaikkien tästä pngeömasta kärsivien kannattaisi lukea Jane Austenin kirja Persuation (typerästi suomennettu nimellä Viisasteleva sydän). Sen ydin on nimenomaan tässä kysymyksenasettelussa, että vaikka ihminen (kuten kapteeni wentforthin rahattomuuden takia hylänneyt Anne) katuu nuorena vanhempien ja "viisaampien" johdattelemana tekemiään päätöksiä tai ainakaan ei vanhempana enää toistaisi niitä, ei silti olisi fiksua pitää omaa härkäpäistä päätään ohan joka asiassa (kuten Henrietta, joka hyppää muuriltä päänsä halki koska haluaa osoitta olevansa itsenäinen) .kirjan loppuratkaisu on kaikkien kannalta onnellinen, mutta siinä on ajatuksia herättäviä kohtia.

Ei vaan olen nimenomaan ollut tekemättä valintoja omaa järkeäni vastaan. Kaduin jo silloin samantien etten esim. mennyt tähän tuo tuohon valintakokeeseen vaikka olin lukenut kirjan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisi olla minun kirjoittamani. Häpeäni tosin tulee siitä, etten ole tehnyt mitään valintoja.

Ei kun teidän pitäisi ymmärtää, että kyllä te teitte valintoja. Te vaan teitte niitä erilaisilla löhtökphdilla kuin mitä teillä on nykyään. Piditte jotain muuta tärkeänä, kuin mitä pidätte nykyään. Ehkä tiesitte jostain asioista vähemmän ja toiset asiat olivat teille tärkeämpiä. Teillä OLI joku syy valintoihinne, vaikka se syy nykyään tuntuu turhalta tai tyhmältä tai tylsältä. Jos se tuntui silloin itsestäänselvyydeltä, se oli todennäköisesti hyvin tärkeä syy, koska juuri tärkeät asiat tuntuvat itsestäänselvyyksiltä.

Ehkä lainaamasi kirjoittaja tarkoitti, että valinnat olivat passiivisia, eli mukautumista muiden toiveisiin ja päätöksiin. Se ei tunnu samalla tavalla valinnalta, kuin aktiivinen omien tavoitteiden edistäminen, vaikka teknisesti ottaen valinta onkin.

Joo tajuan, että tätä passiivista valintaa kirjoittaja tarkoitti, mutta oikeastihan silloin on ollut kyse vain siitä, että ITSELLE on ollut tärkeämpää tai vaikuttanut järkevämmältä noudattaa sen toisen toiveita. Se, että ei enää tekisi samoin, ei tarkoita, että olisi silloin tehnyt väärin - vain sitä, että prioriteetit ovat vaihtuneet.

Minä ole tehnyt paljon ja isoja valintoja vanhempieni miellyttämiseksi. Lapsena sille ei ollut minun kannaltani turvallista vaihtoehtoa. Aikuisena on tuntunut, ettei vaihtoehdot ole turvallisia heidän (mielenterveyden) kannalta. En ole ihan varman onko tilanne vieläkään muuttunut. Tunnen tekeväni petoksen, jos muutan prioriteettejäni tavalla, joka väistämättä vie heiltä eräitä etuja, joista he ovat tähän asti päässeet minun kauttani osallisiksi.