Lue keskustelun säännöt.
Kohta 9v sotkee, mutta ei siivoa. Olisittepa nähnyt lapsen ilmeen, kun
11.03.2017 |
Sotkin pokkana sen huoneen ja sanoin, etten siivoa.
Lapsi siis ei yksinkertaisesti siivoa jälkiään. Olohuoneessa kun leikkii, on sotku aivan kamala. Ja isänsä ei välitä, niin koti on kuin pommin jäljiltä, jos käyn vaikka lenkillä tai kaupassa. Jos sotku olisi pientä ns. normaalista leikistä tulevaa, ymmärtäisin, mutta kun sotku on jotain aivan käsittämätöntä. Kaukana leikistä. Kaikki levitellään, kaapit pengotaan ja lattiapinta-ala tavaroiden peitosssa. Petivaatteet revitään sängystä jne. En vaan ymmärrä.
Lapsi saa leikkiä, kunhan siivoaa sotkunsa. Eli kuskaa tavarat pois olohuoneesta, laittaa sohvatyynyt paikoille jne. Mutta kun ei laita!
Leikkien jälkeen itkee vaan, ettei jaksa siivota. Ja tämä joka kerta. Siivoaa sitten itkun ja raivon kera.
Olemme nyt siis kieltänyt leikit olohuoneessa. Omassa huoneessaan leikkii ja sehän on kaaos joka ilta. Ja se huuto, kun pitää siivota! Jotain aivan käsittämätöntä.
Nyt sitten oli kaaos keittiössä. Oli tehnyt ilman lupaa mehusta mehujäätelöitä ja lattia aivan lainehti mehusta. Olin poissa pyykkien laiton verran. Ei suostunut siivoamaan. Ja tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Tietää tuon touhun olevan kiellettyä. Olin juuri itse siivonnut keittiön.
No.. menin sitten sotkemaan hänen huoneensa (revin kaikki alas ja levittelin pokkana vaatekaapin ja hyllyjen sisällöt lattialle) ja tokaisin: en jaksa siivota ja laitoin oven kiinni. Katsoi minua monttu auki ja siivoaa nyt huonettaan.
Tällä äidillä nyt pimahti ja pahasti!
Kommentit (54)
Laiskuuttanne vain vaaditte lapsianne siivoamaan. Eri asia ovat sellaiset äidit, jotka mukavasti yhdessäolon lomassa ovat esimerkkeinä lapsilleen, niin ettei siivoamisesta tule mitään mörköä, eikä tarvitse käyttäytyä noin hassusti, kuin ap. Turhaan aploodeeraatte häntä.
t.kivikissaäiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kivikissanaisella menee nyt vahvasti projisoinnin puolelle. Ihme kostaja kuvaa monen mielestä omaa toimintaasi, ja kukas se nyt sitten onkaan, joka teillä siivoaa? Isä-äitisi?
Taitaa kuitenkin olla melkoinen ero siinä, saako äiti siivousraivarit epäsiistille unelmoijalle vaiko sotkijoiden maanalaisen armeijan upseerille? Aika monelle vanhemmalle sattuu ylilyöntejä ensimmäisenkin kanssa, mutta jälkimmäisen kanssa on todella vaikea onnistua maallikon taidoilla ja arkikonstein. Miten lapselle tekisi hyvää sitten se, että äiti alistuu nuivasti ja hiljaisuudessa kokee inhoa ja epätoivoa lasta kohtaan kaikki ne vuodet?
Vierailija kirjoitti:
Kivikissanaisella menee nyt vahvasti projisoinnin puolelle. Ihme kostaja kuvaa monen mielestä omaa toimintaasi, ja kukas se nyt sitten onkaan, joka teillä siivoaa? Isä-äitisi?
Taitaa kuitenkin olla melkoinen ero siinä, saako äiti siivousraivarit epäsiistille unelmoijalle vaiko sotkijoiden maanalaisen armeijan upseerille? Aika monelle vanhemmalle sattuu ylilyöntejä ensimmäisenkin kanssa, mutta jälkimmäisen kanssa on todella vaikea onnistua maallikon taidoilla ja arkikonstein. Miten lapselle tekisi hyvää sitten se, että äiti alistuu nuivasti ja hiljaisuudessa kokee inhoa ja epätoivoa lasta kohtaan kaikki ne vuodet?
Siis mitä? :D Millaisa lapsia sä nyt kuvailet tässä? En tajua. "saako äiti siivousraivarit epäsiistille unelmoijalle vaiko sotkijoiden maanalaisen armeijan upseerille" ??
Mitä eroa suuttua noille eri lapsille siis? :/
t.kivikissaäiti
Vierailija kirjoitti:
Minä muistan omasta lapsuudestani äitini lukemattomat "raivarit".
Olen ja olen aina ollut ns. kiltti ja hiljainen tyttö. Tai no mitä nyt ihmisestä tulee kun sille joka päivä raivotaan ja alistetaan.
No, oma-alotteisesti järjestelin lelukaappini korit ym. (nukenvaatteet yhteen koriin, leluautot toiseen jne.). Laitoin nukenpinnasängyn nätisti ja tyynyt sänkyni päällä seinää vasten.
Äiti sitten sai jonkun raivarin (jälleen kerran). Hän siis saattoi keittiössä lukea kahvikupin ääressä jotain lehteä ja yhtäkkiä pimahtaa.
Hän tuli huoneeseeni, huusi jotain ja kaatoi kaikki lelukorit keskelle lattiaa ja kippasi nukensängyn ylösalaisin lattialle.
Muistan kun huusin että äiti älä enää sotke.
Että en nyt tiedä että onko aloittajan käytös niin fiksua kuitenkaan.
Tai toivottavasti oli vain tuo yksi ja ainut kerta. Herätellä saa lasta, jos se ei ymmärrä, mutta havahduttamisen ja kiusanteon raja on niin pieni.
Älä pässi projisoi omia traumojasi tähän asiaan. Ap veti selvästi ekat raivarit ja ihan aiheesta. Ap ei ole lukenut lehteä ja juonut kahvia ja yhtäkkiä kilahtanut jne. Sinulla menee tuo vastauksesi tuhat kilometriä aiheen vierestä .
Opetat lastasi siivoamaan liian myöhään. Meillä lasten on pitänyt viedä lelu paikalleen leikkimisen jälkeen jo konttausikäisestä lähtien. Kiitokseksi tietenkin pienelle päänsilitys, hali tai suukko. Ei ole tähän päivään mennessä tarvinnut siivota lasten sotkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivikissanaisella menee nyt vahvasti projisoinnin puolelle. Ihme kostaja kuvaa monen mielestä omaa toimintaasi, ja kukas se nyt sitten onkaan, joka teillä siivoaa? Isä-äitisi?
Taitaa kuitenkin olla melkoinen ero siinä, saako äiti siivousraivarit epäsiistille unelmoijalle vaiko sotkijoiden maanalaisen armeijan upseerille? Aika monelle vanhemmalle sattuu ylilyöntejä ensimmäisenkin kanssa, mutta jälkimmäisen kanssa on todella vaikea onnistua maallikon taidoilla ja arkikonstein. Miten lapselle tekisi hyvää sitten se, että äiti alistuu nuivasti ja hiljaisuudessa kokee inhoa ja epätoivoa lasta kohtaan kaikki ne vuodet?
Siis mitä? :D Millaisa lapsia sä nyt kuvailet tässä? En tajua. "saako äiti siivousraivarit epäsiistille unelmoijalle vaiko sotkijoiden maanalaisen armeijan upseerille" ??
Mitä eroa suuttua noille eri lapsille siis? :/
t.kivikissaäiti
Tahattomuus vastaan tahallisuus. Omaan maailmaansa unohtuva vahinkosotkija herätellään lempeämmin kuin se joka haastaa tietentahtoen, ja yrittämällä yrittää oikein tehdä kiusaa. Molemmat jäävät heitteille ja ilman tarvitsemaansa kontaktia aikuiseen, jos vanhempi väistelee. Onhan se surullista, jos hammastahnasabotöörin kanssa ei sitten yritetä luoda parempaa suhdetta, kun on puututtu oireisiin. Mutta jos teeskennellään sokeaa, seurauksena on vain astetta pahempaa kampittamista lapsen puolelta ja ikuinen ylimieli. Ei se tee hänen omakuvalleenkaan hyvää.
Ihmisen pitäisi saada kasvaa niin, että vanhemman silmistä yleensä näkyy lämpö. Pitäisi olla varovaisempi puuttumaan keinoihin joilla vanhempi sen lämmöntunteen jälleen löytää. Niinkuin joku telkkarissa toistelee: turmelijana liika valtaakin pahempi asia on liian vähäinen valta. Jos valta-asemista vääntäminen kovapäisen lapsen kanssa on aina ehdottoman väärin, niin eipä löydy sitten sitä tahoa, joka tulisi hoitamaan asiat kuntoon köyhään kotiin, kuluitta ja ajallaan. Vastuunkantamisen välttelyä on nykyinen kasvatuspaasaus ja vanhempienrankaisupolitiikka. Tarjotkaa ensin kunnollinen tuki, ja puuttukaa sitten vasta voimallisemmin kasvatusmenetelmiin.Nyt saarnataan lämpöä, mutta kuritetaan lämmön lähdettä niin, että tuloksena on lisääntyvä pelko vanhempien puolella. Ei toimi. Johtaa vain teeskentelyn yltyessä paheneviin räjähdyksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loin tai en luonut, mutta lapsen on opittava, että tuollainen sotkeminen ei käy ja että itse pitää sotkunsa siivota. Käyttäydyin nyt vain, niin kuin lapsi itse käyttäytyy. Ehkä ymmärsi pointin!
Ap
Hän ymmärsi, että sinä olet ikävä ja kostonhimoinen ihminen.
Ei kukaan järkevä tee noin 9-vuotiaalle.
Ei edes laita yksin siivoamaan vaan auttaa isomissa siivouksissaSe 9 vuotias ei mene rikki siitä että häneltä jo vaaditaan jotain. Päin vastoin paapolla ja kaikessa auttamalla teet vain todella ison karhunpalveluksen lapsellesi. Et päästä häntä itsenäistymään koskaan ja sääliksi käy lapsesi tulevaa puolisoa...
Ja tapukset aapeelle. Toivottavasti lapsesi oppii tuosta jotain. Joskus vain menee pinna.
Tässä ei ollut kyse vaatimisesta vaan kostosta. Äiti sotki täydellisesti lapsen huoneen. Teki jotain ilkeää mikä ei liittynyt asiaan.
Mieti kuinka hyvin 9 v osaa sen huoneensa siivota. Laittaa tavarat, vaatteet ym paikoilleen. Ei pystyisi vaikkei taustalla olisi että Äiti tuli ja repi kaiken levälleenAi 9 vuotias ei osaa siivota huonettaan? Missä pumpulissa se lapsi on kasvatettu jos sitä ei ole opetettu siivoamaan. Minä siivosin ja imuroin ihan itse oman huoneeni yhdeksän vanhana. Oli pakko, koska ei sitä olisi muuten kukaan muu siivonnut... Ja hyvä niin. Opinpahan jo varhain siivoamaan jälkeni. Enkä koe saaneeni mitään traumoja asiasta. Äiti pesi ikkunat ja lattiat ja vaihtoi lakanat, mutta muuten itse imuroin, pyyhin pölyt ja keräsin tavarat paikalleen.
9 v oisaa kyllä ihan itse pestä lattiat ja vaihtaa lakanat. Ikkunoidenkin pesu onnistuu pienellä opastuksella. Helpolla olet päässyt. Itse pesin huoneeni ikkunat siitä asti, kun oman huoneen sain eli 7-vuotiaasta.
Olen 60+ ja 9v. jouduin pesemään lattiat, tiskaamaan ja tekemään muita taloustöitä. Ja muistan edelleen, kuinka äitini hoputti ja huuti kuin palosireeni, joka soi korvissa edelleen ja ne muistot tulevat päällimmäisenä mieleeni.
Eikä se jalustanut minua millään tavalla, päinvastoin inhoan siivousta. Ja ehkä sen takia kolme lastani eivät juuri tarvinneet tehdä kotitöitä, paitsi pitää suurin piirtein oman huoneen järjestyksessä. Se riitti. Nyt aikuisena kaikki osaavat tehdä ruokaa ja tehdä kotitöitä ja monessa suhteessa paremmin, kuin minä, koska se ei heille ole pakkopullaa.
Onneksi näyttävät kasvattavan lastenlapseni suurin piirtein samoin ja lapset saavat keskittyä kouluun ja harrastuksiin ja viettää huoletonta lapsuutta, ilman velvollisuuksia, kun niitä joka tapauksessa aikuisena on ylin kyllin.
Joko kohta on kulunut eli sotkiko hän jo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko käynyt mielessä, että lapsella olisi oikeasti vaikeuksia järjestyksenpidossa,esim.ADD/hahmotusvaikeus? Tällainen lapsi sotkee huomaamattaan,tarkoittamatta mitään pahaa ja siivous on vaikeaa. Ei tiedä mistä aloittaa,missä järjestyksessä,ei saa aloitettua kun kaaos on niin suuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loin tai en luonut, mutta lapsen on opittava, että tuollainen sotkeminen ei käy ja että itse pitää sotkunsa siivota. Käyttäydyin nyt vain, niin kuin lapsi itse käyttäytyy. Ehkä ymmärsi pointin!
Ap
Hän ymmärsi, että sinä olet ikävä ja kostonhimoinen ihminen.
Ei kukaan järkevä tee noin 9-vuotiaalle.
Ei edes laita yksin siivoamaan vaan auttaa isomissa siivouksissaSe 9 vuotias ei mene rikki siitä että häneltä jo vaaditaan jotain. Päin vastoin paapolla ja kaikessa auttamalla teet vain todella ison karhunpalveluksen lapsellesi. Et päästä häntä itsenäistymään koskaan ja sääliksi käy lapsesi tulevaa puolisoa...
Ja tapukset aapeelle. Toivottavasti lapsesi oppii tuosta jotain. Joskus vain menee pinna.
Tässä ei ollut kyse vaatimisesta vaan kostosta. Äiti sotki täydellisesti lapsen huoneen. Teki jotain ilkeää mikä ei liittynyt asiaan.
Mieti kuinka hyvin 9 v osaa sen huoneensa siivota. Laittaa tavarat, vaatteet ym paikoilleen. Ei pystyisi vaikkei taustalla olisi että Äiti tuli ja repi kaiken levälleenAi 9 vuotias ei osaa siivota huonettaan? Missä pumpulissa se lapsi on kasvatettu jos sitä ei ole opetettu siivoamaan. Minä siivosin ja imuroin ihan itse oman huoneeni yhdeksän vanhana. Oli pakko, koska ei sitä olisi muuten kukaan muu siivonnut... Ja hyvä niin. Opinpahan jo varhain siivoamaan jälkeni. Enkä koe saaneeni mitään traumoja asiasta. Äiti pesi ikkunat ja lattiat ja vaihtoi lakanat, mutta muuten itse imuroin, pyyhin pölyt ja keräsin tavarat paikalleen.
9 v oisaa kyllä ihan itse pestä lattiat ja vaihtaa lakanat. Ikkunoidenkin pesu onnistuu pienellä opastuksella. Helpolla olet päässyt. Itse pesin huoneeni ikkunat siitä asti, kun oman huoneen sain eli 7-vuotiaasta.
Olen 60+ ja 9v. jouduin pesemään lattiat, tiskaamaan ja tekemään muita taloustöitä. Ja muistan edelleen, kuinka äitini hoputti ja huuti kuin palosireeni, joka soi korvissa edelleen ja ne muistot tulevat päällimmäisenä mieleeni.
Eikä se jalustanut minua millään tavalla, päinvastoin inhoan siivousta. Ja ehkä sen takia kolme lastani eivät juuri tarvinneet tehdä kotitöitä, paitsi pitää suurin piirtein oman huoneen järjestyksessä. Se riitti. Nyt aikuisena kaikki osaavat tehdä ruokaa ja tehdä kotitöitä ja monessa suhteessa paremmin, kuin minä, koska se ei heille ole pakkopullaa.
Onneksi näyttävät kasvattavan lastenlapseni suurin piirtein samoin ja lapset saavat keskittyä kouluun ja harrastuksiin ja viettää huoletonta lapsuutta, ilman velvollisuuksia, kun niitä joka tapauksessa aikuisena on ylin kyllin.
Sulla on aika mustavalkoinen tuo sun näkökulma. Ei ole vain naama punaisena vanhempien huutamista ja siivoamaan pakottamista tai vanhempien siivoamista sillä aikaa kun lapset ovat lapsia.
Meillä esimerkiksi vaadittiin että oma huone pidetään itse siistinä ja kyllä meillä vanhemmat sen oikeasti vaati mutta ei huutaneet naama punaisena jne. Lisäksi piti ottaa osaa muun asunnon siivoamiseen esim. Tiskaamiseen/tiskikoneen täyttöön ja tyhjentämiseen/imurointiin/vessan siivoamiseen jne. Ja hyvin meni. Opittiin kaikki tarvittavat taidot ja nyt eletään siivosti ja ei tunnu pakkopullata.
Se vaan pitää osata vanhempien kasvattaa oikein
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odottakaapa teini-ikää. Teini-ikäiset ne vasta sotkuisia ovatkin. Eivätkä siivoa,vaikka osaisivatkin.
Vierailija kirjoitti:
Onko käynyt mielessä, että lapsella olisi oikeasti vaikeuksia järjestyksenpidossa,esim.ADD/hahmotusvaikeus? Tällainen lapsi sotkee huomaamattaan,tarkoittamatta mitään pahaa ja siivous on vaikeaa. Ei tiedä mistä aloittaa,missä järjestyksessä,ei saa aloitettua kun kaaos on niin suuri.
Tai sitten lapsi on vain laiska ja mukavuudenhaluinen. Nykysin lykätään diagnooseja liian helposti ja ihan perus luonteenpiirteisiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Odottakaapa teini-ikää. Teini-ikäiset ne vasta sotkuisia ovatkin. Eivätkä siivoa,vaikka osaisivatkin.
Aikamoinen yleistys. Omat lapset ja me myös lapsuudenperheessä siivottiin ja ihan oma-aloitteisesti.
Olisipa maailmassa enemmän sinun kaltaisia vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loin tai en luonut, mutta lapsen on opittava, että tuollainen sotkeminen ei käy ja että itse pitää sotkunsa siivota. Käyttäydyin nyt vain, niin kuin lapsi itse käyttäytyy. Ehkä ymmärsi pointin!
Ap
Hän ymmärsi, että sinä olet ikävä ja kostonhimoinen ihminen.
Ei kukaan järkevä tee noin 9-vuotiaalle.
Ei edes laita yksin siivoamaan vaan auttaa isomissa siivouksissaSe 9 vuotias ei mene rikki siitä että häneltä jo vaaditaan jotain. Päin vastoin paapolla ja kaikessa auttamalla teet vain todella ison karhunpalveluksen lapsellesi. Et päästä häntä itsenäistymään koskaan ja sääliksi käy lapsesi tulevaa puolisoa...
Ja tapukset aapeelle. Toivottavasti lapsesi oppii tuosta jotain. Joskus vain menee pinna.
Tässä ei ollut kyse vaatimisesta vaan kostosta. Äiti sotki täydellisesti lapsen huoneen. Teki jotain ilkeää mikä ei liittynyt asiaan.
Mieti kuinka hyvin 9 v osaa sen huoneensa siivota. Laittaa tavarat, vaatteet ym paikoilleen. Ei pystyisi vaikkei taustalla olisi että Äiti tuli ja repi kaiken levälleenAi 9 vuotias ei osaa siivota huonettaan? Missä pumpulissa se lapsi on kasvatettu jos sitä ei ole opetettu siivoamaan. Minä siivosin ja imuroin ihan itse oman huoneeni yhdeksän vanhana. Oli pakko, koska ei sitä olisi muuten kukaan muu siivonnut... Ja hyvä niin. Opinpahan jo varhain siivoamaan jälkeni. Enkä koe saaneeni mitään traumoja asiasta. Äiti pesi ikkunat ja lattiat ja vaihtoi lakanat, mutta muuten itse imuroin, pyyhin pölyt ja keräsin tavarat paikalleen.
9 v oisaa kyllä ihan itse pestä lattiat ja vaihtaa lakanat. Ikkunoidenkin pesu onnistuu pienellä opastuksella. Helpolla olet päässyt. Itse pesin huoneeni ikkunat siitä asti, kun oman huoneen sain eli 7-vuotiaasta.
Olen 60+ ja 9v. jouduin pesemään lattiat, tiskaamaan ja tekemään muita taloustöitä. Ja muistan edelleen, kuinka äitini hoputti ja huuti kuin palosireeni, joka soi korvissa edelleen ja ne muistot tulevat päällimmäisenä mieleeni.
Eikä se jalustanut minua millään tavalla, päinvastoin inhoan siivousta. Ja ehkä sen takia kolme lastani eivät juuri tarvinneet tehdä kotitöitä, paitsi pitää suurin piirtein oman huoneen järjestyksessä. Se riitti. Nyt aikuisena kaikki osaavat tehdä ruokaa ja tehdä kotitöitä ja monessa suhteessa paremmin, kuin minä, koska se ei heille ole pakkopullaa.
Onneksi näyttävät kasvattavan lastenlapseni suurin piirtein samoin ja lapset saavat keskittyä kouluun ja harrastuksiin ja viettää huoletonta lapsuutta, ilman velvollisuuksia, kun niitä joka tapauksessa aikuisena on ylin kyllin.
Sulla on aika mustavalkoinen tuo sun näkökulma. Ei ole vain naama punaisena vanhempien huutamista ja siivoamaan pakottamista tai vanhempien siivoamista sillä aikaa kun lapset ovat lapsia.
Meillä esimerkiksi vaadittiin että oma huone pidetään itse siistinä ja kyllä meillä vanhemmat sen oikeasti vaati mutta ei huutaneet naama punaisena jne. Lisäksi piti ottaa osaa muun asunnon siivoamiseen esim. Tiskaamiseen/tiskikoneen täyttöön ja tyhjentämiseen/imurointiin/vessan siivoamiseen jne. Ja hyvin meni. Opittiin kaikki tarvittavat taidot ja nyt eletään siivosti ja ei tunnu pakkopullata.
Se vaan pitää osata vanhempien kasvattaa oikein
Nykyään vanhemmat odottavat, niin kuin ap. aloituksessa, lapselta yksin suoriutumista ja oletetaan hänellä olevan samat valmiudet ja taidot kuin aikuisella.
Ja kyllä, lapset osallistuivat kotitöihin, mutta se tehtiin vanhempien kanssa yhdessä, jossa vanhemmat näyttivät kädestä pitäen, miten työ tehdään, jolloin tiedot ja taidot siirtyivät sukupolvelta toiselle.
Tämän päin lapsi joutuu tekemään ja selviytymää tehtävistään yksin, omalla osaamisellaan, mitä sattuu olemaan ja monet vanhemmat eivät ole lapsensa läsnä, vaan näpräävät kännykkäänsä ja ovat somessa. Josta ap. on hyvä esimerkki, lapsi siivoaa yksin omaa huonettaan, ovi suljettuna ja ap. kuluttaa aikaansa somessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko käynyt mielessä, että lapsella olisi oikeasti vaikeuksia järjestyksenpidossa,esim.ADD/hahmotusvaikeus? Tällainen lapsi sotkee huomaamattaan,tarkoittamatta mitään pahaa ja siivous on vaikeaa. Ei tiedä mistä aloittaa,missä järjestyksessä,ei saa aloitettua kun kaaos on niin suuri.
Tai sitten lapsi on vain laiska ja mukavuudenhaluinen. Nykysin lykätään diagnooseja liian helposti ja ihan perus luonteenpiirteisiin
Varsinkin ADD on kyllä edelleen alidiagnosoitu häiriö. Mitäpä luulet että se laiskaksi haukkuminen tekee lapsen itsetunnolle,jos niitä vaikeuksia onkin? Oli niin tai näin, fiksuinta on varmistaa että lapsella ei ole asiassa vaikeuksia ja pitää tavaramäärä kohtuullisena ja helposti siivottavana. Mukavuudenhaluiseksi en kyllä tuollaista lasta kutsuisi. On paljon työläämpää etsiä kokoajan jotain, kuin ottaa tavarat paikoiltaan siistissä huoneessa.
Eiköhän tuossa nyt ollut kysymys ylenpalttisesta sotkemisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loin tai en luonut, mutta lapsen on opittava, että tuollainen sotkeminen ei käy ja että itse pitää sotkunsa siivota. Käyttäydyin nyt vain, niin kuin lapsi itse käyttäytyy. Ehkä ymmärsi pointin!
Ap
Hän ymmärsi, että sinä olet ikävä ja kostonhimoinen ihminen.
Ei kukaan järkevä tee noin 9-vuotiaalle.
Ei edes laita yksin siivoamaan vaan auttaa isomissa siivouksissaSe 9 vuotias ei mene rikki siitä että häneltä jo vaaditaan jotain. Päin vastoin paapolla ja kaikessa auttamalla teet vain todella ison karhunpalveluksen lapsellesi. Et päästä häntä itsenäistymään koskaan ja sääliksi käy lapsesi tulevaa puolisoa...
Ja tapukset aapeelle. Toivottavasti lapsesi oppii tuosta jotain. Joskus vain menee pinna.
Tässä ei ollut kyse vaatimisesta vaan kostosta. Äiti sotki täydellisesti lapsen huoneen. Teki jotain ilkeää mikä ei liittynyt asiaan.
Mieti kuinka hyvin 9 v osaa sen huoneensa siivota. Laittaa tavarat, vaatteet ym paikoilleen. Ei pystyisi vaikkei taustalla olisi että Äiti tuli ja repi kaiken levälleenAi 9 vuotias ei osaa siivota huonettaan? Missä pumpulissa se lapsi on kasvatettu jos sitä ei ole opetettu siivoamaan. Minä siivosin ja imuroin ihan itse oman huoneeni yhdeksän vanhana. Oli pakko, koska ei sitä olisi muuten kukaan muu siivonnut... Ja hyvä niin. Opinpahan jo varhain siivoamaan jälkeni. Enkä koe saaneeni mitään traumoja asiasta. Äiti pesi ikkunat ja lattiat ja vaihtoi lakanat, mutta muuten itse imuroin, pyyhin pölyt ja keräsin tavarat paikalleen.
9 v oisaa kyllä ihan itse pestä lattiat ja vaihtaa lakanat. Ikkunoidenkin pesu onnistuu pienellä opastuksella. Helpolla olet päässyt. Itse pesin huoneeni ikkunat siitä asti, kun oman huoneen sain eli 7-vuotiaasta.
Olen 60+ ja 9v. jouduin pesemään lattiat, tiskaamaan ja tekemään muita taloustöitä. Ja muistan edelleen, kuinka äitini hoputti ja huuti kuin palosireeni, joka soi korvissa edelleen ja ne muistot tulevat päällimmäisenä mieleeni.
Eikä se jalustanut minua millään tavalla, päinvastoin inhoan siivousta. Ja ehkä sen takia kolme lastani eivät juuri tarvinneet tehdä kotitöitä, paitsi pitää suurin piirtein oman huoneen järjestyksessä. Se riitti. Nyt aikuisena kaikki osaavat tehdä ruokaa ja tehdä kotitöitä ja monessa suhteessa paremmin, kuin minä, koska se ei heille ole pakkopullaa.
Onneksi näyttävät kasvattavan lastenlapseni suurin piirtein samoin ja lapset saavat keskittyä kouluun ja harrastuksiin ja viettää huoletonta lapsuutta, ilman velvollisuuksia, kun niitä joka tapauksessa aikuisena on ylin kyllin.
Sulla on aika mustavalkoinen tuo sun näkökulma. Ei ole vain naama punaisena vanhempien huutamista ja siivoamaan pakottamista tai vanhempien siivoamista sillä aikaa kun lapset ovat lapsia.
Meillä esimerkiksi vaadittiin että oma huone pidetään itse siistinä ja kyllä meillä vanhemmat sen oikeasti vaati mutta ei huutaneet naama punaisena jne. Lisäksi piti ottaa osaa muun asunnon siivoamiseen esim. Tiskaamiseen/tiskikoneen täyttöön ja tyhjentämiseen/imurointiin/vessan siivoamiseen jne. Ja hyvin meni. Opittiin kaikki tarvittavat taidot ja nyt eletään siivosti ja ei tunnu pakkopullata.
Se vaan pitää osata vanhempien kasvattaa oikein
Nykyään vanhemmat odottavat, niin kuin ap. aloituksessa, lapselta yksin suoriutumista ja oletetaan hänellä olevan samat valmiudet ja taidot kuin aikuisella.
Ja kyllä, lapset osallistuivat kotitöihin, mutta se tehtiin vanhempien kanssa yhdessä, jossa vanhemmat näyttivät kädestä pitäen, miten työ tehdään, jolloin tiedot ja taidot siirtyivät sukupolvelta toiselle.
Tämän päin lapsi joutuu tekemään ja selviytymää tehtävistään yksin, omalla osaamisellaan, mitä sattuu olemaan ja monet vanhemmat eivät ole lapsensa läsnä, vaan näpräävät kännykkäänsä ja ovat somessa. Josta ap. on hyvä esimerkki, lapsi siivoaa yksin omaa huonettaan, ovi suljettuna ja ap. kuluttaa aikaansa somessa.
Luitko sinä tuota aloitusta ollenkaan alusta lähtien, vai pelkän lopun? Ja lisäsit siihen sitten kuviteltuja asioita, kuten ap ei koskaan opasta lastaan, vaan aina jättää lapsen siivoamaan yksin kun itse selaa kännykkää? Kuule jos sun vanhemmat oli tommosia, niin se ei tee ap:sta sellaista.
Tiivistettynä aloitus, jos vaikka jaksaisit lukea ja keskittyä: ap oli pyykkituvassa pesemässä pyykkiä, kun lapsi oli ilman lupaa mennyt tekemään mehujäitä ja jättänyt keittiöön sotkun. Lattia oli mehussa. Lapsi kieltäytyi siivoamasta, vaikka oli tehnyt jotain kiellettyä ja lupaa kysymättä ja sotkenut paikkoja. Lapsi tiesi, että teko oli kiellettyä eikä hänellä ollut lupaa. Ap on lukuisia kertoja joutunut vääntämään lapsen kanssa siivoamisesta ja tällä kertaa kiehahti yli. Demostroi lapselle, miltä tuntuu, kun joku aiheuttaa sotkun epäreilulla tavalla ja jättää muut siivoamaan jälkiään. Mielestäni todella hyvä ja tärkeä opetus.
Mulla oli oikeasti paska lapsuus ja jouduin imuroimaan jo 3-4 vuotiaasta lähtien oman huoneeni. Kuumeessakin, jos erehdyin menemään väärään aikaan vessaan tai leikkimään hiljaa omassa sängyssäni, sillä vessassakäynti ja sängyssä leikkiminen tarkoitti sitä, etten oikeasti ollut kipeä, vaan esitin kuumeista ja jollain tavalla lapsen älylläni onnistuin huijaamaan kuumemittaria. Kipeänä olo kun meillä tarkoitti sitä, että silloin maataan hiljaa paikallaan koko päivä ja yö peiton alla ja piti arvailla, milloin on sopivaa käydä vessassa. 3-vuotiaana minut määrättiin alakertaan viikkaamaan koko perheen pyykit, joita oli iso vuori 4-hengen istuttavan sohvan päällä, koko sohva täynnä.
En tunnista ap:sta tällaista tyranniaa enkä aio projisoida häneen omia traumojani. Suosittelen muille samaa.
Ai tästä tuli joku kuka on tehnyt eniten hommia lapsena kisa :D Saat kisata ihan keskenäsi. Kerroin vaan mitä itse tein enkä tarkoittanut sinä minään kehuna kuinka "rankka" lapsuus minulla on ollut. Varmasti olisin osannut pestä ja vaihtaa vaikka mitä opetuksen jälkeen, mutta syytön minä olen siihen miten äitini halusi asiat tuolloin hoitaa :D Tiedoksesi osaan noi hommat kyllä jo ihan hyvin itse nykyään.