Lue keskustelun säännöt.
Perheen äidin yksinäisyys...
10.03.2017 |
Olen toki ollut yksinäinen pidempäänkin, mutta tänään tämä iski todella päin näköä!
Tultiin lomalta perheen kanssa takaisin kotiin. Jo viikko sitten olin sopinut alustavasti menoa viikonlopulle ainoan kaverini kanssa.
Tänään hän ilmoitti ettei olekkaan lähdössä, on tullut kivempaa menoa. On after partya ja vaikka mitä... Minua ei tietenkään kutsunut.
Lapset ja mies muualla viikonlopun ja minä yksin kotona :(
Koskaan ei ole oloni ollut näin kurja, tekisi mieli itkeä...
Olen ihan tavallinen 3 kymppinen nainen. Työssäkäyvä ja kunnollinen.
Ainoat sosiaaliset kontaktit ovat töissä ja tietysti perhe.
Miten saisin itselleni kavereita enää tässä iässä?
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelkään myös että lapsesta tulee yksinäinen minun yksinäisyyden takia :( ihan hirveää edes sanoa tätä "ääneen"... Hän on 4, eikä yhtään leikkikaveria.
Tulipas paska ihminen olo...
Kyllä meillä lapsen ollessa 4-vuotias kutsuttiin kavereita kylään leikkimään. Ja päinvastoin.
Täälläkin olisi yksinäinen 35v mies seuraa vailla!
Onkohan kyseinen ap enää langoilla? Mites nykyään? Täällä toinen kolmekymppinen perheenäiti, joka painii samojen ajatusten kanssa. Ainot kenen luona enää edes kyläillään on mun vanhemmat tai anoppila. Lapsilla on onneksi koulussa ja kerhossa kavereita, esikoisella vapaa-ajallakin, mutta en mä osaa tänne ketään puolituttua mammaa lapsineen pyytää. Mullakin sosiaaliset taidot ihan ruosteessa ja joka puolella ulkopuolinen olo. Olen myös epätoivoisesti pyytänyt vanhoja kavereitani johonkin, mutta kai se on nämä ruuhkavuodet tai sitten mä vaan olen kuolettavan tylsää seuraa, koska kukaan ei lähde mihinkään.
Tänäänkin taas itkin silmät päästäni, kun niin ahdistaa.