Lue keskustelun säännöt.
Karmea unettomuus, ainoa vaihtoehto unilääkkeet?
10.03.2017 |
Olen siis kärsinyt unettomuudesta jo vuosia, viimeisen vuoden aikana tilanne on kuitenkin pahentunut todella paljon.
Nukahtaminen ei ole suurin ongelma, se onnistuu ehkä puolessa tunnisa. Ongelma on se, että heräilen useita kertoja yössä, enkä heräilyjen välillä saa nukuttua kuin 0,5h-1,5h. Joinakin öinä saatan nukkua jopa 3-4h heräilyjen välissä, mutta harvemmin.
Herään ilman syytä, herään kolahdukseen, herään painajaisiin, herään miehen kuorsaukseen jne. Ja unen saaminen uudestaan on vaikeaa ja kestää. Pahimman heräilyn aiheuttavat kuitenkin painajaiset, olen nähnyt niitä nyt viimeisen vuoden aikana valehtelematta joka yö, viikossa saattaa olla yksi yö etten näe niitä, mutta aika harvinaista.
Painajaiset toistavat aina samaa kaavaa, niissä esintyy äitini tai siskoni, yrittivät viedä lapseni. Puolisen vuotta sitten painajaiset muuttuivat niin, että olen taas teini ja asun kotona äitini kanssa ja elän uudestaan kaikki ne asiat, jotka hän minulle on tehnyt. Koen taas sen saman ahdistuksen kuin silloin kotona asuessani ja se jatkuu pitkään herättyäni. Joskus näen näitä painajaisia useamman kerran yössä, kun saan nukahdettua takaisin.
Joinakin öinä voin nähdä unia niin, että he eivät tee mitään, mutta näkyvät esim. kadun reunassa. Tällaistenkin unien jälkeen olen äärettömän ahdistunut. Olen kaikki päivät todella ahdistunut näiden painajaisten takia ja joskus yöllä herätessäni luulen, että olen oikeasti äitini luona, enkä omassa kodissani. Olen vuosia sitten katkaissut välini vanhaan perheeseeni, juurikin syynä se, mitä kaikkea äitini minulle on tehnyt. Olen aina oireillut jollakin tapaa tapahtuneiden takia, mutta painajaiset alkoivat tosin vasta noin vuosi sitten.
Syön melatoniinia (reseptillä), mutta se on tuntunut auttavan vain nukahtamiseen, ei muuhun. Onko ainoa keino unilääkkeet? En tahtoisi niitä syödä mutta en oikein enää näe muuta vaihtoehtoa.
Olen myös miettinyt terapeutille tmv. puhumista, koska tämä vaikuttaisi omalla tavallaan joltakin stressireaktiolta(?), mutta olen arkaillut sitä lapsen takia. Pelkään, että sitten lastensuojelu astuu kuvioihin ja olen kuullut paljon pahaa tämän kylän lastensuojelusta. Ovathan toki puheet aina puheita, mutta stressaan herkästi kaikesta vähän turhastakin, joten en tahtoisi enää enempää stressattavaa, jos uskallan hakea apua. Ja ehkä pelkään myös sitä, että lääkäri leimaa minut heti mt-ongelmaiseksi ja se tieto kulkee papereissani lopun ikääni, tai että oikeasti olenkin hullu tmv.
Kaikki tuntuu olevan päässä yksi epämääräinen sumea mytty enkä tiedä mitä pitäisi tehdä.
Kommentit (26)
Minullakin on ollut unettomuutta.
Se vaihteli niin, että joko en saanut nukahdettua (valvoin aamuyöhön, sitten nukahdin ja nukuin puoleen päivään) TAI sitten nukahdin suhteellisen nopeasti, mutta nukuin vain muutaman hassun tunnin ja valvoin lopun yön.
Varsinkin nukahtamislääkkeen kanssa nukahdin nopeasti, mutta heräsin 3-4 tunnin kuluttua.
Tässä nukkumisessa psykologisilla tekijöillä on suuri merkitys. Pahin pelko on tietenkin se, ettei ummista silmiään koko yönä. Se, että jonkun tabletin tai pillerin voimilla saa ruhtinaalliset viisi tuntia unta, tuntuu Eurojackpotilta! Se antaa taas toivoa seuraavaan tulevaan yöhön, "minä sentään osaan nukkua".
Eipä siihen mitkään lenkit ja taivaanrannan tuijottelut auta. Ei lämpöiset kupilliset kaakaota eikä rentouttava musiikki.
Oletko kokeillut tilittää näitä painajaisia vaikka päiväkirjaan tai kirjoittaa niistä ihan vain tarinaa? Kirjoita tarina siitä, kuinka oma äitisi vei lapsesi. Kirjoita kunnon trilleri näistä painajaisista.
Ei ainakaan tarvitse pelätä lastensuojelua. Itse olen käynyt unettomuuteen erikoistuneella sairaanhoitajalla, joka oli kyllä ihan huippu tyyppi. Eli ensimmäiseksi ei tarvitse mennä psykiatrille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noi sun painajaiset liittyy pässinselvästi siihen, mitä olet lapsena kokenut. Ei sen terapia-avun hakeminen mikään synti ole, eikä ole lastensuojeluasia, jos hakee apua. Siitä tulee lastensuojeluasia, jos ei hae apua, ja menee hoitamattomana mielenterveys. Hae ilmeessä terapiaa. Tämä asia ei koske lapsiasi, vaan sinua itseäsi.
(Äitisi olisi varmaan aikanaan ollut terapian ja psykiatrin tarpeessa ja lastensuojelua olisi teillä tarvittu?)
Minua nukuttaa liikunta raittiissa ilmassa noin klo 18.30-19.30 välillä, eli koiran kanssa kunnon lenkille, ja melko tukeva iltapala sen jälkeen (siis hiilihydraattipitoinen). Yöllä jos herää, ei pidä harmistua siitä. Harmi valvottaa. Ja jos miehen kuorsaus herättää, laita tyynyt vaikka jalkopäähän ja nuku itse niin päin. Oma mieheni kuorsaa kyljelläänkin kuin höyryjyrä. Korvatulpatkin on vaihtoehto.
Kiitos vastauksista! Olen ajatellut, että kirjoittaisin unia ylös, mutta se on jäänyt, pitää varmaan kokeilla jos se jo itsessään hiukan helpottaisi. Olen itsekin miettinyt, että miksi pitäisi heti tehdä lastensuojeluilmoitus jos haen apua unettomuuteen, mutta jotenkin pelkään että minut leimataan heti hulluksi joka ei osaa huolehtia lapsestaan.
Kun olin lapsi, meillä kyllä kävi aktiivisesti lastensuojelusta porukkaa ja me kävimme myös jollakin toimistolla(?) keskustelemassa, mutta äitini aina syyttää isääni kaikesta ja on hyvä esittämään.
Pitää vielä kokeilla tuota toisinpäin nukkumista jos sitten edes se kuorsaus lopettaisi haittaamasta =)
Ap
Mitäpä jos menisitkin puhumaan vain noista lapsuuden jutuista etkä unettomuudesta? Kerrot vain että näet painajaisia ja että ne asiat vaivaavat ja haluat saada niitä purettua? Tällaisesta ei taatusti lastensuojeluilmoitusta tule ja unettomuus voi selvitä jo sillä. Jos et ole koskaan puhunut niistä kenenkään kanssa niin jo ensimmäinenkin kerta voi vaikuttaa tilanteeseen hurjan paljon, kokemusta on.
(Ethän muuten juo kahvia ollenkaan/muuten kuin aamuisin?)
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos menisitkin puhumaan vain noista lapsuuden jutuista etkä unettomuudesta? Kerrot vain että näet painajaisia ja että ne asiat vaivaavat ja haluat saada niitä purettua? Tällaisesta ei taatusti lastensuojeluilmoitusta tule ja unettomuus voi selvitä jo sillä. Jos et ole koskaan puhunut niistä kenenkään kanssa niin jo ensimmäinenkin kerta voi vaikuttaa tilanteeseen hurjan paljon, kokemusta on.
(Ethän muuten juo kahvia ollenkaan/muuten kuin aamuisin?)
Tämä ei käynyt lainkaan mielessä, kiitos! Tuota voisin ensimmäisenä kokeilla. En oikeastaan puhu näistä asioista muille, miehelleni ainoastaan. En oikeastaan juo kahvia kuin joitakin kertoja useamman kuukauden aikana ja välttelen muutenkin kaikkia kofeiinipitoisia juomia, etteivät ne vaikuta.
Ap
19: Tarkoitus olisikin syödä unilääkettä mahdollisimman lyhyen ajan, en vain ehtinyt nähdä viestiäsi ennenkuin kirjoitin omani =)
Ap