Lue keskustelun säännöt.
Vauva vierastaa isää
Jokunen
10.03.2017 |
Meillä on 3 kk ikäinen vauva, joka on viimepäivien aikana alkanut vierastamaan isäänsä. Kerran aikaisemmin hän on vierastanut ystävääni, joka heti ovesta sisään päästyään kaappasi vauvan syliin ja hyvistä tarkoitusperistä huolimatta vauva selvästi pelästyi tilannetta ja parahti lohduttomaan itkuun. Myöhemmin muistin, että vauva itki saman ystäväni sylissä myös aiemminkin, mutta koska vauvamme on vielä niin pieni, niin silloin en yhdistänyt itkua mahdolliseen vierastamiseen. Ystäväni on erittäin lapsirakas ja myös silloin kaappasi vauvan syliin samantien kun ilmestyi paikalle.
Viikonloppuna olin käymässä äitini luona, jossa oli myös muita ihmisiä. Vauva oli tyytyväinen koko vierailun ajan ja viihtyi hyvin vieraassakin sylissä. Tai lähisukulaisia nämä "vieraatkin" ihmiset olivat, mutta eivät kuitenkaan päivittäin tai edes viikottain läsnä lapsen arjessa. Muutaman kerran viikossa käyn myös kuntosalilla ja jätän vauvan siksi aikaa lapsiparkkiin, jonne hän on aina jäänyt tyytyväisenä. Tosin siellä hän ei ole juurikaan ollut hoitajien sylissä, vaan on istunut sitterissä ja tyytyväisenä pällistellyt ympärilleen tai ottanut päiväunet. Hoitajille hän kuitenkin hymyilee ja on siellä muutenkin ollut tyytyväisen oloinen.
Mieheni on päivät töissä, joten luonnollisesti minä olen vauvan ensisijainen hoitaja, mutta mieheni on kuitenkin alusta asti tykännyt seurustella ja pitää vauvaa sylissä. Aamuisin ennen töihin lähtöä hän tulee aina hetkeksi seurustelemaan vauvan kanssa ja töiden jälkeen hän on viettänyt aikaa vauvan kanssa. Ensin muutaman kerran vauva on ollut itkuinen jäädessään isänsä hoitoon ja tällöin itku on ollut lähinnä sellaista kitinäitkua, mutta nyt muutaman kerran kun mieheni on ottanut tyytyväisen oloisen vauvan lattialta syliin, niin vauva on alkanut itkemään tai jopa kirkumaan naama punaisena sellaista hätäitkua ja rauhoittuu vasta kun minä otan hänet syliin. Muutoinkin hän on alkanut suhtautua varauksellisemmin mieheni seurusteluyrityksiin ja aivan kuin hieman pelkäisi aiemmin hauskoiksi kokemiaan kasvon ilmeitä ja hauskuutusyrityksiä. Aiemmin hän on siis hymyillyt ja jopa kikatellut kun isä on tullut höpöttelemään ja tekemään hauskoja juttuja, mutta nyt nämä samat jutut saavat vauvan pelokkaan oloiseksi tai hän alkaa jopa itkemään.
Vauvojen vierastamisessa ei ole mitään uutta, mutta ihmettelen, että miksi kaikista mahdollisista ihmisistä vauva on alkanut vierastamaan juuri isäänsä, joka on kuitenkin ollut päivittäin läsnä hänen elämässään. Ymmärtäisin paremmin jos hänellä olisi sellainen vierastamiskausi, että vierastaa vähän kaikkia ihmisiä, mutta nyt hän vierastaa vain muutamaa ihmistä ja toinen näistä sattuu olemaan hänen isänsä.
Onko muilla vastaavia kokemuksia, että vauva alkaa vierastamaan läheistä ihmistä ja miten olette tilanteessa toiminut?
Kommentit (32)
Se itkee äitinsä perään! Vauva ei vierasta vaan alkaa pelkään ettei ikinä näe äitiään jos joku muu vie hänet äidiltään. Kyllä se kohta huutaa siellä lapsiparkissakin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3kk ikäinen ei osaa vielä vierastaa, piste. Itkee hätää/nälkää tms.
Miksi lapsi menee lapsiparkkiin kun kovasti kerrot isän osallistuvan?
Onko isä itse huolissaan asiasta? Mitä hänen osallistuminen käytännössä tarkoittaa? Naiset usein näkevät miehensä suuren isyyden vähän vaaleanpunaisten lasien läpi.
Toivottavasti miehesi ei ole käsittelyt vauvaa kovakouraisesti ja pelko ja hätä johdu siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitus ei ole keskustella lapsiparkista, vaan vierastamisesta. Tiedän että toisten äitien arvostelu on monien lempipuuhaa, mutta se ei nyt ollut tämän keskustelun tarkoitus ja sitä varten voi vaikka perustaa ihan oman keskustelunaloituksen. Äitiys nyt tunnetusti on sellaista puuhaa, että teet mitä vain niin aina jonkun mielestä olet "vuoden äiti". Sen verran tuosta lapsiparkista, että minun ja vauvan välissä on vain seinä ja olen välittömästi vauvani käytettävissä jos hän minua tarvitsee. Hoitaja voi huikata lapsiparkin ovensuusta ja olen muutamassa sekunnissa lapseni luona.
Kyllä mitä ihmeellisintä laiminlyöntiä puolustellaan nykyään "kohtuuttomilla vaatimuksilla". Kohtuutonta ei ole se, ettei etenkään kahden vanhemman perheessä 3 kk vauvaa jätetä ventovieraalle hoitoon. Haloo.
Lasten on hyvä totuttautua kulkemaan sylistä syliin, kuten monessa alkuperäiskulttuurissa tehdään. Saako vauvaa muuten nukuttaa ventovieraassa paikassa vai onko heitteillejättö? Entäpä vauva parvekkeella vaunuissa ja hoitaja sisällä, ehkä jopa vessassa ovi vain osittain raollaan? Sulleko saa ilmoittaa?
Vierailijax kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän kannattaa osallistua vauvan hoitoon. Luonnollisin tapa tutustua.
Helpottaisi asiaa kovasti, jos isä saisi jäädä hoitamaan vauvaa heti alusta lähtien vaikka 3 vuodeksi ja äiti menisi puskemaan heti töitä 3 vuodeksi ja pitkää 12-tuntista päivää, jotta rahat riittää perheessä + puolet kotitöistä. Synnytyksestä toipumiseenhan ei mene kuin muutama päivä. Afrikassa äidit jo seuraavana päivänä synnytyksestä kantavat päänsä päällä 20 litran vesisaavia ja vauva on liinoissa mukana.
Tuollaisia kommentteja, kun heittää niin kannattaa muistaa myös tilastot: esim Sierra Leonessa 100 000 elävänä syntyvää lasta kohden kuolee 1360 äitiä raskauteen tai synnytykseen, Suomessa keskimäärin 3. Esimerkiksi Angolassa lapsia kuolee 157 ja Suomessa 2 jokaista 100 000 elävänä syntyvää lasta kohti. Onko nämä sellaisia lukemia johon Suomikin haluaa, jos synnytyksestä toipumiseen menee vain pari päivää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailijax kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isän kannattaa osallistua vauvan hoitoon. Luonnollisin tapa tutustua.
Helpottaisi asiaa kovasti, jos isä saisi jäädä hoitamaan vauvaa heti alusta lähtien vaikka 3 vuodeksi ja äiti menisi puskemaan heti töitä 3 vuodeksi ja pitkää 12-tuntista päivää, jotta rahat riittää perheessä + puolet kotitöistä. Synnytyksestä toipumiseenhan ei mene kuin muutama päivä. Afrikassa äidit jo seuraavana päivänä synnytyksestä kantavat päänsä päällä 20 litran vesisaavia ja vauva on liinoissa mukana.
Tuollaisia kommentteja, kun heittää niin kannattaa muistaa myös tilastot: esim Sierra Leonessa 100 000 elävänä syntyvää lasta kohden kuolee 1360 äitiä raskauteen tai synnytykseen, Suomessa keskimäärin 3. Esimerkiksi Angolassa lapsia kuolee 157 ja Suomessa 2 jokaista 100 000 elävänä syntyvää lasta kohti. Onko nämä sellaisia lukemia johon Suomikin haluaa, jos synnytyksestä toipumiseen menee vain pari päivää?
Korjataan vähän tilastoja lapsikuolleisuuden osalta: imeväiskuolleisuus 1000 syntynytt lasta kohti onSaharan eteläpuolisessa Afrikassa 76,36 ja Suomessa 3.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös mun lapsi alkoi tuossa iässä poikkeuksetta huutamaan jo kun joku vieraampi ihminen (=kuka tahansa muu, kuin minä tai isänsä) tuli liian lähelle. Kyllä se vierastamista oli, tai sitten lapsella nyt vain sattumalta tuli nälkä vissiin juuri kun havaitsi jonkun muun ja sitten se meni ohi, kun kyseinen henkilö lakkasi tuijottamasta tai meni etäämmälle.
Minusta tuo liittyy äitiin ja siihen, että haluaa olla siinä ns. turvallisemmassa sylissä.
Meillä juuri tuon ikäisenä alkoi vasta jotenkin tajuta sen isän olemassaolon ihan isänä ja jalat alkoivat vispaamaan ja naama vääntyi hymyyn, kun kuuli isän äänen eteisestä illalla. Sitä ennen tyytyi kenen tahansa syliin, kunhan perustarpeet hoituivat.
Meilläkin siis isä oli päivät töissä ja minä pääasiallinen hoitaja, isovanhemmat kävivät viikottain katsomassa mutta muuten siis vauva oli aina minun kanssani.
Varmaan kyse on taas vauvan luonteesta. Suhtautuu ehkä pelokkaammin tilanteisiin, joita ei muista, koska ymmärtääkseni noin pienen ei pitäisi muistaa sitä poissaolevaa vanhempaa. En tiedä, miksi se meidän vauva niin kovasti vatkasi pelkästä äänestä, kun ei pitäisi sitä poissaolevaa vanhempaa edes muistaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulipa mieleeni yksi seikka, jolla voitte saada vauvan tuntemaan olonsa mukavammaksi isänsä sylissä.
Vauvoillahan on hyvä hajuaisti, he tunnistavat äitinsä ensimmäisenä äidin hajusta. Ennen kuin isä ottaa lapsen syliinsä, hän voisi laittaa olalleen tai käsivarsilleen äidin kohtuullisen puhtaan, mutta kuitenkin hieman käytetyn t-paidan tai jonkun muun vaatteen, jossa on äidin hajua. Myös äidin tyynyliina on hyvä tähän tarkoitukseen. Sitten vauva asetetellaan isän syliin niin, että hän voi nuuhkia sekä äidin että isän hajua. Juuri pesust tullut vaate ei toimi yhtä hyvin kuin hetken päällä ollut vaate.
Tämä keino toimii teillä tai ei toimi, kannattaa ainakin kokeilla. :)
Isä on hauskuttanut vauvaa pelleilemällä. Entäpä jos isä pitäisikin vauvaa sylissään hiljaa ja rauhallisesti, sivelisi vauvan käsiä ja jalkoja ja puhuisi tälle rauhoittavasti.
Myös vauvahierontaa kannattaa kokeilla. Omat lapseni tykkäsivät kovasti vauvahieronnasta, he rauhoittuivat näiden rauhallisten hetkien aikana. Sitä voi tehdä sekä äiti että isä.
Ohjeita löytyy netistä ihan vauvahieronta-hakusanalla ja ne on helppo oppia hetkessä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon ikäinen vauva ei vielä vierasta, vaan vauva on säikähtänyt isän kanssa ollessaan jotain tai kokenut jotain epämiellyttävää/kipua/tms. Nyt siis yhdistää isän tähän kokemaansa. Selvittäisin asian ennenkuin jättäisin vauvaa uudestaan isän kanssa kahdestaan.
Milloin vauva alkaa vierastaa (Väestöliitto)
https://www.perheaikaa.fi/jutut/lapsi-perheessa/lapsen-maailma/vierastaminen/
Mitä tehdä, kun vauva vierastaa jopa isäänsä (Kaksplus, terapeutti vastaa)
Vauva tosiaan alkaa vierastaa virallisten tietojen perusteella noin puolivuotiaana. Kuitenkin löysin myös linkkejä keskustelufoorumeille, joissa kyseltiin, mitä tehdä, kun vauva vierastaa, ja ikää on vain 3 kk. En viitsi niitä kuitenkaan tähän linkittää. Googlatkaa itse. :) :)
Ihan normaalia. Ei todennäköisesti varsinaista vierastamista, vaan vauva kaipaa sinua vierelleen. Ei johdu siitä, että isä hoitaisi liian vähän (älä välitä noista syyttelyistä). Tuo loppuu vähitellen, mutta pienelle vauvalle se vanhemmista, joka on kotona, on läheisempi. Ja 3-kuiselle läheisin aikuinen on elinehto.