Lapsen kaverin perheen iso koira
Tilanne on siis se, että mun lapsella on tosi huvä, oikeastaan paras, ystävä. Lapset ovat yleensä aina meillä koska ystävän perheellä on iso koira, jota mun lapsi pelkää.
Ajattelin, että olisi kiva, jos mun lapsi voisi välillä mennä ystävälleen, ja laitoinkin hänen äidilleen viestin, että voisivatko he luopua koirasta, jotta lapseni voisi vierailla siellä.
Sain takaisin aika inhottavan viestin, eikä kyllä enää tee mieli ottaa lapset ystävää meille kylään kun he eivät voi vastavuoroisesti joustaa yhtään.
Lastakin harmittaa.
Kommentit (32)
Noniin, kysyin tältä äidiltä, että miksi oli niin töykeä ja sanoin vielä, että meillä ei ehkä sitten voi viettää niin paljon aikaa, niin tämä totesi, että onkin aina pitänyt meidän perhettä vähän kummallisena, mutta koska lapset viihtyvät keskenään, on antanut kaveerata.
Mielestäni tuo oli jo tosi törkeää. Mua ja lastani kohdellaan tosi epäreilusti. Ette oikeasti voi olla tuon toisen "puolella"??
Ap
Kyllä me vaan voidaan olla tuon toisen puolella. Sä pyysit jotain äärimmäisen typerää ja kohtuutonta ja sitten vielä kehtaat itkeä ymmärrystä. Ei ihme, että tuo toinen äiti on aina pitänyt sua kummallisena. Nyt sitten tuli selvyys, että kummallinen sä oletkin.
Huoh... No, lähdetään nyt provoon mukaan: mikä olisi ollut oma reaktiosi, ap, jos ystäväsi äiti olisi ehdottanut teille koirastanne luopumista, koska tytär pelkää sitä (vaikka pieni onkin)? Ja tähän ei kelpaa vastaukseksi," ettei pientä koiraa voi pelätä" (kyllä voi), "kun ei kysynyt" (kuvittele, että kysyi) eikä "eihän tällaista ongelmaa ole, kun lapsi on koko ajan meillä, eikä pelkää koiraa" (edelleen kuvittele).
Eikös nyt olisi tuhannen taalan paikka opettaa lapsellesi, että irrationaaliset pelot on voitettavissa pienellä tahdonlujuudella ja totuttautumisella? Sen sijaan, että ruokit lapsesi pelkoa isoa koira kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Huoh... No, lähdetään nyt provoon mukaan: mikä olisi ollut oma reaktiosi, ap, jos ystäväsi äiti olisi ehdottanut teille koirastanne luopumista, koska tytär pelkää sitä (vaikka pieni onkin)? Ja tähän ei kelpaa vastaukseksi," ettei pientä koiraa voi pelätä" (kyllä voi), "kun ei kysynyt" (kuvittele, että kysyi) eikä "eihän tällaista ongelmaa ole, kun lapsi on koko ajan meillä, eikä pelkää koiraa" (edelleen kuvittele).
Ap ois tietenkin luopunu mussukastaan. Onhan toi nyt vähintäänkin kohtuullinen pyyntö ja pitäähän sitä nyt vähän joustaa hei.
Miksi lapsen kaverin perheen pitäisi luopua nelijalkaisesta perheenjäsenestään? Koira kuuluu perheeseen, ap:n lapsi taas ei, eli ei mitään syytä miksi koiran pitäisi kadota. Mikseivät lapset voi leikkiä pihalla? Tosin aloituksen on ihan pakko olla huono provo, mutta jos sattuisi olemaan totta, tuli tällainen ajatus mieleen.
Minusta tämä oli hauska ja hyvä provo juuri sen takia, että se on niin älytön ja kohtuuton.
Mutta en kirjoittanut mitenkään ikävään sävyyn. Tuo äiti sen sijaan kirjoitti.
Ap