Tekisi mieli lukea Jean M. Untinen-Auelin kirjoittama Maan lapset-kirjasarja kokonaan.
Mutta jotenkin en vain voi varsinkin sen jälkeen kun mukaan kuvioihin tulee Aulan mies Jondalar ison peniksensä kanssa niin kirjasarja tuntuu kääntyvän siihen, että siinä kuvataan vain Aulan ja Jondalarin seksielämää, Aula tekee koko ajan kaikenlaisia uusia ja mullistavia keksintöjä joita kukaan muu ei ole vielä koskaan keksinyt ja sitten kuitenkin joka kirjassa tuntuu olevan vähintään yksi ihminen joka vihaa Aulaa ja haluaa tappaa tämän.
Kommentit (30)
Ei saa valittaa, kirjailia kuitenkin amerikansuomalaista juurta :)
Kirjoittaja on kuitenkin amerikkalainen ja jotta tavoittaa ns. suuren yleisön mielenkiinnon Amerikassa, täytyy tekstissä olla tietty määrä seksiä. Historia ei heitä varmaankaan suuremmin kiinnosta, kun koulutuksen taso on siellä mikä on.
Täällä kans yksi jota ne jatkuvat seksikohtauset ärsyttää, ei haittaa jos kirjoissa olisi van pari kohtausta mutta kun niitä on ihan tuhottomasti ja ne jatkuu ja jatkuu.
Tosta Ayla/Aula jutusta sen verran että mulla ainakin puhelimen tekstinkorjaaja haluaa väen vängällä vääntää Aylan aulaksi.
Mä tykkäsin kans aikoinaan Luolakarhun klaanista ihan hirveästi ja olen samaa mieltä edellisten kanssa jatko-osista. Monien sivujen mittaiset seksikohtaukset alkoivat vaikuttaa jo älyttömiltä kaikessa kuvailuissaan ja kiertoilmauksissaan kuten myös Aylan uskomaton viisaus ja kauneus.
Ehkä kulttuurieroista johtuvaa, mutta olisin toivonut kirjasarjan ja varsinkin Aylan olevan enemmän maanläheisiä, koska tuskin kivikaudella se elo ja rakastelu on oikeasti niin glamouria ollut.
Ei siitä nyt vielä korkeakirjallisuutta tekisi se, jos vähän vähemmäksi ja lyhemmäksi olisi nuo seksillä elostelut jättänyt. Ei vaan mielestäni sovi jotenkin tuohon aiheeseen. Ja ei ole pakko lukea, tiedän, mutta kun muuten ovat niin hyviä kirjoja.
Vierailija kirjoitti:
tuskin kivikaudella se elo ja rakastelu on oikeasti niin glamouria ollut.
Niin juuri. Samoten mietin, onkohan kieli ollut noin rikasta kaikkine käänteishuumoreineen (myös se viitottu kieli). Mutta olisi toki paljon tylsempää luettavaa ilman kaikkia noita sanankäänteitä, joten se suotakoon.
Vierailija kirjoitti:
Mä tykkäsin kans aikoinaan Luolakarhun klaanista ihan hirveästi ja olen samaa mieltä edellisten kanssa jatko-osista. Monien sivujen mittaiset seksikohtaukset alkoivat vaikuttaa jo älyttömiltä kaikessa kuvailuissaan ja kiertoilmauksissaan kuten myös Aylan uskomaton viisaus ja kauneus.
Ehkä kulttuurieroista johtuvaa, mutta olisin toivonut kirjasarjan ja varsinkin Aylan olevan enemmän maanläheisiä, koska tuskin kivikaudella se elo ja rakastelu on oikeasti niin glamouria ollut.
Ei voi tietää, mikä oman elämänsä Kardashian siellä kivikaudella on voinut ollakaan.
Luin nuo seiskaluokalla ja silloin tykkäsin kolmesta ekasta tosi paljon, neljäs vähän tökki. Olin aikuinen, kun tuli lisäosia ja otin alle ne kolme vanhaa... enkä kestänyt niitä enää lainkaan. Tosi lapsellista tekstiä, Ayla on joku supernero ja kaikkien muiden elämä pyörii seksin ympärillä.
Viimeinen osa on edelleen lukematta ja lukematta jääkin.
Ayla on oikein kunnon Mary Sue niissä kirjoissa😄
Lisäksi ne myöhempien osien sivutolkulla jatkuvat rituaalien laulunsanat tms oli ihan älyttömiä, eihän tuollaisia kukaan jaksa lukea.
No, eihän se nyt mitään korkeakirjallisuutta olekaan. Ihan viihdyttäviä kirjoja.