Miten jotkut voivat oppia jonkun vieraan kielen oikein kunnolla?

No se vaatii työtä ja kielitajua.

opit luultavasti paremmin jos asuisit jonkun haluamaasi kieltä osaavan kanssa.

katso vaikka kuinka kouluttautumattomat thait oppii suomen helposti kun puhuvat sitä miehiensä kanssa

Olen hyvä kielissä. Oikeastaan halutessani 10 oppilas kielessä kuin kielessä. Itse olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka ymmärtävät matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa ja kaikkia niitä kaavoja kuin tuosta noin vaan.

yleensä ottaen hyvät jossain tekee töitä sen eteen. ja kielten oppimisessa voi käyttää erilaisia muistitekniikoita hyvin avuksi sanaston opettelmisessa. 

Minä opin juttelemalla englantilaisten serkkujen kanssa. Lukemalla en oppinut mitään. Ehkä sinulle sopisi myös kuuntelu.

Entä, jos katsot sanan ja kirjoitat vihkoon? Kirjoittaminen on käden ja aivojen yhteistyötä. Ja toistoa paljon.

Minä olen oppinut aikuisena uuden vieraan kielen näin: 

opettelin ensin alkeet (peruskieliopin ja perussanavaraston) oppikirjan avulla. Kuuntelin jokaisen kappaleen nauhoitukset kymmeniä kertoja ilman tekstiä ja tekstien kanssa niin, että jokainen lause todella painui mieleeni. tämä vaihe muistutti melkein ulkoa oppimista. En tosin yrittänyt oppia mitään ulkoa enkä ponnistellut ja 'yrittänyt', kunhan kuuntelin ja välillä toistin perässä ja matkin monen monta kertaa. Tämä kuunteleminen on aluksi valtavan tärkeää koska silloin oppii kuinka sanat lausutaan. 

Kun kirja oli luettu ja käyty läpi, aloin lukea kirjoja ja katsella opiskelemalleni kielelle dubattuja tv-sarjoja ja lasten ohjelmia mutta ennen kaikkea luin paljon kirjoja e-lukulaitteella, integroidun sanakirjan kanssa (tarvitsee vain painaa sanaa, käännös tulee ruudulle) . Valitsin aluksi tuttuja lempikirjoja ja nuorten kirjoja joita olin ennenkin lukenut suomeksi tai englanniksi.  En yrittänyt oppia sanoja, kunhan vaan aina katsoin sanakirjasta kun eteen tuli sana jota en muistanut. Sitä mukaa kun sanavarasto karttui lukemisen ansiosta ja erilaiset sanonnat ja lauserakenteet tarttuivat muistin syövereihin, sitä helpompi oli ymmärtää tv-ohjelmia. En koskaan katsonut ohjelmia tekstitettyinä, se hidastaa ja haittaa syvää oppimista. Puhutun ymmärtämisen avain on mielestäni se, että pystyy 'melkein arvaamaan' miten lause jatkuu kun joku sanoo jotakin eli ei tarvitse ponnistella jotta 'kuulisi'. Ja vaikka ei uskoisi, parhaiten opin lukemalla tuota ymmärtämistä. 

Opin kielen todella hyvin. Kaikkein vaativin vaihe, joka kysyi paljon kärsivällisyyttä oli se, kun alkoi lukea kirjoja. ensi alkuun kesti kauan ymmärtää lauseita ja joutui katsomaan paljon sanoja sanakirjasta. Mutta oli aivan mahtava fiilis kun uusi kieli 'aukesi'  ja lukemisesta tuli hauskaa. Nyt on vaikea kuvitella että en osaisi tuota kieltä, siitä on tullut osa minua. 

Jos haluat vaikka oppia englantia, sinun kannattaisi etsiä netistä joku lehti tai keskustelupalsta jossa on asiaa aiheesta joka kiinnosta sinua. Se voi olla vaikka joku filmitähti tai juorupasta, sillä ei ole väliä. Sitten alat pikkuhiljaa lueskella lauseita. Voit katsoa vieraat sanat sanakirja.org-sivulta. 

^Kiitos, nuo ovat tärkeitä vinkkejä. Otan opikseni, vaikka en ole ap.

Ihmiset ovat erilaisia. Puhun sujuvasti viittä kieltä, mutta koulussa reaaliaineet, etenkin historia, olivat yhtä tuskaa: muistin kokeessa, kuinka monta lasta oli Elias Lönnrotilla ja minkä ikäiseksi nämä elivät, mutten osannut selittää, miten ko. henkilö vaikutti nationalismiin Suomessa, vaikka olin opiskellut hyvin. Olen aina ollut hyvä ulkoa muistamisessa, mutta en ole se penaalin terävin kynä johtopäätöksissä.

Kuka oppii mitäkin. Mun mies osaa viittä kieltä sujuvasti mutta taas matematiikkaa ei tajua yhtään. Mulla on noi päinvastoin.

Kielen opetteleminen on minulle niinkuin musiikin opettelemista, pitää osata nuotit ja soittimen alkeet, mutta tajuta myös rytmi ja että miltä kappaleen pitäisi kuulostaa. Ainoa apu on kuulla kappale jonkun osaavan soittamana, pelkistä nuoteista ei haluttu tunnelma välity. 

Kielessä myös ei- verbaalinen osa on tärkeää, eli rytmi, fillerit, tauot, intonaatio, miten lauseet "valuvat" ja ennenkaikkea mitä "kuuluu" sanoa. Esimerkiksi englanniksi tervehditään hi, hello, good morning, how do you do... jne, tilanteesta riippuen. Ja monissa kielissä myös elekieli on iso osa ilmaisua, italiaa ei voi puhua kädet taskussa. 

Liveilmaisu on siis minulle se tärkein osa, telkkariohjelmien tai vaikka minua kiinnostavien youtubekanavien katsominen auttaa pääsemään sisälle kieleen. Kun alkaa tajuta miten kieli virtaa, alkaa tunnistamaan sanoja ja fraaseja, ja sitten enemmän ja enemmän. Tuon voi sitten sitoa yhteen kirjasta opitun kanssa. 

Helppoa se on, kunhan se kieli ei ole suomi.

Kielen oppii parhaiten pakolla.

Kun joutuu ympäristöön, jossa on pakko oppia kieli, niin sen oppii. Koska sitä tulvii joka paikasta. Jos aina pärjäät omalla kielelläsi tai englannilla, ei ole pakko käyttää uutta kieltä. Jos taas et vaan pärjää, aloitat sönkkäämällä jotain käsittämätöntä, haet sanoja joita olet jostain oppinut, haet sanojen järjestystä, mutta pikkuhiljaa alat oppia. Koska on pakko.

Muutenkin voi toki oppia kielen hyvin, mutta hyvä esimerkki on lapsista, jotka joutuvat yhtäkkiä vieraskieliseen ympäristöön.

Kun he koulussa saavat vain ja ainoastaan sitä vierasta kieltä, he alkavat pikkuhiljaa (oikeastaan aika nopeasti) oppia sitä. Ensin ymmärtämään, sitten puhumaan. Pienet lapset oppivat omaksumansa kielen ilman aksenttia. Kolme lastamme joutuivat englanninkieliseen kouluympäristöön 11- 10- ja 6-vuotiaina. Silloisesta 11-vuotiaasta erottaa nyt 16-vuotiaana pienen aksentin puheessa, vaikka kirjallinen ilmaisu on luokkaa 10 +. Keskimmäinen puhuu mielestäni vähemmällä, ihan minimaalisella aksentilla ja on hyvä kirjoittamaan. Silloinen 6-vuotias menee englanninkielisestä natiivista. Ja mikä oudointa, on siis amerikkalaisen aksentin kasvatti, mutta opettaja on nyt britti ja lapsi puhuu halutessaan brittiaksentilla. Opettaja nauraa tälle jutulle, eli ei ole ihan tuulesta temmattu. Aluksi kielsin, koska luulin pilailevan brittiopen kustannuksella, mutta vaihtaa lennossa.