Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tukevahko lapsi
11.03.2017 |
Minulla on kolme tytärtä, joista esikoinen on hyvin hoikka, kevytrakenteinen ja pitkäraajainen. Jo heti synnyttyään pitkät, hoikat raajat olivat ilmiselvät ja aina ollut melkeinpä luiseva: pulleaposkisena taaperonakin tuntui luunsa ihon läpi.
Keskimmäinen on vähän raamikkaampi, mutta hoikahko hänkin.
Mutta kuopus oli jo syntyessään toista maata. Painoi yli kilon enemmän kuin esikoinen, jalat olivat paksut eikä esim luut tunnu jalkoja ja käsiä hellästi "puristaessa", vaan tuntuu sellainen lihaskimppu. En sanoisi lasta varsinaisesti lihavaksi, mutta hoikan lapsen rinnalla näyttää todella paksulta, kädet ovat paksut, jalat ovat paksut, sormet, korvalehdet kaikki. Esikoinen muistuttaa kevyttä keijukaista, keskimmäinen notkeaa kissaa ja kuopus.. No lähinnä tulee mieleen itäsaksalainen kuulantyöntäjä.
Osaako joku selittää tämän eron? Käsittääkseni ihmisten pitäisi kuitenkin olla aika lailla samankokoisia lapsuusiän ja ruokavalion + liikunnan vaikuttaa asiaan. Olen kuitenkin ollut todella tarkka juuri kuopuksen ruuan suhteen, herkkuja hän ei juurikaan saa (lähinnä vain keksin tms jossain juhlissa). Isommat saavat salaa kuopukselta jätskiä kyllä. Olen myös liikuttanut kuopusta tarkoituksella, niin että hän varmasti liikkuu vähintään tuplasti mitä hoikka esikoinen aikanaan.
Miksi kuopukseni on syntynyt näin paksuna ja on sitä edelleen? Hän on nyt 3-vuotta. Siinä missä toisilla tytöillä on suorat jalat, niin kuopuksen jalat ovat kuin ponin jykevät pohkeet ja vähän väärät sääret. Harmittaa, kun ihmiset olettavat meidän syöttäneen pienimmän piloille ja ääneen päivittelevät, että voivoi kun isosiskot ovat niin eri mallia ja tuleeko meidän hemmoteltua pienintä. Asia on kuitenkin päinvastoin. Voiko kuopuksen kehonrakenne viestiä jostain sairaudesta? Hän on 98cm pitkä ja painaa jo 17 kg.
Pitäisikö lapseni alkaa jonkinlaiselle dieetille? Onko kenenkään muun lapsen painoon puututtu neuvolassa tämän ikäisenä?
Kommentit (40)
Ap vielä päivittää kuulumiset. Käytin lapsen lääkärillä ja hän oli myös sitä mieltä, että on tukevuutta löytyy. Saimme ohjeeksi antaa lautasmallin mukaan pienen lautasellisen ruokaa eikä santsia. Vettä päälle vain, että huomaa kylläisyytensä. Vuoden päästä seuraava käynti. Herkut ym ilman muuta pois kokonaan, näihin lasketaan myös riisi- ja mannapuurot, kaikki jogurtit, max puolikas banaani/pvä, eikä rasvalevitettä, pelkkää täysjyvää viljatuotteista, juomana pelkkä vesi. Vähän ikävältä tuntui kieltää päikyssä antamasta korvapuustia kun oli joku teemapäivä. :/ Katsotaanpa siis jos tarkkuus auttaisi asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen ihmetellyt omissa lapsissa. Mut lihavan ihmisen geenit on erilaiset sekä suoliston bakteeritkin erilaisia. Sille ei vaan voi mitään et me ollaan kaikki erilaisia. Yritä löytää joku kunnon liikuntaharrastus lapselle. On eri asia on löysä lihava kuin lihaksikas lihava.
Noniin tulihan ne geenitkin sieltä. "me nyt ollaan lihavia koko perhe, geenit on semmoset.. Katos munkki omnom.. Limua päälle.. Joo geenit ne on."
Vierailija kirjoitti:
Ap vielä päivittää kuulumiset. Käytin lapsen lääkärillä ja hän oli myös sitä mieltä, että on tukevuutta löytyy. Saimme ohjeeksi antaa lautasmallin mukaan pienen lautasellisen ruokaa eikä santsia. Vettä päälle vain, että huomaa kylläisyytensä. Vuoden päästä seuraava käynti. Herkut ym ilman muuta pois kokonaan, näihin lasketaan myös riisi- ja mannapuurot, kaikki jogurtit, max puolikas banaani/pvä, eikä rasvalevitettä, pelkkää täysjyvää viljatuotteista, juomana pelkkä vesi. Vähän ikävältä tuntui kieltää päikyssä antamasta korvapuustia kun oli joku teemapäivä. :/ Katsotaanpa siis jos tarkkuus auttaisi asiaan.
Ei lääkäri vatsaan tarkoittanut sitä ettei vuoteen saisi ikinä syödä mitään herkkua vaikka muut vieressä syö?? Voin kuvitella mitkä ongelmat tosta tulee.. "äiti miksi muut saa ja minä en?" kultakun sinä et ansaitse sitä, sinä olet lihava :))
Lääkäri oli totaalivieroituksen kannalla, vaikkei olla juuri herkkuja syöty, niin kyllä tuo kolmivuotiaskin on oppinut niitä kaipaamaan. Eli jos ei ole aktiivimuistissa maku, niin lapsenkin helpompi sietää. Näin ymmärsin ohjeen sisällön. En ole itse alan ammattilainen, niin en tiedä teoriaa tai muuta. Toisaalta hyvä, eipä enää tule itsekään herkuteltua. Turhaa ja epäterveellistähän se on.
Ap
Varmaan lääkäri on sit tiennyt mitä neuvoo. Mun korvaan tuo kuullostaa siltä, että lapsi saa todella vääristyneen mallin ruokaan suhtautumisesta ja repeää ahmimaan kun ikää tulee sen verran että osaa itse herkkuja ostaa/tehdä.
Kaikki mun kuulemat ammattilaisten ohjeet lapsen liiallisen painon hallintaan jos ei sairaalloista ylipainoa ole, on nimenomaan yksi herkkupäivä viikossa ja herkkujen syönti jälkiruokana, eli täyteen mahaan, ei erikseen. Ja reipasta liikuntaa sekä normaalia kotiruokaa kasvispainotteisesti.
Mun käy sääliksi ap:n lasta, jos tää edes on totta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kaikki kolme samoista vanhemmista, vai onko kolmannella eri isä? Minkä mallisia te vanhemmat olette?
Mun esikoispoikani oli syntymästään lähtien tosi iso ja tukeva, äidinmaito maistui todella hyvin, ja jo puolivuotiaana oli yli kymmenkiloinen. En muista kolmevuotismittoja, mutta väittäisin, että yli 20 kiloa oli painoa. Palstalla ja nettilaskureissa on samankokoisia lapsia kutsuttu sairaalloisen lihaviksi.
Me vanhemmat olemme aina olleet hoikkia, pikkusisarus kasvanut miinuskäyrillä. Herkkuja ei ole poika syönyt ikinä, mutta kotiruokaa isot annokset. Jännitin monta vuotta, milloin neuvolassa puututtaisiin painoon. Ikinä sitä ei tapahtunut, enkä kotonakaan alkanut rajoittaa ruoka-annoksia.
Nyt lapsi on kuusivuotias, ja pituuspainosuhde on kahden vuoden sisällä pudonnut yläkäyrältä täsmälleen keskikäyrälle. Lapsen jalkaterät ja kädet ovat edelleen isot, reidet vahvat, vyötärö hoikka, sääret pitkät ja suorat, hartiat leveät. Kaiken kaikkiaan meidän pullukastamme tuli todella sopusuhtainen ja atleettinen lapsi, kun leikki-iän pituuskasvu pääsi kunnolla vauhtiin.
Eli jos ruokavalio ja liikuntapuoli on kunnossa, kehotan odottamaan. Luonto kyllä tietää, minkä näköistä lasta on rakentamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on 2vuotias joka on 93cm ja 16kg, neuvolassa sanottiin että yläkäyrillä mennään mutta ei kuitenkaan ole pullea tai muuta, ilmeisesti paino tulee lihaksista, en ainakaan keksi muuta, on kuitenkin hyvin liikunnallinen ja vahva ikäänsä ja ikätovereihin nähden. Jos suo huolestuttaa ni kysy sieltä neuvolasta että onko mahdollisesti sairaus tai muuta vai onko normaalia, vaikea sanoo omaa mielipidettä ku ei tiedä miltä lapsi näyttää
Niin en tiedä mikä on oikein ja väärin. Teen vain kuten viisaampi neuvoo. Haluan vain lapselleni hyvän ja terveen elämän.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kilpirauhasen vajaatoiminta saattaa olla yksi aiheuttajavaihtoehto. Se hidastaa aineenvaihduntaa ja voi olla turvotusta esim. kasvoissa ja sormissa. Tai sitten voi olla jotain muuta, joku muu sairaus/syy tai sitten lapsi vain on erilainen kuin siskonsa.
Jokainen on yksilö eikä kopio sisaruksesta.
Ei se lapsi sairas ole, neuvola sanoo jos joku asia on tutkittava tarkemmin. Pitää avata suunsa jos itseään joku lapsen kasvussa ja kehityksessä häiritsee. Tuo on outoa että kuvittelee että sisarukset näyttää samalta!
Meillä vastaava "ongelma". Kurjaa kun tyttö on siskoa paksumpi, on nyt 5-vuotias ja selkeästi osaa jo hävetä pömpöttävää vatsaansa.
Kun pyytää lisää ruokaa, niin yritän leikin varjolla "katsoa" onko masu jo täynnä ja sanoittaa, että vatsa huutelee "olen jo pullollaan". Viimeksi lapsi nolona mutisi "Se on aina ollut tuollainen.."
Inhottava ongelma ja koko ajan läsnä. Vaatteetkin pitää ostaa eri mallia tälle rotevalle pikkusiskolle. Eikä tietenkään ole yhtä sievästi istuvia kuin hoikalla ja pitkäraajaisella isosiskolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on myös pullea leikki-ikäinen, joka ollut syntymästä asti pulska. Neuvolassa ei ole ollut huolta lapsen painosta, sillä vielä saa olla "lapsen pulleutta", kaikki perhessä syö samaa ruokaa, joten ei voi olla kiinni ravinnosta, että perheen lapsilla on niin valtava ero ruumiin rakenteessa, joskus ne geenit voi pompata sulupolvien yli...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä vastaava "ongelma". Kurjaa kun tyttö on siskoa paksumpi, on nyt 5-vuotias ja selkeästi osaa jo hävetä pömpöttävää vatsaansa.
Kun pyytää lisää ruokaa, niin yritän leikin varjolla "katsoa" onko masu jo täynnä ja sanoittaa, että vatsa huutelee "olen jo pullollaan". Viimeksi lapsi nolona mutisi "Se on aina ollut tuollainen.."
Inhottava ongelma ja koko ajan läsnä. Vaatteetkin pitää ostaa eri mallia tälle rotevalle pikkusiskolle. Eikä tietenkään ole yhtä sievästi istuvia kuin hoikalla ja pitkäraajaisella isosiskolla.
Älä rajoita ruokaa, pidä ruoka-ajat ja tarjoa terveellistä ja monipuolista ruokaa, jolloin saa ottaa lisää, jos nälkä on.
Älä häpeile lasta, kehopositiivisuus on nyt sellainen asia johon sinun kannattaa tutustua. Lapselle pitää tehdä selväksi että omaan painoon ja pituuteen ei voi juurikaan vaikuttaa, omassa kropassa pitää oppia viihtymään. Kauniita vaatteita löytyy myös isoja kokoja, lasten vaatteissa myös on mitoituksissa ja merkeissä isoja eroja. Jos sopivaa ei löydy niin ompele itse /tilaa ompelijalta / osta isompaa kokoa ja lyhennä lahkeista ja hihansuista... Kasvata lapsen itsetuntoa, voitte vaikka välillä meikata yhdessä, ottaa valokuvia (voimaannuttava kuvaaminen), hassutellaan pukemalla vaikka isän vaatteet ja pidetään oma muoti show..
Suomalaiset lapset on tosi lihavia, joten hyvä jos joku havahtuu asiaan. Älkää antako mitään herkkuja ja liikkukaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vastaava "ongelma". Kurjaa kun tyttö on siskoa paksumpi, on nyt 5-vuotias ja selkeästi osaa jo hävetä pömpöttävää vatsaansa.
Kun pyytää lisää ruokaa, niin yritän leikin varjolla "katsoa" onko masu jo täynnä ja sanoittaa, että vatsa huutelee "olen jo pullollaan". Viimeksi lapsi nolona mutisi "Se on aina ollut tuollainen.."
Inhottava ongelma ja koko ajan läsnä. Vaatteetkin pitää ostaa eri mallia tälle rotevalle pikkusiskolle. Eikä tietenkään ole yhtä sievästi istuvia kuin hoikalla ja pitkäraajaisella isosiskolla.
Älä rajoita ruokaa, pidä ruoka-ajat ja tarjoa terveellistä ja monipuolista ruokaa, jolloin saa ottaa lisää, jos nälkä on.
Älä häpeile lasta, kehopositiivisuus on nyt sellainen asia johon sinun kannattaa tutustua. Lapselle pitää tehdä selväksi että omaan painoon ja pituuteen ei voi juurikaan vaikuttaa, omassa kropassa pitää oppia viihtymään. Kauniita vaatteita löytyy myös isoja kokoja, lasten vaatteissa myös on mitoituksissa ja merkeissä isoja eroja. Jos sopivaa ei löydy niin ompele itse /tilaa ompelijalta / osta isompaa kokoa ja lyhennä lahkeista ja hihansuista... Kasvata lapsen itsetuntoa, voitte vaikka välillä meikata yhdessä, ottaa valokuvia (voimaannuttava kuvaaminen), hassutellaan pukemalla vaikka isän vaatteet ja pidetään oma muoti show..
Siis kyllä hänelle tavalliset vaatteet menee ellei ne ole jotain kapeaa merkkiä, esim. Bogi ym ihan normaalisti, mutta sitten vaikka Benettonin kapeat farkut on turha luulo. Tai jotkut paitapuserot.
Lapsi on kasvukäyrien mukaan normaalipainoinen. Lopeta vouhkaaminen tai hänelle tulee syömishäiriö.
Mitä täällä joku sanoi että kerran viikossa karkki- ja herkkupäivä? Ei kai nyt 3-vuotiaalle mitään karkkeja syötetä, herranen aika sentään! Ja ne herkutkin voi olla vaikka viinirypäleitä tai pensasmustikoita. Sitä prosessoitua moskaa ehtii kyllä syödä myöhemmälläkin iällä, ei ole mitään syytä tuoda sitä noin nuoren ruokavalioon.
Tuossa iässä pitäisi riittää, että lapsen ruokavalio on terveellinen ja että liikuntaa tulee reippaasti. Ei noin pientä pistetä millekään dieetille. Toki jos epäilee jotain sairautta taustalla, kannattaa käyttää lääkärissä tutkimuksissa. (Enkä puhu nyt mistään terveyskeskuslääkäristä.)
Minun esikoistani on seurattu neuvolassa alipainon takia, kuopusta ylipainon takia. Ovat nyt 4v ja 6v ja molemmat nippanappa päässeet omista suunnistaan normaalipainoon.
Kuopukselle on aina kotiruoka maistunut, esikoinen nirso närppijä. Esikoinen saa "salaa" paksumpia pullasiivuja, jos herkkua on jälkkäriksi, mutta ero sellainen, ettei lapset huomaa. Myös jäätelöä syödään. Esikoinen juo rasvaisempaa maitoa. Kuopus ei oikeastaan sokerista paljon piittaa ja liikkuu reippaammin kuin "vetelä" esikoinen.
Näin se vain jollain ihmisillä menee. Pyrimme normaalipainoisiin, iloisiin ihmisiin, joita kohdellaan tasapuolisesti. Miten ap muka kuvittelee, etteivät muut lapset kerro saaneensa jäätelöä? Syömishäiriö voi alkaa tuollaisesta syrjinnästä ja sen tuottamasta häpeästä.
Ainoa ero heissä taustoissa on, että kuopus syntyi sektiolla. Olen kyllä lukenut, että se on ylipainon markkeri.
Alue: Aihe vapaa
Jos mitään vikaa ei lapsessa ole havaittu, ja hän on painokäyrien sisällä, niin kuulostaa kyllä vähän julmalle ja pelottavalle, jos omia lapsia ruvetaan jo pienenä luokittelemaan ruumiinrakenteen mukaan hyviksi ja ehkä joten kuten kelvollisiksi. Jos katsoo vaikka urheilukilpailuja, niin kyllä siellä on erikoistuttu juuri erilaisten rakennetyyppien mukaan eri lajeihin, lyhyestä ei todennäköisesti tule korkeushyppääjää eikä hyvin hennosta kuulantyöntäjää.
On ihan eri asia, jos sitten annetaan vaikka vanhempien laiskuuden takia lapsen syödä pelkkää herkkua ja tämä lihoaa sitten sen takia.
Varmaan siitä lapsesta löytyy jotain muita ihania ominaisuuksia ja on sitten aivan yhtä suuren rakkauden arvoinen kuin hoikemmat siskotkin.