Miehet! Tunnetteko sen samoin?

Vierailija kirjoitti:

Ei. Me miehet haluamme vain panna. Nainen on meille pelkkä reikä.

Erotiikka ja intohimo ovat yksi osa rakkautta, toinen puoli on älyllistä rakkaus.

Jos puhutaan niin sanotusta Kohtalon nuolesta, niin kyllä miehetkin sen voivat kokea. Mutta eivät kuitenkaan epätoivoisesti jää odottamaan vaan pariutuvat kun riittävän hyvä puolisoehdokas löytyy.

Olen kokenut sen muutamaan kertaan elämäni aikana. Ikävä kyllä ongelmana on ollut se, että tunne on ollut yksipuolinen tai sitten toinen osapuoli on ollut varattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan kokenut moista. Olen aina tarvinnut jonkinlaista seksuaalis- tai romanttisviritteistä vastavuoroisuutta, ennen kuin tunteeni ovat roihahtaneet. 

Miten tuo vastavuoroisuus on tullut ilmi? Vaistoatko sen jostain vai tarviitko selviä merkkejä?

Kyllä se vaatii selviä merkkejä. En minä ainakaan ole mikään ajatustenlukija.

mitä nuo selvät merkit on?

Nainen hakeutuu seuraani, hymyilee, koskettaa "huomaamattomasti" jne. 

Vaimo oli opiskelukaverini. Minusta se oli kaunis, hauska ja älykäs, mutta en ikinä uskonut rahkeideni riittävän moiseen. En siis ollut ihastunut niin kuin minä sen miellän. Ei hän saanut perhosia pyörimään vatsassani ja menettämään yöuniani. Mutta kun hän rohkaistui pyytämään minua treffeille, kaikki tapahtui välittömästi ja se oli sitten menoa.

Mutta alkaako jossakin vaiheessa silmä vipattaa muualle jos nainen on vain joku joka on ollut riittävän rohkea eikä sellainen jonka olisit itse halunnut? Isompi osa miehistä tavoittelee itse eikä jää iskettäväksi, naismaiset kököttää paikallaan ja ottaa kenet saa ja unelmoi loppu elämän muista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan kokenut moista. Olen aina tarvinnut jonkinlaista seksuaalis- tai romanttisviritteistä vastavuoroisuutta, ennen kuin tunteeni ovat roihahtaneet. 

Miten tuo vastavuoroisuus on tullut ilmi? Vaistoatko sen jostain vai tarviitko selviä merkkejä?

Kyllä se vaatii selviä merkkejä. En minä ainakaan ole mikään ajatustenlukija.

mitä nuo selvät merkit on?

Nainen hakeutuu seuraani, hymyilee, koskettaa "huomaamattomasti" jne. 

Vaimo oli opiskelukaverini. Minusta se oli kaunis, hauska ja älykäs, mutta en ikinä uskonut rahkeideni riittävän moiseen. En siis ollut ihastunut niin kuin minä sen miellän. Ei hän saanut perhosia pyörimään vatsassani ja menettämään yöuniani. Mutta kun hän rohkaistui pyytämään minua treffeille, kaikki tapahtui välittömästi ja se oli sitten menoa.

Mutta alkaako jossakin vaiheessa silmä vipattaa muualle jos nainen on vain joku joka on ollut riittävän rohkea eikä sellainen jonka olisit itse halunnut? Isompi osa miehistä tavoittelee itse eikä jää iskettäväksi, naismaiset kököttää paikallaan ja ottaa kenet saa ja unelmoi loppu elämän muista.

Enhän minä tyytynyt vaan sain paljon enemmän kuin kuvittelin. Tyytymällä varmaan silmä vipattaisi. Olen minä suurimman osan aloitteista itse tehnyt. Jos ulkoistaa oman vastuunsa ja jää passiivisesti odottelemaan, niin silloin jättää monta mahdollisuutta käyttämättä. Olen kuitenkin ollut realisti, enkä ole käynyt ehdottelemaan vaikkapa itseäni vuosikymmenen nuoremmille missukoille.

Vai meinaatko, ettei ääripäiden väliltä löydy kultaista keskitietä?

Musta tuntuu, että oon jotenkin sen olonen luonteeltani, että siihen kuvaan mikä musta saadaan ihastutaan helposti niin, ettei muut sen ihastumisen aikana tunnu oikein miltään. Oon jo nuoresta asti ollut sellanen ja se on toisinaan ollu tosi pelottavaakin. Nuorena esim yks mies jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan junassa alkoikin kyttäämään mua, ilmestyi ovelle ja soitteli yöllä, vaikken ollut antanut numeroakaan.

Teen edelleen sitä, että kun huomaan jonkun kiintyneen itseeni liikaa alan tuomaan huonoja puoliani esille oikein urakalla. Useimmiten ihastumisen syy on vaan se, että mun kanssa on helppo olla ja mulle on helppo puhua, niin luulen. Myös monet tapaamani naiset tuntuvat usein kokevan jotain tosi syvää ystävyyttä kanssani heti..

Pointtina tässä se, että usein se äkkinäinen ihastus ja muu ei kerro rakkaudesta taas tai välttämättä mistään sielunkumppanuudesta, vaan on myös olemassa mun kaltaisia ihmisiä, joiden ensivaikutelma saattaa olla paljonkin hienompi kuin totuus..

N27

Vierailija kirjoitti:

Jos puhutaan niin sanotusta Kohtalon nuolesta, niin kyllä miehetkin sen voivat kokea. Mutta eivät kuitenkaan epätoivoisesti jää odottamaan vaan pariutuvat kun riittävän hyvä puolisoehdokas löytyy.

Olen kokenut sen muutamaan kertaan elämäni aikana. Ikävä kyllä ongelmana on ollut se, että tunne on ollut yksipuolinen tai sitten toinen osapuoli on ollut varattu.

Jäin tuohon yksipuolisuuteen kiinni.. Voiko se olla yksipuolista? Jos siis puhutaan ihan aikuisista ihmisistä ja henkilöistä  jotka ovat tavanneet useita kertoja ajatuksia vaihtaen. Romantisoinko naisena liikaa kun ajattelen ettei suurta vetovoimaa voi tuntea yksipuolisesti?

Ja jos mies ottaakin sen riittävän hyvän naisen ja sitten kohtaa sen Kohtalon nuolen niin mitä sitten? Voiko mies vain kohauttaa olkiaan ja sivuuttaa kemian vai jääkö tämä "kemianainen" pyörimään haaveisiin ja fantasioihin. Voiko mies päästää siitä irti?

Tunne jonka "se nainen" saa aikaan on kuin jonkinlainen sairaus. Olen levoton, ajatukset kiertävät aina jotakin kautta häneen. Jos hän puhuu minulle, saatan yhtäkkiä huomata etten tiedä ollenkaan mitä hän on sanonut. Olen vain kuunnellut hänen ääntänsä ja hukannut itseni hänen silmiinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos puhutaan niin sanotusta Kohtalon nuolesta, niin kyllä miehetkin sen voivat kokea. Mutta eivät kuitenkaan epätoivoisesti jää odottamaan vaan pariutuvat kun riittävän hyvä puolisoehdokas löytyy.

Olen kokenut sen muutamaan kertaan elämäni aikana. Ikävä kyllä ongelmana on ollut se, että tunne on ollut yksipuolinen tai sitten toinen osapuoli on ollut varattu.

Jäin tuohon yksipuolisuuteen kiinni.. Voiko se olla yksipuolista? Jos siis puhutaan ihan aikuisista ihmisistä ja henkilöistä  jotka ovat tavanneet useita kertoja ajatuksia vaihtaen. Romantisoinko naisena liikaa kun ajattelen ettei suurta vetovoimaa voi tuntea yksipuolisesti?

Ja jos mies ottaakin sen riittävän hyvän naisen ja sitten kohtaa sen Kohtalon nuolen niin mitä sitten? Voiko mies vain kohauttaa olkiaan ja sivuuttaa kemian vai jääkö tämä "kemianainen" pyörimään haaveisiin ja fantasioihin. Voiko mies päästää siitä irti?

En myös tajua että jos on tuntee voimakasta vetovoimaa, niin miten se voisi olla yksipuolista?

En ole itse koskaan rakastunut heti vaan tunne on vaatinut aikaa kehittyäkseen. Vaatii myös fyysistä kanssakäymistä. Seksiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos puhutaan niin sanotusta Kohtalon nuolesta, niin kyllä miehetkin sen voivat kokea. Mutta eivät kuitenkaan epätoivoisesti jää odottamaan vaan pariutuvat kun riittävän hyvä puolisoehdokas löytyy.

Olen kokenut sen muutamaan kertaan elämäni aikana. Ikävä kyllä ongelmana on ollut se, että tunne on ollut yksipuolinen tai sitten toinen osapuoli on ollut varattu.

Jäin tuohon yksipuolisuuteen kiinni.. Voiko se olla yksipuolista? Jos siis puhutaan ihan aikuisista ihmisistä ja henkilöistä  jotka ovat tavanneet useita kertoja ajatuksia vaihtaen. Romantisoinko naisena liikaa kun ajattelen ettei suurta vetovoimaa voi tuntea yksipuolisesti?

Ja jos mies ottaakin sen riittävän hyvän naisen ja sitten kohtaa sen Kohtalon nuolen niin mitä sitten? Voiko mies vain kohauttaa olkiaan ja sivuuttaa kemian vai jääkö tämä "kemianainen" pyörimään haaveisiin ja fantasioihin. Voiko mies päästää siitä irti?

Hmm, hyviä kysymyksiä. Ajattelisin, että kyllä siinä täytyy olla jonkinlaista vastavuoroisuutta, jotta se todella tuntuu. Kumpikin huomaa, että tässä on nyt jotain ja keskustelu sujuu ihan erityisellä tavalla. Tämä sitten vielä lisää bensaa liekkeihin, vaikkei sitä sanota ääneen. Yksipuolinen ihastuminen perustuu ehkä enemmän ulkonäköön ja itse luotuihin haavekuviin siitä henkilöstä?

Tuon jälkimmäisen olen ratkaissut niin, etten enää ota sitä riittävän hyvää naista. Sen pitää olla se, jonka kanssa on sitä jotain erityistä, ei se muuten tule kestämään minun kohdallani. Toiset ovat romantikkoja ja toiset käytännöllisiä kai.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos puhutaan niin sanotusta Kohtalon nuolesta, niin kyllä miehetkin sen voivat kokea. Mutta eivät kuitenkaan epätoivoisesti jää odottamaan vaan pariutuvat kun riittävän hyvä puolisoehdokas löytyy.

Olen kokenut sen muutamaan kertaan elämäni aikana. Ikävä kyllä ongelmana on ollut se, että tunne on ollut yksipuolinen tai sitten toinen osapuoli on ollut varattu.

Jäin tuohon yksipuolisuuteen kiinni.. Voiko se olla yksipuolista? Jos siis puhutaan ihan aikuisista ihmisistä ja henkilöistä  jotka ovat tavanneet useita kertoja ajatuksia vaihtaen. Romantisoinko naisena liikaa kun ajattelen ettei suurta vetovoimaa voi tuntea yksipuolisesti?

Ja jos mies ottaakin sen riittävän hyvän naisen ja sitten kohtaa sen Kohtalon nuolen niin mitä sitten? Voiko mies vain kohauttaa olkiaan ja sivuuttaa kemian vai jääkö tämä "kemianainen" pyörimään haaveisiin ja fantasioihin. Voiko mies päästää siitä irti?

En myös tajua että jos on tuntee voimakasta vetovoimaa, niin miten se voisi olla yksipuolista?

Ei se nyt täysin yksipuolista voi olla, mutta esim. yhdessä tapauksessa omalla kohdalla kyse oli siitä, että naisella oli ilmeisesti ehdoton pituusraja miehelle ja jäin hieman sen alle,  joten hän luokitteli minut sen takia kaveriosastolle. Ei olisi millään halunnut kuitenkaan päästää irti, mutta lopulta feidasin sitten itse kun en halunnut jäädä roikkumaan löysään hirteen.

Toki ideaalitapauksessa sen vetovoiman toteaa molemmat selvästi ja vieläpä toisilleen, mutta ei sitä koskaan voi olla täysin varma toisen ajatuksista. Ja mitä vanhemmaksi tulee niin sen harvinaisemmiksi nuo tulevat erilaisten maailmankuvien ja elämänkokemuksen vuoksi. Keskustelut päättyvät yleensä melko lyhyeen.

Joskus teininä oli tuommoista, mutta ei enää vuosiin.

Vierailija kirjoitti:

Kun naiset aina puhuvat täällä ja muualla kemiasta ja yhteenkuuluvuudentunteesta ja voimakkaasta ihastumisesta ennen kuin mitään suhdetta parin välillä on... Niin tunnetteko te miehet samoin? Tuleeko joskus vastaan nainen joka vain kolahtaa niin pahasti että haaveilette hänestä ennen nukkumaan menoa ja joka saa perhoset vatsaan joka tapaamisella? Ilman seksiä tai tapailua tms.. Enkä siis tarkoita mitään fyysistä viehätystä (toki sitä unohtamattakaan) vaan juurikin kokonaisvaltaista rajua yhteenkuuluvuutta, "rakkautta ensisilmäyksellä"..

Ehkä kaikki vastaajat eivät tässä ole ihan kokeneet sitä mitä ajat takaa, mutta kysymäsi kokonaisvaltainen yhteenkuuluvuuden tunne/kemia/ihastuminen on vaikuttavan erilainen ja hyvin voimakas tunnekokemus (ja kovinharvinainen, ainakin omalla kohdallani). Yleensähän naiset nyt ovat ihan kivoja ja kauniita, joten heistä on helppo fyysisesti pitää ja ihastua. Kysymäsi kokonaisvaltainen yhteenkuuluvuuden tunne on kiehtova sekoitus erilaisia tunteita. Ihan kuin jo tietämäsi tai vielä toteutumattomat haaveet ja tunteet nykyisyydestä ja tulevaisuudesta olisivat yhtäkkiä läsnä siinä naisessa. Jotenkin vaan juuri hän tuntuu aivan erilaiselta ja tiedät 100% varmasti, että tästä naisesta haluat voimakkaasti pitää huolta. Tämä kaikki siis jo ennen mitään fyysistä tai seksiä.

-Mies-

Vierailija kirjoitti:

Tunne jonka "se nainen" saa aikaan on kuin jonkinlainen sairaus. Olen levoton, ajatukset kiertävät aina jotakin kautta häneen. Jos hän puhuu minulle, saatan yhtäkkiä huomata etten tiedä ollenkaan mitä hän on sanonut. Olen vain kuunnellut hänen ääntänsä ja hukannut itseni hänen silmiinsä.

Ihanasti ilmaistu! Ja sama mulla! 😄👍🏻 N26

Joo kävi noin ja sitten sain ekaa kertaa pesää ja sinne jäi