Kohta 9v sotkee, mutta ei siivoa. Olisittepa nähnyt lapsen ilmeen, kun

Ei sitten tullut ap. mieleen, mistä lapsi ottaa mallin omaan käytökseen ja asenteisiin kuin omilta vanhemmiltaan, niin hyvässä kuin pahassa.

Mitä mahdat käsitellä lapsen kanssa asiaa, jos lapsi toimii koulussa tai kaverillaan juuri samalla tavalla, mitä itse teit lapselle.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitten tullut ap. mieleen, mistä lapsi ottaa mallin omaan käytökseen ja asenteisiin kuin omilta vanhemmiltaan, niin hyvässä kuin pahassa.

Mitä mahdat käsitellä lapsen kanssa asiaa, jos lapsi toimii koulussa tai kaverillaan juuri samalla tavalla, mitä itse teit lapselle.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Ai jos lapsi näyttää vaikka konkreettisella esimerkillä kaverille, että miltä töniminen toisesta tuntuu, kun kaveri ensin tönii muita? Helvetin hyvä juttu, jos oppisi esimerkin voiman. Sillä ihmiset oppivat parhaiten. Kun tekee toisille täsmälleen samalla tavalla, mitä he tekevät sinulle. Silloin se perseily ei siitä perseilijästä enää tunnukaan niin kivalta.

Oma äitini oli neuroottinen siivoaja. Olen kulkenut pölyrätti kourassa jo alle viisivuotiaana. Matot tampattiin kerran viikossa ja välillä ulos kannettiin myös huonekalut "tuulettumaan". Imuroida piti päivittäin. Jos matonhapsut olivat vinksallaan, ne piti oikoa.

Tästä siivoushulluudesta seurasi hylkimisreaktio. Oma huushollini oli nuorena opiskelijana aina sekasorron vallassa. Tiskaamattomat astiat kasvoivat välillä hometta ja kaikenlaista sälää oli pitkin poikin siellä sun täällä.

Lapsen synnyttyä olin omasta mielestäni riittävän topakka järjestyksenpitäjä. Vaan kuinkas kävikään. Sain lapsen, joka oli viimeisen päälle tarkka muun muassa siitä, että legot lajiteltiin tiettyyn järjestykseen omiin laatikoihinsa ja että piirustusliidut lokeroitiin värien mukaan.

Samainen lapsi imuroi vanhempana oma-aloitteisesti koko kämpän ja huomautteli välillä roinan määrästä.

Jotain tässä on kummaa. Itse siedän kaaosta, mutta lapsi ei. Hänen luonaan käydessäni tuntuu siltä, että en voi edes leipää syödä ilman, että kohta ollaan pyyhkimässä pöytää. Takki, kengät, reppu jne. pitää laittaa tietyllä tavalla naulakkoon jne.

Onko tavaton halu pitää tavarat "oikeilla paikoillaan" ja paikat jynssättynä keino pitää sisäistä sekasortoa järjestyksessä? Vai olenko itse vain laiska lapamato, kun en piittaa epäjärjestyksestä?

Me joskus miettimällä mietittiin 9v kanssa löytyykö maailmasta yhtä ainoata paikkaa jossa voisi sotkea ja jättää omat sotkunsa hyvillä mielin toisten siivottavaksi....

Dementiaosasto oli lähin mikä tuli mieleen ja sielläkin saa aika äkkiä päälleen haalarin jossa vetskari selässä, sängyssä korkeat laidat ettei pääse liikkeelle ja syöttäjän ruokapöytään -> ei siis anneta sotkea.

9v osaa yleensä siivota, Kokeilkaapa joskus: kun kämppä on järjestyksessä tehdään jotain lapsen mielestä hauskaa.... Aika hämmästyttävän nopeasti ne vaatteet on laskostettuna korissa, tavarat tiptop, äidinkin sänky pedattu, imuri kaivettu kaapista jne...kaikki se mikä normaalina siivouspäivänä (=pari tuntia viikossa) vaikuttaa mahdottomalle.

Onnitteluni! Olette onnistuneet kasvattamaan tuholaisen.

Ihmeesti olette nyt äidin puolella, mutta jos kyseessä olisi 10 vuotias tyttö joka on sotkuinen ja sitten isä menisi sekoittamaan ilman selitystä huoneen niin ette paljon arvostaisi.

olette naurettavia

Vierailija kirjoitti:

Mun naapurin lapset KILJUU aamusta iltaan. Vanhemmat ei tee mitään, vaikka oon puhunut heille asiasta moneen kertaan. Oon alkanut aina välillä kun kiljuvat kiljumaan kämpässäni takaisin. Aika usein sen jälkeen on tullut hiljaista. :D 

Repesin 😂 Kiitos hyvistä nauruista :). Loistavaa toimintaa 👍

Vierailija kirjoitti:

Ihmeesti olette nyt äidin puolella, mutta jos kyseessä olisi 10 vuotias tyttö joka on sotkuinen ja sitten isä menisi sekoittamaan ilman selitystä huoneen niin ette paljon arvostaisi.

olette naurettavia

Arvostaisin ihan yhtä paljon. Minä en arvota asioita sukupuolen mukaan, kotityöt kuuluu molemmille sukupuolille sekä määrittelemättömille ihan samalla tavalla. Se että sinä arvotata asioita sukupuolen mukaan ei tarkoita sitä, että se on oikein, tai että muutkin tekisi niin.

Hämmentävää, kuinka moni kannattaa tuollaista kostonhimoista mentaliteettia. Tottakai omat jäljet pitää siivota eikä pidä antaa periksi jos kieltäytyy siivoamasta, mutta tuollainen kostaminen on kyllä puhdasta ilkeyttä. "Silmä silmästä" ei varmasti opeta mitään kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävää, kuinka moni kannattaa tuollaista kostonhimoista mentaliteettia. Tottakai omat jäljet pitää siivota eikä pidä antaa periksi jos kieltäytyy siivoamasta, mutta tuollainen kostaminen on kyllä puhdasta ilkeyttä. "Silmä silmästä" ei varmasti opeta mitään kenellekään.

Ei se ole kostamista, vaan jos puhe ei ole lukuisista yrityksistä huolimatta mennyt perille eikä lapsi osaa asettua muuten toisen asemaan, niin silloin voi joissakin tilanteissa olla ihan hyvä käyttää tällaista "tältä se tuntuu kun tekee näin"-esimerkkiä. Tottakai asia pitää puida sanallisesti jälkikäteen ja aikuisen on hyvä pahoitella äärimmäistä esimerkkiä, mutta jos ei muu auta, niin parempi sekin, kun jatkaa kuuroille korville puhumista. Koska aikuisena se lapsi joutuu ihan konkreettisesti ottamaan vastaan käytöksensä seuraukset ja vastaamaan niistä. Ei ole mitään järkeä kasvattaa niin, että ihmissuhteissa voi elää ja olla miten sattuu muita huomioimatta.

Pitäisiköhän isänkin ottaa joku kanta tuohon sotkemiseen? Voisi vaikka katsoa mitä tapahtuu, jos isä kerääkin lapsen levittämät tavarat lattialta. Eihän kasvatus saa olla vain äidin harteilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loin tai en luonut, mutta lapsen on opittava, että tuollainen sotkeminen ei käy ja että itse pitää sotkunsa siivota. Käyttäydyin nyt vain, niin kuin lapsi itse käyttäytyy. Ehkä ymmärsi pointin!

Ap

Hän ymmärsi, että sinä olet ikävä ja kostonhimoinen ihminen.

Ei kukaan järkevä tee noin 9-vuotiaalle.

Ei edes laita yksin siivoamaan vaan auttaa isomissa siivouksissa

Se 9 vuotias ei mene rikki siitä että häneltä jo vaaditaan jotain. Päin vastoin paapolla ja kaikessa auttamalla teet vain todella ison karhunpalveluksen lapsellesi. Et päästä häntä itsenäistymään koskaan ja sääliksi käy lapsesi tulevaa puolisoa...

Ja tapukset aapeelle. Toivottavasti lapsesi oppii tuosta jotain. Joskus vain menee pinna.

Tässä ei ollut kyse vaatimisesta vaan kostosta. Äiti sotki täydellisesti lapsen huoneen. Teki jotain ilkeää mikä ei liittynyt asiaan.

Mieti kuinka hyvin 9 v osaa sen huoneensa siivota. Laittaa tavarat, vaatteet ym paikoilleen. Ei pystyisi vaikkei taustalla olisi että Äiti tuli ja repi kaiken levälleen

Ai 9 vuotias ei osaa siivota huonettaan? Missä pumpulissa se lapsi on kasvatettu jos sitä ei ole opetettu siivoamaan. Minä siivosin ja imuroin ihan itse oman huoneeni yhdeksän vanhana. Oli pakko, koska ei sitä olisi muuten kukaan muu siivonnut... Ja hyvä niin. Opinpahan jo varhain siivoamaan jälkeni. Enkä koe saaneeni mitään traumoja asiasta. Äiti pesi ikkunat ja lattiat ja vaihtoi lakanat, mutta muuten itse imuroin, pyyhin pölyt ja keräsin tavarat paikalleen.

9 v oisaa kyllä ihan itse pestä lattiat ja vaihtaa lakanat. Ikkunoidenkin pesu onnistuu pienellä opastuksella. Helpolla olet päässyt. Itse pesin huoneeni ikkunat siitä asti, kun oman huoneen sain eli 7-vuotiaasta.

Olen 60+ ja 9v. jouduin pesemään lattiat, tiskaamaan ja tekemään muita taloustöitä. Ja muistan edelleen, kuinka äitini hoputti ja huuti kuin palosireeni, joka soi korvissa edelleen ja ne muistot tulevat päällimmäisenä mieleeni.

Eikä se jalustanut minua millään tavalla, päinvastoin inhoan siivousta. Ja ehkä sen takia kolme lastani eivät juuri tarvinneet tehdä kotitöitä, paitsi pitää suurin piirtein oman huoneen järjestyksessä. Se riitti. Nyt aikuisena kaikki osaavat tehdä ruokaa ja tehdä kotitöitä ja monessa suhteessa paremmin, kuin minä, koska se ei heille ole pakkopullaa.

Onneksi näyttävät kasvattavan lastenlapseni suurin piirtein samoin ja lapset saavat keskittyä kouluun ja harrastuksiin ja viettää huoletonta lapsuutta, ilman velvollisuuksia, kun niitä joka tapauksessa aikuisena on ylin kyllin.

Sulla on aika mustavalkoinen tuo sun näkökulma. Ei ole vain naama punaisena vanhempien huutamista ja siivoamaan pakottamista tai vanhempien siivoamista sillä aikaa kun lapset ovat lapsia.

Meillä esimerkiksi vaadittiin että oma huone pidetään itse siistinä ja kyllä meillä vanhemmat sen oikeasti vaati mutta ei huutaneet naama punaisena jne. Lisäksi piti ottaa osaa muun asunnon siivoamiseen esim. Tiskaamiseen/tiskikoneen täyttöön ja tyhjentämiseen/imurointiin/vessan siivoamiseen jne. Ja hyvin meni. Opittiin kaikki tarvittavat taidot ja nyt eletään siivosti ja ei tunnu pakkopullata.

Se vaan pitää osata vanhempien kasvattaa oikein

Nykyään vanhemmat odottavat, niin kuin ap. aloituksessa, lapselta yksin suoriutumista ja oletetaan hänellä olevan samat valmiudet ja taidot kuin aikuisella.

Ja kyllä, lapset osallistuivat kotitöihin, mutta se tehtiin vanhempien kanssa yhdessä, jossa vanhemmat näyttivät kädestä pitäen, miten työ tehdään, jolloin tiedot ja taidot siirtyivät sukupolvelta toiselle.

Tämän päin lapsi joutuu tekemään ja selviytymää tehtävistään yksin, omalla osaamisellaan, mitä sattuu olemaan ja monet vanhemmat eivät ole lapsensa läsnä, vaan näpräävät kännykkäänsä ja ovat somessa. Josta ap. on hyvä esimerkki, lapsi siivoaa yksin omaa huonettaan, ovi suljettuna ja ap. kuluttaa aikaansa somessa.

Mulla oli oikeasti paska lapsuus ja jouduin imuroimaan jo 3-4 vuotiaasta lähtien oman huoneeni. Kuumeessakin, jos erehdyin menemään väärään aikaan vessaan tai leikkimään hiljaa omassa sängyssäni, sillä vessassakäynti ja sängyssä leikkiminen tarkoitti sitä, etten oikeasti ollut kipeä, vaan esitin kuumeista ja jollain tavalla lapsen älylläni onnistuin huijaamaan kuumemittaria. Kipeänä olo kun meillä tarkoitti sitä, että silloin maataan hiljaa paikallaan koko päivä ja yö peiton alla ja piti arvailla, milloin on sopivaa käydä vessassa. 3-vuotiaana minut määrättiin alakertaan viikkaamaan koko perheen pyykit, joita oli iso vuori 4-hengen istuttavan sohvan päällä, koko sohva täynnä.

En tunnista ap:sta tällaista tyranniaa enkä aio projisoida häneen omia traumojani. Suosittelen muille samaa.

Paskapuhetta mutta uskotaan. Alku oli kyllä hyvä. Harmi, että sinun piti liioitella noin paljon jotta sait painotettua ap:n olleen oikeassa.

Mulla meni myös kerran hermot ihan täysin kun pojat eivät suostuneet siivoamaan huonettaan jossa oli aivan kaikki pitkin lattioita. Jonkin aikaa siinä asiasta väännettiin ja sitten toteutin sen mitä olin uhannut eli keräsin kaikki lattialla olevat lelut jätesäkkiin ja vein autotalliin lukkojen taakse. Parin päivän päästä annoin lelut takaisin ja johan alkoi leikkien loputtua siivoaminen kiinnostaa! Kun asiasta puhuttiin niin oltiin kaikki samaa mieltä siitä että siistissä huoneessa on paljon mukavampi leikkiä ja olla. Sovittiin myös että ennenkuin aletaan uusi leikki vanhat korjataan pois.

Vierailija kirjoitti:

Hämmentävää, kuinka moni kannattaa tuollaista kostonhimoista mentaliteettia. Tottakai omat jäljet pitää siivota eikä pidä antaa periksi jos kieltäytyy siivoamasta, mutta tuollainen kostaminen on kyllä puhdasta ilkeyttä. "Silmä silmästä" ei varmasti opeta mitään kenellekään.[/quot]

Eiköhän tässä ole empatiapeukkuja, kaikilla kärähtää käämit joskus uppiniskaisen kakaran kanssa ja sitten tulee ylilyöntejä. Ääneen ei kukaan tunnusta, mutta anonyymina palstalla sen voi kertoa.