Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Poikaystävä meinaa jättää muutaman kuukauden avoliiton jälkeen :(!
10.03.2017 |
Muutettiin poikaystävän kanssa kolme kuukautta sitten yhteiseen kotiin ja meillä meni kaikki ihan tosi loistavasti. Poikaystävä on ollut maailman rakastavin ihminen koskaan ja yhteiselo hänen kanssa on sujunut aivan loistavasti mun mielestä. Mutta nyt hän sanoo ettei meidän juttu hänen mielestään toimi ja hän aikoo erota ja muuttaa ensi viikolla pois täältä! Rakastan häntä ihan suunnattomasti enkä voisi kuvitella elämää ilman häntä, miten saisin poikaystävän muuttamaan mieltään ja jäämään? Apua!
Kommentit (80)
Tai sitten: kurja sanoa mutta hän on löytänyt toisen. Menee nyt sen palveltavaksi. Nyt ota lusikka kauniiseen käteen ja kerran se kirpaisee, voin sanoa, ja mikä ei tapa se vahvistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se tuossa tilanteessa tuntuu kovin lohduttomalta, mutta usko pois, ohi se ahdistus menee. Useimmat kohtaavat tuon jutun seurusteluvaiheessa moneenkin kertaan ja puolet eroaa vielä vuosienkin liiton jälkeen. Silti elämä jatkuu.
Sanoisin, että kun toinen on tuohon ratkaisuun päätynyt, pitää vain päästää irti ja suunnata tulevaisuuteen. Ei auta jäädä tuleen makaamaan, eikä toista voi puhumalla saada aidosti sitoutumaan.
Tsemppiä sinulle ja varmasti löydät sen oikean myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Ohiksena
Guuglailkaa, mitä läheisriippuvuus tarkoittaa!
Tällä asialla ei ole kyllä hevonvitunkaan tekemistä läheisriippuvuuden kanssa. Pitäisin aika erikoisena ihmistä, jolle avoliiton kaatuminen ei olisi emotionaalinen shokki. Erityisesti se on sitä jätetylle ja vielä nuorelle kokemattomalle ihmiselle, varsinkin kun homma tulee ihan puun takaa yllättäen.
Nuoruudessa on kuitenkin se hyvä puoli, että todennäköisesti elämää on vielä edessä vaikka kuinka paljon ja uusia kumppaneita pilvin pimein. Esimerkiksi viisikymppiselle on jo kertynyt elämänkokemusta, joten kerjäämään hän tuskin lähtee, mutta sisäinen epätoivo voi sitten olla sitäkin pahempi.
Kumpaakaan reaktiota ei todellakaan kutsuta läheisriippuvuudeksi. Läheisriippuvuus on sitä, että pitää olla puolison kanssa kuin paita ja perse, eikä omaa tilaa suoda lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko hän perustellut asiaa tarkemmin? Mielestäni asioista pitää puhua. Mikä siinä yhteiselossa mättää?
Johan tuo oli sanonut ettei suhde toimi. Sen kummempaa perustelua ei oikeastaan tarvitsekaan jos ei halua asiasta keskustella. Se että suhde ei toimi voi johtua erinäisistä henkilökemiallisista seikoista eikä pelkästään tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Jos tunne on että suhde ei toimi niin hän todennäköisesti on siinä oikeassa omalta puoleltaan ja vaikka toisesta osapuolesta tuntuisi että toimii niin ero saattaa olla ihan oikea vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap! Näin naiselta naiselle, kyllä ero taitaa tässä tilanteessa olla sullekin paras vaihtoehto. Mun korvaan kuulostaa, ettei (ex-)poikaystäväsi tunne sua kohtaan yhtä lämpimiä tunteita kuin sä häntä kohtaan. Muita parisuhteen ongelmia voi aina yrittää korjata, mutta rakkauden puuttumista ei (paitsi ehkä pitkässä suhteessa, jossa rakkaus on saattanut jäädä arjen jalkoihin, mutta on kuitenkin löydettävissä). Olette ilmeisesti nuoria ja poikaystäväsi on nyt tajunnut, ettei hän halua yhteiselämää kanssasi. Se on surullista, mutta se on vain hyväksyttävä jossain vaiheessa. Eikä sullekaan ole hyväksi yrittää "ostaa rakkautta" ihmiseltä, jolla ei ole sitä sulle antaa.
Nyt vaan asuntoasioita järjestelemään vaikka hyvän ystävän tai sukulaisen kanssa. Sitten voit surra rauhassa, vaikka huutoitkeä tyynyyn tai syödä kerralla levyn suklaata. :) Kevättä kohti kuitenkin mennään. Tsemppiä! <3
Mutta en vaan voi ymmärtää miksei hän enää halaukkaan yhteiselämää minun kanssani. Hän oli vielä yhteenmuuton aikaan tosi innoissaan siitä, että saadaan yhteinen koti. Meillä meni loppuun asti kaikki ihan hyvin.
hei ap, voisitko kertoa minkä ikäisiä olette?
Minä olen 25 ja mies 35.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lupaa miehellesi huulihölkkää aina kun hän sitä haluaa. Mielellään opettele myös nielemään, niin kyllä mies tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko hän perustellut asiaa tarkemmin? Mielestäni asioista pitää puhua. Mikä siinä yhteiselossa mättää?
Johan tuo oli sanonut ettei suhde toimi. Sen kummempaa perustelua ei oikeastaan tarvitsekaan jos ei halua asiasta keskustella. Se että suhde ei toimi voi johtua erinäisistä henkilökemiallisista seikoista eikä pelkästään tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Jos tunne on että suhde ei toimi niin hän todennäköisesti on siinä oikeassa omalta puoleltaan ja vaikka toisesta osapuolesta tuntuisi että toimii niin ero saattaa olla ihan oikea vaihtoehto.
Läheisriippuvuus on ihan pikkuisen monimutkaisempi juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus ei ole koskaan ollut tosi rakkautta jos se on ohi noin lyhyen ajan jälkeen.
Hyvä että ilmotti tuossa vaiheessa. Minun aviomies sanoi yks sunnuntai-ilta että "meidän yhteiselo ei tunnu oikealta, muutan huomenna pois". Aikamoinen shokki se oli, kun mitään ennakkovaroitusta en ollut asiasta saanut seitsemän yhteisen vuoden aikana. Jotenkin sitä naiivina ajattelin että kun naimisissa ollaan ja lapsikin saatu aikaseksi, niin erosta ensin keskustellaan eikä vaan ilmoteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttö17 kirjoitti:
Rakkaus ei ole koskaan ollut tosi rakkautta jos se on ohi noin lyhyen ajan jälkeen.
Kai se on sitten uskottava. Minä kun luulin, että hän nimenomaan olisi ollut se tosi rakkauteni. Jo ensitapaamisella minä tunsin, että tässä se loppuelämän kumppanini nyt on, ja sitten hän meneekin ja päättää kaiken juuri kun olen onneni kukkuloilla :( En oikein tiedä miten selvitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurusteluaikananne kun poika asui luonasi, hänellä oli mahdollisuus käyttäytyä niin kuin olisi vieras eikä ottaa vastuuta mistään. Oletan, että hän ei myöskään osallistunut mihinkään asumisensa kustannuksiin. Sinä kävit kaupassa, teit ruoat, siivosit ja odotit vain häntä luoksesi hemmoteltavaksi kaikin tavoin. Nyt kun muutitte yhteen, sinä aivan normaalisti odotit hänenkin osallistuvan kustannuksiin ja kodinhoitoon, jopa oletit, että häntä kiinnostaisi yhteiset suunnitelmat. Ehei, tämä poikanen halusikin olla villi ja vapaa, ja lähti jonkun toisen passattavaksi. Vai muuttaako vieläpä takaisin äitinsä helmoihin?
No siis kyllä hän teki kotitöitä ja ruokaa ihan oma-aloitteisesti ja otti sitä vastuuta ihan koko ajan eikä todellakaan odottanu että minä passaisin häntä kaiken aikaa. Me molemmat hoidettiin kaikki askareet ihan tasapuolisesti.
Niinpä. Väsyi siis siihen, että arki olikin tasapuolista töitten jakamista, kun aikaisemmin oli loisinut luonasi ihan ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että selvisi tuossa vaiheessa. Minut jätettiin yli 10 vuoden liiton jälkeen jatkamaan elämää kahden lapsen totaaliyksinhuoltajana. Täysin puskista tuli ero, syynä että ei ollutkaan niin erityisen kivaa minun kanssa.
Valitettavasti tällaiset pettymykset kuuluvat seurusteluun. Siksi te muutitte yhteen, että oppisitte elämään toistenne kanssa. Mies ei siihen pystynyt ja luovutti alkumetreillä. Noin pian periksi antavasta miehestä, joka ei kykene puhumaan tunteistaan, olisi ollut myöhemmin paljon harmia. Oikeastaan miestä käy sääliksi, sillä hän tuskin yrittää uudestaan. Sinä selviät varmasti, kun vain olet aito ja uskallat.
Älä ainakaan etsi vikaa itsestäsi. Kaikissa on vikoja, mutta tässä mies on se, jolla mättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP kuulostaa melko pahalta ripustajalta. Semmonen on melko turn off.
Ap on rakastunut. Rakastuneena ero on vaikeinta.
Voimia ap. Sinua odottaa sinulle sopivampi jossain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap! Näin naiselta naiselle, kyllä ero taitaa tässä tilanteessa olla sullekin paras vaihtoehto. Mun korvaan kuulostaa, ettei (ex-)poikaystäväsi tunne sua kohtaan yhtä lämpimiä tunteita kuin sä häntä kohtaan. Muita parisuhteen ongelmia voi aina yrittää korjata, mutta rakkauden puuttumista ei (paitsi ehkä pitkässä suhteessa, jossa rakkaus on saattanut jäädä arjen jalkoihin, mutta on kuitenkin löydettävissä). Olette ilmeisesti nuoria ja poikaystäväsi on nyt tajunnut, ettei hän halua yhteiselämää kanssasi. Se on surullista, mutta se on vain hyväksyttävä jossain vaiheessa. Eikä sullekaan ole hyväksi yrittää "ostaa rakkautta" ihmiseltä, jolla ei ole sitä sulle antaa.
Nyt vaan asuntoasioita järjestelemään vaikka hyvän ystävän tai sukulaisen kanssa. Sitten voit surra rauhassa, vaikka huutoitkeä tyynyyn tai syödä kerralla levyn suklaata. :) Kevättä kohti kuitenkin mennään. Tsemppiä! <3
Mutta en vaan voi ymmärtää miksei hän enää halaukkaan yhteiselämää minun kanssani. Hän oli vielä yhteenmuuton aikaan tosi innoissaan siitä, että saadaan yhteinen koti. Meillä meni loppuun asti kaikki ihan hyvin.
hei ap, voisitko kertoa minkä ikäisiä olette?
Minä olen 25 ja mies 35.
Tämä oli ilmeisesti ap? Tulee tietty mieleen, voiko tuolla ikäerolla olla osuutta asiaan? Eihän 10 vuoden ikäero varmaan mikään mahdoton ole, mutta just tuon ikäisenä sen ero voi olla aika ratkaisevakin. Itse täytän tänä vuonna 35v. ja kyllä mun mielestä 10v. nuoremmat vaan auttamattomasti tuntuu aika lapsellisilta.
Tämä ketju oli ihan opettavaista luettavaa minulle miehenä kun naiselta tuli pakit kaksi viikkoa sitten. Tänään oli jotenkin erityisen ahdistava päivä mutta ketjun lukeminen auttoi. Toista ei voi pakottaa rakastamaan, jos toiselle tulee fiilis että pitää erota niin ei voi yhtään mitään. Virtuaalihali kaikille.
Hei,
Johan on ihmeellisiä kommentteja tässäkin ketjussa. Ketjun aloittaja, suosittelen lukemaan Fascinating Womanhood -kirjan. Aivan mahtava kirja, mikä on auttanut monia eron partaalla olevia pareja kasvamaan upeaan suhteeseen.
Miehet ja naiset ajattelevat asioista joskus hyvin eri tavalla. Puhu asiasta miehesi kanssa. Mikä on syy. Onko käytöksessäsi jotain mikä on saanut hänet etääntymään ja tuntemaan ettei suhde anna hänelle mitä hän haluaa? Puhu asioista hänen kanssaan, etenkin jos miehesi on oikeasti hyvä tyyppi. Eri asia jos kyseessä on itsekäs ihminen, joka miettii vain omia mieluhalujaan muiden tunteista välittämättä. Mutta ei kuulosta siltä jos olet häneen hyvin rakastanut ja olette jopa muuttaneet yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Susipari,susipari näytteet jaettu,koeaika ohi
Avoliitto ei ole avioliitto,edes luonnollisilla ihmisillä
Onneksi nykyään ei ole pakko syöksyä naimisiin, jotta pääsisi maistamaan elämää ja seksiä. Olis se tämäkin tapaus vielä paljon onnettomampi, jos olisivat ehtineet avioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole yhdessä asuminen herkkua. Mitä sitoutumiseen tulee niin ex alkoi heittelemään sormustaan välittömästi sen jälkeen kun mentiin kihloihin.
Mitä teit, että hän niin alkoi toimimaan? Syy seuraus.
Johan se tuossa kerrottiin: meni kihloihin. Joillekin se riittää.
Alue: Aihe vapaa
Höpö höpö. Puolen vuoden seurustelun jälkeen on täysin normaalia muuttaa yhteen. Olen muutanut kahden miehen kanssa yhteen puolen vuoden seurustelun jälkeen, toisen kanssa ei toiminut ja erottiin, toisen kanssa toimi ja ollaan oltu vuosikausia onnellisesti yhdessä. Hyvin moni muuttaa puolen vuoden jälkeen yhteen, se on hyvä aika juurikin sitten kokeilla onko yhdessä asuminen järkevää. Nyt Ap:n tapauksessa poikaystävän mielestä ei ollut järkevää. Ap sanoi että ongelmat alkoivat yhteenmuutosta. Miten asia olisi muuttunut, jos olisivat seurustelleet pidempään? Todennäköisesti ei mitenkään, molemmat olisivat vain tuhlanneet enemmän aikaansa.