"Varo! Tuollaiseksi joudut, ellet opiskele" sanoi äiti pojalleen hampurilaisbaarin myyjästä tämän edessä

Hampurilaisbaarin myyjissä on usein nimenomaan opiskelijoita joten eihän se ole ihme että kommentin epäloogisuus naurattaa.

Ja noitahan riittää.

T. 4 kesää grillillä opiskelujen rahoittamiseksi.

;D Tyttäreni on hampurilaismyyjä ja opiskelee lääkäriksi. Nauttii työstään ja onnellinen kun saa rahaa.

Törkeää. Se hampurilaispaikan työntekijä saattaa hyvinkin olla korkeakouluopiskelija. Ja mitä sitten, vaikkei olisikaan? Kaikki työ on tärkeää.

No jep taitaa olla valta-osa noista kassatyöntekijöistä opiskelijoita että kyllä siellä taatusti on myös tulevia lääkäreitä, juristeja ja johtajia joukossa :D olipa tyhmä kommentti kyseiseltä naiselta. Sitä paitsi nykyaikana saa olla onnellinen että on edes jotain työtä, ja varmasti on ihmisiä jotka viihtyvät kyseisessä ammatissa hyvin.

On mullakin korkeakoulututkinto mutta töitä ei löytynyt. Hampurilaisten paistaminen iltaisin ja viikonloppuisin tuo paremmin rahaa kuin esim luokanopettajalla..

Sillä, että ei edes hampurilaisen paistamiseen suostu, saakin itselleen sellaisen kivan ominaisuuden kuin pitkäaikaistyöttömyys. :D

Omituinen kommentti tosiaan kun suurin osa hampurilaistyöntekijöistä opiskelee korkeakouluissa ja tekee työtä sen ohessa maksaakseen elämistään...

Luulisi tyhmemmänkin sen tietävän.

Itkettää ajatus tuosta kymmenvuotiaasta pojasta aikuisena. 

Huhhuh. Vaikka ei olisikaan ainoastaan opiskelujen ohessa siellä töissä niin mitä sitten jos itse on tyytyväinen? Ei kaikille rahan saaminen ole tärkeintä elämässä, kyllähän jonain hampurilaispaikan työntekijänäkin Suomessa pärjää ainakin jos ei asu jossain Helsingin keskustassa. Inhottavaa tollaiset vanhemmat jotka painostaa lapsiaan uran luomiseen jo pienestä pitäen. Ja voihan siitä pihvien paistajastakin edetä hyvällä tuurilla ylemmäs.

Itse olen hampurilaismyyjänä myös.Moni meistä opiskelee samalla, joko yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa.

Itse opiskelen yliopistossa ja tykkään kovasti tehdä opiskelun ohella töitä pikaruokaravintolassa, meillä on todella mukava porukka.

Eli ei tehdä pikaisia johtopäätöksiä....

Siskonpojalle hoettiin pikkulapsesta pitäen tuollaista aina ja kaikkialla ja hymyiltiin vinosti kaikille ns. surkimuksille.

12 vuotiaana se pähkäili, että kumpi tienaa enemmän, juristi vai ekonomi.

Nyt se on masennuslääkkeitä syövä neljan seinän sisälle lukittautunut n:nen vuoden oikeustieteenopiskelija.

Tunnen aikamoisen määrän Suomen valtakunnan huippupaikoille pesän tehneitä ihmisiä 80-luvun 'paskaduunistani' joka oli siihen aikaan opiskelijoille hyvin sopiva ja joustava osa-aikatyö. 

Onko ap nähnyt siellä työssä olevan vanhempaa porukkaa kuin nuoret opiskelijat?

Aika moni niistä nuorista on nimenomaan opiskelijoita. Esimerkiksi Helsingissä on niin kalliit vuokrat, että jos ei käy mieletön mäihä joutuu nostamaan sekä täydet opintolainat että käymään töissä jotta saa jotenkin kaikki pakolliset menot katettua. Veikkaan että tiskin takana oleva nuori on muutaman vuoden päästä paljon paremmin koulutettu kuin tuo vähemmän käyttäytymistaitoinen äiti...

13 jatkaa: siihenkin aikaan sai kuulla kaikenlaisia kommentteja. Ne, ja ihmisläheinen työ opettivat minulle paljon korvaamattomia asioita. 

Miksiköhän kyseinen äiti lapsineen käy hampurilaispaikassa? Ihan kieroa ajatella, että se ruoka kelpaa, mutta ne ruuanvalmistajat eivät. 

Ja taas keksitty juttu, ihan vaan jotta taas saadaan levitettyä vanhaa kulunutta maisterivitsiä. Hohhoi!

Vierailija kirjoitti:

Siskonpojalle hoettiin pikkulapsesta pitäen tuollaista aina ja kaikkialla ja hymyiltiin vinosti kaikille ns. surkimuksille.

12 vuotiaana se pähkäili, että kumpi tienaa enemmän, juristi vai ekonomi.

Nyt se on masennuslääkkeitä syövä neljan seinän sisälle lukittautunut n:nen vuoden oikeustieteenopiskelija.

Eräs facekaveri naureskeli ku poikansa oli puhunut että haluaisi isona töihin päiväkotiin, mutta oli heti perään todennut että sitte pitäisi olla sellainen vaimo joka tienaa hyvin., mieluiten insinööri kuten isä.

Jotenkin pelottavaa, että 6-vuotias tiedostaa jo jotain palkkatasoja.

Vierailija kirjoitti:

Itkettää ajatus tuosta kymmenvuotiaasta pojasta aikuisena. 

Mun lapsuudenkodissa oli ihan vastaavanlainen asenne ja musta tuli onnellinen duunari :) Olen myös työkavereiltani oppinut, että jotkut vanhemmat rakastavat lapsiaan, vaikka nämä eivät toteuttaisi heidän unelmiaan ja eläisi heidän puolestaan. Tässä vähitellen opettelen hyväksymään itseäni ja karistelen lapsuudessa päälleni ladattuja saatanallisia paineita päältäni.